Kasvatuskumppanuus toteutuu muun muassa kerhojen yhteydessä tuonti- ja hakutilanteissa.
Toisaalta lastenohjaajat kertoivat tässä olevan eroja päiväkerhon ja iltapäiväkerhon osalta.
Kasvatuskumppanuus toteutui myös vanhempainvartteina ja vanhempainiltoina. Tämän lisäksi seurakunnan erilaiset tapahtumat edesauttoivat kasvatuskumppanuuden toteutumisessa.
Lastenohjaajat järjestivät kerhoon liittyviä tapahtumia itse tai kyseessä saattoivat olla myös koko seurakuntaa koskevat tapahtumat. Myös lastenohjaajien ja vanhempien välillä tapahtuva
viestintä, esimerkiksi tekstiviestitse ja soittamalla, koettiin tärkeänä osana kasvatuskumppanuuden toteutumista. Joillakin lastenohjaajilla oli myös visioita kasvatuskumppanuuden kehittämisestä sekä sen tulevaisuudesta.
Lastenohjaajien mukaan kasvatuskumppanuus toteutui viikoittain kerhojen alussa ja lopussa, kun lapset tuotiin ja haettiin kerhosta. Toisaalta lastenohjaajat kertoivat, että päiväkerhon ja
iltapäiväkerhon haku- ja vientitilanteet olivat erilaisia, koska suurin osa iltapäiväkerholaisista kulki iltapäiväkerhossa yksin. Päiväkerhoissa lasten vanhempia nähtiin kerhopäivinä kaksi kertaa, jolloin vanhempien kohtaaminen oli helpompaa:
Se on helpompaa [päiväkerhotoiminnassa] koska lapset tuodaan kerhoon ja haetaan kerhosta niin silloin on kohtaamisia kaks kertaa yhden kerhopäivän aikana. Kun sit jos vertaan iltapäiväkerhotoimintaan niin mä en välttämättä nää vanhempia moniin viikkoihin, kuukausiin. (H3)
Päiväkerhossa kasvatuskumppanuus arkisina kohtaamisina sujui lastenohjaajien mukaan hyvin.
Päiväkerhopäivinä lastenohjaajat näkivät vanhemmat kaksi kertaa päivässä. Lastenohjaajat kertoivat, että he pystyivät keskustelemaan päiväkerhon alussa ja lopussa vanhempien kanssa.
Päiväkerhoikäisten vanhemmat olivat kiinnostuneita keskustelemaan lastenohjaajien kanssa kerhopäivinä eikä heillä yleensä ollut kiire poistumaan ennen kuulumisten vaihtoa.
Lastenohjaajat kertoivat keskustelleensa melkein jokaisen päiväkerholaisen vanhemman kanssa päiväkerhopäivinä:
Vaikka he saattaa niin sanotusti nopeasti tuoda ja hakea lapsia, niin aina siinä on joku sellanen et he myös tietää et he saa semmosen kohtaamisen seurakunnan työntekijän kanssa et he osaa myös hakea sitä. Et se on mun mielestä tosi
positiivista. Siinä näkee kasvoja et jokanen niinku vähän vuorollaan odottaa et oisko sulla jotain sanottavaa. (H2)
Aika paljon me ehditään keskustella ihan päivittäin [päiväkerhossa] joko aamulla hetken aikaa tai päivällä hakiessa. (H4)
Iltapäiväkerhossa lasten vanhempia ei lastenohjaajat nähneet välttämättä viikkoihin tai
kuukausiin. Joidenkin lastenohjaajien mukaan vanhemmat eivät edes hakeneet iltapäiväkerhosta kasvatuskumppanuutta. Useat lastenohjaajat myös epäilivät, että vanhempien kiireellinen elämänrytmi ei antanut aikaa kasvatuskumppanuudelle. Jotkut myös painottivat, että koulu on tietenkin iltapäiväkerholaisen ensisijainen paikka ja sen jälkeen tulee vasta iltapäiväkerho.
