Maamme rautakautisista asumuksista on vielä valitettavan vähän tietoja. Todennäköisimmältä vaikuttaa, että asunnot ovat olleet lä-hellä, usein luultavasti keskellä sitä aluetta, mihin vainajain jäännök-set on haudattu. Pienet kalmistot lienevät olleet tietyn suvun tai ta-lon hallussa. Yhtenäiset laajat kalmistot ovat rautakaudella Suomen mantereella harvinaisia; Ahvenanmaalla niitä sensijaan on useita.
Kalmistoalueet näyttävät tällöin suurin piirtein kiinteän asu-tuksen rajat. Lähelle kiinteää asutusta on usein myös pantu isoimmat kätköt ja vähälukuiset irralliset esineet. Valtaosa jälkim-mäisistä lienee kuitenkin joko hukattu tai ne ovat jostakin muusta syystä joutuneet maahan, toisinaan verraten kaukanakin asutuskes-kuksista.
Saadaksemme pääpiirteittäin selville rautakautisen kiinteän asu-tuksen alueet Satakunnassa teemme lyhyesti selkoa alueen senaikais-ten kalmistojen sijainnista. Samalla perehdymme yksityiskohtaisesti kalmistojen rakenteeseen ja niistä ilmeneviin hautaustapoihin sekä pyrimme määrittämään osapuilleen niiden käyttöajan. Sen ohessa kuvaamme alueemme harvat linnat, uhrikivet ja kätkölöydökset sekä sellaiset yksinäiset esineet, jotka mahdollisesti ovat haudoista peräisin.
NAKKILA.
V. 1910—12 tutkittiin Nakkilan pitäjän Soinilan kylän Penttalan talosta lohkaistulla tehtailija Lehtisen tontilla sijaitseva tiedemiesten
parissa paljon huomiota herättänyt kalmisto.1 Paikka, jota aikaisem-min nimitettiin Myllymäeksi (kartassa nro 1), on Kokemäenjoen vasemmallarannalla, lähes 300 m siitä lounaaseen ja 200 m maantiestä itään; kirkolta on kalmistopaikalle linnuntietä 1
V 2 km
kaakkoon. Leh-tisen rakennukset ovat Myllymäen itä- ja pohjoisreunalla. Kalmisto oli mäen etelärinteessä. Täällä paljastui heti turpeen alta tai ohuen multakerroksen peittämänä n. B—lo m leveä ja 32 m pitkä kiveys (k. 3), jonka mittasuhteet olivat aikaisemmin olleet huomattavasti isommat, mutta erilaisten kaivantojen johdosta nyt melkoisesti kutis-tuneet. Kivilatomus oli rakennettu joko erikokoisista hiekkakivimöh-käleistä ja -laatoista tai kerroksen ja pari muodostavista harmaistaki-vistä. Toisin paikoin isommat kivet oli asetettu riveihin tai ryhmiin, ja kiveyksen eteläosassa voitiin selvästi erottaa pitkänomaisia, nelikul-maisia kiviasetelmia, jotka paikoitellen olivat vieri vieressä. Erään ki-viasetelman sisällä oli pari kiviarkkua. Esineet olivat kulttuurikerrok-sessa (=kalmiston mullassa) 10—40 cmrn syvyydessäkivien välissä tai alla; toisinaan oli useita esineitä yhdessä, joskus ne olivat etäällä toisistaan. Poltettuja luunsiruja oli milloin esineiden joukossa, milloin
ne olivat omassa ryhmässään. Minkäänlaista uurnaa ei ollut käytetty luita maahan pantaessa.
Peittämättömiä ihmisenluitapaljastui eräästä kalmiston kohdasta. Kaivausten suorittajan havaintojen mukaan luut eivät olleet siinä järjestyksessä, että ruumis olisi kätketty siihen
kokonaisuudes-saan, vaan tutkija arveli siinä olleen kysymyksessä eräänlaisen osa-hautauksen. Peittämättömät luut olisi kätketty samanaikaisesti
nii-den alta tavattujen palaneiden luiden kanssa. Kaivauspaikkaa näkemät-tömän mielestä väite tuntuu varsin teoreettiselta. Olisin omasta
puoles-tani ilman muuta taipuvainen otaksumaan, että vainaja on kokonaisuu-dessaan kätketty kalmistoon, vaikka osa ruumista jostakin toteamatto-masta syystä on jäänyt löytämättä.
1 Hackman, Die ältesten eisenzeitlichen Funde in Finnland, Hannus V, s. 279
—99. Sama, Suomen vanhimmat rautakauden löydöt. SM 1912, s. 49—65. FM 1911, s. 52—3.
