Kestävä kehitys systeemisenä ilmiönä

Antiikin Kreikasta tuttu Gaia-hypoteesi oletti, että koko planeetta on elävä orgaaninen systeemi (Heater 1999, 137). Aina teollisen aikakauden loppupuolelle saakka ekosystee-mien elinvoimaisuutta ja luonnonvarojen riittävyyttä ei kuitenkaan välttämättä tarvinnut aktiivisesti huomioida, sillä luonnonvarojen ehtyminen tai luonnon saastumisen seurauk-set eivät olleet arkinen osa ihmisten elämää. Tästä johtuen ihmisen taloudesta muodostu-nut kuva oli pelkistetyn lineaarinen, missä tehdas jalosti luonnosta ottamansa raaka-aineet tuotteiksi ja palveluiksi, joita sitten kotitaloudet kuluttivat. (Senge ym. 2008, 25.) Doppelt (2008, 17–18) käyttää tästä ”konemaisesta lähestymistavasta” nimeä takemakewaste -talousjärjestelmä. 200 vuotta jatkuneen laajamittaisen luonnonvarojen hyödyntämisen

13 Systeemissä kiinnostuksen kohteena ovat kausaaliset suhteet elementtien välillä. Systeemi ei perustu pelkästään lineaariselle ajattelulle vaan sille on ominaista syklisyys. Systeemi ja järjes-telmä ovat synonyymeja (Kielitoimiston sanakirja 2006).

seurauksena nykyaikaa leimaa yhä lisääntyvä tietoisuus niistä rajoista, joiden ylityttyä ihmisen ja monimuotoisen elämän kukoistaminen on uhattuna planeetallamme (Edwards 2005, 123–129; Rockström ym. 2009).

Jälkiteollisena nykyaikana tiedämme, että ihminen on osa planeettamme monimut-kaista suljettua systeemiä. Suljetussa systeemissä jokaisen systeemiin kuuluvan osan on oltava toimintakunnossa, jotta kokonaisuus toimisi häiriöttä.¹⁴ Luonnon mallin mukaises-sa systeemissä kasvit toimivat ruoan tuottajina, joista ruoan kuluttajat ovat riippuvaisia.

Ruoan kuluttajat, kuten eläimet ja ihmiset, syövät sitä materiaa, mitä ruoan tuottajat tuot-tavat. Hajottajat – kuten bakteerit, homeet ja sienet – pilkkovat kuolleet systeemin osat pieniksi partikkeleiksi, joista muodostuu lannoitetta ruoan tuottajille. Orgaaninen jäte toimii ravintona seuraavalle systeemin osalle. (Doppelt 2008, 24). Systeemin tehokkuus perustuu siihen, että se ei hukkaa mitään. Systeemit mukautuvat häiriötekijöihin ja niiden elinvoima voi palautua, mikäli niiden omat korjausmekanismit ovat vakaat ja vahingoit-tumattomat (Doppelt 2008, 26).

Veden kiertokulku on monimuotoinen ja maailmanlaajuinen systeemi, kattaen pilves-tä rannikolle ja joen yläjuoksulta alajuoksulle siirtyvän veden. Systeemissä kosteikot tuot-tavat vettä maatalouden käyttöön, joissa ja järvissä on vapaana vettä virkistyskäyttöön ja teollisuuden tarpeisiin. Jätevesi on käytöstä poistuvaa, mutta lopulta veden kiertokulkuun palautuvaa vettä. Suljetun systeemin mukaisesti käytämme edelleen sitä samaa vettä, mitä dinosaurukset joivat.

Paikallinen vesihuoltojärjestelmä on esimerkki ihmisiä ja materiaa yhdistävästä kol-lektiivisesta sosiomateriaalisesta systeemistä (collective sociomaterial system)¹⁵, jossa luonnon oman puhdistustoiminnan tuloksena syntynyttä pohjavettä johdetaan tunneleita ja putkistoja pitkin vedenpuhdistamolle, missä sen laatu varmistetaan. Veden kiertokulku jatkuu kohden kotitalouksia, teollisuuslaitoksia ja instituutioita, joissa ihmiset hyödyntä-vät vettä. Käytetty, likaantunut vesi jatkaa jätevetenä kohti jätevedenpuhdistamoa, missä jätehuollon ammattilaiset vastaavat sen puhdistuksesta. Rakennettua ympäristöä ovat ol-leet toteuttamassa muiden muassa arkkitehdit, insinöörit, kirvesmiehet, laattamiehet, put-kimiehet ja sähkömiehet, joiden työn tuloksena ja harkittuna rakenteena on syntynyt vesi-huoltojärjestelmä. Sen ylläpitoon ja kunnostamiseen tarvitaan myös eri alojen asiantunti-joita. Systeemin kollektiivinen luonne tulee esiin esimerkiksi häiriötilanteissa, joissa vesi on jostain syystä likaantunutta ja tietty ihmisryhmä tietyllä alueella kärsii systeemin toi-mintahäiriöstä. Sosiomateriaalisten systeemeiden yhteisöllinen luonne korostuu kaupun-geissa, joissa ihmiset asuvat ja toimivat lähellä toisiaan. (ks. Otnes 1986; Spaargaren &