Lastenohjaajat totesivat, että joillekin vanhemmille iltapäiväkerhossa saattoi olla tärkeintä vain se, että he tietävät missä lapsi on koulun jälkeen. Toisaalta kaksi lastenohjaajaa kertoi, että iltapäiväkerholaisten vanhemmat suhtautuivat positiivisesti yhteydenpitoon, mikäli ongelmia ilmeni. Jotkut lastenohjaajat olivat keskustelleet iltapäiväkerholaisten vanhempien kanssa muun muassa siitä, miten kristillinen kasvatus näkyy iltapäiväkerhon toiminnassa. Koska
iltapäiväkerhossa vanhempia ei nähty välttämättä viikkoihin, korostuivat siellä muut yhteydenpidon muodot, kuten vanhempainvartit:
On paljon vanhempia joita ei iltapäiväkerhossa edes tapaa, että siellä on ihan toisenlainen tilanne. Sielläkin me kyllä järjestettiin vanhempainvartteja et oltais saatu yhteyttä vanhempiin. (H1)
Ne vanhempainvartit, niitä mä pidän kaikkein tärkeimpänä [iltapäiväkerhossa].
Et niissä mä kerron omia kokemuksiani lapsen kanssa toimimisesta ja sit vanhemmat kertoo omia. (H3)
Useimmat lastenohjaajat järjestivät vanhempainvartteja sekä päiväkerhossa että
iltapäiväkerhossa. Vanhempainvartteihin osallistui suurin osa vanhemmista ja niitä järjestettiin yksi tai kaksi kertaa lukuvuoden aikana. Vanhempainvartteja oli mahdollista järjestää myös tarpeen mukaan enemmän. Kaksi lastenohjaajaa samasta seurakunnasta kertoivat, että he järjestävät vanhempainvartteja vain tarvittaessa. Jotkut lastenohjaajat painottivat, että vaikka kyseessä on ”vanhempainvartti”-niminen keskustelu, on keskustelu pidempi kuin vartin eli viisitoista minuuttia. Jotkut lastenohjaajat käyttivät keskustelusta vanhempainvartin sijaan muun muassa nimitystä vanhempaintapaaminen tai perhetapaaminen:
Mutta meil ne on niinku vanhempaintapaamisia ja nyt just mietitty sitä et se sana et voisko se olla vaik perhetapaaminen tai mikä se sit ois. Ja sit se että mul
on tapana varata vähintään 30minuuttia per porukka. Ja sit jos on vaik kaksi lasta perheestä niin riippuen jos mä tunnen etukäteen ja tiedän että heil vois olla sellasia asioita tai jos mä en yhtään tunne joitaki ja sit en osaa yhtään kuvitella et minkä tyyppisii niin mä saatan varata jo alun perin jo
pidemmän ajan niinku et otan seuraavan porukan. (H8)
Myös vanhempainiltoja järjestettiin yksi tai kaksi kertaa lukuvuoden aikana. Vanhempainilloissa lastenohjaajat kertoivat painottaneensa vanhemmille sitä, että heihin voi olla aina yhteydessä.
Lastenohjaajat halusivat viestittää, että heillä on aikaa keskustella vanhempien kanssa.
Lastenohjaajille oli tärkeää olla helposti lähestyttävä, jotta vanhemmat voivat ottaa yhteyttä tarpeen vaatiessa. Lastenohjaajien mukaan heillä oli aikaa useimmillekin
kasvatuskumppanuuskeskusteluille, mikäli tarvetta ilmeni. Muutamat lastenohjaajat korostivat vanhemmille, että he saisivat ottaa kaikista asioista yhteyttä heihin, vaikka kyseessä olisikin pieneltä tuntuva asia. Lastenohjaajat toivat vanhemmille esille esimerkiksi kerhokirjeissä sekä vanhempainilloissa, että heihin saa ottaa yhteyttä, mikäli vanhemmilla on jotakin asiaa.
