Tyttöjen kasvupyrähdykset alkavat poikia aikaisemmin noin 9–10 vuoden iässä. Kronologisesti samanikäiset lapset ja nuoret saattavat kasvaa huomattavasti eri vauhdilla sekä luuston kehi-tyksen että voimaominaisuuksien näkökulmasta. Murrosiässä nuorten pituuskasvu alkaa ensin ja vasta tämän jälkeen nousee paino. Nopein kasvu tytöillä tapahtuu keskimäärin noin 11–13 vuoden iässä ja hidastuu noin 12 vuoden jälkeen. Pituuskasvu jatkuu yleensä noin 16–18-vuoti-aaksi saakka. Tytöt kerryttävät murrosiän aikana noin 7 kg rasvatonta massaa. Kasvupyräh-dysten aikana pehmytkudos ei välttämättä pysy luuston kasvun vauhdissa mukana. Tämä ilmiö voi johtaa lihasepätasapainoon sekä liikkuvuuden vähenemiseen ja näiden seurauksena altis-taa nuoria vammoille (Purcell & Micheli 2009.) Kuitenkin eniten rasitusvammoja kasvavilla ur-heilijoilla esiintyy luissa, sillä jänteet ja nivelsiteet ovat rasituksen sietokyvyltään vahvempia kuin luuston kasvualueet ja lihasten kiinnityskohdat luissa. Rasitusmurtumia ja -osteopatioita esiintyy erityisesti alaraajojen luissa ja selkänikamien takakaaressa. (Ahola ym. 2019.) Lasten ja nuorten harjoittelussa tulisi kehittää tasapainoisesti kaikkia keskeisimpiä fyysisiä ominaisuuksia. Tärkeimmiksi fyysisiksi ominaisuuksiksi urheilussa luetaan taito-, nopeus-, voima-, liikkuvuus-, ja kestävyysominaisuudet. Monipuolisessa fyysisten ominaisuuksien har-joittelussa tulee ottaa huomioon kehon eri elinjärjestelmien ja kehon eri osien kehittäminen.
(Finni & Mäenpää 2020.) Harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa tulisi ottaa huomioon kasvuprosessin aikaansaamat muutokset kehossa ja fyysinen kasvu tulisi ottaa yksilöllisesti huomioon harjoittelun kuormituksessa. Kasvuprosessiin liittyy eri elinjärjestelmien
kehittymistä. Muutoksia kasvuprosessin seurauksena tapahtuu pituudessa, painossa ja kehon-koostumuksessa. Myös fyysisen suorituskyvyn eri osa-alueilla tapahtuu kasvuprosessin seurauk-sena kehittymistä. Biologinen kasvuprosessi noudattaa usein tietynlaista kaavaa, mutta aika-taulullisesti muutokset lapsilla ja nuorilla voivat olla hyvinkin eri vaiheessa. (Laine, Kalaja &
Mero 2016, 61.)
Lapsilla ja nuorilla kasvuprosessi saa aikaan raajojen pituuden, massan ja hitausvoiman muu-toksia, jotka lukeutuvat biomekaanisiin tekijöihin rasitusvammoille altistavissa tekijöissä.
Kasvun myötä tapahtuvat muutokset lisäävät kuormitusta lihas-jänneliitoksissa, luun ja jän-teen liitoksissa (apofyysit), nivelsiteissä ja kasvurustoissa. Näiden kasvuprosessin aikaan saa-mien kehon muutosten valossa tulisi ottaa huomioon voiman kehittäminen, jotta kasvava lapsi tai nuori voisi edelleen tuottaa saman liikenopeuden kehon pidentyneisiin vipuvarsiin kuin en-nen kasvuprosessia. Voiman lisääntymien-nen ei välttämättä tapahdu kasvuprosessin kanssa line-aarisesti, joten kasvuprosessin ja voiman suhteen epätasapainot yhdistettynä urheilun harjoit-teluun ja kilpailun aiheuttamaan kuormitukseen luovat tilanteen, joka on suosiollinen rasitus-vammojen kehittymiselle. (Difiori 2010.)
Myös Hawkins & Metheny (2001) totesivat kirjallisuuskatsauksessaan, että kasvupyrähdykset voivat johtaa muutoksiin lihasvoiman suhteessa kehon tai raajojen massaan ja pehmytkudok-set voivat joutua lisääntyneen kuormituksen alle kasvupyrähdyksen seurauksena. Kudosvauri-oihin vaikuttavat monet eri tekijät: kudoksen voima, kudokseen kohdistuvien kuormitusten suuruus, kuormitussyklien lukumäärä, palautuminen kuormitusjaksojen välillä ja kudoksen korjausnopeus. (Hawkins & Metheny 2001.) Lasten ja nuorten kasvuvaiheen aikainen liiallinen fyysinen kuormitus altistaa rasitusvammoille. Noin 30–50 % lasten ja nuorten urheiluvam-moista ovat rasitusvammoja. Liiallinen kasvuikäisen elimistön kuormitus ja puutteellinen li-hashuolto voivat ajaa kehon lihaksiston myös epätasapainoon. (Saarikoski 2016.) Myös liikku-vuudessa tapahtuu muutoksia kasvun aikana. Liikkuvuuden on arveltu vähenevän den ollessa korkeimmillaan. Tämä saattaa johtua luiden lihaksia suuremmasta kasvunopeu-desta. (Sands ym. 2015.)