K. 20—11 kaularenkaita, 12—3rannerenkaita, 14 silmäsolki, 15 kierukkanuppinen neula Nakkilan Penttalasta.
K. 16 keihäänkärki, 17 ptitkikirves, 18tuluskivi, il9 sirppi Nakkilan Penttalasta
Penttalan kalmisto oli esineistä rikas.2 Siitä löytyi 7 kaularengasta (k. 10—11), 13 rannerengasta (k. 12—13), 8 silmäsolkea (k. 14), 3 neu-laa (k. 15), 1 avoin sormus, 1 hihnanpäätehela, 3 keihäänkärkeä (k. 16),
10 veitsenterää, 2 onsi- eli putkikirvestä (k. 17), 1 myöhemmin kalmis-toon joutunut viikinkiaikainen kirves, 1 tuluskivi (k. 18), 2 sirppiä
2 5577: 1—47; 5591: I—7; 5716:I—s; 5851:1—132; €093: 1—47.
(k. 19), 1 ns. uunilapio, 1 naskali, 1 luinen värttinänpyörä, saviastian paloja, heloja sekä useita epämääräisiä esineitä. Myös veitsistä saat-tavat jotkut olla myöhäisiä, sillä monet niistä ovat siksi kuluneita, ettei niiden muoto enää ole selvitettävissä, ja ne ovat myöhemmin hel-posti joutuneet lähelle maanpintaa. Rautakalusto, mainittua viikinki-aikaista kirvestä lukuunottamatta, on vanhemmalta roomalaisajalta, lähinnä n. v:lta 200 j.Kr. Nakkilan Penttalan kalmisto on vanhin var-masti ajoitettava rautakauden hautapaikka Satakunnassa.
Satakunnan museossa säilytetään paria päihin ohenevaa, avonaista rautaista rannerengasta,3 jotka on löydetty tämän vuosisadan alussa Nakkilan pitäjän Lammaisten kylän Yli-Laurilan talon T ar r in g i
n-eli Hakamäestä, n. 100—150 m ent. Päkin torpasta lounaaseen ole-vasta matalasta röykkiöhaudasta. Löytöpaikka todettiin v. 1915,
mutta v. 1937, kun hauta aiottiin tutkia, sen asemaa ei enää pystytty määrittämään. Rannerenkaat ovat siksiruosteen tuhoamat, että niiden muodon yksityiskohdat jäävät selvittämättä. Ko. pitäjästä ja
röykkiö-haudasta löytyneinä ne hyvinkin saattavat olla jo ajalta ennen Kr.s. eli esiroomalaiselta ajalta.
Aivan Hallstatt-aikaisiksi (800—400 e.Kr.) arvellaan Nakkilan pitä-jän Tattaran kylän Vähän-Teinin talon ent. Kuusiston torpan vieressä (kartassa n:o 2) parista röykkiöhaudasta löydettyä esi-nettä (k. I—2).4 Mutta kumpikin näistä, sekä ensimmäisen röykkiön veitsenterää muistuttava esineen katkelma 5 että toisen haudan rengas-päinen rautavartaankatkelma, 6 ovat siksi epämääräisiä, että on jo vai-keaa ratkaista niiden muoto, saatikka sijoittaa niitä tiettyyn aikakau-teen. Se seikka, että ne tavattiin pronssikauden hiidenkiuasta muistut-tavista röykkiöistä, viittaisi niiden pitkään ikään, mutta toiselta puolen on muistettava, että myöhemmät sekundääriset hautaukset ovat tavalli-sia tämänkaltaisissaröykkiöissä. Haudoissa oli myös saviastian palasia,
3 Sat. Mus. 5518—9.
4 6126; 37—42.
5 6126; 37.
« 6126:42.
joista yhdessä on kuoppakoristetta, mikä koristeaihe on vieras Kr.s. jäl-keisen ajan suomalaiselle keramiikalle. Jää joka tapauksessa kyseen-alaiseksi, voiko rautaesineitä ja toiselta puolen haudan saviastian paloja
ja palaneita luita pitää yhdenaikaisina, mitä kaivajan kertomuksessa pidetään luonnollisena.
RAUMAN MLK.