Tarvittaessa lastenohjaajat järjestivät enemmän keskustelutuokioita:
Tietysti kaikkea muuta yhteydenpitoa on se että siinä meidän kirjeessä on asioita, et aina voivat kääntyä meidän puoleen ja vanhempainillassa sitä korostan ja keskusteluissakin et aina voi viestittää meille, voi soittaa, voi laittaa sähköpostia.
Voi helposti aina pyytää jos haluaa tulla henkilökohtaisesti keskustelemaan.
Mikään asia ei ole liian pieni tai vähäpätöinen et aina voi ottaa yhteyttä et sitä korostetaan. (H1)
Kaksi lastenohjaajaa sanoi, että heille on tärkeää ensivaikutelman luominen:
Et alusta alkaen olis sellanen kuuleva ja luottamuksen arvoinen ihminen. (H1) Ite nojaan siihen kun jostain oon kuullut sellasen tutkimustiedot et ensimmäiset seitsemän sekuntia on merkittävimmät kohtaamisessa. Et siitä me perustetaan se kuva toisesta ja se on niin vahva ja alitajuntainen et se vie meitä eteenpäin. (H2)
Kerhoissa järjestettiin myös joitakin tapahtumia, jotka vahvistivat kasvatuskumppanuutta.
Tällaisia tapahtumia olivat seurakunnasta riippuen esimerkiksi äitienpäiväkahvit, grillijuhlat ja joulujuhlat. Jotkut lastenohjaajat myös kutsuivat varsinkin päiväkerholaisten vanhempia esimerkiksi perhemessuun tai muihin seurakunnan tapahtumiin. Jotkut lastenohjaajat halusivat
näin ollen laajentaa kasvatuskumppanuutta seurakunnan muillekin osa-alueille kuin vain kerhoihin. Kaksi lastenohjaajaa kertoivat myös vapaaehtoistoiminnasta, johon vanhempia yritettiin saada mukaan. Esimerkiksi joinakin sunnuntaina järjestettiin messun jälkeen lapsille ohjelmaa sekä ruokailu. Kaksi lastenohjaajaa samasta seurakunnasta kertoivat kutsuvansa vanhempia mukaan myös tällaiseen toimintaan:
Aina pyydetään tapahtumiin ja messuihin. --- Ja osallistuminen tapahtumiin ei ole hirveen runsasta. Heille riittää selkeesti se päiväkerho ja se on se juttu. (H2)
Yhteydenpito vanhempien kanssa tapahtui kirjeitse, sähköpostitse sekä puhelimen avulla.
Vanhemmat saivat olla yhteydessä lastenohjaajiin ja lastenohjaajat olivat myös itse yhteydessä vanhempiin joko soittamalla tai tekstiviestien kautta, jos heidän piti selvittää vanhemman kanssa jotakin. Kaksi lastenohjaajaa kertoi, että vanhemmat saattoivat olla myös työpäivän jälkeen yhteydessä heihin:
Niin sitte kyl niitä tulee välillä illalla niitä puheluita kun lapsi on laitettu
nukkumaan ja sit se asia on noussu siinä. Ja sit ne soittaa että anteeks kun soitan mut en pysty mennä itsekään nukkumaan mä oon täs nyt miettinyt et mitä se tarkotti ja sitten mä oon kertonut. Et nyt kun on tätä nykyaikaa et se puhelin ei oo työpisteen pöydällä. Et sit jos mä oon kattonu et mä voin vastata niin mä oon sit saattanu vastata. Et se on myös kulkenu sitte tavallaan siinä arjessa. (H8)
Lastenohjaajat kokivat, että kasvatuskumppanuuteen on annettu jo hyvät lähtökohdat. Kuitenkin jotkut painottivat myös sitä, että kasvatuskumppanuudessa on kyse tietoisesta sitoutumisesta, ja jokainen päättää itse miten sitä toteuttaa. Osa lastenohjaajista ei keksinyt mitään
kehitysehdotuksia kasvatuskumppanuuteen. Jotkut kokivat, että viestintämuodot vanhempien kanssa kaipaisivat päivitystä. Lastenohjaajat korostivat myös sitä, että nykyisille yhteistyön muodoille on annettava tilaa, jotta niitä voidaan toteuttaa jatkossakin:
Toisaalta pitäs turvata että entiset hyväksihavaitut muodot, et olis aikaa
vanhempainvarteille. Ja yhteistyön kehittämiselle. Olis vielä tarpeen hakea uusia muotoja. (H1)
Mul on jo nyt välineet käytössä et mulla on ne keskustelut ja mulla on tää puhelin.