Yksilölliset erot tulisi huomioida harjoittelun kaikilla osa-alueilla. Kronologinen ikä voi toimia suuntaa antavana fyysisten ominaisuuksien ja kypsyyden mittarina, mutta biologinen ikä voi vaihdella samassa ikäluokassa harrastavien keskuudessa jopa 4–5 vuotta. Lasten ja nuorten harjoittelu tulisi suunnitella ja toteuttaa biologisen iän sekä fysiologisten valmiuksien perus-teella, eikä ainoastaan ikäryhmien perusteella. (Mäennenä ym. 2019, 277.) Kasvupyrähdyksen aikana kasvurustoissa ja nivelpinnoissa esiintyy usein rasitusvammoja. Kasvunopeutta ei kui-tenkaan pidetä riskitekijänä. (Ahola 2019.)
Tietyissä lajeissa voi olla hyötyä vähäisestä kehon massasta ja monissa lajeissa suositaan pientä ja laihaa kehon koostumusta. Monet urheilijat näissä lajeissa kertovat haluavansa
laihtua. Näitä lajeja ovat mm. voimistelu, taitoluistelu ja uimahyppy. Jotkut urheilijat pyrki-vät muuttamaan painoaan ja kehonsa koostumusta epäterveellisin tavoin. Laihtuminen on on-gelma silloin, kun nesteytys on liian vähäistä tai kun ravintoaineita ei saada riittävästi. Laih-duttaminen voi vaikuttaa negatiivisesti urheilusuoritukseen ja lisää riskiä loukkaantumisille.
Laihduttaminen voi lisäksi vaikuttaa negatiivisesti urheilijan mielenterveyteen ja aiheuttaa monia muita ongelmia terveydelle. (Carl, Johnson & Martin 2017.)
Telinevoimistelijat ja rytmiset voimistelijat sekä ennen ja jälkeen murrosiän alkamisen ovat korkeassa riskiryhmässä liian vähäisen ravintoaineiden saannin suhteen. Murrosiän muutosten ja alhaisen kehonpaineen säilyttämisen paine yhdistettynä suureen harjoittelumäärään altis-taa nuorempia voimistelijoita kasvuhäiriöille, erilaisille ravintoaineiden puutostiloille, mielen-terveyden ongelmille, hormonaalisille häiriöille, uupumiselle, osteopenialle ja suurelle louk-kaantumisriskille. On arvioitu, että jopa 40–45 % esteettisten lajien harrastajilla esiintyy häiri-öitä syömisessä. (Dallas, Dallas, Simatos & Simatos 2017.) Eliitin ja sub-eliitin tason voimistelu altistaa kuukautishäiriöille ja siten estrogeenin puutokselle. Murrosikä alkaa keskimäärin 1–3 vuotta myöhemmin yli 15 tuntia viikossa harjoittelevilla rytmisillä- ja telinevoimistelijoilla.
Myöhäinen murrosikä saattaa johtua voimistelijoiden intensiivisestä harjoittelusta. (Jurimäe ym. 2018.)
Female athlete triad eli naisurheilijan oireyhtymä tarkoittaa terminä naisurheilijoita, joiden energiansaanti on liian vähäistä, kuukautiskierto on häiriintynyt ja luiden mineraalipitoisuus on alhainen. Häiriintynyt syöminen altistaa tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille. Myös häiriin-tynyt kuukautiskierto ja alhainen luiden mineraalipitoisuus altistaa loukkaantumisille. (Carl ym. 2017.) Roberts (2009) kertoo naisurheilijan oireyhtymän olevan jopa 78 %:lla naispuoli-sista rytmisistä voimistelijoista.
7 Fysioterapeuttinen neuvonta, ohjaus ja terapeuttinen harjoittelu
Toimintakyvyn ylläpitäminen tai edistäminen sekä toimintakykyä horjuttavien tekijöiden en-naltaehkäisy on fysioterapian keskeisin tavoite. Ennaltaehkäisevän fysioterapian tavoitteena on vähentää mahdollista suorituskyvyn laskua (Kauranen 2018, 419.) Fysioterapeutin keskei-simmät ydinosaamisalueet ovat ohjaus- ja neuvonta osaaminen, tutkimis- ja arviointiosaami-nen sekä terapiaosaamiarviointiosaami-nen. Fysioterapeuttiarviointiosaami-nen ohjaus ja neuvonta on toimintakykyä ja ter-veyttä edistävää toimintaa, joka on suunnattu asiakkaille, ryhmille sekä yhteisöille ja yhteis-kunnalle. Fysioterapeuttisen ohjauksen ja neuvonnan menetelmiä ovat muun muassa manuaa-liset, verbaaliset ja digitaaliset menetelmät. Näiden keinojen avulla halutaan vaikuttaa asiak-kaan toimintakyvyn, liikkumisen ja liikkeen laatuun. (Suomen Fysioterapeutit 2021.)
