”Jumala rakastaa myös minunlaistani”
Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvä voimaantuminen kristinuskon kontekstissa
Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma, maaliskuu 2021 Käytännöllinen teologia Ella Toivanen Kati Tervo-Niemelä
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta – Faculty
Filosofinen tiedekunta Osasto – School
Teologian osasto Tekijä – Author
Ella Toivanen Työn nimi – Title
”Jumala rakastaa myös minunlaistani” Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvä voimaantuminen kristinuskon kontekstissa
Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Käytännöllinen teologia Pro gradu -tutkielma X 25.3.2021
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävänä on selvittää millaisia ovat seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät voimaantumisen kokemukset kristinuskon kontekstissa. Keräsin tutkielma-aineiston vapailla kirjoituspyynnöillä sähköpostin, kirjeiden ja e-lomakkeen avulla. Aineistojoukon ainut rajaava tekijä oli kristillinen usko. Vastauksia analysoin aineistolähtöisen sisällönanalyysin metodein merkityksenantoja tarkastellen. Tutkielmassani analysoin yhteensä 36:n kirjoittajan vastauksia. Vastaajat olivat eri puolilta Suomea ja he olivat evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkon, helluntaiseurakuntien ja vapaakirkon jäseniä. Kaikki eivät olleet ilmoittaneet kirkkokuntaansa.
Vastaajista 75 % oli naisia ja keski-ikä oli 46 vuotta.
Aineistossa esiintyvät voimaantumisen kokemukset jakautuivat kuuteen kategoriaan. Niistä kolme olivat itsenäisiä kategorioita, joissa voimaantuminen liittyi Jumalaan, toisiin ihmisiin tai itseen. Loput kolme olivat itsenäisten kategorioiden teemoja yhdisteleviä leikkaavia kategorioita: ”Jumala ja minä”, ”Minä ja toinen ihminen” sekä näitä kaikkia kolmea yhdistävä ” Jumala, minä ja toinen ihminen”. Aineistossa esiintyvä voimaantumiseen liittyvä puhe jakaantui melko tasaisesti kategorioiden välille. Suurimmaksi joukoksi muodostui itseen ja toisiin ihmisiin liittyvät tekstit 35:llä kirjoituksella, kun taas pienimmäksi ryhmäksi jäi kaikkia kolmea ulottuvuutta yhdistävä kategoria kahdeksalla vastauksella. Kaikkiin muihin kategorioihin kuului noin kaksikymmentä vastausta kuhunkin.
Voimaantuessaan yksilö löytää ja kehittää omaa potentiaaliaan. Samoin hän voi oivaltaa ja ottaa käyttöön vaikuttamismahdollisuuksia omassa elinympäristössään. Tutkielmani perusteella kristinusko voi tukea tällaisia voimaantumisen kokemuksia sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen. Eri kategorioissa esiintyvää voimaantumista yhdistää holistinen käsitys Jumalasta, usko hyväksyvään ja rakastavaan Jumalaan sekä hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisen kokemukset. Kirjoittajat kuvasivat seksiä hengellisenä tai sitä muistuttavana kokemuksena. Seksuaalisuus ja sukupuoli nähtiin osana Jumalan luomaa todellisuutta. Näin seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät teemat linkittyivät positiivisella tavalla hengellisyyteen. Jumalan eteen tuleminen toistuvasti kipeidenkin asioiden kanssa antoi toivoa ja itseen kohdistuvaa hyväksyntää.
Aineistosta nousi esiin myös hengellisyyden ja seksuaalisuuden välistä ristiriitaa sekä ristiriitaisuutta joihinkin tutkimuksen ydinteemoihin liittyen. Tällainen puhe aineistossa oli kuitenkin yllättävän pienessä osassa. Suurimmalla osalla kirjoittajista, jotka toivat ristiriitoja esiin, jännite purkautui tai ainakin lieveni kirjoituksen lopussa. Myös vaikeilla kokemuksilla oli lopulta voimaannuttavia vaikutuksia, kun niistä selvittiin. He muodostivat kategorian
”Jumala, minä ja toinen ihminen”, sillä kirjoitukset nivoivat yhteen kaikkia dimensioita tuoden esiin voimaantumisen kokemusten monikerroksisuutta.
Elämän kokemuksilla oli suuri vaikutus voimaantumisen kokemuksiin seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyen.
Voimaantumista välittivät hyvin monet erilaiset tekijät: hengelliset kokemukset ja käsitykset, suhtautuminen itseen, rohkaiseva palaute, lasten saaminen, ihmissuhteet sekä niiden laatu. Hengellisyys voi antaa tukea ja kannatella lisäten sekä kokonaishyvinvointia että voimavaroja seksuaalisuuden ja sukupuolen osa-alueilla.
Avainsanat – Key words
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO – UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND
Tiedekunta –Faculty
Philosophical Faculty Osasto – School
School of Theology Tekijä – Author
Ella Toivanen Työn nimi – Title
”God loves also people like me” The empowering experiments related to sexuality and gender among Christians Pääaine – Main subject Työn laji – Level Päivämäärä – Date Sivumäärä – Number of pages Practical theology Pro gradu -tutkielma X 25.3.2021
Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä – Abstract
My Master’s Thesis aims to explore the experiences Christians have about empowerment relating to sexuality, sex, and gender. The research material contains 36 freely formed writings, and the only limiting factor among respondents is self-defined Christian faith. I collected the data via e-mail, letters, and an online form. The research method is data- based analysis. The data represents members of Evangelical Lutheran Church, Orthodox Church, Pentecostal Church, and Free Church from all over Finland. Some participants opted not to disclose which church they are affiliated with.
Average age among respondents is 46 years old, and 75 percent of them are women.
Experiences of empowerment were divided into six categories in the research material. Three of them were independent categories containing empowerment concerning God, other people, and oneself. The rest were connective categories called: “God and oneself”, “Me and other people”, and a combination of all three; “God, me and other people”. Four of the categories were close to equal in size, containing approximately 20 writings each. The biggest one was “Me and other people” with 35 writings, while the smallest category contained eight writings that connected all three independent themes.
Through the experience of empowerment, an individual finds and develops their own potential. One aspect of empowerment is realizing the possibilities of one's own power and impact within their living environment. According to my study, Christianity can contribute to this type of empowerment relating to sexuality and gender. Aspects that were present in all categories were a holistic, accepting, and loving image of God; as well as experiences of being accepted, seen, and heard by others. The respondents described sex in itself as a spiritual or divine experience. Sexuality and gender were seen as a part of God's created reality. In this way, sexuality and gender were connected to spirituality in a positive manner. Being in - and repeatedly coming into - the presence of God with the painful aspects of life brought about hope and self-acceptance.
Conflicts between spirituality and sexuality were also found in the research data, although writings containing dissonant experiences and views were surprisingly rare. The vast majority of the respondents with conflicts found harmony, or the tension between spirituality and sexuality decreased by the end of the writings. Getting through difficult experiences affected their feelings of empowerment in a positive way. These writings formed the group “God, me and other people”, binding together all different dimensions, and they showed the great diversity of the empowering experiences.
Life experiences can have a strong impact on empowerment related to sexuality and gender. There were many components contributing to feelings of empowerment: spiritual experiences and views, one’s relationship with oneself and others, encouraging feedback and support, having children, and the quality of relationships with others. According to my study, spirituality can support and increase well-being and resources related to sexuality and gender.
Avainsanat – Key words
christianity, empowerment, sexuality, gender, sex, practical theology
Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 6
2. TUTKIMUKSEN TAUSTA 7
2.1 Käsitteiden määrittely: Voimaantuminen, seksuaalisuus ja sukupuoli 7
2.2 Seksuaalisuus ja sukupuoli kristinuskon historiassa 10
2.3 Seksuaali- ja sukupuoliarvojen muutos – piispojen puheenvuorot eri vuosikymmeniltä 13
2.4 Uskonto ja hyvinvointi 17
3. METODI 19
3.1 Tutkimustehtävä 19
3.2 Aineisto ja sen keruu 20
3.3 Aineiston analyysi 23
3.4 Tutkielman luotettavuus ja eettisyys sekä tutkijan positio 26
4. VOIMAANTUMINEN ITSENÄISISSÄ KATEGORIOISSA: JUMALA, MINÄ JA
TOINEN IHMINEN 29
4.1 Jumala 30
4.2 Minä 35
4.3 Toinen ihminen 38
5. TOISIAAN LEIKKAAVAT KATEGORIAT 41
5.1 Jumala ja minä 42
5.2 Minä ja toinen ihminen 47
5.3 Jumala, minä ja toinen ihminen 52
6. JOHTOPÄÄTÖKSET 58
7. LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO 65
7.1 Lähteet 65
7.2 Kirjallisuus 65
8. LIITTEET 70
Liite 1: KIRJOITUSPYYNTÖ: KRISTINUSKO, SUKUPUOLI JA SEKSUAALISUUS 70
Liite 2: Saatekirje kirjoituspyynnön julkaisijalle 71
Liite 3: E-lomake 72
Liite 4: Kirjoituspyynnön julkaisseet tahot 74
1. Johdanto
Seksuaalisuus ja hengellisyys kuuluvat ihmisyyden ytimeen. Ajattelen, etteivät seksuaalinen ihminen ja hengellinen ihminen ole toisilleen vastakkaisia, vaan ne kietoutuvat yhteen. Kristinuskon historiassa nämä kaksi ovat asettuneet vastakkain siten, että hengelliset pyrkimykset on nähty kaikista korkea-arvoisimpina, seksuaalisuuden toteuttamisen ja sen olemassaolon näyttäytyessä paheellisena.