Mä kuuntelen heitä ja sit mä myös sanon heille päin niin ei tässä oikeastaan sen enempää pysty kehittämään, tää on niin pitkälle viety jo. (H4)
Vanhempainvartit on vanha ja erittäin hyväksi koettu tapa. Viestintämenetelmiä mä ehkä lähtisin kehittää. --- Että pikkuhiljaa muihin keinoihin kuin tähän reppupostiin. (H3)
Lastenohjaajien kokemukset kasvatuskumppanuuden toteutumisesta voidaan jaotella positiivisiin ja negatiivisiin kategorioihin. Lastenohjaajien mukaan kasvatuskumppanuuden toteutumisessa on sekä positiivisia asioita että haasteita. Positiiviset asiat liittyvät usein päiväkerhoon.
Positiiviset kokemukset kasvatuskumppanuudessa liittyvät muun muassa vanhempien
avoimuuteen, esimerkiksi kun vanhemmat kertovat itse kasvatuskumppanuuden onnistuneen.
Lastenohjaajat kokivat myös, että heillä on aina aikaa kasvatuskumppanuuden toteuttamiseen.
Jotkut lastenohjaajat ja vanhemmat kokivat keskustelut jopa sielunhoitotilanteina.
Lastenohjaajien mielestä positiiviset kokemukset kasvatuskumppanuudesta huomaa etenkin silloin, kun vanhemmat itse kertovat kasvatuskumppanuuden olleen heille positiivista:
Tästä kasvatuskumppanuudesta niin se et kyl vanhemmiltakin hirvein usein tulee kiitosta ja näkee että ne arvostaa ja joskus ne osaa sen ihan sanottaa et niinku ne arvostaa tätä työtä ja ne on ollu tyytyväisii yhteistyöhön. (H1)
Neljä lastenohjaa kertoivat, että vanhemmat antoivat itse palautetta onnistuneesta yhteistyöstä.
Vanhemmat olivat esimerkiksi sanoneet lastenohjaajalle, että kerhon myötä lapsessa on
nähtävissä muutosta ja he kiittivät yhteistyöstä. Eräs lastenohjaaja kertoi muun muassa lapsesta, jonka kanssa oli ollut haasteita. Lastenohjaaja oli voinut keskustella hyvässä hengessä
vanhempien kanssa. Myöhemmin vanhemmat olivat kiittäneet lastenohjaajaa, että yhteistyö oli ollut onnistunutta. Yksi lastenohjaaja näki vanhemmissa kehitystä siinä, että nykyajan
vanhemmat ovat rohkeampia keskustelemaan ja kysymään asioista:
Et ennen kun lapsi tuli hoitoon niin siellä tehtiin näin ja näin ja näin mut nyt tehdäänki miten ollaan yhdessä keskusteltu ja kerrotaan sen ovien sisällä olevia arvoja ja kasvatustapoja ja toimintaa. Mitä ei ennen avattu ollenkaan perheille. Et oltiin tavallaan auktoriteettejä oltiin sit kirkossa tai päivähoidossa tai missä tahansa. (H8)
Positiiviset kokemukset kasvatuskumppanuudesta saattoivat ilmetä myös muulla tavalla kuin suoraan sanomalla. Vanhempien oli helppo lähestyä lastenohjaajia ja he tuovat esille erilaisia lasta koskevia asioita. Joskus vanhemmat saattoivat tuoda esille sellaisiakin asioita, joita
lastenohjaajat eivät olleet itse tiedostaneet, esimerkiksi jostakin lapsen ongelmasta. Vanhemmat saattoivat kertoa avoimesti jostakin asiasta:
He on jotenkin oppineet sen että aika herkästi tuo myös niitä asioita. Arkojakin juttuja joita ei kaikille kerrota. (H2)
Joulu kun oli niin sieltä vanhemmat tuli ja halaili ja sano et paljon on muutosta tapahtunu lapsessa. (H3)
Lastenohjaajat kokivat avoimen keskustelun, jossa vanhemmat toivat kokemuksia esille, luottamusta herättävänä. Vanhemmat saattoivat puhua esimerkiksi avioerosta tai sukulaisten kanssa tulleista ristiriidoista, eli asioista jotka eivät suoraan käsitelleet lapsen kerhotoimintaa.