Vuonna 1951 keksittiin Rauman maalaiskunnan Vermuntilan kylän Laurikkalan talon Salisuonmäeltä (kartassa n:o 138) uusi
rauta-kautinen kalmisto, joka osittain täyttää sen aukon, joka tähän saakka on jyrkästi erottanut Satakunnan rautakautiset asutusalueet rikkaista vakkasuomalaisista keskuksista. Kalmisto sijaitseeLaurikkalan talosta Rehelmäjärven rannalle vievän metsätien länsipuolella Salisuonmäen kaakkoisreunassa. Tällä harjuntapaisella mäellä kasvaa nykyään tihe-ää metsää. Mainitulle metsätielle kiviä ajettaessa löytyi kivikkoi-sesta kummusta pronssinen yksinkertainen rannerengas," joka te-kotavaltaan ja koristelultaan on vanhempaan roomalaisaikaan luettava.
Hautaa ei ole tutkittu, mutta siitäoli otettu kiviä siksirunsaasti, että sen rakenteesta joten kuten pääsi selville. Se oli koottu kivistä ja maasta.
Kivien joukossa oli runsaasti punaista hiekkakiveä, mitä kivilajia on monin paikoin rautakaudella käytetty hautojen rakentamiseen. Täyte-maa oli rikas noesta ja hiilestä. Saviastian paloja, palaneita ihmisen-ja peittämättömiä eläimenluita ei tähän mennessä ole tullut päivänva-loon. Kumpu on ollut n. 6X7 m läpimitaltaan ja sen korkeus Vz m.
Rehelmäjärvelle viettävässä Salisuonmäen rinteessä on useita muita samanlaisia kumpuja. Ilmeisesti on täällä ollut isompaakin yhdyskun-taa edustava kalmisto. Myöhemmät tutkimukset tulevat näyttämään, onko Salisuonmäelle vainajansa kätkenyt asutus ollut iältään Nakkilan Penttalan roomalaisaikaiseen asutukseen verrattavissa.
7 12846.
LAPPI TL.
Viime vuosisadan lopulla tutkittiin 4 röykkiöhautaa Lapin pitäjän Lapin kylän Vahalan talon maalla (kartassa n:o 3) Huhdan-niskaksinimitetyllä, Lapinjokeen loivasti viettävällä rinteellä. Hau-doista yksi osoittautui rautakautiseksi, toiset olivat pronssikaudelta.8 Rautakautisen röykkiön halkaisija oli n. 10 mja korkeus 1 m. Pohja-kerros oli koottu isoista kivistä, ylempänä kivet olivat pieniä. Haudan esineet9 tavattiin eri kerroksista. Tärkeimmät niistä, 2 keihäänkärkeä, olivat siksiruostuneet, että niidenajoitustuottaa vaikeuksia, mutta arve-lisin niitä kansainvaellusaikaisiksi. Röykkiössä oli sitäpaitsi palaneita luunsiruja sekä nähtävästi polttamattomia eläimenluita.
EURA
Euran pitäjä on muinaislöydöistä Suomen rikkaimpia. Sen kiinteät muinaisjäännökset keskittyvät nykyisenkirkon vaiheille, Eurajoen kum-mallakin puolella sijaitseville ja ympäristöstään kauniina kohoaville hiekkaharjuille.
Vanhimmat haudat ovat Kukonmäeltä.10 Tämä mäki on n. 1 km kirkosta etelään, valtamaantien länsipuolella, Eurajokeen laskevan Ahmasojan etelänpuoleisella äyräällä (kartassa n:o 4). Mäen koko on n. 100 m2. Suunnilleen sen korkeimmalla kohdalla tiedetään olleen 1 kumpu- ja 2 röykkiöhautaa, joista ensiksimainittu tutkittiin jo v. 187911 ja muut v. 1927.12
Ensinmainittunavuonna tutkitun kummun mainitaan olleen 14 kyy-närää ristiinsä ja viisikorttelia korkea. Suuret kivet muodostivat kehän sen ympäri. Keskellä oli iso silmäkivi ja tämän ympärillä erikokoi-sia kiviä, joiden välissä oli hyvin tummaa maata. Silmäkiven vieressä
8 Hackman, Eisenzeit, s. 51—2.
9 2800;B—l4.
10 K. Killinen, Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa, s. 43.
11 J. R. Aspelin, Uusi Suometar 1879.
12 Kertomus tämän vuoden kaivauksista on Kansallismuseon arkistossa.
oli runsaasti palaneita luunsiruja ja2 keihäänkärkeä. Lisäksi haudassa oli polttamattomia eläimenluita sekä runsaasti kuonaa.13
V. 1927 tutkituista haudoista toinen oli rakennusmestari Tuomisen asumuksen portaiden edessä ja sen lounaispuolella, toinen Suomisen ra-kennuksesta 10 m koilliseen. Edellisen kummun halkaisija oli 5V2 m,
jälkimmäisen pari metriä pienempi. Kivet olivat isoja ja ilman min-käänlaista järjestystä. Haudoista puuttui niissä tavallinen täytemaa.
