Tyylisuunnista löytyneet kauneuden tason neljä periaatteet muuttuvat kirjaintyypin visualiseksi muodoksi alemmille tasoille yksi, kaksi ja kolme. Kirjaintyypin lopullisen muodon tehtävä oli palvella kauneutta ja sen synnyttämiä mielikuvia, joita ovat esimerkiksi eleganssi, ylellisyys ja nostalgia. Nämä mielikuvat ovat kirjaintyypin kuvallinen viesti. Luettavuuden ja huomioarvon periaatteet täytyi myös pitää mielessä, kun koodasin kirjaintyyppiin persoonallista esittävyyttä.
9.1. Muotokielen vastakkaisuus
Kirjainten lopullinen muoto syntyi kohderyhmän ja kulttuurin tarpeiden mukaan.
Visualisuuden muodostamista ohjasi kauneus, joka rajasi viestin merkityssisällön kohderyhmän kauniiksi kokemiin asioihin. Tyylillisten seikkojen tuli tukea myös luettavuutta ja huomioarvoa: ”Jotta tyylillä olisi merkitystä muutenkin kuin vain kuriositeettina, sen on sovelluttava yleiseen käyttöön. Sen on voitava viestiä ja sen tuotteita on voitava lukea ilman suuria ponnistuksia.” (Itkonen 2002, 105.) Samalla muodon tehtävä on palvella kauneutta: Esteettinen viesti herättää huomiota ja luo mielihyvää (Kunz 1998, 8).
Suunnittelu oli kauneuden periaatteisiin peilaavaa jatkuvaa luonnostelua ja kirjainten muodon vertaamista kohderyhmän tarpeen määrittämään kuvalliseen viestiin:
Muodon tuli vastata viestiä. Kirjainten muoto syntyi abstrahoinnin avulla karsimalla pois epäoleellista ainesta, kunnes sopiva tasapaino persoonallisuuden ja selkeyden välillä löytyi.
Tyylisuunnista lainatut kauneutta tukevat periaatteet muuttuivat lopulta kirjaintyypin näkyviksi muodoiksi. Näissä muodoissa näkyy poeettisen funktion periaate vastakkaisten ja samankaltaisten asioiden siirtämisestä valinnan akselilta yhdistelyn akselille sekä informaatioteorian mukainen hajeen ja toisteen tasapaino.
Keskenään samankaltaisten ja vastakkaisten muotojen yhdistely tapahtui kauneuden rajaamasta valintajoukosta.
Kirjaintyypin muotoilu oli jatkuvaa tasapainottelua: Vastakkaisten ja samankaltaisien asioiden piti näkyä visualisuutena, joka muodostaisi harmonisen ja kauniin kokonaisuuden. Harmonia ei ole vastakohtien puutetta, vaan tasapaino
vastakohtien välillä (Eco 2004, 72). Tämä näkyy muotokielessä funktionalisen selkeyden ja kulttuurista ammentavien tyylien periaatteiden yhdistelmänä. Kauneus syntyi, kun yhdistelin samankaltaisia ja erilaisia asioita niin, että niistä syntyi ehyt ja kiinnostava kokonaisuus.
Kirjaintyypin muotokieli on yhdistelmä modernismista tuttua funktionalisuutta ja tyylisuunnista sovellettuja vaikutteita, jotka löysivät muotonsa kauneuden ehtojen rajoittamina. Vaikka modernistisesta muotokielestä on tullut tavanomaista, se on silti kirjainten muodossa läsnä lisäten muotoon toisteisuutta. Se kuitenkin kaipasi yhdistelyn akselille kauneuden syntagmaan parikseen jotain, joka viestisi enemmän eleganssista ja traditiosta. Kirjaintyypin muotokieli on yhdistelmä modernismin selkeyttä ja traditioin tuomaa muodon vaihtelua.
Kauneuden saavuttaminen oli lopulta hienovaraista luonnostelua ja oikeiden aineksien valintaa. Sitä on vaikeaa kuvata luettelemalla, mitä keinoja käytin missäkin kirjaimen yksityiskohdassa. Yksityiskohdat muodostavat kokonaisuuden, joka vasta kokonaisuutena on kaunis ja toimiva kirjaintyyppi. Kulttuurista lainaamani kauneus muuttuu ensiksi periaatteiksi ja vasta näitä periaatteita noudattamalla se materialisoituu näkyvään muotoon. Kysymys ei ole suorista tyylillisistä lainauksista.