Ihminen kuitenkin käsitteellistää itseään monilla tasoilla. Sekä seksuaalisuuden että hengellisyyden elementit rakentavat minuutta, itseymmärrystä, yhteyttä ja arvopohjaa. Henkilökohtaisina sekä herkkinä minuuden ja elämän osa-alueina näen hengellisyydessä ja seksuaalisuudessa potentiaalin toisaalta kannatella ja voimaannuttaa ihmistä, toisaalta niillä voi olla myös vaurioittava, rampauttava ja rajoittava vaikutus ihmisen elämään ja minäkokemukseen. Tutkielmani etsii näiden kahden välillä olevia siltoja pyrkien lisäämään ymmärrystä ihmisyyden moniulotteisuudesta kristillisestä viitekehyksestä käsin. Pyrin selvittämään, millaisia voimaantumisen kokemuksia kristityiksi itsensä mieltävillä on seksuaalisuuden ja sukupuolen alueella sekä kuinka seksuaalisuuden ja sukupuolen teemat suhteutuvat heidän kristillisyyteensä.
Nähdäkseni yhteiskunnilla halki historian on ollut tarve asettaa rajoja seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyen. Yhteisöt ovat olleet taitavia vaalimaan omaa järjestystään yhteenkuuluvuuden ja yhteisöstä erottamisen akselilla. Hyväksyttynä ja hyvänä oleminen sekä laaja toimijuus lisäävät voimavaroja ja itsearvostusta. Kristillinen kirkko on ollut yksi rajoja hahmottelevista tahoista, kun yhteisössä on etsitty eettisesti ja moraalisesti oikeita toimintatapoja.
Raamatun näkökulmasta seksuaalisuudella ja sukupuolella voidaan nähdä olevan luomisessa annettu lahjaluonne. Kuten luomakunnassa, myös ihmiskunnassa Jumala on luonut moninaisuutta, kirjavuutta ja erilaisuutta, sillä hänen luomistyönsä on rikasta. Pyhän Hengen hedelmiin kuuluvat rakkaus ja ilo voivat saada muotonsa esimerkiksi seksuaalisuuden kautta.
Hengellisyys yhteiskunnallisessa keskustelussa ja seksuaalisuus hengellisessä keskustelussa voivat herkästi näyttäytyä kielteisessä valossa, vaikka yksilötason todellisuus voi olla moninaisempi.
Teologinen häpeätutkimus on tuonut esiin hengellisyyden ja seksuaalisuuden välisiä kipukohtia.
Tässä tukielmassa keskiöön nostetaan sen vastakohta: voimaannuttaako kristinusko ihmisiä seksuaalisuutta ja sukupuolta myöten? Jos näin on, millaisena tämä ilmiö näyttäytyy? Tässä tutkielmassa voimavarakeskeisen näkökulman kautta yksilöiden kokemus saa äänen.
2. Tutkimuksen tausta
2.1 Käsitteiden määrittely: Voimaantuminen, seksuaalisuus ja sukupuoli
Seuraavaksi avaan tutkielman kannalta keskeisiä käsitteitä: voimaantumista, sukupuolta ja seksuaalisuutta. Tarkastelen samalla näiden teemojen yhteyttä hengellisyyteen ja kristinuskoon. Näin hahmottuu selkeämmin se ilmiöiden kokonaisuus, johon yritän päästä aineistoni kautta käsiksi.
Voimaantumisen käsitteen tarkastelussa painottuu hyvinvointia tukeva ristiriidoista vapautuminen.
Käsitettä kuvaavat hyvin sanat valtaistuminen, voimavaraistuminen ja omavoimaistuminen.1 Voimaantumisen käsite korostaa yksilön ja sosiaalisen ympäristön mahdollisia voimavaroja sekä niiden löytämistä. Myös emansipaation eli vapautumisen käsite on voimaantumisen käsitteelle läheinen.2 Nähdäkseni toinen yksilö tai yhteisö voi omalta osaltaan myötävaikuttaa voimaantumiseen.
Emansipaatiota voidaan tarkastella sisäisenä tai ulkoisena. Sisäisessä emansipaatiossa yksilö ylittää oman mielensä sisäisiä rajoituksia, jotka ovat kaventaneet toimijuutta tarpeiden ja toiveiden toteuttamisen osalta. Rajoittavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ennakkoluulot, rooliodotukset tai luutuneet ajattelutavat. Ulkoisessa emansipaatiossa pyritään yhdessä sellaisten yhteiskunnallisten rakenteiden ja käytäntöjen muuttamiseen, jotka estävät tavoitteiden toteuttamista, valintojen tekemistä ja mielekästä toimintaa.3
Paulo Feire kuvailee emansipaatioksi vapautumista tilanteista, joissa ihmisyyden toteuttamiselle ei ole tilaa. Hän korostaa, ettei vapautusta tule ajatella vain alisteisessa asemassa olevien muutoksena, vaan myös sortajien tarvitsee vapautua alistavista sekä vieraannuttavista ajattelu- ja toimintamalleistaan. Emansipaation taustalla on ajatus maailmasta, joka koostuu muutettavissa olevista sosiaalisista rakennelmista, välttämättömyyksien sijaan.4
Voimaantumisen käsite voidaan määritellä rakenteellisia tekijöitä painottaen, jolloin yhteiskunnalliset kysymykset kietoutuvat yhteen yksilön elämän haasteiden kanssa. Tämä määritelmä tulee lähelle Feiren ajatuksia emansipaatiosta. Toinen tapa määritellä voimaantumisen käsitettä, on
1 Yleinen suomalainen asiasanahakemisto, voimaantuminen.
2 Nivala & Ryynänen 2019, 158, 198.
3 Nivala & Ryynänen 2019, 153–154.
4 Nivala & Ryynänen 2019, 154.
painottaa yksilön voimavarojen ja vahvuuksien parempaa käyttöönottoa toimintakykyä kasvattaen.
Jälkimmäinen määritelmä tulee lähelle kansainvälistä empowerment-keskustelua, jossa yksilöä painottaessa vallankäyttöön ja yhteiskunnan valtarakeinteisiin liittyvän analyysi on jäänyt taka-alalle.
Yleisimmin voimaantumisesta puhuttaessa viitataan ihmisen omien voimavarojen kehittämiseen ja löytämiseen, mutta myös yksilön valtaan vaikuttaa elämäänsä ja elinympäristöönsä.5 Tässä tutkielmassa käytän voimaantumisen käsitettä tässä viimeksi mainitussa merkityksessä.
Voimaantumisessa on keskeistä yksilön aktiivinen osallistuminen elämänsä valintoihin ja sen kautta rakentuva käsitys omasta toimijuudesta sekä tunne elämästä ymmärrettävänä, hallittavana ja merkityksellisenä kokonaisuutena.6 Voimaantuminen on ihmisestä itsestään kumpuava prosessi, mutta toimintaympäristöllä olosuhteineen on siihen merkittävä vaikutus. Voimaantumisen voidaan ajatella olevan yhteydessä hyvinvoinnin kokemiseen. Voimaantuminen ilmenee ihmisillä yksilöllisesti erilaisina ominaisuuksina, taitoina, käyttäytymisenä ja uskomuksina vaihtelevalla intensiteetillä.7
Kehityspsykologian kehitysvalttien käsite kuvaa yksilön kehitystä tukevia sisäisiä ja ulkoisia resursseja. Ne voidaan mieltää rakennusosasina, jotka mahdollistavat myönteisen kehityksen, vaikkeivat ne olekaan sen tae. Kehitysvaltteja ovat muun muassa toisilta saatu sosiaalinen tuki, oppimiseen sitoutuminen ja sen merkityksen ymmärtäminen, positiiviset arvot ja identiteetti sekä voimaantumisen tunne. Uskonnolliset kontekstit ja yhteisöt voivat rakentaa, luoda sekä vahvistaa kehitysvaltteja.8 Tästä on pääteltävissä, että kristinusko voi olla osaltaan luomassa turvallisia ympäristöjä, jotka edesauttavat hyvinvointia, kasvua ja vapautumista. Kristillisellä sanomalla, joka puolustaa ihmisarvoa ja kertoo Jumalan ihmisiin kohdistuvasta ehdottomasta rakkaudesta, voi osaltaan olla voimaannuttavia vaikutuksia.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan seksuaalisuus, sukupuolirooli ja -identiteetti, seksuaalisen suuntautuminen ja mielihyvä sekä koko seksuaalinen kehitys ovat järjen, tunteen ja biologian tasolla käsittävä kokonaisuus. Hengelliset ja uskonnolliset tekijät ovat vuorovaikutuksessa seksuaalisuuden kanssa. Seksuaalisuuden ilmenemismuodot ovat moninaiset. Niitä voivat olla seksuaaliset kokemukset, ajatukset, asenteet, fantasiat, halut, käyttäytyminen, seksuaalisuuden harjoittaminen,