Lastenohjaajat kokivat vanhempien avoimuuden positiivisena asiana. Joistakin vanhemmista saattoi myös huomata, että he odottavat keskustelua lastenohjaajan kanssa:
Se [vanhempi] selkeästi odottaa joka kerta kun tuo että vähän jutellaan. Hän hakee ja hän on jotenkin oikein napannut tästä kohtaamisesta kiinni. --- Onhan toi ihan mieletöntä palautetta työstä et tämmöset ihmiset joilla ei ole ollut
minkäänlaista seurakuntakokemusta niin heille kohtaaminen oikeesti niissä hetkissä on tosi merkityksellistä. Et se on parasta mainosta meidän työlle. (H2)
Päiväkerhon osalta joillakin lastenohjaajilla oli vain positiivisia kokemuksia
kasvatuskumppanuudesta. Useat lastenohjaajat kertoivat, ettei heille ollut tullut minkäänlaisia haasteita vastaan päiväkerhon kasvatuskumppanuudessa. Päiväkerholaisten vanhemmat olivat erittäin kiinnostuneita toteuttamaan kasvatuskumppanuutta. Lastenohjaajat epäilivät tämän johtuvan siitä, että päiväkerholaisten vanhemmista ainakin toinen oli usein kotona esimerkiksi pienemmän lapsen kanssa, joten heillä oli enemmän aikaa keskustella. Useat lastenohjaajat sanoivat, ettei heillä ole mitään negatiivista sanottavaa päiväkerhon kasvatuskumppanuudesta:
Joo jos me puhutaan päiväkerhon puolelta nii siellä mul ei ole sellasta [ongelma]tilannetta. (H1)
Päiväkerholaisten lasten vanhemmat on kotona niin niillä on sit aikaa jäädä juttelemaan asioista. Että vähän silleen ku iltapäiväkerhossa vanhemman kohtaaminen edustaa samanlaista maailmaa ku päivähoitotilanteessa. -- Päiväkerholaisten vanhemmat on niin sitoutuneita siihen kasvatustehtäväänsä.
(H2)
Omalla kohdalla voin sanoa et pelkkää positiivista, pelkästään positiivinen kokemus on vanhempien kohtaaminen [päiväkerhossa]. (H5)
Muutamat päiväkerholaisten vanhemmat olivat jo työelämässä, mutta lasta haluttiin pitää päiväkerhossa esimerkiksi kristillisen kasvatuksen vuoksi. Lastenohjaajat saattoivat nähdä vanhempia harvemmin, jos esimerkiksi perhepäivähoitaja oli tuojana ja hakijana. Kuitenkaan tämä ei ilmeisesti ollut yleistä, koska suurin osa lastenohjaajista piti päiväkerhon
kasvatuskumppanuutta pelkästään onnistuneena:
Mä en muista et koskaan päiväkerhosta ois kukaan ottanut lasta pois sen takia et ois tyytymätön siihen miten me toimitaan. Et semmosta mulla ei tuu mieleen. Jos lähtee pois niin menee päiväkotiin tai muuttaa. (H8)
Lastenohjaajat kokivat, että heillä on tarpeeksi aikaa kasvatuskumppanuuteen. Toisaalta lastenohjaajat kertoivat myös työtehtävien lisääntymisestä ja työntekijöiden määrän
vähenemisestä. Lastenohjaajat kuitenkin kertoivat, että etsivät aikaa kasvatuskumppanuuteen.