9.2. Sommittelu kultaisen leikkauksen mukaan
Kultainen leikkaus paransi kirjainten yhtenevyyttä ja luettavuutta. Sen lisäksi kultaisen leikkauksen tehtävä oli luoda kirjaintyyppiin kauneutta. Kultaisen leikkauksen muoto on koettu kautta historian yleisesti kauniiksi ja luonnolliseksi: Kultainen leikkaus löytyy taiteilijoiden töistä kautta historian, vaikka taiteilija ei olisikaan tietoinen sen matemaattisista säännöistä (Eco 2004, 95). Tästä päätellen kultaisen leikkauksen mittasuhteet ovat lähellä kauneuden neljän tason mallin mukaista kauneuden tasoa kolme, jossa kauneus on lähes jokaista ihmistä koskettavaa. Kultainen leikkaus lisää kirjaintyypin muotoon tuttuutta, joka voidaan kokea informaatioteorian mukaiseksi riittäväksi toisteisuudeksi. Sen tehtävä on varmistaa kauneuden ymmärrettävyys.
Kirjaintyypin kauneuden perustana on kultaisen leikkauksen muodon tasapaino, harmonia ja yhtenevyys. Toisteisuutta korostaa lisäksi kultaisen leikkauksen muodon skaalautuvuus, joka toistuu kirjaintyypin muodoissa ja luo tyyliin jatkuvuutta. Tämä lisää yhdistelyn akselille muotojen samankaltaisuutta poeettisen funktion mukaan.
Mittasuhteet eivät toistu luonnossakaan tiukkojen sääntöjen mukaan (Eco 2004, 95). Kultaisen leikkauksen piti jättää tilaa myös hajeisuudelle, joka luo kirjaintyyppiin kiinnostavuutta: Muodon tuli jättää tilaa muille kauneuden keinoille. Lievä mittasuhteiden rikkominen oli toisinaan tarpeen paitsi luettavuuden, myös kauneuden aikaan saamiseksi. Pyrin kuitenkin siihen, että mittasuhteiden rikkominen näkyisi vain yksityiskohdissa. Näin hajeisuus pysyy kultaisen leikkauksen luoman toisteisen muodon sisällä ja hajeiset kauneuden keinot tulevat ymmärretyksi.
9.3. Päätteet ja kumien käsittely
Kartiomaiset päätteet muistuttavat hieman arkkitehtuurin tapaan pylväiden päässä olevia kapiteeleja. Niiden tehtävä on viivan massa sitomisen lisäksi vaikuttaa muotokieleen.
Päätteiden tehtävä on luoda muotokieleen klassisuuden ja ajattomuuden leimaa hieman antiikvan päätteiden tapaan. Päätteet pehmentävät muotoa ja rikkovat viivan suoran viivan geometrisuuden, joka pehmentää kirjaintyypin funktionaalista modernistista puolta. Valitsin päätteiden muodon hieman art decon muotokieltä muistuttavaksi, koska tässä tyylissä yhdistyvät modernismin ja historian vaikutteet.
”Myös kirjaintyypin luonne, esimerkiksi pyöreys tai kulmikkuus, voi tuoda piirteitä tekstin tulkintaan” (Brusila 2002, 84). Kirjainten kulmissa ja kartiomaisten
Kuva 31: Esimerkki päätteiden luonnostelusta.
Halusin päätteisiin mukaan art decon muotokieltä ja pylväiden kapiteeleja
muistuttavaa muotoa, vaikka päädyin lopulta pelkistettyyn ratkaisuun.
päätteiden päissä oleva lievä pyöristys rikkovat lisää kulmikasta muotoa ja luovat vastakohdan viivan suorakaidemaiselle muodolle. Kulmien pyöristys on myös art decon arkkitehtuurin ja muotoilun tyylipiirre ja viittaa näin tähän tyylisuuntaan. Kulmausten pyöristäminen erottaa kirjaimet toisistaan, mutta luo niihin myös persoonallisen leiman, joka tukee kuvallista viestiä.
9.4. Ylöspäin suuntautuva liike
Gotiikasta lainattu periaate ylöspäin suuntautuvasta liikkeestä ja kaarten jännitteisyydestä näkyy kirjaintyypin viivojen paksuuden vaihteluna ja kirjainten kaarien jännitteisyytenä. Kirjaintyypin pystysuorat viivat ovat poikittaisia viivoja vahvempia. Pystysuorien viivojen tehtävä on luoda staattisuutta ja ohjata katsetta lukusuunnan mukaan ylhäältä alas. Paksut viivat luovat muotokieleen pysyvyyttä ja toisteisuutta, jota poikkiviivojen ja kaarten viivan paksuuden vaihtelu rikkoo luoden muotokieleen jännittyneisyyttä staattisuuden ohelle.
Täydellisen symmetrian järkyttäminen on yksi kauneuden edellytys. Mikä tahansa ei aivan symmetrinen on huomattavasti kauniimpi kuin puhtaasti symmetrinen.