Vliet 2000.)

Myös kotipistorasiasta tuleva sähkö on esimerkki kollektiivisesta sosiomateriaalisesta systeemistä. Sähköverkon sähköä käyttäessään ihminen liittyy osaksi tätä järjestelmää ja vahvistaa valokytkimen painalluksella systeemin olemassaoloa. Esimerkiksi Helsingissä valokytkintä painaessamme saatamme olla yhteydessä tapahtumien ketjuun, jossa

14 Myös kieli on suljettu systeemi, missä sanat määritellään toisilla sanoilla. Sanat ovat siten riip-puvaisia toisistaan. Käsitteiden merkityssuhteet ovat kielen ymmärtämisen kannalta keskeisessä asemassa. (Ks. Alasuutari 2007, 29.)

15 Kollektiivinen sosiomateriaalinen systeemi on ihmisryhmien toimintaa ja materiaa yhdistävä järjestelmä kuten puhelinoperaattoreiden ylläpitämä kännykkäverkosto, sosiaalinen media tai mikä tahansa instituutio, jonka toimintaan liittyy rakennuksia, infrastruktuuria ja ihmisiä. (Otnes 1986; Spaargaren & Vliet 2000.)

työntekijät louhivat kivihiiltä maaperästä Siperiassa tai Puolassa. Sen jälkeen kivihiili kul-jetetaan junalla tai laivalla voimalaan Helsinkiin, jossa se murskataan ja syötetään uunei-hin. Palava kivihiili kuumentaa vettä höyryksi, jonka avulla generaattori tuottaa sähköä sähköverkkoon ja lämpöenergiaa kaukolämpöputkistoihin. Voimalan piipusta nousee hii-lidioksidia, vesihöyryä ja dityppioksidia. Jokainen valokytkimen painallus ylläpitää ja vahvistaa sitä systeemiä, jonka osaksi verkkoon kytkeytyminen meidät liittää.

Ostamalla jugurttipurkillisen jugurttia kuluttaja vahvistaa sosiomateriaalista verkos-toa, johon kuuluu satoja ihmisiä ja lukuisia teollisuuslaitoksia eri puolella maailmaa.

Stuttgartissa, Etelä-Saksassa sijaitsevan elintarviketehtaan tuottaman mansikkajugurtin valmistuksessa tarvittava maito ja sokeri tulevat lähialueilta. Sen sijaan bakteeriviljelmät, jotka hapattavat maidosta jugurttia, kuljetetaan tehtaalle 850 kilometrin päästä läheltä Tanskan rajaa. Tuotepakkaus valmistetaan Baijerissa 300 kilometrin päässä Stuttgartista.

Sen raaka-aineet kuljetetaan jugurttia valmistavalle tehtaalle Nordrhein-Westfalenin alu-eelta 500 kilometrin päästä, mistä myös saadaan ainoa metalliteollisuutta työllistävä pak-kauksen osa – alumiinikansi. Mansikat kasvavat puolalaisilla pelloilla, mistä ne toimite-taan ensin käsiteltäviksi Belgian rajalle, tuhannen kilometrin päähän ja sen jälkeen Stutt-gartiin. Tukkupakkaus, jossa jugurtit lähtevät jugurttia valmistaneesta tehtaasta kohti ku-luttajia, koostuu eri pahveista, kartongeista, liimasta ja muovikalvosta, joita tehdas kuljet-taa sekä läheltä 15–70 kilometrin päästä että Itävallasta ja Ranskasta 350–700 kilometrin päästä jugurttitehtaalle. Yksi Stuttgartissa valmistettu jugurttipurkillinen vaatii näin ollen kaiken kaikkiaan 7857 kilometriä rekka-autoilla liikkumista Keski-Euroopassa. (Schmidt-Bleek 2000, 99–101.)