5 Nivala & Ryynänen 2019, 158–160.
6 Nivala & Ryynänen 2019, 198.
7 Siitonen 1999, 181, 189.
suhteet, roolit ja uskomukset. WHO määrittelee seksuaalisen hyvinvoinnin olevan seksuaalisuuteen liittyvä fyysinen, emotionaalinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvoinnintila. Määritelmä painottaa positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen liittyen.9
Nykyisen sukupuolentutkimuksen mukaan seksuaalisuus ja sukupuoli muuttuvat kulttuurista ja ajasta toiseen. Erityisesti näiden kahden määrittelemisen vaikeuteen on vaikuttanut kaksi taustalla olevaa kysymystä: ovatko seksuaalisuus ja sukupuoli ilmiöinä muuttumattomia, universaaleja ja sisäsyntyisiä (essentialismi) vai rakentuvatko ne kulttuurien muutosten myötä eri tavoin eri ajassa (konstruktivismi).10
1960-luvulla yleistyneen sukupuoleen liittyvän sex/gender- jaottelun mukaan ihmisellä on biologinen sukupuoli (sex) sekä sosiokulttuurinen sukupuoli (gender). Ensimmäinen viittaa syntymässä saatuun sukupuoleen ja jälkimmäinen yksilön feminiiniseen ja maskuliiniseen ilmaisuun sekä itseymmärrykseen.11 Gender on biologista sukupuolta joustavampi eikä se noudata samoja jakolinjoja. Sana cis viittaa henkilöön, jonka syntymässä määritelty sukupuoli on sama kuin hänen sukupuoli-identiteettinsä ja hän ilmaisee sitä kulttuurista nousevien odotusten mukaisesti. Vastakohta sanalle cis on trans. Cisnaiset on syntymässä määritelty tytöiksi ja cismiehet pojiksi.12
Sukupuolten erot eivät synny ainoastaan biologiasta, vaan ne ovat suuressa määrin kulttuurisia symboleja. Niitä vahvistetaan ja tulkitaan annettujen merkitysten sekä käsitejärjestelmien kautta.
Arvojen ja normien katsotaan ohjaavan, säätelevän ja rajoittavan ihmisen luonnollisia tarpeita ja haluja. Hormoneilla ja muilla biologisilla tekijöillä on toki oma vaikutuksensa ihmisen käyttäytymiseen, mutta moraalilla ja etiikalla harvoin ajatellaan olevan biologispohjaisia.13 Yhteisön äänellä on suuri painoarvo näitä puntaroitaessa, joten vallitseva sosiaalinen sukupuolijärjestelmä vaikuttaa hyvänä, oikeana, moraalisena ja normaalina pidettyyn elämänmuotoon.
Seksuaalisuuden ja sukupuolen teemoihin yhdistyy monenkirjavia tunteita aina ilosta ja riemusta inhoon. Hengellisyys antaa tähän spektriin omat vivahteensa. Hengellistä häpeää tutkineen Paavo Kettusen mukaan seksuaalisuuteen liittyvä häpeä ei ole ainoastaan psyykkistä häpeää. Se koskee koko ruumista ja minuutta aiheuttaen puutteellisuuden ja pahuuden tunnetta. Tämän vuoksi hengellisyyden
9 Maailman terveysjärjestö WHO 2010, 16–17.
10 Kettunen 2014, 106.
11 Nissinen 1999, 22.
12 Sateenkaarisanasto 2020.
13 Nissinen 1999, 20–21.
ja seksuaalisuuden yhtymäkohtia tulee tarkastella myös tunnetasolla, ei ainoastaan moraalin tai etiikan kannalta.14
2.2 Seksuaalisuus ja sukupuoli kristinuskon historiassa
Uskontojen vaikutus ihmisen ajatteluun, arvomaailmaan ja toimintaan on kiistämätön. Uskonnoilla on sekä epätasa-arvoa lisäävää että alistavia rakenteita vastustava historia.15 Usein niiden yhteiskunnallinen vaikutus nähdään liian yksioikoisesti pääsyynä naisten alistamiseen.16 On huomattavissa, että uskonnoilla on perusteltu ja vastustettu rodullista erottelua, sukupuolten tasa- arvoa ja yhteiskunnan syrjiviä rakenteita. Käsitellessäni sukupuolta ja seksuaalisuutta kristinuskon kontekstissa, vastaajien kirjoituksissa voi näyttäytyä myös näiden jännitteisiä muotoja voimaannuttavasta näkökulmasta huolimatta, sillä kristinuskon ja seksuaalisuuden historiasta on löydettävissä ristiriitaisuutta. Suhtautuminen seksuaalisuuteen ja sukupuoleen kristinuskon sisällä onkin vaihdellut paljon läpi historian. Historiaa tarkastelemalla on mahdollista syventää ymmärrystä tämän hetkisen kristillisen ajattelun taustoista.
Kirkkoisä Augustinus liitti ajattelussaan yhteen käsityksen seksuaalisesta halusta ja perisynnistä.
Hänen ajattelunsa taustalla vaikuttivat Platonin näkemykset sielun jaottelusta himosieluun, intosieluun ja järkisieluun, joista viimeksi mainittu oli korkein ja himosielu kaikista alhaisin. Platonin ja hellenistisen kulttuurin kautta varhaiskristillisessä ajattelussa maailma nähtiin usein hyvin kahtiajakautuneena. Dualistisen ajattelun vuoksi syntyi monia vastakkain asetteluja: mies ja nainen, järki ja tunteet, sielu ja ruumis sekä henki ja aine.17
Johannes Krysostomos taas näki ruumiin jumalayhteyttä häiritsevänä uhkana.18 Hengelle alisteinen ruumis on nähty usein maallisena majana, jonka vaikutusta kristityn elämään on hyvä vähentää. Lihaa kurittamalla on pyritty saavuttamaan hengellisesti korkeampia päämääriä. Nykyään monet ovat kritisoineet tätä yksinkertaistavaa näkemystä. Inkarnaation voidaan ajatella merkitsevän Jumalan
14 Kettunen 2014, 145–146.
15 Ahonen & Vuola 2015, 10.
16 Vuola 2019, 145.
17 Djupsjöbacka 2009, 54–55.
kohtaamista omassa ruumiissamme, toisissa ihmisissä ja luomakunnassa sen sijaan, että jumalallinen olisi taivaassa, maallisesta irrallaan.19
Aristoteleen näkemysten mukaan mies edustaa korkeampaa henkeä naisen ollessa vajaa ja epäonnistunut mies. Yhteiskunnallisesti naiset ovat olleet näkymätön sukupuoli kautta aikojen, miesten edustaessa yleispätevää ja neutraalia.20 Syntiinlankeemuskertomuksen pohjalta naisia on syytetty syntiinlankeemuksesta ja Tertullianus piti naista jopa paholaisen porttina maailmaan.21 Globaalin tarkastelun pohjalta huomaan, että korkeimmat asemat ovat useimmissa kirkkokunnissa edelleen kiellettyjä naisilta.
Historian saatossa kristityt ovat kannattaneet sekä seksistä kieltäytymistä että painottaneet seksin harjoittamisen rajaamista avioliittoon. Avioliitossa seksillä on nähty olevan käytännöllinen funktio suvun jatkamisen näkökulmasta. Selibaatin ihanteet näkyvät edelleen katolisessa ja ortodoksisessa kirkossa.22 Kulttuuri, historiallinen konteksti ja vallalla olevat arvot muokkaavat sitä, mikä nähdään seksuaalieettisesti hyväksyttävänä tai vastuullisena. Esimerkiksi eri ruumiin osiin liitetty eroottisuus riippuu aina ympäröivästä kontekstista.23
Seksuaalisuuteen kriittisesti suhtautuvan ajattelutavasta päinvastainen lähestyminen tuo esiin eroottisen rakastamisen ja Jumalan rakastamisen välistä yhteyttä. Mystiikassa ruumiillinen, seksuaalinen ja hengellinen halu Jumalaa kohtaan kietoutuvat toisiinsa. Erään tulkinnan mukaan ihmisen halu ja kaipuu toisen läheisyyteen kohdistuu ihmisen sijaan Jumalaan, jolloin tämän kaipuun torjuminen vahingoittaa inhimillisen kelpaamattomuuden sijaan jumalakaipuuta.24
Kontekstuaalinen teologia on nostanut esiin valtarakenteita teologian tekemisen taustalla. Se korostaa sosiaalisen paikan ja ajan merkitystä teologiaan ja sen tekijöihin eritoten huomioiden ne, jotka yleensä vaiennetaan.25 Raamattua tulkitessa sen kirjoittajien maailma, heidän yhteiskuntansa, taustakulttuurissa vallitsevat arvot ja ideologiat on otettava huomioon ja niitä on tarkasteltava kriittisesti.26 Tästä on pääteltävissä, että maantieteellisellä sijainnilla ja yhteiskuntamallilla on oma
19 Djupsjöbacka 2009, 59.
20 Valkeapää 2004, 129.
21 Djupsjöbacka 2009, 55.
22 Ahola et. al.2006, 10.
23 Djupsjöbacka 2009, 60.
24 Kettunen 2014, 143.
25 Latvus 2002, 23.
26 Nissinen 1999, 37.
vaikutuksensa, sillä se, tehdäänkö teologiaa nälkäisenä ja janoisena paahtavassa helteessä vai kylläisenä ilmastoidussa kattohuoneistossa, voi kirvoittaa hyvin erilaisia näkemyksiä Jumalasta.
