Keskeisimmät havainnot liiketoiminnasta

Metsähakeliiketoimintaa tarkasteltaessa on teknis-taloudellisesti kannattavan raaka-aineen määrä ja omistajien myyntihalukkuus keskeinen reunaehto liiketoiminnan laajuudelle. Raaka-aine varoihin pääsy on erityisen tavoiteltavaa, koska yleensä ostaja hallitsee raaka-ainetta läpi toimitusketjun ja päättää mitä raaka-aineelle tehdään, esimerkiksi loppukäyttöpaikan. Metsähakejakeista kannattavin jae on hakkuutähdehake.

Tämän jakeen ostamiseen ainespuun hankkijoilla on etulyöntiasema ja esimerkiksi metsäteollisuuden biojalostamohankkeiden toteutuessa, tämä etulyöntiasema myös hyödynnetään. Kentällä odotetaankin kilpailun raaka-aineista entisestään kiristyvän.

Metsähakkeen osalta käyttömäärä voidaan Keski-Suomessa yli kaksinkertaistaa tai jopa lähes kolminkertaistaa, jos hyödyntämättä jäävä ainespuukin otetaan energiakäyttöön.

Teknis-taloudellisen raaka-ainevarannon hyödynnettäväksi saaminen vaatii metsänomistajien myyntihalukkuudesta huolehtimista. Tämän vuoksi läpinäkyvyyttä ja kustannustietoisuutta täytyy lisätä.

Toinen liiketoiminnan laajuutta rajoittava reunaehto ovat käyttökohteet. Keski-Suomessa on löydettävissä jopa 6 TWh tilaus polttolaitoskäyttöön soveltuville biomassoille, jos Metsäliiton ja Vapon suunnittelema biojalostamo perustetaan. Tästä tarpeesta suuri osa voidaan tyydyttää hiilidioksidivapaalla metsähakkeella.

Tilastot ja haastattelut osoittivat selvästi sen, että nyt puunkorjuu on ulotettu entistä pienempiin metsiin. Koska puunkorjuukustannukset ovat suuri osa koko toimitusketjun kustannuksista, pienpuun yhteydessä jopa yli 50 %, tehdään korjuun tehostamiseksi koko ajan kehitystyötä. Metsähakkeen käytön lisääminen voikin tuoda merkittäviä innovaatioita myös laitevalmistukseen. Teknologisia mullistuksia

129

polttoainetoimitusketjuihin ei ole nähtävissä mutta merkittäviä parannuksia ajan myötä tulenee ja toimintamallit kehittyvät. Toimintamalleissa kiinnitetään tällä hetkellä erityisesti huomiota laatuun ja organisointiin.

Toistaiseksi porttihinta on riittämätön hankintasäteen kasvattamiseksi 200 kilometriin.

Toisaalta tutkimuksissa CHP-tuotannon kannattavuus on osalla jakeista heikkoa jo paljon lyhyemmilläkin kaukokuljetusmatkoilla, eikä porttihinnassa ole tällä perusteella merkittävää nousua tulossa. Toimintaa täytyy siis kyetä kehittämään pitkällä tähtäimellä mutta tämän hetkisessä tilanteessa myös tukemaan valtion taholta. Toisaalta verottamalla vaihtoehtoisia polttoaineita tai päästöoikeuden kohotessa, myös puustamaksuhalu nousee. Tosin tämä maksuhalun nousu näkyy myös kuluttajien energialaskussa.

Junakuljetuksien ympärille voi syntyä merkittävää liiketoimintaa mahdollisesti kasvavien kuljetusmatkojen myötä, koska junakuljetus on jakeesta riippuen autokuljetusta kustannustehokkaampi matkan ylittäessä 70-150 km.

Verrattuna ainespuukauppaan, on metsähakeliiketoiminnassa mukana uudenlaisia yhteisyrityksiä, joiden toiminta perustuu yritysverkoston yhteen kokoamiseen.