Löytöinä saatiin paljon saviastian paloja, savitiivistettä, savikiekonpalo-ja, kuonaa ja palamattomia eläimenluita.14 Kaivausten suorittaja epäilee, että röykkiöt eivät olisikaan hautoja. Ne ovat kuitenkin sekä rakenteeltaan että vaatimattomien löytöjensä puolesta samanlaisia kuin ne kumpuhaudat, joitaon runsaasti Kokemäen ja Tyrvään pitäjissä ja jotka tavallisimmin sisältävät roomalais- ja kansainvaellusajan esi-neitä.
Edellisten lisäksi tutkittiin v. 1927 n. 40 m Tuomisen rakennuksesta lounaaseen toistakymmentä
m 2 laaja
ala. Tästä kohdasta oli aikaisem-min poistettu iso kivi ja sen yhteydessä löydetty nyt hukkaan joutunut rautaveitsi. Maa tutkitulla alueella vaikutti palaneelta. Löydöt, savi-astian palat, pronssilevy, palanut luunsiru, pari peittämätöntä isohkoaluuta jakuonan pala,ls viittaavat mielestänimyös hautaan, joka olisi
ra-kennettu poiskuljetetun isonkiven ympärille.
Pyhäjärven pohjoispäästä 2
V 2 km
etelään päin järven länsirannallaon Kauttuan tehtaan ent. Harolan torpan eteläpuolella, ns.
Ha--1 olan haassa (kartassa n:o 5) n. 40 pyöreää tai nelikul-maista kumpuhautaa. Torpan asuinrakennuksen lähellä on
li-säksi n. 58 m pitkä, paikoin lähes 3 m leveä pohjois-eteläsuuntainen ki-viasetelma.
N.
V 2 km
torpasta etelään on toinen kymmenkunta kumpuhau-taa käsittävä ryhmä. Tästä taas 300 m edelleen lounaaseen on muuta-mia matalia kumpuja. Toisesta ryhmästä 300 m itään metsässä on13 2001d; I—B. SMYA XLII, s. 190—3.
14 I röykkiön esineet: 8811:43—56; II röykkiön esineet: 8811: 57—91.
15 8811:33—42.
vielä jokunenkumpu. Harolan kalmiston haudoista ei ole tutkittu ai-noaakaan. Niiden rakenne vaikuttaa viikinkiaikaa varhaisemmalta.
Käräjämäki (k. 20), Eurajoen itäpuolella ja vastapäätä Ison-Vaheen taloa (kartassa n:n 6), jonkaomistuksessa mäki nykyään on, on
eteläisin Eurajokilaakson monista kalmistopaikkana käytetyistä hiekka-kummuista.16 Alituinen hiekanotto on ollut pysyvänä vaarana tälle Sa-takunnan kuuluisimmalle kalmistomäelle. Nimensä ja samalla mainetta tämä mäki on saanut sen laella olevista käräjäkivistä eli kärä-jäympyrästä (k. 21), joka v. 1942 suoritetuissa tutkimuksissa to-dettiin myös hautapaikaksi. l7
Käräjäkivien luoteispuolella on 2 kumpuhautaa, jotka alusta-vasti tarkastettiin viime vuosisadalla18 ja jotka v. 1894 uudestaan jou-tuivat perinpohjaisen tutkimuksen kohteiksi. Toinen kummuista 19 oli tyypillinen maansekainen kivikumpu, n. 7 m halkaisijaltaan ja 90 cm korkea. Hautaaminen siihen oli tapahtunut polttamalla. Esineitä tuli siitä vain pieni, punertavanruskea, särmikäs20 ja toinen keltainen helmi, joka myöhemmin on kadonnut.
Toinen kumpu oli 5 m ristiinsä ja n. 1,2 m korkea. Siinä oli kivi-laatoista rakennettu arkku, kooltaan 2,5 X 0,7 X 0,5 m. Arkku oli mel-kein eheä. Kantta ei v. 1894 kaivausten yhteydessä enää todettu. Ar-kussa oli noensekaista hiekkaa. Ainoa esine siinä oli toista cm pitkä pronssikierukka.2l Kumpaakaan hautakumpua ei voida täsmälleen ajoittaa löytöjensä perusteella. Joka tapauksessa ne ovat viikinkiaikaa varhaisemmat.