Vasta nykyaikaan tultaessa on syntynyt muiden kuin miesten kirjoittamaa kristillistä ja teologista kirjallisuutta. Miesten ollessa pääasiallisesti kirjoittajia, heidän kokemuksensa ja seksuaalisuutensa ovat olleet kauan lähtökohdan asemassa.27 Tekstiä luotaessa jokainen kirjoittaa omasta subjektiivisesta näkökulmastaan käsin, olipa kirjoittajalla pyrkimys objektiivisuuteen tai ei. Useissa kielissä sana ”mies” onkin sama kuin ihmistä tarkoittava sana.28 Myös miessukupuolen edustajat kärsivät patriarkaalisista valtarakenteista, sillä erilaisia maskuliinisuuden tapoja ei kunnioiteta, vaan jokaisen miehen odotetaan ilmaisevan maskuliinisuuttaan tietyllä yhteisön määrittelemällä tavalla.29 Nähdäkseni tällaiset vaatimukset saattavat olla ylettömän raskaita kantaa, psyykkisesti vahingollisia sekä elämänpiiriä kaventavia.
Ruumiin todellisuudelle on annettu enemmän tilaa 2000-luvulle tultaessa.30 Suomessa on käyty viime vuosikymmeninä laajempaa keskustelua sukupuolten moninaisuudesta ja seksuaalisuudesta kuin aikaisemmin, jota olen seurannut. Julkisessa keskustelussa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvä käsitteistö on laajentanut ja tietoutta molempiin liittyvistä teemoista on pyritty lisäämään.
Seuraavaksi esittelen seksuaaliarvoihin liittyvää keskustelua ja tutkimusta Suomessa evankelis- luterilaisen kirkon piirissä.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa keskusteluja on käyty liittyen naispappeuteen, eronneiden uudelleen vihkimiseen ja samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen. Globaalisti tarkasteltuna naisten pappeus on poikkeus. Muutos on tapahtunut vasta viimeisinä vuosikymmeninä ja elämme tämän muutoksen keskellä yhä. Naispiispoja on ollut yhteensä kolme, vaikka papistossa heidän osuutensa on merkittävä.
27 Ahola et. al.2006, 9.
28 Valkeapää 2004, 128.
29 Nissinen 1999, 25.
2.3 Seksuaali- ja sukupuoliarvojen muutos – piispojen puheenvuorot eri vuosikymmeniltä
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa sukupuoleen liittyvät kysymykset nousivat esille uudelleen vuonna 2018, jolloin ensimmäisten naispappien vihkimisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta.
Maantieteellisesti erot naispappeuteen suhtautumisessa ovat edelleen valtavia seurakuntien välillä.
Suomi sai ensimmäisen naispiispansa vuonna 2010, kun Irja Askola vihittiin Helsingin piispaksi.31 Osassa seurakuntia naisilla on hyvin heikot tai olemattomat mahdollisuudet toimia pappeina. Se, millaisia ihmisiä nähdään palvelemassa alttarilla ja muualla kirkossa vaikuttaa ajatukseen siitä, millaiset ihmiset saavat olla aktiivisia toimijoita kirkossa. Kirkossa on edelleen sekä naisten pappeutta aktiivisesti vastustavia että sitä puolustavia. Kankaanpään seurakunta sai ensimmäisen naispappinsa vasta vuonna 2019 vahvasti naispappeutta vastustavan kirkkoherran takia.32
Aikaisemmin eronneiden uudelleenvihkiminen herätti paljon keskustelua seksuaalisuuteen liittyvistä arvoista kirkossa. Kirkossa keskustelu samaa sukupuolta olevien avioliitosta on kiihtynyt tällä vuosituhannella, etenkin sen jälkeen kun sateenkaariparien juridiset oikeudet vahvistuivat avioliittolain muuttamisen myötä. Piispat julkaisivat elokuussa lausunnon aiheeseen liittyen ehdottaen useita eri malleja vallitsevan tilanteen selkiyttämiseksi.33 On nähtävissä, ettei kirkko ole löytänyt vielä yhtenäistä linjaa, vaan osassa hiippakunnista pappi saa huomautuksen samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, kun taas osassa rangaistustoimenpiteet ohitetaan tarpeettomina.
Näin myös seurakuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen asuinpaikasta ja seurakunnan sisäisistä linjauksista.
Nykyään homoseksuaalisuus nähdään persoonallisuuden piirteenä sairauden tai synnin sijaan.34 Vasta vuonna 1981 se poistettiin diagnostisesta tautiluokituksesta.35 Muissa pohjoismaissa kehitys on ollut nopeampaa. Ruotsissa homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin jo vuonna 1944 ja evankelis- luterilaisissa kirkoissa samaa sukupuolta olevien avioliitot on jo sallittu Ruotsin lisäksi Tanskassa, Islannissa ja Norjassa.36 Saksassa on samankaltainen homoseksuaalisuuteen liittyvä diskurssi kuin
31 Yle 2010. ”Irja Askolan piispanvihkimys”.
32 Yle 2019. ”Naispappi ykkösehdokas Kankaanpään kirkkoherraksi”.
33 Piispainkokouksen vastaus kirkolliskokouksen pyyntöön 6.8.2020.
34 Ratinen 2017, 641.
35 Ratinen 2017, 651.
36 Ratinen 2017, 653.
Suomessa. Erään historioitsijan mukaan Saksan ja Suomen poliittinen ja tieteellinen yhteistyö toisen maailmasodan aikana on vaikuttanut tähän.37
Piispat ovat ottaneet kantaa seksuaalieettisiin kysymyksiin julkaisemalla mietintöjä. Tähän mennessä niitä on julkaistu neljä: Kirkko ja perhekasvatus38 (1953), Ajankohtainen asia39 (1966), Kasvamaan yhdessä40 (1984) ja Rakkauden lahja41 (2008). Jo niiden valossa on nähtävissä kuinka suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on muuttunut. Seksuaalisuuteen ja hengellisyyteen kietoutuvaa häpeää sekä valtaa tutkineen Teemu Ratisen mukaan mietinnöistä ensimmäisessä homoseksuaaleja kehotettiin pidättäytymään seksuaalisista teoistaan samalla tapaa, kun heterotkin kieltäytyvät avioliiton ulkopuolisesta seksistä. Homoseksuaalisuutta kuvataan Jumalan rangaistukseksi niille, jotka eivät tunne häntä. Tuolloin ajateltiin, että homouden taustatekijänä on viettelys. Homouden ajateltiin leviävän muun muassa samaa sukupuolta olevien lähentelyn kautta ja siksi seksuaalivähemmistöjä ohjeistettiin pidättäytymään. Viettelys-argumenttia käytettiin aikanaan keskusteluissa paljon, vaikka se sai kritiikkiä tieteellisesti perustelemattomana vuonna 1965.42
Ratisen mukaan piispojen mietinnössä ”Ajankohtainen asia” vääntävät kättä individualismi ja normatiivisuus. Avioliittokäsitys muovautuu julkaisussa kohti kahden yksilön välistä emotionaalista suhdetta. Avioliittokäsityksen muutos julkisesta ja taloudellisesta instituutioista kohti yksilöiden läheistä suhdetta, on ollut osaltaan vaikuttanut siihen, ettei heteroseksuaalisuus sukupuolirooleineen ole enää parisuhteen keskiössä.43 Kirkon kannanottoja analysoinut Tuomas Hynynen tuo esiin, että mietinnössä kristinuskon painotetaan suhtautuvan myönteisesti ruumiillisuuteen ja sukupuolisuuteen, joskin irtosuhteiden rikkovasta vaikutuksesta muistutetaan. Avioliitolla nähdään olevan kolme tarkoitusta: turvallisen kodin rakentaminen, lasten syntyminen ja elämän rikastuttaminen.
Ehkäisyvälineiden käyttöä pidetään mietinnössä perusteltuna osana avioliiton perheensuunnittelua, mutta ehkäisy voi edistää myös irtosuhteiden syntymistä.44
Ratinen tekee huomion, että viettelys-argumentti on jätetty piispojen lausunnon ”Kasvamaan yhdessä” ulkopuolelle. Siinä pidättäytymisen ajatus sekä ”sosio-hygienia” on hiottu pois ja
37 Ratinen 2017, 644.
38 Kirkko ja perhekasvatus 1953.
39 Ajankohtainen asia 1966.
40 Kasvamaan yhdessä 1984.
41 Rakkauden lahja 2008.
42 Ratinen 2017, 644, 647–648.
43 Ratinen 2017, 642, 648.
homoseksuaalit nähdään heteroseksuaalien kanssa yhdenveroisina, vaikka homoseksuaalisuutta kuvataankin epäluonnollisen seksuaalisuuden muotona.45 Lausunnon mukaan avioliittoa tulee hoitaa määrätietoisesti eikä kirkko tingi elinikäisen avioliiton ihanteesta, vaikkakin joissain tilanteissa avioeron katsotaan olevan lähimmäisen rakkauden kannalta ainoa mahdollinen ratkaisu.46 Kettunen tuo esiin mietinnössä esiintyvän hyvin erikoisen tulkinnan luomiskertomuksesta, jonka mukaan ihminen on luotu perhe-elämää varten. Näin yksineläjän kohdalla Jumalan luomistyö ei toteudu, eikä hän yksin ole edes kokonainen Jumalan kuva. Näissä 1900-luvun lopun piispojen mietinnöissä yksineläjien seksuaalisuutta ei käsitellä lainkaan. Kirkollinen ja kulttuurinen keskustelu on osaltaan ruokkinut yksineläjien häpeää.47
Kirkon perheneuvojien näkemykset ovat osaltaan vaikuttaneet kirkon psykologisoitumiskehitykseen.