Systeemisessä ajattelussa ei aina riitä toimijan rajaaminen ihmiseen. Myös ei-inhimilliset tekijät voivat olla toimijoita kokonaisvaltaisessa ja systeemisessä arjessamme.

Ne saattavat muuttaa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja heidän välistä valta-asetelmaa, kuten Åkerman (2009) kuvailee talokaupan jälkeiseen tilanteeseen liittyvässä verkottu-misesimerkissään. Periaatteessa talokauppa on tavanomainen sosiaalinen tilanne, jossa on neljä komponenttia: myyjä, ostaja, talo ja maksuväline, mutta

lattiasienen ilmaantuminen muuttaa asetelmaa monella tavoin. Ensinnäkin se pal-jastaa, että talo ei ole yhtenäinen yksikkö vaan osasista koostuva verkosto. Ver-kostoon kuuluu kattotiilien, kosteiden tilojen vesieristysten ja perustusten lisäksi myös asukas. Lattiasienelle olennaisia verkoston osia ovatkin välipohjan tuuletus-luukut ja asukas, joka sulkee ne ja mahdollistaa näin sienelle hyvät kasvuolosuh-teet. Sienen ilmaantuminen saattaa myös laajentaa talokaupan verkostoa. Mukaan liittyy kosteusvaurioiden korjaamisen asiantuntijoita ja hyvin usein myös lakimie-hiä. Sieni vaikuttaa niin ikään ostajan ja myyjän välisiin valta-asetelmiin. Tasaver-tainen kauppasuhde muuttuu. Sienen läsnäolo saattaa jopa purkaa koko kaupan.

(Åkerman 2009, 244.)

Kestävän kehityksen mukainen systeemiajattelu (kuvio 3) on kiteytettävissä viiteen toi-siinsa liittyvään periaatteeseen, jotka turvaavat monimuotoisen elämän kukoistamista ja ihmisarvosta kiinnipitämistä planeetallamme. Ensimmäinen periaate viittaa ihmiskeskei-seen tavoitteeihmiskeskei-seen, jota kohden kestävä kehitys pyrkii. Päämääränä on kokonaisvaltainen materiaalinen ja henkinen hyvinvointi: laaja-alainen edistyminen, joka tähtää inhimillisen hyvinvoinnin kaikkiin ulottuvuuksiin. (Talberth 2008, 44–46.)

Teollisuustuotanto eli tuotteen valmistaminen, sen ostaminen ja käyttö asettuu sys-teemisen ajattelun mukaisesti laajempaan luonnon kontekstiin, joka kattaa ekologisen ko-konaisuuden eli biosfäärin ja luonnonvarat. Luontopääoman suojeleminen ja ennallista-minen on kuluttamisesta johtuvien jätteiden, saasteiden ja päästöjen epäsuotuisien vaiku-tusten eliminoimista ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä enintään niiden uusiu-tumiskykyä vastaavasti. Näin toimien metsien hakkaaminen, kalastus ja viljely on mah-dollista periaatteessa ikuisesti. (Talberth 2008, 44–46.)

KUVIO 3. Kestävän kehityksen mukainen systeemiajattelu, mukaillen Senge ym. (2008, 26)

Uusiutumattomia raaka-aineita saadaan kaivostoiminnan ja öljynporauksen avulla. Niiden määrä on rajallinen ja ehtyminen johtaa väistämättömään ihmisen toiminnan muutokseen.

Erityisesti nykyisen energiatuotannon vahva riippuvuus uusiutumattomista

luonnonva-JÄTTEET, SAASTUMINEN

roista on huomionarvoista. Siirtyminen uusiutuviin energianlähteisiin on kestävyysajatte-lun mukainen tavoite. (Esim. IEA 2009; Senge 2008; 23-24, 44; Talberth 2008.)