Käräjämäen tuomarinympyrä on n. 8X 7% m laaja. Kivien luku on 12 tai 13, josmuita pienempi kivi sen eteläosassa otetaan huo-mioon. Kehän pohjoisosassa kivet on asetettu likelle toisiaan, päinvas-taisella puolella on isompi aukko. Keskellä ympyrää on ollut iso
lit-16 Kartta Hist. Ark. 111liitteenä lopussa.
17 Cleve, Euran Käräjämäen tuomarinympyrä.
18 K. F. Ignatius, Hist. Ark. 111, s. 104 seur.
19 B. Junginkartassa Hist. Ark. III: C merkitty I:llä.
20 29 95:1. Hist. Ark. 111, tl. 3:C.
21 2995: 11.
K. 21. Euran käräjäympyrä.
teähkö kivi, joka kerrotaan siirretyn Ison-Vaheen talon väentuvan
uu-nin alustakiveksi, toisen tiedon mukaan saman talon navetan perus-tukseen.
Jo v. 1870 kaiveltiin tuomarinympyrän sisäosaa, mutta tuloksetta.22 V:n 1942 tutkimuksissapaljastui 2hautaa, toinen ympyrän länsi-, toinen itäreunassa. Edellisessä, numerolla I merkityssä haudassa oli runsaasti luita 40
X6O
cm:n alalla ja 10—30 cm syvässä. Rautakalusto käsitti rautaiset atulat eli pinsetit, pienen veitsen, raudanpalan ja saviastiansirpaleen.23 Suunnilleen tämän haudan kohdalta löytynyt ison puukon katkelma 24 lienee myös kuulunut ko. hautaan.
Haudasta 2 löytyi vain poltettu luunsiru. Siitä syystä oli haudan kokoa vaikea määrittää. Siitä paljastui sensijaan useita naisen koruja,25
22 Hist. Ark. 111, s. 105.
23 T.M. 13639: I—s.
24 T.M, 13639: 6.
25 T.M. 13639: B—l4.
nimittäin pyöreä, puhkonainen pronssisolki, sininen lasihelmi ja 6 pu-naista lasimassahelmeä sekä useita katkelmia kahdesta koristamatto-masta, nauhamaisesta pronssirannerenkaasta. Esineet olivat tässäkin
haudassa ainoastaan 10—30 cm maanpinnan alla nyrkinkokoisten kivien ja soran seassa. Likeltä toista hautaa löytyi kuperakantainen kilven-niitti jalasinpala.26
Kummankin haudan kalusto on 600-luvulta. Myöhemmin on hauta-kiveystä käytetty oikeusistuimena. Syytetyn paikkana on ollut hävi-tetty iso kivi keskellä, tuomari lautamiehineen on istunut kehäkivillä.
Oikeudenjako oli siksi tärkeä toimenpide, että siihen valittiin erikoisen pyhä paikka.
Käräjämäen pohjois-, länsi- ja etelärinteet ovat täynnä soikeita itä-länsi- tai koillis-lounaissuuntaisia
hautakuop-pi a. Jo v. 1849 aukaisiKäräjämäen silloinen omistaja 10—12 tällaista hautaa, mutta tuloksena oli vain 1 keihäänkärki.27 V. 1870 kaivettiin taas useita hautoja.28 Vain kolmesta mäen länsirinteen haudasta löytyi esineitä.29 Tieteellisiä vaatimuksia täyttivät näitä kaivauksia paremmin v. 1879 suoritetut tutkimukset. Tällöin tarkastettiin 14 hautaa,30 ja
vain neljästä mainitaan löydetyn esineitä.31 Samalla kertaa kun v. 1894 tutkittiin mainitut kumpuhaudat, aukaistiinKäräjämäen soikeita kuop-pia 25, joista23 osoittautui ruumishaudoiksi. Näistä olivat haudat I—s,1—5, 21—2 tuomarinympyrän eteläpuolella, muut sen pohjoispuolella. Hau-tojen pituus oli n. 2 m, leveys 0,6—0,9 mja syvyys 0,7 —1,2 m. Hau-tojen pinnalla oli hiilensekaista maata. Vainajat oli pantu niihin pää itään tai koilliseen päin, paitsi haudoissa 17 ja 19, joissa pää oli lounaan puolella. Kuudessa haudassa [l, 2. 7 (k. 22) 9, 18, 21] oli miehen va-rusteita, kolmessa [3, 4, 11 (k. 23)] sekä miehen että naisen, kolmessa
(5, 13, 17) pelkästään naiselle kuuluneita esineitä, kun taas kolmen haudan (15, 19, 22) esineitä on tässä suhteessa vaikea luokitella. Näissä
26 T.M. 13639: 7 ja 13.
27 Hist. Ark. 111, s. 106,
28 M.t., s. 106—7.
29 SMYA XLII, s. 26. Esineet 1120:3—5.
30 SMY;n pöytäkirjat 1878—9, s. 432 seur.
31 2001c:I—7. SMYA XLII, s. 26—7.