Terapiaosaamisen osa-alueeseen sisältyy fysioterapeuttinen tutkiminen, fysioterapian suunnit-telu ja toteutus asiakkaan toimintaympäristö huomioiden. Terapiaosaamisen keinoihin lukeu-tuu terapeuttinen harjoittelu, manuaalinen terapia ja fysikaalinen terapia. (Suomen Fysiote-rapeutit 2021.) Tämä opinnäytetyö perustuu terapeuttisen harjoittelun sekä fysiosen neuvonnan ja ohjaukfysiosen menetelmiin. Tuotokfysiosen harjoitteluvideot lukeutuvat terapeutti-sen harjoittelun kokonaisuuteen ja videoiden käytön ohjeistus sekä informaation vieminen valmentajille lukeutuu puolestaan fysioterapeuttiseen neuvonnan ja ohjauksen osa-alueeseen.
On tärkeää kuitenkin tiedostaa se, että pelkillä harjoitusliikkeillä ei välttämättä saada aikaan muutoksia, jos muut harjoittelun kannalta tärkeät asiat eivät ole hallinnassa.
Motorinen oppiminen on toimintakykyä ja terveyttä edistävien muutosten taustalla. Fysiotera-peuttisen ohjauksen ja neuvonnan tavoitteena on tukea asiakasta suuntaamaan voimavaransa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden saavuttamiseen pyritään fysiotera-peuttisen ohjauksen ja neuvonnan avulla löytämään asiakkaalle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Fy-sioterapiaprosessissa tavoitteiden saavuttamisen kautta tavoitellaan asiakkaan pysyvää toi-mintakyvyn tai suorituskyvyn muutosta. Pysyvä toitoi-mintakyvyn muutos vaatii asiakkaalta oppi-mistulosta, joka edellyttää asiakkaalta harjoittelu- ja työskentelymotivaatiota. (Suomen Fy-sioterapeutit 2021.)
Motoriseen oppimiseen tähtäävässä harjoittelussa fysioterapeutin tehtävänä on pyrkiä vaikut-tamaan asiakkaan hermostoon, muistiin ja huomion suuntaamiseen haluttuihin asioihin. Fy-sioterapeuttisessa ohjauksessa tuetaan motorisen oppimisen ja kognitiivisen prosessin yh-teyttä. Ohjaustyössä motorisen oppimisen ja kognitiivisen prosessin yhteyttä voidaan tukea erilaisten mallintamiskeinojen avulla. Mallintamiskeinoja ovat mm. visuaaliset, auditiiviset eli sanalliset ja manuaaliset keinot. Motorisen oppimisen prosessissa tärkeää on myös palautteen antaminen. (Suomen Fysioterapeutit 2021.) Tuotoksen videoiden avulla pystytään tukemaan motorisen oppimisen prosessia mallintamiskeinojen avulla. Videoilla toistuu liikesuorite, jota tukee ääniohjeistus. Näillä keinoilla halutaan suunnata videon katsojan keskittyminen harjoi-tusliikkeen kannalta oleellisiin asioihin.
Tässä opinnäytetyössä tarkoituksena on fysioterapeuttisen ohjauksen ja neuvonnan keinoin ohjeistaa turvalliset ja oikeaoppiset suoritustekniikat terapeuttisille harjoitteille, joiden ta-voitteena on ennaltaehkäistä kasvuikäisten voimistelijoiden rasitusperäisiä alaselkävammoja.
Ohjauksessa tuodaan esiin kunkin harjoitteen ydinkohdat ääniohjeistuksen, kirjallisten ohjei-den sekä visuaalisen ohjauksen keinoin. Ohjauksen ja neuvonnan keinoin halutaan tämän opinnäytetyön teoreettisen viitekehyksen avulla lisätä valmentajien tietoa harjoittelun, levon ja ravinnon merkityksestä rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä.
Suoritustekniikoiden analysoinnissa ja ohjeistuksessa korostuu ihmisen biomekaniikkaan liitty-vät tekijät. Biomekaniikka perustuu fysiikan perusmääreille, jotka sisältyliitty-vät mekaniikan
perusteisiin. Mekaniikan lait ovat täysin lahjomattomia, joten niitä voidaan luotetusti ja pe-rustellusti käyttää kaikenlaisen liikkeen analysoinnissa. Näiden lakien ymmärtäminen on tar-peellista myös asiakkaan toimintakykyä tukevien ja asiakkaan voimavaroille soveltuvien har-joitteiden suunnittelussa. (Ahonen & Sandström 2011, 157–158.) Liikkeiden suoritusohjeet tehdään mahdollisimman selkeiksi, jotta urheilijat tekevät liikkeet oikeaoppisesti ja jokaisen liikkeen todellinen tarkoitus toteutuu.