(Tschichold 1948/2002, 71.) Viivan paksuuden vaihtelu luo lievää epäsymmetriaa, joka luo kirjainten muotoon vaihtelevuutta ja tukee viestiä kauneudesta. Tämä periaate näkyy gotiikan arkkitehtuurissa, jossa kevyet kaaret rikkovat ylöspäin suuntautuvan liikkeen, jolloin tarvittava epäsymmetria syntyy.
Ylöspäin suuntautuva liike luo mielikuvaa eleganssista ja tietynlaisesta suureellisuudesta, joka toistuu esimerkiksi gotiikan arkkitehtuurin luomuksissa ja art decon ajan pilvenpiirtäjien taivaita hipovassa korkeudessa. Kirjaintyypin kuvallisen viestin tehtävä on luoda mielikuvia, jotka yltävät arkisen maailman yläpuolelle – mielikuvat tavoittavat jotain sellaista, joka on tavallisuudesta poikkeavaa, juhlavaa ja hieman harvinaista. Kirjainten pystyviivat jättävät väliinsä kapeahkon tilan, joka luo mielikuvaa eleganssista: Kompakti, kapea negatiivinen tila on eleganttia kavennetuissa kirjainmuodoissa (Kunz 1998, 26).
9.5. Persoonalliset yksityiskohdat
Kirjaintyypin muotokielen persoonallisten yksityiskohtien tehtävä oli lisätä kuvallisen viestin kiinnostavuutta ja luoda näin viestiin huomion herättämiseen tarvittavaa hajeisuutta toisteisuuden rinnalle informaatioteorian mukaan. Pidin yksityiskohtien suunnittelun kuitenkin melko rajoitettuna, koska ne eivät yksinään saisi viedä liikaa huomiota, vaan niiden tuli olla harmonissa muun vastakkaisten muotojen välille vastaten poeettisen funktion periaatetta.
Pyrin hakemaan art noveaussa näkyvää kasvimaista muotoa. C:n, G:n, E:n ja F:n yksityiskohdissa näkyy muoto, joka on pyöristetty, mutta epäsymmetrinen ja kuvaa hieman lehden muotoa.
H:n poikkiviivassa on art noveauta muistuttavaa viivaa, joka pehmentää muutoin kovaa muotoa. Ilman tätä yksityiskohtaa H:n muoto olisi ollut liian tavanomainen ja kulmikas muihin kirjaimiin nähden. Yksityiskohtien tehtävä on näin myös parantaa kirjainten muotokielen yhtenevyyttä. Tällainen yksityiskohta löytyy myös esimerkiksi B- kirjaimesta.
Yksityiskohtien tehtävä on luoda kauneutta
lisäämällä kirjainten tyyliin jännitettä. Ne tuovat kirjaimeen lisää persoonallisuutta.
Yksityiskohdat lisäävät tason neljä periaatteita näkyvään muotoon heijastavan tason kolme kauneuden rinnalle tasojen yksi ja kaksi kauneutta. Yksityiskohdat viittaavat
Kuva 32: C:n yksityiskohtien
muodoillaan jälleen kulttuuriseen traditioon: Halusin tuoda muotoihin lievän koneromantiikan ja nostalgian leiman. Kirjainten geometristen viivojen ja yksityiskohtien vuoropuhelu luo hieman nostalgisen ja retromaisen tunnelman, joka viittaa menneeseen aikaan; koneisiin, joissa ornamentaalisten yksityiskohtien vaikutus oli vielä läsnä eikä muodon runsaus ollut kiellettyä. Halusin kirjaintyyppiini luontoa imitoivaa muotoa, joka ei jäisi funktionalisuuden jalkoihin. Yksityiskohdat luovat näin kohderyhmän kaipaamaa persoonallisuutta, jossa traditio näkyy nykyaikaisen toteutuksen rinnalla: Myös ajanmukaisuus kuuluu kohderyhmän tarpeisiin, mutta ajanmukaisuus ei synny tässä tapauksessa traditiota hylkäämällä, vaan viemällä traditio uuteen ympäristöön.
Välistys on yksityiskohta, joka ei liity suoraan kirjainten muotoihin, mutta se vaikuttaa sommitteluun ja sitä kautta kirjainten luomaan mielikuvaan. Suuri välistys on ollut esimerkiksi art decon tyylipiirre (Itkonen 2003, 84). Kirjaintyypin käyttäjän päätettäväksi jää, kuinka suurta välistystä hän haluaa käyttää. Riittävällä välistyksellä voidaan tukea art decomaista eleganssia, jos vain kyltin pohja luo riittävän tilan suurelle välistykselle. Liian pieni välistys heikentää eleganttia mielikuvaa (Kuva 51).
Kuva 34: Persoonalliset
yksityiskohdat tekevät kirjaimista kiinnostavia.