samoinkuin aikaisemmin tutkituissa olivat edustettuina sekä merovinki-että viikinkiaikaiset haudat.32 Edellisiä voi v. 1894 tutkituista haudoista osoittaa varmasti 8 (7, 9, 11 15, 17—9, 21), nuorempia 7 (1—5, 13, 22).
K. 22. 700-luvun soturin-hauta Euran
Käräjä-mäestä.
K. 23. Naisen- ja miehen-hauta Euran
Käräjämäes-tä, 700-lukua.
V. 1912 tutkittiinKäräjämäen kaakkoiskulmassa 4 kuopannetta, jois-ta 3 osoittautui haudoiksi ja 1 liedensijaksi. Erästä hautaa arveli kai-vausten suorittaja joennen kaivellun. Tämän haudan esineitä 33 oli jäl-jelläainoastaanrauta veitsi japronssikierukan pala sekä nähtävästi amu-lettina hautaan pantu kivitaltta. Toiseen samana vuonna tutkittuun hautaan oli kätketty nainen,34 kolmanteen mies.3s Liettä arveli kai-vauttaja hautojen aikaiseksi. V. 1945 Käräjämäen hiekkakuopan
reu-32 M.l, s. 27—8. Pari hautaa on kuvannut Appelgren-Kivalo, Suomalaisia pu-kuja, s. 17—9. Esineet 2995: 1—22.
33 6127:50—2.
34 6127: 53—8.
35 6127:59—65
noja tarkastaessani totesin useita samanlaisia liesiä, joita niiden ympä-ristöstä esilletulleiden kivi-iskosten perusteella pitäisin kivikautisina.
V. 1927 todettiin jälleen, että hiekkaa oli ajettu Käräjämäen kaak-koiskulmasta läheltä v. 1912 tutkittua kohtaa. Oli tullut esille parin kuoppahaudan reunat, joista huomattava osa oli jo hävinnyt. Tarkas-tettaessa toinen kuopista osoittautui haudaksi, toisen merkitystä ei enää pystytty varmuudella selvittämään. Hautaa peittäneen turvekerroksen alla oli vahvasti kivensekaista soraa. Tumman kerroksen paksuus oli 35 cm. Siellä täällä löytyi myös hiilen palasia. Vainaja, joka esineistä päättäen oli nainen, lepäsi haudassa pää lounaaseen päin. Löytöjä oli vähän: saviastian pala, yksi eheä ja kaksi rikkinäistä pronssisormusta sekä iso ja pieni pronssikierukkatähti.36
Osmanmäki on luoteisin pää samaa harjua, jonkakaakkoispään muodostaa edellä mainittu Käräjämäki. Alkuaan nämä mäet ovat siis muodostaneet yhtenäisen pitkähkön kummun, jonka laen ovat täyttä-neet lukuisat rautakautiset kuoppahaudat. Jo 1870-luvulla totesi kan-sakoulunopettaja K. Killinen kertomuksessaan,37 että Käräjämäen
»pohjoispäässä on mäkikappale, tunnettu nimellä Osmanmäki, hiedan-otolla erilleen katkaistu. Vähän on enää Osmanmäestäkään jä-lillä. Sen keskusta on niin syvälle kaivettu, että pellot, jotka ennen
ulottuivat mäen juurelle, nyt uhkaavat vieriä hautaan.»
Varhaisin esinelähetys Osmanmäestä on Killisen v. 1878 toimittama.
Lähetys käsitti 5 esinettä,38 joista miekan osien,39 hevosenkenkäsoljen40 ja pronssihelojen4l Killinen sanoi olleen saman haudan luoteisosassa kuin Euran rovastin Rosengrenin v. 1878 Suomen
Muinaismuistoyhdis-tykselle lähettämät esineet, pyöreälakinen kilvenkupura 42 sekä 2
kei-36 8811: 24—32.
37 K. Killinen, Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa, s. 49,
38 1907: 15—9; Killinen, m.t., s. 70—1.