Heidän näkemyksensä ovat vaikuttaneet asenteiden muuttumiseen kirkossa, vaikkei koko kirkon kattavaa seksuaalimoraalin muutosta olekaan vielä nähty.48 1970- luvulla käytiin voimakasta keskustelua eri arvokäsitysten välillä. Lääketieteen asema sukupuolielämän auktoriteettina oli vahvimmillaan 1980-luvun alkupuolella, kun taas vuosikymmenen loppupuolella ja edelleen 1990- luvulla vahvistui individualistinen ideologia, joka korosti yksilön itsemääräämisoikeutta sekä arvojen suhteellisuutta.49 Juuri avioliittokäsityksen muovautuminen, individualismin nousu normatiivisuuden haastajaksi sekä perheneuvojien vaikutus nousevat keskeisiksi vaikuttimiksi homoseksuaalisuuteen suhtautumisen muutoksessa.
Viimeisimmässä mietinnössä ”Rakkauden lahja” kuvataan, että ihminen on luotu yhteyteen Jumalan ja toisten ihmisten kanssa, kuten myös sukupuoliseksi yksilöksi. Elinikäisen avioliiton ihannetta pidetään esillä samanaikaisesti, kun ihanteen ja todellisuuden välinen ristiriita tunnustetaan. Kirkon julistuksen ytimessä on Jumalan armon ja rakkauden sanoma, joten tavallinen elämä riittää – uusi alku on aina mahdollinen. Mietinnössä viitataan eniten asianosaisten ihmisten kokemuksiin verrattuna piispojen aikaisempiin lausuntoihin. Samanaikaisesti kuitenkin ohitetaan seksuaalisuuden, perhemallien ja perhearvojen moninaisuuteen sekä monikulttuurisuuteen ja moniuskontoisuuteen liittyvät teemat. Hynynen arvioi piispojen mietinnön pohjalta yhteiskunnan todellisuuden ja kirkon välisen jännitteen saavuttavan sopusoinnun vain, kun ihmisten arvot sovitetaan kirkon asettamiin muotteihin. Hänen mukaansa kirkon seksuaalisuuteen ja perheeseen liittyvän etiikan perustelut ovat
45 Ratinen 2017, 652.
46 Hynynen 2019, 70–71.
47 Kettunen 2014, 133–134.
48 Ratinen 2017, 642, 653.
49 Salomäki 2006, 314.
siirtyneet käskyjen etiikasta hyviä seurauksia etsivään etiikkaan.50 Jos kirkko ylläpitää seksuaalisuutta voimakkaasti normittavia jumalakuvia, se näyttäytyy häpäisevänä ja torjuvana kirkkona, sillä tällöin yksilön kokemus seksuaalisuudesta biologisena, nautintoa tarjoavana tarpeena ja itsen ytimeen liittyvänä ei mahdu tähän normistoon.51
Raamattu suhtautuu homoseksuaaliseen käyttäytymiseen kielteisesti, mutta mietinnössä katsotaan, että kirkon on arvioitava suhtautumistaan homoseksuaalisuuteen nykyhetkessä. Samalla painotetaan jokaisen olevan Kristuksen kutsuma sekä lunastama ja jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään.52 Itsetyydytystä kuvataan mietinnössä osana itseensä tutustumista ja sitä pidetään selvästi irtosuhteita parempana vaihtoehtona. Kirkon aikaisemmissa lausunnoissa masturbointiin on suhtauduttu varauksella.53
Perustusvaliokunta laati mietinnön keväällä 2010 piispan kokouksen selvityksestä ”Parisuhdelain seuraukset kirkossa”. Mietinnössä korostetaan homoseksuaalien oikeutta kirkon tukeen ja elämänvalintojen vapaaseen tekemiseen. Aikaisemmasta poiketen homoseksuaalisuutta ei pidetä syntinä, heiltä ei vaadita pidättäytymistä eikä heidän katsota tarvitsevan apua tai hoitoa seksuaaliseen suuntautumiseensa liittyen. Kirkon ihmiskuva ja raamatuntulkinta näyttääkin olevan vuorovaikutuksessa yleisen suomalaisen arvomaailman kanssa. Vaikka mietinnössä viitataan asianomaisten kokemuksiin ja odotuksiin vain kerran, niiden ristiriita kirkon vallitsevan käsityksen kanssa näyttää olevan syy sille, että homoseksuaalisuutta koskevaan selvitysprosessiin on lähdetty ja käsitykset ovat muuttuneet aiempaa sallivampaan suuntaan.54 Piispankokouksen vuonna 2016 valmistelemassa lausunnossa miehen ja naisen välisestä avioliittokäsityksestä pidettiin edelleen kiinni ja samaa sukupuolta olevien vihkiminen torjuttiin.55 Kirkon kannanottojen kohderyhmä on hyvin hajanainen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vallitseekin lukuisia erilaisia seksuaalieettisiä näkemyksiä.56
50 Hynynen 2019, 71–72, 75–77, 83.
51 Ratinen 2014, 258.
52 Hynynen 2019, 73.
53 Kettunen 2014, 141.
54 Hynynen 2019, 106, 127–128.
55 Kallatsa 2020, 55.
2.4 Uskonto ja hyvinvointi
Kirjallisuuden mukaan hyvinvoinnin käsite on monitahoinen konstruktio, joka ei selity yksin sairauden puutteena. Se on ennemmin vahvasti kokemuksellinen psykofyysinen kokonaisuus, joka hahmottuu paremmin vaihteluna jatkumolla kuin stabiilina kaksinapaisena luokituksena. Koska voimaantumiseen liittyvät hyvinvoinnin teemat tulevat lähelle mielenterveyttä, keskityn tässä luvussa tarkastelemaan erityisesti uskonnon vaikutuksia mielenterveyteen. Uskonnolla on todettu olevan sekä hyvinvointia lisääviä että sitä heikentäviä vaikutuksia. Toisaalta jumalausko voi lisätä elämän mielekkyyden kokemuksia, antaa turvaa ja toivoa paremmasta, toisaalta uskonto voi olla lisäämässä ihmisen kuormaa ajaessaan kilvoittelemaan äärirajoille saakka.57
Uskonnollisuus ja hengellisyys voi edistää mielenterveyttä elämänohjeiden ja rajojen asettamisen kautta, jotka kannustavat terveellisempään elämäntyyliin sekä vahingollisen käyttäytymisen välttämiseen. Hengellisyys näyttää rohkaisevan anteeksiantoon ja hyväntahtoiseen suhtautumiseen toisia kohtaan merkittävien sisäisten rikkomusten seurauksena. Anteeksiantamisen ja psykologisen hyvinvoinnin välillä oleva yhteys on todettu monissa tutkimuksissa.58
Yksi uskonnon hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista tulee sen aiheuttamista positiivisista affekteista59. Ne vaikuttavat sekä fyysiseen että emotionaaliseen hyvinvointiin. Uskonnollisuudella ja hengellisyydellä on positiivisia affekteja ja emootioita lisääviä vaikutuksia. Uskonto voi lisätä yksilön perimmäistä merkityksellisyyden ja tarkoituksenmukaisuuden tunnetta, lisäten näin hyvinvointia.60 Myös elämän haasteille ja vaikeille tapahtumille voidaan löytää syviä merkityksiä uskonnon kautta.61
Rukouksen vaikutukset ihmisen mielenterveyteen vaihtelevat. Negatiivisen jumalakuvan todettiin olevan yhteydessä huonompaan mielenterveyteen, positiivisen jumalakuvan tukiessa sitä. Osaa rukous auttaa tarkastelemaan käsillä olevaa ongelmaa monipuolisesti tai lisää rauhan ja tuettuna olemisen tunnetta, kun taas joidenkin kohdalla rukous näyttää lisäävän ahdistusta.62
57 Räsänen 2009, 205.
58 Park & Slattery 2015, 548.
59 Affekteilla viitataan mielialojen ja emootioiden kokonaisuuteen. Emootiot ovat intensiivisempiä ja lyhytkestoisempia.
Niiden yhteydessä liitetään usein arvio tunteen aiheuttajaan (”sain hyviä/huonoja uutisia”). Mielialat ovat
pitkäkestoisempia, yleensä vähemmän intensiivisiä ja harvemmin johonkin tapahtumaan liitettyjä. Haslam 2007, 36.
60 Park & Slattery 2015, 549–550.
61 Räsänen 2009, 208.
62 Park & Slattery 2015, 549.
Jumalauskosta nouseva kontrollin tunne voi edistää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä, kun oman elämän ja ympäröivän maailman tapahtumat ovat suunniteltuja ja järjestäytyneitä. Tutkimusten mukaan rukous tukee kontrollin tunnetta, jolloin rukous joko muuttaa tapahtumien kulkua tai rukoilevan ihmisen tulkintaa tapahtumien merkityksestä. Toisaalta rukous voi myös vähentää tarpeetonta kontrolloinnin tarvetta siirtämällä päätöksen uskonnollisen johtajan tai Jumalan vastuulle.63
Yksilön kokemaa hyvinvointia ei ole mielekästä tarkastella erillään ihmissuhteiden verkostosta.
Kaikki ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole hyviä, vaikkakin parhaimmillaan ihmissuhteet suojaavat haavoittuvassa tilanteessa olevaa ja auttavat rakentamaan merkityksellisyyden tunnetta elämästä.64 Uskonnon konteksti voi tarjota sosiaalista pääomaa, joka tukee yksilön henkistä hyvinvointia.