Yritysyhteistyön avulla pyritään esimerkiksi pääsemään käsiksi arvoketjuun laajemmin kuin vain oman yrityksen ydinliiketoiminnan osalta, yhdistetään tarjonta yhden markkinointiyhtiön alle tai pyritään horisontaaliseen yhteiskäyttöön. Tällaisesta toiminnasta ovat esimerkkeinä lämpöyrittäjyys, jossa polttoainetoimituksen ja energiantuotannon eri vaiheisiin keskittyvät yritykset perustavat energiantuotantoyrityksiä, koneyrittäjien perustama hankintaorganisaatio, jonka avulla osakasyritykset pääsevät käsiksi myös hankintaorganisaation tuottoihin tai logistiikan ohjauksesta vastaava verkostoyhtiö.

Raaka-aine varoihin pääsyn ja energiantuotannon voidaankin sanoa kiinnostavan laajasti liiketoiminnan eri vaiheissa mukana olevia yrityksiä. Tulevaisuudessa kilpailuetu löytyy todennäköisesti yritysyhteistyön ja uusien liiketoimintamallien kautta, myös tehokkuutta voidaan parantaa organisatorisin innovaatioin. Yritysyhteistyössä tuottojen jakaminen on kriittistä ja benchmarkingia kannattaa tehdä olemassa olevista verkostoista. Samaan aikaan uusia yrityksiä perinteisillä toimintamalleilla on odotettavissa kentälle ja yritysten

130

orgaaninen kasvu voi olla hyvinkin nopeaa, kuten haketusyritysten kohdalla on tapahtunut.

Metsähakeliiketoiminnassa metsänhoitoyhdistysten tärkeä rooli polttoainetoimittajana on merkillepantavaa. Merkittävyys on sikäli luonnollista, kun yksityismetsäkaupoista puolet tapahtuu metsänhoitoyhdistysten kautta (Kierma et al, 2005) mutta metsänhoitoyhdistysten toimintamallien kirjo ja muista polttoainetoimittajista poikkeava asema tekee tilanteen mielenkiintoiseksi. Varsinkin metsäteollisuuden ulkopuolisille polttolaitoksille metsänhoitoyhdistykset ovat erittäin tärkeä toimittaja.

Metsänhoitoyhdistysten etuna on mahdollisuus suureen volyymiin ja toimitusvarmuus metsänomistajasuhteiden sekä metsävaratiedon kautta. Myös muut hankintaorganisaatiot olisivat kiinnostuneita metsävaratiedosta.

Toimijat ovat pääosin pieniä pk-yrityksiä puunkorjuun ja kaukokuljetuksen osalta.

Näihin vaiheisiin kaivataan isompia kokonaisuuksia esimerkiksi yritysyhteistyön avulla.

Raaka-ainevarat on myös pienissä paloissa, mikä aiheuttaa hankintakustannusten nousua, sähköinen kaupankäynti ja yhteismetsien perustaminen voi helpottaa tätä ongelmaa.

Työvoiman saatavuus nähdään haasteellisena ja mahdollisesti toiminnan pullonkaulana jo lähitulevaisuudessa. Lisäksi työvoiman laadulla on ratkaiseva merkitys, koska työn tuottavuus voi vaihdella kymmeniä prosentteja työtekijöiden välillä (Ihalainen ja Niskanen 2010). Työvoiman yhteiskäytössä metsähake-, turve- ja ruokohelpituotannon kesken olisi kehitettävää, esimerkiksi työvoiman vuokrauksen kautta voitaisiin saavuttaa synergiaetua. Metsähaketuotannossa monitoimikoneenkuljettajien ja hakkurin käyttäjien rekrytointi on haasteellisinta. Kuljetusalalla työvoiman palkkaaminen voi muodostua isoksi ongelmaksi. Kaikkien vaiheiden työvoimaongelmat huomioiden, voidaan rekrytointeja joutua ulottamaan lähimaihin, Venäjälle ja Baltiaan, jolloin yritysten yhteistyö esimerkiksi yhteisen työnvälityksen kautta voisi olla hyödyllistä. Jo nyt metsätöihin on palkattu ainakin tilapäistä työvoimaa ulkomailta.