39 Killinen, m.t., k. 38. Asp. 1333 ja 1336.
40 Killinen, m.t., k. 56. Asp. 1350.
41 Killinen, m.t., k. 52. Asp. 1347.
42 1913;3. Killinen, m.t., k. 37. Asp. 1335
häänkärkeä.43 Kilvenkupuran löytyminen tästä haudasta on tuskin ollut mahdollista, koska tämäntyyppiset kupurat ovat merovinkiaikaisia, kun taas haudan muut esineet ovat viikinkiaikaisia. Rosengrenin lähetys käsitti muitakin viikinkiaikaisia esineitä,44 mutta ei ole tietoa, monesta-ko haudasta ne ovat. Niitä on siksi paljon, että ne epäilemättä ovat peräisin useasta sekä miehen- että naisenhaudasta.
Kierrellessään kesällä 1879 Satakuntaa Aspelin poikkesi myös Os-manmäelle ja löysi sikäläisestä hiekkakuopasta 4 viikinkiaikaista esi-nettä.40 Seikkaperäisen tutkimuksen kohteeksi Osmanmäen
kuoppahau-dat joutuivat ensimmäisen kerran v. 1890. Tällöin aukaistiin 4 hauta-kuoppaa ja lisäksi löytyi joukko esineitä46 hiekkakuopan reunojen
tar-kastuksessa. Näidenkin esineiden kuuluminen hävitettyihin ruumis-hautoihin on varma.47 Avatuista haudoista oli 3 miehen- ja 1 naisen-hauta.48 Niissävainaja oli pää joko pohjoiseen tai luoteeseen päin. Kei-häspari oli parissa haudassa miehen oikealla puolella. Ensimmäiseksi tutkitussa haudassa arkku oli kyhätty 3,5 —4,5 cm paksuista laudoista, jotka oli kiinnitetty nauloin ja niitein. Haudat sisälsivät yksinomaan viikinkiaikaisia esineitä.49
V. 1894 möi osan Osmanmäkeä omistanut Eskolan talon isäntä Kan-sallismuseolle joukon myöhemmän rautakauden esineitä,50 jotka talon renki hiekkaa ajaessaan oli koonnut eri kerroilla Osmanmäen hiekka-kuopasta.
Ilman tarkempia löytötietoja saatiin v. 1896 museoon myös itsellisen Rantasen Osmanmäestä löytämät muinaisesineet.51 Vielä samana
vuon-43 1913: 5. Killinen, m.t., k. 40. Asp. 1339. E-keihäänkärki (Killinen, m.t., k. 42) hukkunut.
44 1913:I—2, 4, 7—15. Killinen, m.t., s. 70, nootti 1. Asp. 1333—57. Hautojen naisenpuvuston osia Appelgren-Kivalokuvaa m.t., s. B—lo.8—10.
45 2001b: I—4.
46 2700: I—l6.
47 Appelgren-Kivalo, m.t., s. 15—6.
48 Appelgren-Kivalo kuvannut naisenhaudan, m.t., s. 10—5
49 2700; 17—68.
50 2995:23—32.
51 3306: I—B.
na löytyi samaisesta hiekkakuopasta keltainen helmi.52 Porin museon hoitaja Kauppinen tarkasti v. 1901 erään Osmanmäen hiekkakuopan
reunasta näkyviin tulleen naisenhaudan. Tämänkin suunta oli lounais—-koillinen, ja vainaja oli pantu hautaan pää edelliseen ilmansuuntaan.
Siinä oli sormus, helmet, särkynyt saviastia ja vaatteiden pronssikieru-koita.53 V. 1902 Osmanmäki jälleen joutui tarkemman tutkimuksen koh-teeksi ja siitä paljastettiin tällöin 7 viikinkiaikaista hautaa. Sen lisäksi
paljastettiin 2 esineitä sisältävää kohtaa, jotka nähtävästi myös olivat olleet hautoja. Selvistä haudoista kuudes vaikutti polttohaudalta,
mui-hin vainaja oli kätketty polttamatta. Hautakuoppien suunta oh
liki-pitäen koillis—lounainen. Kalustoa oli niukasti ja esineiden taso ver-raten keskinkertaista.54
Seuraavina vuosina keräsi yksi ja toinen paikkakuntalainen Osman-mäen hiekkakuopanreunoilta muinaisesineitä.56 Näiden joukossaon ns.
pronssinen lapiojaikainenkaarisolki,57 jokaon vanhin Osmanmäen esi-neistä (500-luvulta).
