Jumala, minä ja toinen ihminen

Osa kirjoituksista yhdisti kaikkia kolmea dimensiota: Jumalaan, toisiin ihmisiin ja itseen liittyviä teemoja. Yhteensä kahdeksalla kirjoittajalla oli tällaisia piirteitä teksteissään. Niissä oli selkeä draamankaari, jossa nämä kolme aihepiiriä punoutuivat erottamattomasti yhteen. Kirjoittajat kuvailivat itselleen vaikeita elämäntapahtumia ja kokemuksia, mutta tarinat päättyivät kasvun kautta voimaantumiseen seksuaalisuuden tai sukupuolen alueilla. Muutoskertomuksissa voimaantuminen liittyi niin itseen, toisiin kuin Jumalaankin, jonka vuoksi sen sijoittaminen kaikkia kolmea ulottuvuutta leikkaavaan kategoriaan oli luontevin vaihtoehto. Kirjoitukset muodostivat alakategorian ”Vaikeuksien kautta hyväksyntään”. Hengellisyyden teemat tulevat esiin selkeästi jokaisessa kirjoituksessa. Kirjoittajien teksteissä esiin tulevaa muutosta he kuvasivat hyvin kokonaisvaltaiseksi ja pysyväksi. Teksteissä korostuu erityisellä tavalla voimaantumisen kääntöpuoli – aika ennen muutosta, jolloin arkeen on painottunut ahdistus, sairaus, häpeä, vastoinkäymiset, kaltoinkohtelu ja yksinäisyys.

Olen kokenut syyllisyyttä ja epävarmuutta haluistani ja teoistani. Enää en koe sellaista. Ehkä sitä voisi sanoa voimaantumiseksi. Itse kutsuisin sitä mieluummin kasvamiseksi. (28N)

Toivon ja positiivisen tulevaisuuden käsitykset ovat uskossa keskeisiä. Kristinuskoon liittyy kiinteästi ajatus, että vaikeina aikoina Jumala tuo helpotusta. Monissa uskonnoissa parempi tulevaisuus kuuluu

perussanomaan.¹¹⁸ Tutkimusaineistossa usko Jumalaan kannatteli monia kirjoittajia vaikeampina aikoina.

Termillä ”coping” tarkoitetaan pääosin tietoisia pyrkimystä vähentää fyysisiä, emotionaalisia ja psykologisia taakkoja vaikeissa elämäntilanteissa.¹¹⁹ Coping on hengellisyyden tavoin merkitysten etsimistä, joskaan se ei välttämättä pidä sisällään transsendentteja ulottuvuuksia. Uskonnollinen coping pyrkii kasvattamaan merkityksellisyyden tunnetta arvoihin turvaamisen tai niiden uudistamisen kautta. Kun ihmisen omat vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, hengelliset coping-keinot ovat vahvimmillaan.¹²⁰ Aineistossa kirjoittajat tulkitsivat elämänsä käänteitä heijastellen tapahtumia hengelliseen vakaumukseensa. Sekä hyvien että vaikeiden aikojen merkitystä etsittiin hengellisyydestä.

Yhdessä avioliittomme vaiheessa vaimoni koki työuupumisen. Se aiheutti edellä kuvatuissa yhteyksissä kriisitunnelmia, mutta selvisimme niistäkin – yhdessä, varsinkin kun vaimoni uupumus vähitellen hellitti.

Kriisin syvyydestä kertoo se, että vaimoni ehdotti, että tarvitsen toisen naisen. Tämä puhe hätkähdytti ja avasi silmäni. Vastasin hänelle, että olemme ottaneet vastaan avioliitossamme Jumalalta hyvää, me otamme vastaan samalla tavalla Hänen kädestään myös vaikeat ajat. (27M)

Kolmella kirjoittajan kertomuksissa luottamuksellinen ja turvallinen ihmissuhde vaikutti positiiviseen muutokseen. He kuvasivat vapautumista, hyväksyntää ja kasvua vaikeiden kysymystensä kanssa samalla, kun aikaisemmat kipeät elämänkokemukset menettivät otettaan heihin.

Psyykkiset kivut ja minäkuva heijastuvat myös jumalasuhteeseen.¹²¹ Teksteissä korostuu myös se, kuinka psyykkinen kasvu ja minäkuvan positiivisuus heijastuu suhteeseen Jumalan kanssa.