Taloudellisten tunnuslukujen perusteella on vaikea vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä toimitusketjun yrityksistä, varsinkin kun energialiiketoiminnan osuutta on vaikea erotella yritysten muista liiketoiminnoista. Koneyrittäjien, mukaan luettuna haketusyritykset, ja kuljetusyritysten kannattavuudesta täytyy kantaa huolta ja taksoitusta kehittää.

131

Poliittiset päätökset vaikuttavat paljon liiketoimintaympäristöön.

Liiketoimintaympäristöön vaikuttaa myös metsäteollisuus, joka on liiketoiminnassa mukana ja nousemassa entistä merkittävämpään rooliin erityisesti polttolaitoskäyttöön soveltuvia raaka-aineita käyttävien biojalostamohankkeiden myötä. Kilpailu kannattavimmista jakeista kiristyy. Osittain metsäteollisuus ja energiantuottajat kilpailevat myös ainespuusta, koska rankapuun käyttöpaikkamurskausketju on tehokas ketju myös hakkeen tuotannossa. Toistaiseksi ainespuunpoltto ei ole merkittävää, koska se ei ole kantorahan vuoksi kannattavaa (Ihalainen ja Niskanen 2010).

Organisatoristen innovaatioiden yksi tärkeä lähde ovat toimijoiden väliset etäisyydet.

Etäisyyksien ylittämiseen tarvitaan brokeroijia, johon tehtävään yritysten ulkopuolisten toimijoiden täytyy entisestään terävöittää toimintaansa. Vaikka Keski-Suomessa tällaista toimintaa BEV-klusterin toimesta on, täytyy agendalla korostaa nykyisten resurssialustojen avulla rakennettavaa tulevaisuuden kilpailukykyä. Tämä rakennetaan yritysten, julkisten toimijoiden ja tutkimuslaitosten yhteistyönä mutta selkeästi roolitettuja brokeroijia tarvitaan välittäjiksi.

Informaation rooli on erittäin merkittävä toiminnan kehittämisessä. Esimerkiksi logistiikkaan liittyvä informaatio täytyy saada keskitetymmäksi ja laajemmin hyödynnettäväksi, samoin laitosten tilausennusteet. Näin voitaisiin paremmin varautua vaihteluihin. Todennäköisesti toiminnan ohjaus kannattaisikin ulkoistaa nykyisestä urakoija mallista tai ainakin siirtyä enemmän toimintavapauksia antavaan malliin.

Haketusyritysten osalta toimintavapauksia on annettukin ja samoin koneyritysten osalta alueyrittäjämallit ovat askel joustavampaan suuntaan. Joskus myös uusia tulkintoja ja toimintamalleja syntyy vain siksi, että uudet ihmiset pääsevät informaatioon käsiksi.

Kehittäminen on siis luottamuksellista yhteistyötä.

Uusina metsähakkeen käyttökohteita biojalostamon lisäksi voisi olla puuhiilen ja torrefioidun puupelletin tuotanto. Uudet käyttökohteet kiihdyttävät toimialan kasvua entisestään erityisesti, jos metsähakkeesta maksukyky on suurempi.

Liiketoimintamahdollisuuksista tarpeellisimpia ovat alueelliset terminaalit. Omistuksen ja toimintamallien rakentamiseen tarvitaan toimijoiden yhteistyötä. Tältä osin

132

suomalaista infrastruktuuria voidaan pitää liiketoiminnan kannalta puutteellisena. Vaikka työssä on esitelty useita malleja, jää todellinen työ yrittäjille, koska yrittäjät aiheuttavat luovaa tuhoa ja sen kautta uusia toimintamalleja. Tällaisessa pieniin paloihin jakautuneessa toiminnassa täytyisi antaa evoluutiolle tilaa.