Keräilyvaraston kustannuksista

Keräilyvaraston kannattavuus pellonlaitavarastoon verrattuna riippuu yleisesti ottaen

– näiden eri varastotyyppien saavutettavuudesta eri vuodenaikoina toi-siinsa nähden

– toimitusvarmuuden arvostuksesta – maan arvosta

– pohjustamis- ja peittämiskustannusten mahdollisista eroista – peltolohkojen koosta

– keräilyvarastolla saavutettavista mahdollisista synergiaeduista muiden polttoaineiden käsittelyn kanssa.

Saavutettavuuden merkitystä on vaikea arvioida numeerisesti. Se ja toimitus-varmuuden arvostus riippuvat voimalaitoksen muusta polttoainekäytöstä. Jos helven osuus on melko pieni eikä sitä tarvitse jakaa tasaisesti ympäri vuoden, voidaan kelirikko- ja kesäaika hoitaa kokonaan muilla polttoaineilla kuin helvellä eikä tarvetta hyvän tien varrella olevalle varastolle ole. Tilanne on suomalaisilla

laitoksilla tällä hetkellä lähes poikkeuksetta kuvatunkaltainen. Toisaalta, jos korsibiomassojen käyttömäärät kasvavat ja niiden kilpailukyky muihin polttoai-neisiin nähden paranee, tilanne voi muuttua. Verrattaessa pellonreuna- ja keräi-lyvarastoja voidaan olettaa, että keräilyvarastot voidaan keskimäärin rakentaa kantavampien teiden varsille ja kovemmalle maapohjalle kuin yhden viljelijän pellonreunavarastot.

Yksi keino parantaa saavutettavuutta keräilyvarastojen lisäksi olisi paremmin maastokelpoisten ajoneuvojen käyttö, käytännössä 6 x 6 -alustaisten kuorma-autojen. Niissä siis kaikki vetoautojen akselit vetävät, kun yleisin järjestely puu-tavara- ja risuautoissa nykyään on se, että takatelin molemmat akselit vetävät, mutta ei etuakseli. Vetävä etuakselikaan ei tietenkään ratkaise tilannetta koko-naan, jos kyse on tien heikosta kantavuudesta. Lisävetoakseli voi helpottaa peh-meistä paikoista poispääsyä, mutta tiehen tulevat vauriot jäävät yhä ongelmaksi.

Ne voidaan korjata, mutta kustannukset saattavat olla sen verran suuria ja suori-en kustannustsuori-en lisäksi muuta harmia aiheuttavia, että vaihtoehtoiset tavat luoda toimitusvarmuutta saattavat olla suositeltavampia. Muita tapoja ovat siis esimer-kiksi keräilyvarastot tai muiden polttoaineiden käyttö pehmeiden teiden aikaan.

Maatalousmaan arvo ostettaessa voi olla esimerkiksi 5 000 €/hehtaari, jos kyse on kaavoittamattomasta alueesta eikä sille ole nähtävissä vaihtoehtoista käyttöä rakennusmaana tms. Jos oletetaan, että alaltaan 7 x 1,2 metriä olevassa helpiau-man yhdessä rivissä on 15 pyöröpaalia (jolloin pohjalla on viisi paalia) ja että maa-alan vuosituottovaatimus on 250 €/ha (5 % investoinnista), tulee varastoin-nin viemän maa-alan arvon kautta laskien varastoinvarastoin-nin kustannukseksi pellon-laidassa 1,4 snt/MWh eli 0,05 % kaikista helven tuotantokustannuksista. Oletuk-sena tällöin on lisäksi, että paalien varastointi estää niiden vaatiman maa-alan käytön viljelyyn.

Vaikka laskennallinen varastoinnin kustannus on näin pieni, on esimerkiksi energiapuun varastoinnissa esitetty toisinaan toiveita kasojen mahdollisimman pikaisesta poisviennistä. Syy lienee enemmän psykologinen kuin taloudellinen.

Paikoilleen ”unohtuneet” varastokasat luovat koko toimintaan epävarmuuden ja ei-ammattimaisuuden tuntua. Toisaalta, jos urakointimaksut riippuvat paalien viemisestä laitokselle virallisen mittauksen aikaansaamiseksi, voi käyttöpääo-malle todellisesti tai piilevästi laskettava korko aiheuttaa paineita paalien ripeälle poisviennille. Ongelmien välttämiseksi tulisikin paalien logistiikasta vastaavan sopia aikatauluista ja niiden liikkumavarasta selkeästi etukäteen ja käydä varas-toinnin kustannuksia maanomistajan kanssa läpi.

Maan arvo keräilyvarastossa voi periaatteessa olla sama kuin pellonlaidassa.

Jos varasto kuitenkin on voimalaitosalueella asutuksen lähellä, maan arvo voi olla monikymmenkertainen. Melu- ja pölyhaitat ja kaupunkirakenteelta toivotta-va ihmisille avoimien toimintojen tiiviys ja saavutettavuus saattatoivotta-vat estää helven murskauksen ja vastaavan toiminnan, joten tältä kannalta joko pellonlaita- tai ei-taajama-alueilla sijaitsevien keräilyvarastojen käyttö on suositeltavaa.