Kirjoittajat kuvaavat hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen suurta voimaa. Kirjallisuuden mukaan ihminen kaipaa kokemusta oman ruumiinsa kelpaamisesta ja vastaanottamisesta. Tässä konkretisoituu hyväksyvän vastavuoroisuuden tarve, luonnollinen kaipaus.¹²²

Olin saanut kokea jotain sellaista, mitä en koskaan ennen – yli 50n vuoden aikana. Hän silittelee, hivelee, taputtelee, hieroo ja vain on lähellä. Olimme kumpikin kaivanneet läheisyyttä. Hän ottaa minut huomioon

118 Räsänen 2009, 209–210.

119 Snyder 1999, 5–6.

120 Pargament 1997, 90, 198, 308–309.

121 Kettunen 2014, 151.

122 Kettunen 2014, 130.

ja saa minut tuntemaan itseni hyväksytyksi ja halutuksi. Voin sanoa, että kaiken, mitä olen oppinut seksistä, seksuaalisuudesta olen oppinut vasta tämän miehen kanssa. Tunnen oloni turvalliseksi ja missä tahansa voin hipaista häntä ja saan hyväksyvän katseen. (40N)

Menin kirkon takaosaan pylvään taakse kuuntelemaan. Tilaisuudesta jäi mieleeni siellä luettu psalmi 139. Silloin itselleni tuli voimakas tunne, että minut on löydetty. Tässä ja nyt. Kutsuttu tulemaan pois pylvään takaa. Minut on nähty ja tunnistettu.

Sisälläni olevat salvat loksahtelivat auki. Kymmenen vuoden yksinäisyys oli päättymässä.

Paljon myöhemmin omat lapset leikkivät piilosilla oloa. Etsijän vuorossa oleva lastemme serkku nähtyään jonkun leikissä mukana olevan, huusi hänelle: ”Sinut on nähty, tule pois piilosta.” (32M)

Seksuaalisuuteen liittyvien arvojen suhde hengellisyyteen koettiin vaikeaksi kahden vastaajan muutosteksteissä. Molemmat tarkastelivat omaa seksuaalietiikkaansa uudessa valossa elämän tapahtumien myötä ja he löysivät tasapainon uudessa tilanteessa. Myös sukupuoli-identiteettiin liittyviä piirteitä nousi esiin. Nämä kirjoittajat eivät kertoneet halustaan jättää kristinuskoa, vaan elämäntilanteiden myötä he löysivät kokonaiskäsityksen, johon sekä seksuaalisuuden että hengellisyyden teemat mahtuivat. Hengellisen elämän kannalta jumalakuvan muuttuminen ja uudistuminen voi olla tarpeellista, jopa välttämätöntä.¹²³

Kuopukseni homoseksuaalisuus ei oikeastaan yllättänyt minua, sillä olin huomannut siitä merkkejä hänessä hänen lapsuudestaan asti. - - - Kun kuopukseni sitten kertoi asiasta selvitettyään itse suhteensa asiaan, saatoimme vakuuttaa, että asia sitoo meidät läheisemmin yhteen. Lapsuuden ja nuoruuden taustayhteisöni tietenkin tuomitsivat homoseksuaalisuuden syntinä. Myös kirkkoni kanta oli pitkään kielteinen, toki osaksi edelleenkin. Itse rukoilin lapseni ja itseni puolesta Jumalaa; ”Herra, jos et voi hyväksyä lastani sellaisena kuin hän on, pyyhi minunkin nimeni kirjastasi”. Niin rakas lapseni on minulle.

Uskoin silloin ja uskon edelleen, että Jumala ei hylkää lastani eikä minua. Poikani solmi miesystävänsä kanssa rekisteröidyn parisuhteen, mikä mielestäni oli vastuullista ja oikein. Annoin sille koko siunaukseni. (27M)

Seksuaalisten tekojen arvioimista painottava kristillinen elämäntapa asettaa seksuaalisuuden uskonnollisuuden mittariksi. Jumalasuhdetta ei tällöin arvioida hengellistä elämää peilaten, jolloin jumalasuhteen sijaan arvioidaan seksuaalisien suhteiden toteutumista tai toteutumattomuutta.

Yksilöllä voi olla tietoisia ja tiedostamattomia kuvia Jumalasta, jotka ovat ristiriidassa keskenään.