Teollinen systeemi on osa sosiaalista systeemiä, johon kuuluvat yhteisöt, perheet, koulut ja koko kulttuuri paikallisella ja globaalilla tasolla. Kuluttamisesta johtuvien jättei-den, saasteiden ja päästöjen epäsuotuisa vaikutus on nähtävissä paitsi luonnon monimuo-toisuuden ja ekosysteemeiden elinvoimaa murtavana, myös osana ihmisyhteisöissä vallit-sevaa epätasa-arvoa, stressiä ja ahdistusta. (Kasser 2002; Senge ym. 2008, 23–24, 44.) Nykyisen teollisen systeemin maailmanlaajuisuudesta on seurauksena se, että poliittiset ja taloudelliset prosessit ovat omiaan häivyttämään kuluttamiseen liittyvät todelliset kulut itse kuluttajasta kauas ekosysteemeitä ja muita ihmisyhteisöjä rasittamaan. Niistä kärsivät eniten kaikkein haavoittuvaisimmat köyhät ihmiset ja puolustuskyvyttömimmät yhteisöt.

Lisäksi osa kuluttamisemme todellisista kuluista jää tulevien sukupolvien maksettaviksi.

(Dauvergne 2008.) Kestävä kehitys tähtää resurssien ja mahdollisuuksien tasa-arvoiseen jakamiseen. Se sisältää kaikille ihmisille tasa-arvoiset mahdollisuudet hyvän elämän elä-miseen kuten oikeuden terveydenhuoltoon, koulutukseen, taloudelliseen turvaan ja itsensä ilmaisemiseen. Paikallistalouksien vahvistaminen saattaa tuottajan ja kuluttajan lähelle toisiaan, mikä vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja lisää niiden taloudellista riippumattomuut-ta ja vakautriippumattomuut-ta (Talberth 2008, 45–50).

Sen systeemisen ja verkottuneen kokonaisuuden ymmärtäminen, jolle ihmisen, talou-den ja luonnon intressien välinen vuoropuhelu perustuu, vaatii dialogia ja vastaantuloa eri näkökulmien välillä.¹⁶ Kestävä kehitys edellyttää perinteiset rajat ylittävää lähestymistä.

Metsälle voidaan laskea arvo perinteisellä tavalla siinä kasvavien puiden ja maapinta-alan määrän ajantasaisen myyntihinnan perusteella. Näin määrittyvä metsän hinta ei kuiten-kaan välttämättä indikoi lainkuiten-kaan metsän arvoa hiilidioksidipäästöjen torjumisessa, met-sän roolia biodiversiteetin vaalijana ja metmet-sän kulttuuriarvoa niille ihmisille, joiden elä-mänmuoto on siitä riippuvaista. (OECD 2008b.)

Sosiaalinen ulottuvuus hallitsee sosiologien ja antropologien ajattelua ja siinä ollaan kiinnostuneita materiaalisesta todellisuudesta vain siltä osin kuin se vaikuttaa yhteiskun-nalliseen toimintaan. Yhteiskuntatieteet tekevät ajattelumme ja toimintamme rutiineita näkyväksi. Ekologinen ulottuvuus on keskeinen lähtökohta biologeille ja luonnontieteili-jöille. Luonnontieteet paljastavat luonnon lainalaisuuksia ja edistävät uusien keksintöjen syntymistä. Taloustieteilijät ovat materian asiantuntijoita ja he ovat tottuneet pohtimaan kannattavuutta ja osaavat kiinnittää huomiota pääoman merkitykseen elinkeinoelämässä.

Kestävä kehitys edellyttää näiden eri näkökulmien yhteensovittamista ja kompromisseja eri lähestymisnäkökulmien välillä. (Alasuutari 2007, 14, 228, 236; Seregeldin & Steer 1994.) Erilaisten ihmisyhteisöjen ja yksilöiden älykkyyden tuottamat voimavarat eivät ole minkään yksilön omaisuutta vaan sosiaalisten verkostojen luomaa ihmiskunnan yhteistä pääomaa (Alasuutari 2007, 19).

Yhteisen kielen löytämiseksi Tetlock (2003, 320) ehdottaa talouden käsitteiden käyt-tämistä ekonomisoituneessa maailmassamme. Yhteisön yhteisesti tärkeänä pitämiä asioita

16 Tuomas Nevanlinna nimeää kepeästi, mutta kuvaavasti näkökulmaerot I800-luvulta lähtien tiivistyneiksi pohjavirtauksiksi, joita voi kutsua ekonomismiksi ja rousseauismiksi. Ekonomismi uskoo järkeen ja edistykseen, rousseauismi pyrkii saarnaamaan. Ekonomismi tuottaa materiaa-lista hyvää, mikä on poliittisesti kiistatonta. Rousseauismi haikailee luonnontilaa ja kritisoi kers-kakulutusta, yhteisöllisyyden puutetta, luonnon välineellistämistä ja massoittumista.

