Niiton ja paalauksen yhdistäminen

Niitto ja paalaus voidaan yhdistää käyttämällä etuniittokonetta ja paalainta trak-torin perässä. Tutkimusosion tavoitteena oli selvittää kenttäkokeiden avulla, millainen parannus yhdistelmällä voidaan saavuttaa korjuukapasiteetissa ja kus-tannuksissa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, saadaanko helpi korjattua yhdiste-tyssä korjuussa riittävän kuivana, sillä kasvusto ei ehdi kuivua niiton ja paalauksen välissä, kuten normaalisti.

Yhdistetyn korjuun koe vuonna 2009 Menetelmät

Koe suoritettiin Haapaveden Piipsannevalla 14.5.2009 Vapon ruokohelpiviljel-mällä. Viljelmä on sarkaojitettua turvemaata, sarkojen leveys on 18–19 m ja pituus 265–320 m. Yhden saran pinta-ala on siten noin 0,5 ha.

Kokeessa oli kaksi koneketjua:

1. Perinteinen korjuu, jossa niitto 3,2 m:n niittomurskaimella aamupäivällä ja pyöröpaalaus iltapäivällä.

2. Yhdistetty korjuu, jossa etuniittomurskaimen (3,2 m) ja pyöröpaalaimen yhdistelmä (kuva 7).

Kuva 7. Yhdistetyssä korjuussa käytetty koneyhdistelmä.

Niittomurskainta käytettiin siksi, että samalla ajokerralla saatiin paalauskelpoiset karheet valmiiksi, mikä on välttämätöntä, jos niitto ja paalaus tapahtuvat samalla ajokerralla. Molemmissa kokeissa niittoon käytettiin Taarup 3532 F –etuniitto-murskainta ja paalaukseen muuttuvakammioista Vicon RV 1601 pyöröpaalainta ilman silpputeriä (paalikoko lev. x halk. 1,2 m x 1,2 m).

Korjuukoe suoritettiin satunnaistettuna kolmella toistolla eli kokeeseen käytet-tiin kuutta tasalaatuista sarkaa. Paaleja tuli molemmilla korjuutavoilla 28 kpl.

Niitto sekä paalaus videoitiin, jotta työmenekit voitiin laskea. Jokainen paali punnittiin digitaalisella Tru-Test-paalivaa’alla ja paaleista otettiin kosteusnäytteet näytekairalla. Kuiva-aine määritettiin kuivattamalla näytteitä 24 tuntia +105 °C:n

lämmössä. Korjuuketjujen kustannukset laskettiin koneiden hinnan ja urakoitsija-arvioiden perusteella.

Korjuupäivä 14.5.2009 oli tuulinen ja lämmin. Muutamaan päivään ei ollut sa-tanut. Perinteisen korjuun niitto tehtiin klo 9.45–10.20. Yhdistetty korjuu (niitto ja paalaus samalla ajolla) tehtiin klo 14.00–15.00. Perinteisen korjuun paalaus suoritettiin välillä klo 15.20–16.00.

Tulokset ja tulosten tarkastelu

Perinteisessä korjuussa paalien kosteus oli 11 % (n = 28, keskihajonta = 3,4) ja yhdistetyssä korjuussa 13 % (n = 28, keskihajonta = 2,5). Molemmilla menetel-millä saatiin siis tarpeeksi kuivaa ruokohelpeä. Tavoitekosteutena pidetään ylei-sesti 15 %:n alittamista. On huomattava, että kokeessa yhdistetty korjuu tehtiin vasta klo 14.00–15.00. Aiemmassa tutkimuksessa niittämätön helpi kuivui tavoi-tekosteuteen normaaleina päivinä yleensä klo 11:een mennessä (Paappanen ym.

2008). Yhdistetyn korjuun käyttö lyhentää siis hieman korjuupäivän pituutta verrattuna siihen, että niitto tehdään edellispäivänä ja paalaus seuraavana päivänä.

Tällöin paalaus voidaan monesti aloittaa jo klo 8:n tienoilla.

Yhdistetty korjuu sujui työteknisesti hyvin ja ongelmitta, vaikka kuljettaja ei ollutkaan koskaan niittänyt ja paalannut samalla ajokerralla. Etuniittokoneen käytöstä hänellä sen sijaan oli paljon kokemusta. Ajonopeuksina voitiin käyttää seuraavia: erillinen niitto 11 km/h, erillinen paalaus 9,5 km/h ja yhdistetty korjuu 9 km/h. Talteen saatu sato ei ollut koealueella viileästä edelliskesästä (2008) johtuen kovin suuri, keskimäärin 3 200 kgka/ha. Niitto onnistui molemmilla me-netelmillä hyvin lyhyeen sänkeen, eikä talteen saadun sadon määrissä ollut eroja.

Paaleja tuli keskimäärin 18 kpl/ha. Paalien tiheydet olivat keskimäärin 132 kgka/m³, eikä eroja korjuumenetelmien välillä ollut.