Ylisukupolviset vuorovaikutussuhteet ovat tästä vain yksi esimerkki. Yksilöiden välisiä siteitä lujittavat sekä sosiaalinen verkosto että uskonto. Altruistinen käyttäytyminen lisää sekä lähimmäisen että avun tarjoajan fyysistä, psyykkistä ja hengellistä hyvinvointia. Ajatusmalli, jonka mukaan vain hyvinvoiva ja tasapainoinen voi auttaa muita, on ongelmallinen, sillä usein vaikean elämäntilanteen kanssa kamppaileva haluaa itse tukea muita samassa tilanteessa olevia.65
Sekä jumalasuhde että seksuaalisuus rakentavat elämän perustaa vaikuttaen keskeisesti elämän mielekkyyteen.66 Nähdäkseni molemmat teemat ovat luonteeltaan erityisen henkilökohtaisia ja herkkiä, joten niissä on potentiaalia sekä huomattavasti lisääntyneeseen hyvinvointiin että pahoinvointiin.
63 Räsänen 2009, 208–209.
64 Saarelainen 2020, 93, 96.
65 Räsänen 2009, 209, 211.
3. Metodi
3.1 Tutkimustehtävä
Tässä tutkielmassa selvitän seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä voimaantumisen kokemuksia kristinuskon kontekstissa. Miellän häpeän vastavoimaksi hyväksymisen, joka voi nostaa esiin tyytyväisyyden ja ilon kokemuksen. Tutkielmani käsittelee teemoja minäkuvan ja jumalasuhteen myönteisestä lähentymisestä, jotka voidaan nähdä voimaannuttavana sekä tasapainottavana elämän kehityskulkuna. Tutkimuskysymys on, millaisia seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvät voimaantumisen kokemukset ovat, kun viitekehyksenä on kristinusko. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Tutkielma keskittyy teemojen voimavarapuoliin aineiston niin salliessa. Analyysissa pureudutaan voimaantumisen eri lähteisiin, niiden erittelyyn, syventämiseen ja teologiseen tarkasteluun.
Tutkielmassani keskityn ihmisten kokemuksiin, jotka liittyvät elettyyn uskontoon. Yksi tapa päästä lähelle elettyä uskontoa on ihmisten narratiivien ja rituaalien kautta. Ihmiset jäsentävät itseään tarinallisesti, joten tutkimalla näitä jäsennyksiä voidaan tarkastella kuinka ihminen asemoi itsensä suhteessa ympäröivään maailmaan ja toisiin ihmisiin.67 Juuri näitä jäsennyksiä tutkin pro gradu - tutkielmassani seksuaalisuuden, sukupuolen, kristinuskon ja voimaantumisen näkökulmasta. Näin päästään tutkimaan myös sitä, kuinka ihmiset kertovat tarinaansa suhteessa uskontoon, arvoihin ja hengellisyyteen. Kirjoittaminen on yksi narratiivisen ilmaisun tapa. Uskonnon kautta ihmiset etsivät uskonnon ja toiminnan parempaa ymmärrystä.68
Aineiston pohjalta pyrin lisäämään ymmärrystä näiden teemojen vaikutuksista toisiinsa juuri hyvinvointia tukevasta näkökulmasta. Keräsin aineiston siten, että aiheen jatkotutkimus on mahdollista. Aikaisemmin Itä-Suomen yliopistossa on tutkittu paljon häpeää. Etenkin Paavo Kettunen ja Teemu Ratinen ovat tehneet tutkimuksia aiheesta. Tämän tutkielman on vastaveto häpeätutkimukselle, sillä lähestymistapa painottaa voimavarojen näkökulmaa. Seksuaalisuudella ja hengellisyydellä on yhteistä kosketuspintaa, mutta miten ne ovat suhteessa voimavaroihin?
67 Ammerman 2014, 7.
68 Bennett & Graham & Pattison & Walton 2018, 12.
3.2 Aineisto ja sen keruu
Keräsin aineiston kirjoituspyyntöjen avulla, jolloin tutkimukseen osallistuvat saivat kirjoittaa aiheesta vapaasti. Kun tutkimukseen osallistuva saa itse kirjoittaa kokemuksistaan ja näkemyksistään, kukin saa harkita mitä haluaa kertoa itsestään ja kuinka ilmaisten. Näin haluttiin myös laajentaa tutkimukseen osallistuvien joukkoa, sillä haastatteluun osallistumisen kynnys tällaisen aiheen äärellä voisi muodostua korkeaksi.
Kirjoituspyyntö on nähtävissä ”Liitteet”-osiossa ja sitä on jaettu sekä julkaistu pienillä variaatioilla.
Kirjoituspyynnössä on tukikysymyksiä, jotta vastaajat saivat paremman käsityksen aiheen rajauksesta. Pyynnössä painotetaan voimaannuttavien tunteiden näkökulmaa ja hengellisyyden yhtymäkohtia niihin. Vastaajia ei ole rajattu sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan, vaan ainut rajaava tekijä on kristillinen usko. Tutkimukseen osallistuvia pyydettiin kertomaan taustatietoina ikää, sukupuolta, asuinpaikkakuntaa sekä taustaa hengellisissä liikkeissä. Tiedot mahdollistavat demografisten tekijöiden tarkastelun suhteessa tutkittavaan ilmiöön. Vastaustapoina olivat sähköinen e-lomake, sähköposti ja kirje. Näin pyrittiin varmistamaan, että vastaajajoukko olisi mahdollisimman monipuolinen niin maantieteellisesti kuin iänkin suhteen.
Ilmoituksia kirjoituspyynnöistä on levitetty eri alustoiden kautta. Aineiston keruu painottui kirkkojen ja herätysliikkeiden kautta lähetettyihin kirjoituspyyntöihin, mutta myös maakuntalehdet, teologian opiskelijoiden ainejärjestöt ja Itä-Suomen ylioppilaskunta osallistuivat. Julkaisualustoja olivat perinteiset paperilehdet, Facebook- ja verkkojulkaisut, sähköpostilistat ja yksi kirjoituspyynnöistä pääsi ilmoitustaululle. Kaikki kirjoituspyynnön julkaisseet tahot löytyvät tutkielman liitteistä (Liite 4). Sosiaalisessa mediassa monet jakoivat edelleen kirjoituspyyntöä tileillään, joten se saavutti laajemman näkyvyyden kuin mitä julkaisseiden liitetiedostosta voisi päätellä. Lehtijulkaisuja oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntalehdissä ympäri maata sekä muiden kirkkokuntien ja eri herätysliikkeiden omissa lehdissä. Liitteistä löytyy myös lehdistölle ja eri yhteisöille lähetetty saatekirje (Liite 2). Kolme maakuntalehteä päätyi julkaisemaan kirjoituspyynnön jollain alustallaan.
Aluksi kirjoituspyyntöjen lähettämisen takarajaksi asetettiin 10.11.2020, mutta aikaa jatkettiin 14.12.2020 asti, jotta kirjoituspyyntöä pystyttiin jakamaan useammassa julkaisussa. Kaikki kirjoitukset, jotka saapuivat ennen joulukuun loppua, otettiin mukaan tutkimukseen.
E-lomakelinkkiä avattiin yhteensä 579 kertaa. Näistä 21 henkilöä päätyi osallistumaan tutkimukseen.
Kirjoituksia saapui sähköpostitse yhteensä 12 ja postitse 8. Yhteensä vastanneita oli 41 ja heidän lähettämistään kirjoituksista kertyi 89 sivuinen aineisto. Aineisto on laajuudeltaan kattava ja vastaajien määrä oli suuri siihen nähden, kuinka herkkä ja henkilökohtainen tutkittava aihe on.
Annoin jokaiselle aineistoyksikölle numerokoodin 1–41 sekä sukupuolta ilmentävän kirjainkoodin.
Kirjain N tarkoittaa naista, kirjain M miestä ja kirjainyhdistelmä MS muunsukupuolista. Vastaajista naisia oli 27, miehiä 9 ja muunsukupuolisia 1. Vastaajien keski-ikä oli 46 vuotta. Kirjoituksia tuli laajasti ympäri Suomea, sillä kirjoituspyyntöjä jaettiin maantieteellisesti laajalti. Uusmaalaisien vastaajajoukko aineistossa oli runsas, mikä voi selittyä sillä, että se on selkeästi väkirikkain maakunta.
Pohjois-Karjalasta olevia vastaajia on maakunnan kokoon nähden paljon. Kirjoituspyyntöjä julkaistiin laajasti eri medioissa juuri siellä. Itä-Suomen yliopiston teologian laitoksen sijaitseminen Joensuussa on voinut vaikuttaa halukkuuteen jakaa kirjoituspyyntöä ja vastata siihen. Alla on nähtävissä pylväsdiagrammi vastaajien kotimaakunnan mukaan.
Kaavio 1. Vastaajien kotimaakunnat.
Aineistoa kerättiin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien lisäksi moniin muihin kirkkoihin ja hengellisiin yhteisöihin kuuluvien joukosta. Olin yhteydessä monien herätysliikkeiden sekä eri kirkkokuntien edustajiin ja useat julkaisivat kirjoituspyynnön. Vastanneista 12 kertoi kuuluvansa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Sen lisäksi kirjoittajia kuului vapaakirkkoon,
0 2 4 6 8 10 12
Ei kerro Uusimaa Varsinais-Suomi Kanta-Häme Etelä-Karjala Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Pohjois-Karjala Etelä- tai Pohjois-Savo Kainuu Pohjois-Pohjanmaa Lappi
Vastaajien kotimaakunnat
Vastaajien määrä
ortodoksiseen kirkkoon sekä helluntaiseurakuntaan. Yhteensä 12 vastaajaa ei kertonut kirkkokuntaansa lainkaan. Osa näytti unohtaneen mainita asian, kun taas osa kertoi olevansa kristittyjä tai uskossa jättäen kirkkokunnan tietoisesti epäselväksi. Taustayhteisöinä mainittuja herätysliikkeitä olivat herännäisyys, Sley sekä vanhoillislestadiolaisuus.