Joillakin lastenohjaajilla oli välillä kiire ja he saattoivat toivoa lisää aikaa:
Siihen törmää usein et haluais et ois enemmän aikaa. (H8)
Siis joskus on vähän kiirempää ja ei aina pysty ihan niin paljon kuin haluaisi mut mä pyrin siihen että mä otan mahdollisimman nopeesti sen ajan ja sit se
selvitetään ettei se mee liian pitkälle. Et kyllä jokainen asia pitää kuitenkin mahdollisimman hyvin selvittää. Et minä oon välillä kiireinen ja välillä he ovat kiireisiä et kyl siin se kiire on. (H4)
Yksi lastenohjaaja pohti iltapäiväkerhon kasvatuskumppanuustilanteita. Hän ajatteli, että iltapäiväkerhon kasvatuskumppanuus tulee pitkälti kunnallisen päivähoidon puolelta.
Lastenohjaajalla oli kokemusta päivähoidossa työskentelystä ja hänellä oli jäänyt siellä kokemus, ettei kasvatuskumppanuustilanteisiin ollut aikaa. Kirkon puolella lastenohjaajana toimiessaan hän koki, että hänellä on enemmän aikaa vanhempien kohtaamiseen ja heidän kanssa jutteluun:
Tavallaan se et osaa nähdä kokonaisuuden ja tuoda jokapäiväisen armollisuuden perheiden elämään. Et mun mielestä se on se erityinen kirkon työssä.
Kohtaaminen on meidän ammattitaitoa. Ja se tuo mukaan sellaista mitä ei esim päiväkodissa kun viedään, heipat ja okei ja oliko jotain erityistä. Heillä ei ole aikaa jäädä rupattelemaan vanhemman kanssa vaikka näkis kuinka et tolla on joku murhe. Meillä on aikaa siihen aina. Ihan aina. (H2)
Lastenohjaaja koki, että hänen työssään on parasta ihmisten kohtaaminen:
Mun työssä on etuna se että mulla on aika ja rauha olla siinä ihmisten lähellä ja läsnä heidän elämässä. Mulle maksetaan palkkaa siitä et mä pysähdyn heidän kanssa ja pysähdyn kuuntelemaan ja jakamaan elämän asioita. (H2)
Kasvatuskumppanuus koettiin haastavampana iltapäiväkerhossa. Iltapäiväkerholaiset tulivat koulusta suoraan kerhoon, jolloin vanhempien kanssa kohtaamista ei tullut. Useat
iltapäiväkerholaiset saattoivat myös lähteä kerhosta kotiin itsenäisesti, jolloin vanhempien kohtaamista ei tullut välttämättä moniin päiviin. Varsinkin kevätpuolella suurin osa koululaisista lähti yksin iltapäiväkerhosta pois. Tällöin kohtaamisia vanhempien kanssa ei tullut vienti- ja hakutilanteissa moniin päiviin, viikkoihin tai kuukausiin.
Kolme lastenohjaajaa sanoi, että heillä on aina aikaa kasvatuskumppanuuteen. Vaikka lastenohjaajat kokivat heillä olevan aikaa kasvatuskumppanuuden toteutumiseen, kaksi
lastenohjaajaa sanoivat päiväkerhon kasvatuskumppanuuden haasteeksi, että sitä oli niin harvoin.
Päiväkerho järjestettiin kaksi tai kolme kertaa viikossa. Kaksi lastenohjaajaa kertoi, että joihinkin lapsessa havaittuihin asioihin saattoi olla vaikeaa puuttua, koska lasta ja vanhempaa näki niin harvoin:
Joskus näkee ehkä sen verran harvoin ettei uskalla luottaa siihen omaan et musta tuntuu et on jotain mihin pitäis puuttua. Niin sit sitä ei ehkä aina tarpeeks luota siihen että… Tai sitten puuttuu rohkeus ottaa esille asiaa josta ei oo varma.