V. 1905 tutkittiin lähinnä sitä aluetta, josta oli tavattu viimeksimai-nitut hajalöydöt. Ilmeisesti samana vuonna oli hiekkakuopan reunasta poimittu ne esineet, jotkakaivausten suorittaja sai haltuunsaennen tut-kimuksia.58 Mainittuna vuonna tutkittiin kaikkiaan 22 esineitä sisäl-tänyttä kohtaa, joista oli varmoja hautoja 11. Hautojen suunta oli osa-puilleen aikaisemmin mainittu, lounais—koillinen, ja pään suunta hau-dassa oli tavallisesti lounainen. Miehelle kuuluvaa kalustoa oli vii-dessä haudassa janaisenhautoja olisaman verran; yhden vainajan suku-puolta eivoitu ratkaista. Haudat olivat kaikki viikinkiaikaisia, janiiden samoinkuin muutkin kaivaustenyhteydessä paljastuneet esineet59 olivat olleet varakkaan henkilön omaisuutta.
52 3574:441.
53 4320: I—B.
54 4160: 1—47.
56 4358: I—6; 4386: 1—11; 4448: 3—5.
57 4386: 1.
58 4 633: 165—183.
59 4633: 1—164.
Koska Käräjä- ja Osmanmäen ruumishaudat olivat suurin piirtein samantapaisia, lienee paikallaan kuvata tarkemmin jokin viimeksimai-nittuna vuonna paljastetuista naisen- ja miehenhaudoista.
Naisenhauta n:o 18 oli kaivettu n. 80—90 cm syväksi. Arkun laitoja ei näkynyt, minkä vuoksi haudan pituutta ja leveyttä ei tutkija voinut määrittää muuten kuin esineiden suurimmasta keskinäisestä etäisyydestä; näin saatiin haudan pituudeksi 1,85 m ja leveydeksi 0,7 m.
Pään puoli oli lounaaseen ja jalat koilliseen. Arkun katteena oli koi-vuntuohta, jota oli jäljellä molempien olkasolkien päällä. Arkun
kan-nen jäännöksiä oli useimpien isojen pronssiesineiden, varsinkin mainit-tujen selkien päällä. Vasemmalla rintasoljella oli sitäpaitsi kansipuun alla säilynyt toinen yhtä paksu (n. 3 mm) puunkappale, jonkasyyt kä-vivät päinvastaiseen suuntaan ja joka siis lienee jäännöstä kannen alle asetetusta pienapuusta. Pienan alla oli vaatetta. Itse ruumiista oli säilynyt rintaluita olkasolkien alla, kaksi palasta oikeasta käsivarresta oli rannerenkaan sisällä ja palanen oikeaa sääriluuta esiliinan pronssi-palteen alla. Muu ruumis oli näkymättömäksi maatunut.
Rautaka-lusto oli monipuolista:'*o 1koristamaton, tasapohjainen saviastia makasi kallellaan ja palasiksi särkyneenä pään vasemmalla puolella. Toinen suorasivuinen ja tasapohjainen, niinikään koristamaton saviastia oli pään oikealla puolella. Kaulan kohdalla alkuperäisessä asemassaan oli kolme helminauhaa. Helmet olivat villarihmoille pujotetut. Kunkin nauhan keskikohdalla oli punaruskea, särmikäs karneolihelmi. Muista helmistä oli 93 sinistä lasia, 3 valkoista ja 1 ruskea lasinen; kahdesta-toista emalihelmestä oli 7keltaista, 2 valkoista ja kolme mustaa valkoi-sin viiruin; lisäksi oli 2 poltettua savihelmeä ja 11 pronssihelmeä, joista 1 särmikäs, 2 kaksijakoista ja 8 kolmijakoista pitkää helmeä; kukin jako-osa oli koristettu keskipisteisellä ympyräviivalla. Jäännöksiä vaat-teesta, arvattavasti neliniitisestä vaipasta, joka oli ollut ruumiin tai ai-nakin sen yläosan peitteenä, oli oikean olkasoljen päällä sekä vasem-man olkasoljen ja mainitun puupienan välissä soljen kokoinen pala, li-säksi esiliinan kulmakappaleen ja helmien päällä. Neliniitisestä
villa-60 4633: 102—118
hameesta oli palasia olkasolkien, rintasoljen, rannerenkaan ja sormuk-sien alla. Olkasoljet olivat ns. kaksieläimisiä suomalaisia kupurasolkia.
hameesta oli palasia olkasolkien, rintasoljen, rannerenkaan ja sormuk-sien alla. Olkasoljet olivat ns. kaksieläimisiä suomalaisia kupurasolkia.