Hengellisyyden ja seksuaalisuuden välinen suhde näyttäytyi aineistossa hyvin moninaisilla tavoilla vastaajasta toiseen. Tämä tarkastelu luo hyvän pohjan voimaantumisen tarkastelulle tuoden esiin kontekstia, jossa itse voimaantuminen tapahtuu. Hengellisyyden ja seksuaalisen välisen suhteen tarkastelu muodosti taustan, jota vasten eri asiat saivat voimaannuttavia merkityksiä. Vaikka kirjoituspyynnössä pyydettiin kirjoituksia voimaantumiseen liittyen, seksuaalisuuden ja hengellisyyden välinen suhde ei näyttäytynyt niin yksioikoisena. Kolmen vastaajan teksteistä nämä kaksi teemaa näyttäytyivät keskenään ristiriitaisessa ja jännitteisessä suhteessa olevina. Yhteensä 14 kirjoittajaa tuo esiin teemojen harmonista suhdetta omassa elämässään. Hengellisyyden ja seksuaalisuuden välisen suhteen muutosta ristiriitaisesta harmoniseen kuvattiin yhteensä 17:sta tekstissä. Vain kuusi vastaajaa ei kuvaa näiden kahden välistä suhdetta lainkaan.
Kaavio 2. Hengellisyyden ja seksuaalisuuden välinen suhde aineistossa.
Yhteensä 14 kirjoittajan teksteissä seksuaalisuuteen ja hengellisyyteen liittyvät teemat näyttäytyivät harmonisessa suhteessa. He kuvasivat Jumalan hyväksyvän kaikki erilaiset ihmiset. Heidän mukaansa seksuaalisuuttaan tai seksuaalista suuntautumistaan ei voi eikä tarvitse salata Jumalalta.
0 2 4 6 8 10 12 14 16 18
Ei kuvaa ristiriitaa tai harmoniaa hengellisyyden ja seksuaalisuuden välisessä suhteessa Ristiriidoista harmoniaan hengellisyyteen ja
seksuaalisuuteen liittyen
Ristiriitoja hengellisyyden ja seksuaalisuuden välillä Harmoniaa hengellisyyden ja seksuaalisuuden välillä
Hengellisyyden ja seksuaalisuuden suhde aineistossa
Esiintyy myös muissa luokissa Vastaajien määrä
Suurimman ryhmän muodostivat tekstit, joissa kuvattiin hengellisyyden ja seksuaalisuuden välisen suhteen muutosta ristiriitaisesta harmoniseen. Merkille pantavaa on, että yhteensä yhdeksän kirjoittajaa kertoi nuoruuden tai lapsuuden aikana saadusta seksuaalikasvatuksesta, jossa seksuaalisuudesta vaiettiin, sitä pidettiin hävettävänä ja peiteltävänä tai siihen suhtauduttiin suorastaan negatiivisesti. Jo se, että nuorena ei ollut saanut keskustella seksuaalisuuteen liittyvistä asioista esimerkiksi vanhempiensa kanssa, lisäsi kirjoittajien epävarmuuden ja yksinäisyyden kokemuksia.
Hengellisyyden ja seksuaalisuuden välisiä ristiriitoja kuvaavilla henkilöillä yhteistä ovat vaikeudet elämän kokemuksien ja uskonnollisten ihanteiden yhdistämisessä. Esiaviollisesta seksistä pidättäytyminen koettiin vaikeaksi kaikissa näissä teksteissä ja se lisäsi ristiriitaisuuden sekä riittämättömyyden kokemuksia hengellisyyteen liittyen.
Ryhmälle, joka ei kuvaa hengellisyyden ja seksuaalisuuden välisiä yhteyksiä lainkaan, on yhteistä vastausten lyhyt muoto, hengellisyyden vähäinen kuvaaminen kokonaisuudessaan sekä se, etteivät he kuvaile seksuaalisuuden ja hengellisyyden yhtymäkohtia lainkaan. Näistä kirjoituksista oli myös haasteellista löytää voimaantumiseen liittyviä teemoja.
3.3 Aineiston analyysi
Aineisto analysoitiin laadullisesti aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysi on menetelmä, jota voidaan käyttää kaikessa laadullisessa tutkimuksessa.69 Tällaista aihetta tutkittaessa teoreettisen viitekehyksen käyttäminen olisi ollut keinotekoinen ratkaisu, kun puolestaan empiirisen lähestymistavan kautta aineisto loi oman ”teoriansa”. Laadullinen tutkimus onkin itsessään luonteeltaan empiiristä teoreettisen sijaan.70 Lähestyin kirjoituksia aineistolähtöisesti ja empiirisesti, jolloin aineistoyksiköt ohjasivat prosessia. Lähestymistapa sopi hyvin kirjoituspyyntöjen avulla kerättyyn aineistoon. Jokainen eri henkilön tuottama kirjoitus oli erillinen analyysi- tai aineistoyksikkö.
69 Tuomi & Sarajärvi 2018, 103.
70 Tuomi & Sarajärvi 2018, 27.
Sisällönanalyysi voidaan nähdä tekstianalyysina ja menetelmä sopii monenlaisien tekstien systemaattiseen ja objektiiviseen analysointiin.71 Koska aineistoni on tekstimuotoista ja kokonaisuutena jäsentymätöntä, sisällönanalyysi oli luonteva valinta aineistolähtöisten ja tekstiaineistoihin liittyvien painotustensa takia. Sisällönanalyysissa on pyrkimys aineiston sanalliseen erittelemiseen ja kuvaamiseen. Kuvaamisen sijaan tavoitteena on kuitenkin tehdä mielekkäitä johtopäätöksiä aineiston pohjalta.72
Tämän metodin avulla voidaan tutkia juuri tekstistä nousevia merkityksenantoja.73 Merkityksenantojen tutkimuksen kautta pääsin tutkimaan kristinuskon yhteyksiä voimaantumiseen tutkittavien itse sanoittamana. Kirjallisuuden mukaan sisällönanalyysissa ihmisen maailmasuhde voidaan hahmottaa maailman sisällä elävänä ja siitä osallisena kertojana. Ihmisen näkökyky rajoittuu hänen oman kokemukselliseen historiaansa ja sitä kautta syntyvään ymmärrykseen.74
Voimaantumisen kokemukset ja siihen liittyvät teemat kuljettivat analyysia eteenpäin sitä rajaten.
Vapaamuotoisista kirjoituksista vain yhden sisältö ei vastannut tutkimustehtävään lainkaan. Kirjoitus käsitteli ainoastaan hengellisyyttä, ohittaen seksuaalisuuden, sukupuolen ja voimaantumisen teemat.
Aineiston laajuuden vuoksi sen ulkopuolelle rajattiin aineiston keski-iän ylittäneiden naisten vastauksia systemaattisella satunnaisotannalla. Heistä karsittiin pois joka kolmas, yhteensä neljä vastaajaa. Aineistoon jäi 36 vastaajaa, joiden kirjoituksista muodostui 79 sivuinen aineisto.
Sisällönanalyysi aloitetaan aineiston pelkistämisellä samalla rajaten tutkimukselle epäolennaista materiaalia pois.75 Luin ensin kaikki saamani kirjoitukset yliviivaten niitä tutkimuskysymyksen eri osa-alueisiin liittyvillä väreillä. Jokainen tutkimusyksikkö sai numerokoodin sekä sukupuoleen viittaavan kirjaintunnuksen. Tästä etenin kirjoitusten tiivistelmien tekemiseen. Analyysivaiheessa käytin yhtenä työkalunani sisällön erittelyä. Se tarkoittaa dokumentin kuvaamista ja järjestämistä kvantitatiivisesti, ja menetelmää voidaan käyttää sisällönanalyysin apuna.76 Excel-taulukoinnin kautta keräsin samalla määrällistä dataa aineistosta nousevista aiheista ja kirjoittajien taustatekijöistä.
Aineiston laajuuden takia tiivistelmät osoittautuivat tehokkaammaksi väyläksi sisällönanalyysin tekemiseen, mutta sisällön erittelyssä tehty Excel-taulukko tuki vahvasti analyysin kirjoitusprosessia.
71 Tuomi & Sarajärvi 2018, 117.
72 Tuomi & Sarajärvi 2018, 117, 119.
73 Tuomi & Sarajärvi 2018, 117.
74 Tuomi & Sarajärvi 2018, 118.
75 Tuomi & Sarajärvi 2018, 123.
Seuraavaksi sisällönanalyysissa siirrytään aineiston ryhmittelyyn luokittelemalla pelkistetyt ilmaisut samankaltaisuuksien ja erilaisuuksien perusteella alaluokkiin.77 Muodostin aineistosta tiivistelmän, johon oli koottu voimaantumiseen liittyvä puhe aineistossa. Tämän tiedoston pohjalta loin pelkistettyjä ilmaisuja, jotka ryhmittelin luomalla alakategorioita. Säilytin alkuperäisten kirjoittajien tunnukset ilmaisujen mukana. Tämän pohjalta muodostettiin alakategoriat, joita tuli yhteensä 20.