Pohjustuksen hinnaksi aluspuita käyttäen on arvioitu 0,2 €/MWh olettaen, että aluspuut kestävät viisi vuotta. Vaihtoehtona voi olla keräilyvarastossa tai etenkin terminaalissa varastokentän asfaltointi. Sen kustannukset melko tasaiselle maalle ovat noin 20 €/m² sisältäen pintamaan vaihdon kantavaan alustaan. Noudatta-malla samaa laskentalogiikkaa kuin edellä saadaan asfalttialustaisen varastoinnin kustannukseksi 0,9 €/MWh, jos lisäoletuksena on 20 vuoden poistoaika asfal-tointi-investoinnille. Näin ollen aluspuiden käyttö asfaltoimattomalla kentällä on helpipaaleilla taloudellisempi vaihtoehto kuin asfaltointi. Puuterminaalissa tilanne voi olla erilainen, koska jos hakekasoja kuormataan pohjia myöten, kuten käytän-nössä helposti tapahtuu, hakekasaan voi joutua kiviä ja muuta roskaa, joka aiheut-taa ongelmia laitoksella. Paalien kohdalla tämä ei ole mainittava ongelma, jos paalit ovat ehjiä ja aluspuiden alla oleva maa suhteellisen tasainen siten, ettei kouran piikkien väliin jää epähuomiossa esimerkiksi irrallisia kivenmurikoita.

Paalit on Suomessa peitetty perinteisesti muovipeitteellä, mutta esimerkiksi Tanskassa käytetään myös kiinteitä varastokatoksia oljelle. Toisaalta Tanskan oljenkäyttötavat ovat erilaisia kuin ruokohelven käyttö Suomessa tällä hetkellä.

Tanskassa oljesta suuri osa ohjautuu pelkästään olkea käyttäviin laitoksiin, jolloin ympärivuotinen riittävän kuivan oljen saanti on välttämätöntä.

Suomessa helpihalli on rakennettu Kokkolan Voimalle. Se on kooltaan noin puoli hehtaaria ja kykenee varastoimaan laitoksen koko vuoden helven tarpeen.

Kylmien varastohallien rakentaminen maksaa noin 100–500 €/m² riippuen mm. kattokannattimien jänneväleistä, hallin korkeudesta ja maapohjan laadusta.

Kuvassa 45 on laskettu hallin hinta varastoitua MWh:a kohden neliöhinnan mu-kaan. Laskentakorko on 5, 10 tai 15 %, pitoaika 20 vuotta, paalien kiertonopeus kerran vuodessa ja pyöröpaalien varastointitiheys 3 MWh/m² Tässä tapauksessa paalit on ajateltu pinottavan päällekkäin siten, että ne peittävät hallin lattia-alan täysin. Pino on seitsemän metrin korkuinen ja yhtenäinen.

Kuva 45. Helpipaalien varastointikustannus hallissa. Investoinnin poistoajaksi on oletettu 20 vuotta, kiertonopeudeksi yksi varastointierä vuodessa ja laskentakoroksi selitteessä mainittu.

Hallin kustannukset ovat varsin suuria verrattuna muovilla peittämisen kustan-nuksiin, jotka ovat 1–1,3 €/MWh. Toisaalta halli on muovipeitteitä varmempi tapa estää paaleja kostumasta syksyllä ja talvella, mutta ero on tämäkin huomioiden ehkä liian suuri, jotta hallista voisi tulla vakiintunut käytäntö. Toisaalta, jos hallin kustannuksia saadaan jyvitettyä myös muulle käytölle, esimerkiksi konesuojana toimimiselle, halli voi olla kustannusmielessä perustellumpi.

Tiiviisti ladotuilla kanttipaaleilla varastointikustannukset ovat noin 25 % pie-nemmät kuin pyöröpaaleilla, joille kuvan 45 kustannukset on laskettu. Pyörö- ja kanttipaalien tiiviys on tällöin sama, ero perustuu pyöröpaalien väleihin jäävien tyhjien tilojen välttämiseen.

Yksi välimuoto irrallisille muovipeitteille tai pressuille ja kiinteälle katokselle voisi olla pressu, joka olisi toisesta päästään kiinni maassa olevassa telineessä tai painossa ja joka vedettäisiin paalipinon yli esimerkiksi puutavarakuormaimella.

Maatiloilla ongelma voisi tosin olla se, ettei riittävän ulottuvaa ja nostokykyistä puutavarakuormainta ole yleensä saatavilla.

Puolikiinteää pressua ei tiettävästi ole kokeiltu missään, mutta periaatteessa se voisi pienentää peittämiskustannuksia esimerkiksi 50 snt/MWh. Mekanismi pitäisi suunnitella sellaiseksi, että peite kestää vetämisen pinon yli ja sieltä pois ja asettuu siististi vaikkapa jousen vetämänä rullalle ollessaan käyttämättömänä.

Hiukan vastaavantyyppistä rullainlaitetta käytetään energiapuupinojen peittämiseen, mutta sen toiminta-ajatus on sikäli erilainen, että peittopaperi on kertakäyttöistä eikä sitä ole näin ollen vedetä rullalle takaisin. Laitteesta voisi kuitenkin kehitellä mallin ”kestopeitteelle” lisäämällä siihen kiertojousen.