(H1)
Kuitenkin lastenohjaajat sanoivat, että kasvatuskumppanuus vaatii tietoista sitoutumista ja ajanottamista. Kasvatuskumppanuus ei synny itsestään, vaan se vaati aikaa ja lastenohjaajan tietoista sitoutumista asiaan. Yksi lastenohjaaja sanoi, että heille ei opeteta työhön tullessa, miten kasvatuskumppanuutta konkreettisesti toteutetaan, joten päätös kasvatuskumppanuudesta oli periaatteessa tehtävä lastenohjaajan itse. Lastenohjaajat kertoivat myös, että työvuodet olivat opettaneet varmuutta ja luottamusta vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä. Vanhempien kanssa oli helpompaa jutella, kun työvuosia oli karttunut jo enemmän:
Ainaki nuorempana se oli vaikeampaa mennä sanomaan vanhemmalle jota ei ees kovin hyvin tunne. (H1)
Muutamat lastenohjaajat olivat kokeneet kasvatuskumppanuustilanteita myös
sielunhoitotilanteina. Yksi lastenohjaaja kuitenkin painotti, että heidän koulutuksessaan ei ole
mitään sielunhoitoon liittyvää, vaikka joskus keskustelut koettiin sielunhoidollisina
keskusteluina. Esimerkiksi yksi lastenohjaaja kertoi lohduttaneensa vanhempaa, jonka puoliso oli kuollut kerhovuoden aikana. Toisaalta myös esimerkiksi rahavaikeudet olivat saattaneet tulla puheeksi lastenohjaajan kanssa. Vielä vuosienkin päästä vanhempi oli kertonut lastenohjaajalle muistaneensa raha-asioista keskustelun ”sielua hoitavana”, koska lastenohjaaja oli nähnyt vanhemman kärsimyksen. Eräs lastenohjaaja sanoi, että hänelle on tärkeää tuoda armollisuutta perheiden elämään:
Tuoda jokapäiväisen armollisuuden perheiden elämään. (H2)
Lastenohjaajalle oli myös tärkeää, ettei hän ota tietävämpää roolia vaikeissa asioissa.
Tarvittaessa kasvatuskumppanuudessa tulleisiin ongelmiin lastenohjaaja pyysi vanhempaa ottamaan yhteyttä muihin tahoihin tai lastenohjaaja auttoi itse avun hakemisessa. Tällaisia tahoja olivat esimerkiksi seurakunnan puolelta pappi sekä muiden alojen asiantuntijat. Joskus
lastenohjaajat saattoivat myös konsultoida esimerkiksi erityislastentarhanopettajaa. Tällaisissa tapauksissa otettiin kuitenkin vanhemman mielipide huomioon avun tarpeesta:
Vanhempien kanssa voi tulla yksittäisiä asioita mitä arki tuo tullessaan.
Mainitsinkin jo kotikäyntejä. Esimerkiksi kotihoidon palveluita. Me ollaan monesti oltu tilanteessa et ollaan saatu olla ohjaamassa ja neuvomassa semmoseen alueeseen, jos ollaan huomattu et siinä perheessä tarvitaan apua kotona. Niin ohjataan sinne ja annetaan semmosia mitä kunta tarjoaa. Myös on tarvinnut ottaa yhteyttä et vaikka ollut väkivaltaa niin olen ottanut yhteyttä ja on ruvettu tutkimaan. --- Munkin kohdalle on osunut suruperheitä. Että vaikka on vanhemmista kuollut toinen. Ollaan oltu auttamassa et se perhe pääsee takas jaloilleen ja neuvomassa niitä arjen selviämisessä. Sitä kautta ohjattu kunnan puolen juttuja. On ollut neuvoloitten kanssa yhteistyötä. (H8)
Haasteita kasvatuskumppanuuden toteutumiseen lastenohjaajat pitivät pääasiassa
iltapäiväkerhosta. Kuitenkin työntekijöiden resurssit ja työmäärän lisääntyminen koskettivat myös päiväkerhoa. Haastavana koettiin myös ajan antaminen kaikille vanhemmille sekä vanhempien kiire, joka ilmeni varsinkin iltapäiväkerhon puolella. Myös väärinkäsitykset ja lisääntynyt työmäärä koettiin haastavina.