Käytännön tasolla tiedostamaton jumalakuva hallitsee. Tämä voi tulla näkyviin ristiriitana ihmisen tavassa sanoittaa Jumalaa ja siinä, kuinka hän kokee Jumalan sekä itsensä suhteessa Jumalaan.¹²⁴

123 Kettunen 2003, 372.

Yhden kirjoittajan tekstissä lomittuivat opittu puhe Jumalasta sekä yksilön kokemus ihmisenä ja kristittynä olemisesta. Hän kuvaa jumalasuhdettaan, seksuaalisuuttaan, käsitystä omasta sukupuolestaan sekä suhdettaan Raamattuun harmoniseksi sitä rauhallisesti avaten. Ensin kirjoittaja siteeraa Roomalaiskirjettä, mutta sitten, aivan viimeisessä kappaleessa, hänen kokemuksensa ääni pääsee läpi.

Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua.

Roomalaisille 1:19-20 FINRK

Itseni koen silti monin tavoin epäonnistuneeksi, vaikka Jumalan armosta Hän minun kauttani vielä toimii.

Joka aamu on armo uus, ja joka päivä kilvoittelen ja kiitän Jumalaa siitä, että hän on tullut syntisiä pelastamaan, josta minä olen suurin. Riipun ja roikun Jumalassa, sillä kenen luo menisin? Hänellä on ikuisen elämän Sanat. Välillä muistan myös levätä Jumalassa, sillä usko ei ole suorittamista, koska Jeesus suoritti kaiken jo. (12N)

Monille hengellistä häpeää kokeville yhteistä on huoli siitä, miten he riittäisivät Jumalan silmissä ja voisivat tulla hyväksytyiksi, eikä niinkään se, että Jumala olisi heitä vastaan.¹²⁵ Juuri tässä vastauksessa riittämättömyys suhteessa Jumalaan on tunnetasolla kirjoittajan kokemus transsendentista. Samanaikaisesti, kun hän tuo tunnettaan esiin, rationaaliset argumentit ja opitut hengelliset fraasit yrittävät kertoa toista todellisuutta. Tekstistä erottuu se, kuinka kristityn pitäisi puhua ja se mitä vastaaja tuntee Jumalaa kohtaan. Kirjoittaja kuitenkin kuvaa voimaannuttavaksi hetkeä, joka artikuloi hänelle armon ja lain suhdetta toisiinsa.

On opetettu Raamatun arvoja, mutta isäni on sanonut minulle teininä:"Jos sattuu vahinko, ja tulet raskaaksi, tiedä, että voit synnyttää lapsen. Me hoidetaan sitä ja pidetään siitä huoli." Joten, vaikka tiesin mikä on standardi, tiesin myös, että on armo, ja että voisin aina puhua vanhemmilleni. Tätä ei koskaan tapahtunut, vaan odotin avioliittoon asti.

Siinä mielessä sanoisin, että se oli voimaannuttava hetki: tietää mikä on oikein, mutta tiedostaa armo.

Tällä yhdistelmällä (laki ja armo) koin vapautta, sillä tiesin missä menee rajat, mutta myös että rajojen rikkominen ei merkitse arvottomuutta. (12N)

125 Kettunen 2014, 158.

Jumalan ihmeet muuttivat kahden kirjoittajan elämää radikaalilla tavalla. Toinen heistä vapautui pornoriippuvuudesta ja toinen löysi yhteyden aviomiehensä kanssa, vaikka he olivat aikaisemmin eron partaalla. Molemmat kuvaavat muutosta nimenomaan Jumalan aikaansaamaksi. Kirjoittajat kuvasivat ihmeiden poistaneen häpeää, tuoneen iloa, vahvistuneen uskoa ja parantaneen elämänlaatua.

Seksuaalisuus on Jumalan lahja, ja vaikuttaa koko elämän ajan. Rakastan Jumalaa koko sydämmestäni, ja uskoni on vahvistunut, koska näen, että mikään ei ole Hänelle mahdotonta. (20N)

Ratinen kuvaa häpeällisen historian haltuunottoa, jossa kirjoitusprosessin myötä oman identiteetin, halun ja identifioitumisen kysymykset ovat osa matkaa itsensä tulemisessa.¹²⁶ Yhdessä tekstissä tämä korostui vahvasti. Vastaaja lopetti tekstinsä kirjoittamalla, että näin avoimesti hän ei ole kertonut elämänsä vaiheista edes keskusteluapua tarjonneille tahoille. Hän myös kiitti kertomisen mahdollisuudesta.

Kaikkia kategorioita leikkaava teema, joka esiintyi vastaajien teksteissä, oli seksuaalikasvatus.