(Helsingin Sanomat 10.2.2010, C1.)

voitaisiin suojata todentamalla niiden rahallinen arvo. Saasteettoman hengitysilman arvo olisi mahdollista määrittää hengityselinsairauksien hoitokuluina ja pienhiukkasiin ennen-aikaisesti kuolleiden yhteiskunnalle aiheuttamina kuluina. Luonnon monimuotoisuuden arvo määrittyisi sukupuuttoon kuolemisen uhan alla olevien lajien ekosysteemeille tuot-taman haitan kustannuksia arvioimalla. Niin ikään yhteiskunnasta syrjäytyneen ihmisen kustannukset voitaisiin määrittää esimerkiksi menetettyinä verotuloina.¹⁷

Kanniainen (2008) lähestyy asiaa toisesta suunnasta. Hänen mukaansa taloustieteili-jöiden suosiman tehokkuuden sijasta voitaisiin puhua yhteiskuntatieteilijöiden tapaan hy-vinvointia vahvistavasta. Niin ikään rationaalisen asemesta voitaisiin käyttää käsitettä johdonmukainen, ja hyöty voitaisiin korvata hyvinvoinnilla. Mutta samalla käsitteiden mi-tattavuus ja tarkkarajaisuus kärsisi. Tyypillistä on, että taloustieteen käsitteiden etuna on määrittelyn tarkkuus, sen sijaan yhteiskuntatieteilijöiden käsitteet kuvailevat taloustieteen käsitteitä paremmin elämää sellaisena kuin se moninaisuudessaan ilmenee. Molempien ominaisuuksia tarvitaan, sillä tieto on väistämättä sosiaalisesti rakentunutta. Sitä jäsenne-tään ihmisten käyttämän kielen käsitteiden avulla (Alasuutari 2007).

Kumppanuus ja tasa-arvoinen dialogi ovat keskeisessä roolissa nykyistä parempaa maailmaa rakennettaessa (ILO 2004, ix-x). Nortonin (2005, 38) mukaan tarvitaan empiiri-siä, operationaalisia ja mitattavissa olevia siltakäsitteitä saattamaan yhteen eri lähtökoh-dista lähestyviä ihmisiä. Himanen (2010) visioi muutoksen suunnasta ihmisten persoonal-listen kykyjen esiin kannustamiseksi ja arvotietoisuuden herättämiseksi seuraavasti:

Arvokkaan elämän idea, jossa jokainen voi toteuttaa omaa ainutlaatuista potenti-aaliaan mahdollisimman täydesti, johtaa luovuuteen. Vastaava arvonanto toisille synnyttää rikastavan vuorovaikutuksen. Toiminnassa laajempiin arvoihin kiinnitty-minen luo tasapainon työn ja muun elämän välillä sekä synnyttää muutoinkin kes-tävämpää kehitystä. (Himanen 2010, 141.)

Collierin (2010, 9-12) mukaan luontoaktivistit ja luonnonvarojen hyödyntämisen puolesta puhuvat taloustieteilijät ajavat loppujen lopuksi samaa asiaa: molempien näkökulmia tar-vitaan tulevat sukupolvet huomioivaan yhteiskuntaan siirryttäessä. Ihmisen oppimista ja vuorovaikutusta korostavana tieteenalana kasvatustieteellä on keskeinen paikkansa kestä-vän kehityksen edistämisessä. Keskenään jännitteisten substanssitieteiden välisessä dialo-gissa haasteena on moniäänisyyden salliminen ja ristiriidan sietäminen, sillä dialodialo-gissa ihmiset väistämättä vaikuttavat toisiinsa ja vaikuttuvat toisistaan (Mönkkönen 2002, 42).

Asian kärjistää seuraava lainaus:

Jos viestimme olisivat tavoittaneet teidät sanojen avulla, meidän ei olisi tarvinnut lähettää niitä lentokoneiden välityksellä. (bin Laden 2010, 10)¹⁸

17 Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan pysyvästi työmarkkinoilta syrjäytyneestä ihmisestä aiheutuu suomalaiselle yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin henkilö täyttää 60 vuotta (Suomen tietotoimisto 14.08.2007).

18 Nauhalta, joka julkaistiin jouluna 2009 ja jonka esiintyjänä pidettiin Osama bin Ladenia (Time, 175(5), 10).