Joskus haasteeksi saattoivat muodostua resurssit. Esimerkiksi eräs lastenohjaaja oli pääasiassa yksin päiväkerhon lastenohjaajana. Eräässä tulohetkessä äiti kaipasi jutteluseuraa puolison
kuoltua. Juuri tuossa ryhmässä oli onneksi kaksi lastenohjaajaa. Toisaalta yksin työskentelevä lastenohjaaja tiesi saavansa apua iltapäiväkerhon puolelta, mikäli tarvitsee. Kuitenkin useat lastenohjaajat painottivat työmäärän lisääntymistä. Joskus myös lapsimäärä lisääntyi ja työntekijöiden määrä pysyi samana tai pieneni:
Otetaan iltapäiväkerhoon lisää lapsia, mutta työntekijöitä pistetään pois. Ei mahu millään mun maailmaan. Mä en pysty käsittää sitä. (H3)
Taloudelliset resurssit koettiin haastaviksi. Esimerkiksi henkilöstön supistaminen koettiin haastavana. Lastenohjaajien resurssien parantamiseksi he ehdottivat esimerkiksi että työaikaa olisi enemmän esimerkiksi niin että lastenohjaaja keskittyisi vain iltapäiväkerhojen pitämiseen.
Suurin osa lastenohjaajista kertoi, että he ovat sijaisena iltapäiväkerhossa tarpeen vaatiessa.
Toisaalta yhden lastenohjaajan mukaan hänellä oli aikaa kirkon lastenohjaajana
kasvatuskumppanuuteen paljon enemmän kuin mitä hänellä oli ollut kunnallisen päivähoidon puolella:
Ja se tuo mukaan sellaista mitä ei esim päiväkodissa ole kun viedään, heipat ja okei ja oliko erityistä. Heillä ei ole aikaa jäädä rupattelemaan vanhemman kanssa vaik näkis kuinka et tolla on joku murhe. Meillä on aikaa siihen aina. Ihan aina. (H2)
Haastavana koettiin antaa kaikille vanhemmille yhtä paljon aikaa. Esimerkiksi puheliaille vanhemmille oli helpompaa antaa aikaa kuin sellaisille, jotka eivät itse lähestyneet
lastenohjaajia. Jos vanhemmat olivat esimerkiksi arkoja, se saattoi olla haastavaa
kasvatuskumppanuuden kannalta. Arkojen vanhempien kohdalla oli tärkeää olla myös tarkkana, etteivät he pääse poistumaan esimerkiksi päiväkerhon päättyessä. Lastenohjaajan mukaan oli tärkeää ettei itse tulkitse asioita. Esimerkiksi jos vanhempi oli arka ottamaan kontaktia, se ei välttämättä tarkoittanut sitä ettei hän olisi ollut kiinnostunut yhteistyöstä. Vanhemman vuorovaikutustaidot eivät välttämättä vain riittäneet kasvatuskumppanuuteen. Toisaalta yksi lastenohjaaja kertoi siinä punnittavan ammattitaitoa, että ”osaa haistella tilannetta”:
Se on sitä tarkkaa ammattitaitoa et osaa haistella sitä tilannetta. Sopivasti ujuttaa itseään sinne mukaan, toiset ihmiset hitaasti lämpenee ja ehkä loppumetreillä vasta haluaa sit avautua. Että kyllä sellanen ihmistuntemus on tosi tärkeetä ettei
Se on sitä tarkkaa ammattitaitoa et osaa haistella sitä tilannetta. Sopivasti ujuttaa itseään sinne mukaan, toiset ihmiset hitaasti lämpenee ja ehkä loppumetreillä vasta haluaa sit avautua. Että kyllä sellanen ihmistuntemus on tosi tärkeetä ettei