Arvomaailmaa rakennetaan usein lähisuhteiden avulla, joten vanhempien ja huoltajien näkemyksillä on suuri painoarvo.¹²⁷ Yllättävän moni kertoi, etteivät he olleet saaneet lainkaan seksuaalikasvatusta omassa lapsuuden perheessään tai seurakunnassa. Osan kokemus seurakuntien seksuaalikasvatuksesta oli kielteinen ja siinä painottui nimenomaan seksuaalisuudesta puhuminen kielteisessä valossa tai aiheesta vaikeneminen. Yksi kirjoittaja pohtiikin: ”Mietin nyt jälkikäteen, mistä olin saanut niin negatiivisen kuvan seksistä. Tuliko se sitten äidiltäni vai uskonkäsityksistäni.”¹²⁸. Monella oli myös päinvastaisia kokemuksia. Heille seurakunnassa saadussa seksuaalikasvatuksessa oli puhuttu seksuaalisuudesta ainakaan myönteisesti. Seksuaalisuutta ei tarvitse leimata häpeälliseksi tai pahaksi, sillä jo se, että seksuaalisuuteen liittyvistä asioista vaietaan synnyttää häpeän tunteen.¹²⁹ Osa nostaa esiin hyviä muistojaan seksuaalikasvatuksesta ja seksuaalikasvattajista. Myös seurakunnassa saadut esikuvat oman sukupuolen edustajista auttoivat kasvuprosessissa. Nämä tekijät esitettiin osana omaa prosessia, ei niinkään voimaantumisen lähteinä.

126 Ratinen 2014, 243.

127 Saarelainen 2020, 85.

128 22M.

Isäni oli ikävä ja väkivaltainen alkoholisti, enkä omaksunut hänestä mallia. Miehen mallia on ollut ja on hiukan hakusessa.Tulin uskoon rippileirillä ja olen omaksunut joitain malleja kristityiltä miehiltä ja pojilta, joiden kanssa vietin aikaa. Olen jälkeenpäin miettinyt että se on ollut hyväksi minulle. (23M)

Nuorena ei kotona ollut juurikaan seksiohjeistusta, äiti sentään jätti pöydälle nuorisolle nähtäväksi kirjan seksistä ja avioliitosta. - - -

On se silti jälkensä jättänyt: en koskaan nähnyt esim. vanhempieni halaavan tai hellittelevän toisiaan.

Olen itse mennyt naimisiin samanlaisesta kodista olevan tunteita nihkeästi ilmaisevan miehen kanssa, joten omat lapsenikin ovat sanoneet että heidän on pitänyt opetella halauskulttuuria. Eli on se periytynyt kuitenkin tiedostamattani, mutta ei liity hengellisyyteen vaan muihin asioihin. (25N)

On huomionarvoista, ettei aineistosta löytynyt yhtään kirjoitusta, joka olisi liittynyt kategoriaan

”Toinen ihminen ja Jumala”. Aineistolähtöinen analyysi ei tuonut esiin tätä kategoriaa, sillä yksikään kirjoittaja ei kertonut tähän liittyvästä voimaantumisesta. Yksi kirjoituspyynnön suorista kysymyksistä oli ”Millaisia sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyviä piirteitä ihailet itsessäsi ja toisissa ihmisissä?”. Yhteensä kahdeksan vastaajaa vastasi tähän kysymykseen. Edellä esitettyyn kysymykseen liittyvät vastaukset ovat ainoa aineistosta nouseva kokonaisuus, jonka sisältöä olisi ollut sijoitettavissa yläkategoriaan ”Toinen ihminen ja Jumala”. Koska voimaantumisen dimensiota ei tuotu esiin näissä vastauksissa, tämä kategoria jää tyhjäksi vaikka temaattista sisältöä siihen löytyikin. Voikin olla, että voimaantuminen on itsessään jotain, joka koskettaa aina sen kokenutta itseään.

Ihailen muissa ihmisissä itsevarmuutta ja armollisuutta. Sellaista, että osaa huolehtia itsestään rennosti.

(6N)

Minusta naiset ovat ihania, ja katson todella ylöspäin vahvoja feministejä, jotka jaksavat päivästä toiseen muistuttaa, että esimerkiksi meillä Suomessa on edelleen uskomattoman paljon sellaista puhetta, missä naista ei pidetä samanvertaisena miehen kanssa (7N)