Korjuutyöt videoitiin, josta työvaiheisiin kulunut aika kellotettiin jälkikäteen ja jaettiin seuraaviin työvaiheisiin: ajoaika, kääntyminen, aputyöt ja häiriöt. Näin saatiin kokonaistyömenekki (min/ha) (kuva 8). Lisäksi laskettiin vaihtoehto, jossa erillinen niitto tehdään etu- ja takaniittokoneen yhdistelmällä. Tulosten mukaan perinteiseen korjuuseen kului näissä oloissa 59 min/ha ja yhdistettyyn korjuuseen 36 min/ha, eli 39 % perinteistä korjuuta vähemmän. Etu- ja takaniit-tokoneen yhdistelmällä aikaa kului paalauksineen laskennallisesti 48 min/ha.

0

Kuva 8. Niiton ja paalauksen työmenekki vuoden 2009 kokeen perusteella laskettuna.

Korjuun kustannukset

Korjuukokeen tehneen urakoitsijan mukaan yhdistettyä korjuuta ei voi juuri tehdä halvemmalla kuin perinteistä korjuuta, vaikka työajansäästö onkin merkit-tävä. Yhdistettyyn korjuuseen tarvitaan etunostolaite voimanulosottoineen ja etuniittokone, joiden kustannukset olisi saatava kuoletettua. Lisäksi paalausaika päivää kohti on lyhyempi, kuten edellä todettiin. Urakoitsijan mielestä yhdistetty korjuu sopii parhaiten suhteellisen kaukana sijaitseville lohkoille, jolloin etua tulee siitä, että kaikki tarvittavat koneet saa vietyä pellolle yhdellä ajokerralla.

Urakoitsijan mukaan järkevä hinnoittelu yhdistetyssä korjuussa olisi jakaa nor-maali niittotaksa paalien hintaan. TTS:n urakoitsijakyselyn mukaan vuonna 2008 yleisesti käytetty niittotaksa oli 35 €/ha (alv. 0 %) ja paalaustaksa 5,4 €/paali (Palva 2009). Käytännössä paalaustaksa voi olla korkeampikin (6–8 €/paali), sillä TTS:n kyselyyn vastanneita helven paalaajia oli vain 3 kpl.

Tällöin yhdistetyn korjuun paalaustaksaksi tulee 7,3 €/paali eli 131 €/hehtaari, niitto mukaan lukien, jos hehtaarilta oletetaan tulevan 18 paalia. Hehtaaria tai tonnia kohden laskettuna tällainen hinnoittelu ei tietenkään säästä yhtään erillis-korjuuseen nähden vaan hinta on sama.

Kuten tiedetään, koneiden vuotuinen käyttömäärä vaikuttaa voimakkaasti nii-den hehtaarikohtaisiin kustannuksiin. Kuvaan 9 on laskettu traktorin ja korjuu-koneiden kiinteät ja muuttuvat kustannukset erilaisilla vuosittaisilla käyttötunti-määrillä. Kustannukset sisältävät mm. ajajan palkan, paaliverkon, etunostolait-teen aiheuttamat lisäkustannukset ja yrittäjän riskin. Työmenekkeinä on käytetty kuvassa 8 esitettyjä arvoja. Kuvan 9 mukaan yhdistetty korjuu (3) säästäisi pe-rinteiseen korjuuseen (1) nähden noin 12 % eli säästö olisi 10 € hehtaaria kohti, jos koneiden vuotuinen käyttömäärä on 200 h. Urakoitsijataksojen mukaisesta hinnasta (131 €/ha) laskettuna 12 %:n säästö olisi noin 16 €/ha.

0

Kustannus, e/ha 1) Takakone + erillinen

paalaus

2) Takakone + etukone + erillinen paalaus 3) Etukone + paalaus samalla

Kuva 9. Niiton ja paalauksen hehtaarikohtainen kokonaiskustannus vuosittaisen käyttö-määrän kasvaessa. Ruokohelven talteen saatavaksi sadoksi on oletettu 4 000 kgka/ha.

Kuvaan 9 lasketut korjuukustannukset jäävät suurilla käyttömäärillä selvästi pienemmiksi kuin edellä urakoitsijataksojen perusteella laskettu 131 €/ha. Monet käyttävät koneitaan alle 100 h vuodessa, jolloin hehtaarikohtaiset kustannukset nousevat vahvasti. Jos sato on selvästi keskimääräistä suurempi, paalaustyö käy hitaammin ja verkkoa kuluu enemmän. Siten paalikohtainen taksa on parempi hinnoitteluperuste kuin hehtaarikohtainen veloitus. Korjuutyössä on taloudelliset riskinsä ja työn on oltava urakoitsijallekin kannattavaa. Silti kuvan 9 perusteella voidaan kysyä, olisiko paalausurakointitaksoissa jonkin verran alentamisen varaa varsinkin, jos korjataan hyviltä lohkoilta suhteellisen suurta satoa?