Yksi kategoria poistettiin ennen yläkategorioiden muodostamista, sillä se sisälsi ilmaisuja, joista voimaantumista ei ollut löydettävissä. Siitä huolimatta myös muista kirjoituksista oli löydettävissä tutkimuskysymykset ohittavaa sisältöä. Joistakin kirjoituksissa tämä ilmaistiin suoraan, kun taas joissain voimaantumisen teemaa ei käsitelty lainkaan. Yhdessä kirjoituksessa todetaankin: ”- - - en ole ainakaan minkäänlaista voimaantumista kokenut, mitä tässä tutkimuksessa tiedusteltiin.”78 Sisällönanalyysissa luokittelua jatketaan yhdistämällä samansisältöisiä alaluokkia toisiinsa yläluokiksi. Tavoitteena on saada muodostettua yläluokista yhdistävä luokka, joka kuvaa aineistosta nousevaa ilmiötä ja joka voidaan yhdistää tutkimustehtävään.79 Tämä tapahtuu aineiston sisältöä kunnioittaen ja niin, ettei tutkimuskysymykseen liittyviä teemoja ohiteta tai hävitetä. Palasin toistuvasti alkuperäiseen aineisoon läpi analyysin, jotta asiasisällöt eivät ajautuisi erilleen asiayhteydestä.
Abstrahointi tarkoittaa käsitteellistämistä. Siinä aineiston alkuperäisistä ilmaisuista siirrytään käyttämään teoreettisia käsitteitä ja näin siirrytään kohti johtopäätöksiä.On hyvin oleellista, ettei yhteyttä alkuperäisaineistoon hävitetä abstrahoinnin edetessä.80 Kiinnitin tähän erityistä huomiota, sillä en halunnut hävittää aineiston moninaisuutta ja yksinkertaistaa sitä liikaa analyysin edetessä.
Sisällönanalyysin perustana on tulkinta ja päättely, kun edetään laadullisesta aineistosta käsitteellisempää kokonaiskuvaa kohti tutkimusaiheeseen liittyen.81
Alakategoriat yhdisteltiin yläkategorioiksi, joita syntyi yhteensä kuusi. Alla näkyvä kuvio havainnollistaa itsenäisiä ja leikkaavia kategorioita sekä niiden suhteutumista toisiinsa. Itsenäisiä kategorioita ovat ”Jumala”, ”Minä” ja ”Toinen ihminen”. Toisiaan leikkaavia kategorioita ovat
”Jumala ja minä”, ”Minä ja toinen ihminen” sekä kaikki kolme itsenäistä kategoriaa yhdistävä:
77 Tuomi & Sarajärvi 2018, 123.
78 26M
79 Tuomi & Sarajärvi 2018, 123–124.
80 Tuomi & Sarajärvi 2018, 125.
81 Tuomi & Sarajärvi 2018, 127.
”Jumala, minä ja toinen ihminen”. Jokainen kategoria erittelee voimaantumisen dimensioita aineistossa.
Kuva 1. Aineistosta nousevat kategoriat.
3.4 Tutkielman luotettavuus ja eettisyys sekä tutkijan positio
Suomessa kaikkia tieteenaloja ohjaavien periaatteiden mukaan tutkijan tulee kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta, kuten esimerkiksi sananvapautta, uskonnonvapautta ja oikeutta yksityisyyteen. Tutkimus tulee toteuttaa niin, ettei tutkittavina oleville aiheudu siihen osallistumisesta merkittäviä haittoja, riskejä tai vahinkoja.82 Tässä tutkielmassa näitä periaatteita on vaalittu aina suunnitelmista toteutukseen ja johtopäätöksiin asti.
Yksi keskeisistä tutkimuksen tekemisen eettisitä periaatteista on tietoon perustuva suostumus.83 Kirjoituspyynnössä tuotiin selkeästi esiin, että lähetettyjä kirjoituksia käytetään ainoastaan tutkimustarkoituksessa. Aineistoa on käsitelty ja säilytetty turvallisesti, yksityisyyttä sekä anonymiteettiä kunnioittaen. Suurimmassa osassa vastauksia edes vastaajan nimi ei tullut tutkijan tietoon. Kaikki nimet ja sähköpostiosoitteet on poistettu teksteistä ennen analyysin alkua.
Tutkimukseen osallistuminen on ollut vapaaehtoista sekä mahdollisten peruutusten tai lisäkysymyksien takia tutkielman tekijän yhteystiedot ovat olleet tutkimukseen osallistuvien tiedossa.
82 Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019, 7.
Jumala
Minä Toinen ihminen
Jumala ja minä
Minä ja toinen ihminen (Toinen
ihminen ja Jumala)
Kaikki kolme:
Jumala, minä ja toinen ihminen
Tutkielman aihe onkin hyvin henkilökohtainen ja herkkä. Seksuaalisuus ja uskonnollisuus ovat aiheita, joita harva käsittelee muiden kuin aivan lähimpien ihmisten kanssa. Tämän vuoksi tutkielman aineisto kerättiin kirjoituspyynnöillä haastattelujen sijaan. Näin tutkimukseen osallistuvilla on tilaa kertoa ja jättää kertomatta haluamansa asiat.
Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa miten aineisto on kerätty, kuinka se on analysoitu ja miten esitettyihin johtopäätöksiin sekä tuloksiin on tultu. Luotettavuuden kannalta tutkielman sisäinen johdonmukaisuus on tärkeää, jotta tutkimuksen toteuttamis-, analyysi- ja raportointitapoja pystytään arvioimaan.84 Tämän tutkielman vaiheet on raportoitu todenmukaisesti ja mahdollisimman läpinäkyvästi hyvään luettavuuteen pyrkien. Tutkimuksen voi katsoa onnistuneen, jos se auttaa näkemään tutkittavan ilmiön aikaisempaa jäsentyneemmin, monipuolisemmin ja selvemmin.
Tutkimuskirjallisuudessa tätä onnistuneisuutta nimitetään myös luotettavuudeksi, etenkin, jos tutkija on onnistunut tavoittamaan tutkimukseen osallistuneiden merkitysperspektiivin ja hahmottaa sen toiseuden suhteessa itseensä.85
Anonymiteetin vuoksi mahdollisia vastaustapoja olivat e-lomake ja kirje, sillä tällöin vastaajan nimi ei tule tutkijan tietoon. Sähköpostin kautta vastanneiden sähköposti tulee esiin ja usein tämä antaa viitteitä vastaajan nimestä. Jotkut vastaajat myös lisäsivät oman nimensä kirjoitukseen.
Kirjoituspyynnössä pyydettiin vastaajaa ilmoittamaan asuinpaikka, sillä ilmaisu jätti mahdollisuuden kertoa kaupungin tai maakunnan tarkkuudella. Näin meneteltiin vastaajien anonymiteetin ja itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.
Tutkittavien kyky kirjalliseen ilmaisuun vaikuttaa kerätyn aineiston laatuun.86 Vastauksista yksi oli kirjoitettu ruotsiksi, kaikki muut suomeksi. Kielenkäytön perusteella vastaajat kirjoittivat omalla äidinkielellään. Vain yksittäisissä kohdissa kirjoittajien ilmaisut olivat epäselviä tai vaikeasti ymmärrettäviä.
Jokaiselle aineistolle voidaan esittää kysymys, korostuuko jokin vastaajaryhmä ja onko jokin toinen ryhmä jäänyt aineiston ulkopuolelle. Voi hyvin olla, että ne, joille kristinuskon sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen yhtymäkohdat ovat erityisen vaikeita, ovat jättäneet kirjoittamatta. Naisten vastaukset korostuvat aineistossa miesten ryhmä ollessa aliedustettuna.
84 Tuomi & Sarajärvi 2004, 135, 138.
85 Laine 2018, 48.
86 Tuomi & Sarajärvi 2018, 96.
Yksilön sosiaalinen, ekonominen, kulttuurinen ja ideologinen sijainti vaikuttaa tiedon muodostumiseen.87 Tutkielman tekijänä en ole näiden tekijöiden tai niiden vaikutuksen ulkopuolella, vaan minun sijaintini ja tapani jäsentää maailmaa tulevat osaksi tätä kirjallista työtä. Kristinusko on suhtautunut seksuaalisuuteen kirjavilla tavoilla eri aikoina eri kirkkojen ja herätysliikkeiden sisällä.
Esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluva kristitty saattaa tulla syrjityksi molemmissa viiteryhmissä, jos homoseksuaalinen suuntautuinen ei kelpaa kristityille eikä uskonnollinen vakaumus seksuaalivähemmistöille. Se on herättänyt minut ajattelemaan, kuinka kahden itsessään hyvän asian – seksuaalisuuden ja hengellisyyden – välinen suhde voi olla niin jännitteinen, monitahoinen ja ennen kaikkea erityisen mielenkiintoinen.
Keräsin aineistoni vapaiden kirjoituspyyntöjen muodossa, joten se, mitä ulkoisesti edustan, vaikuttaa vähemmän tutkimukseen osallistujiin haastattelutilanteeseen verrattuna. Tietenkin sukupuoleni tuli nimeni kautta tutkittavien tietoon. Käyttämässäni sisällönanalyysissa oman position merkitys on läsnä, sillä ennakkokäsitykseni ohjaavat tietoyksiköiden valintaa, tulkintaa sekä tapaa yhdistää niitä.
Teologia ja kristinusko ovat minulle jo opintojenikin kautta merkityksellisiä. Erityisesti oma kirkkoni, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, ja sen sisällä käytävät keskustelut vaikuttavat positiooni. Jokaisen tutkielman tekijän ollessa subjektiivinen toimija ja kirjoittaja, oman position rehellinen avaaminen edesauttaa tutkimuksen luotettavuuden arviointia.
