Ohjelmakauden ja hankkeiden toteutuksen viivästyneestä aloituksesta huolimatta voidaan jo ohjelmakauden tässä vaiheessa todeta, että hank-keet ovat saavuttaneet ja osin ylittäneet niille asetetut määrälliset osallis-tujatavoitteet. ESR-hankkeet toimivat lisäpuskurina vuosiin 2008 ja 2009 ajoittuneessa taantumassa. ESR-resursseja käytettiin yhdessä kansallisten työvoimapoliittisten resurssien kanssa taantuman ja työttömyyden kasvun aiheuttamien vaikutusten pehmentämiseen. Monien hankkeiden kohdalla tämä merkitsi kuitenkin alkuperäisten tavoitteiden ja toimintaideoiden tarkistamista, ja joidenkin hankkeiden kohdalla osallistujatavoitteita myös nostettiin. Hanketoiminnan strateginen ketteryys on tullut esille myös ESR-strategian kokonaisarvioinnissa (Ponnikas 2011). TL 2:n hanketoi-minnassa tämä näkyi muun muassa siinä, että suunnitteluvaiheessa työ-voiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon tai työvoimapulaan kohden-nettujen hankkeiden painotus muuttui toteutusvaiheessa enemmän työt-tömiksi joutuneiden työllistymisen tukemiseen ja koulutukseen. ESR-ohjelma ja hankkeiden toteutus ovat hyvin kykeneviä vastaamaan nopei-siin rakennemuutoknopei-siin ja hankkeiden alueellinen ohjaus on mahdollista-nut sen, että resursseja ja toimia on voitu kohdentaa nopeasti alueen on-gelmapaikkoihin. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa toimia ja resursseja on kohdennettu joustavasti työmarkkinoilla ilmenneiden tarpeiden mukaan
2
työvoimakoulutukseen, nuorten työ- ja koulutusmarkkinoille integroitu-miseen tai Keski-Karjalan rakennemuutoksen ja irtisanomisten pehmen-tämiseen. ESR-resursseista ja hankkeista on ollut merkittävä lisäarvo tar-velähtöisen toiminnan järjestämisessä ja työmarkkinoiden ongelmatilan-teisiin vastaamisessa. ESR-ohjelmien ohjauksessa suunnitellaan hallinnon keventämistä ja keskittämistä, mutta uudistuksissa pitäisi huolehtia oh-jelmien riittävästä alueellisesta ohjauksesta, jotta jatkossakin mahdollistet-taisiin nopea ja joustava alueiden tarpeista lähtevä hanketoiminnan rea-gointikyky.
Hankkeet ovat saavuttaneet hyvin kohderyhmänsä. Kokonaisuutena tarkastellen hankkeisiin on osallistunut lähes yhtä paljon miehiä ja naisia, mutta hankkeiden välillä sukupuolijakaumassa on eroja. Syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävissä hankkeissa on ollut enemmän miehiä kuin naisia.
Merkille pantavaa on myös se, että hankkeisiin on osallistunut vähemmän ikääntyviä työnhakijoita, vaikka heidän osuutensa työttömistä työnhakija-asiakkaista on suuri. Koulutuksesta ja työstä ulkopuolelle jääneille nuoril-le kohdennettujen hankkeiden tarvelähtöisyys on myös ilmeinen, sillä nuorten ikäryhmän työttömyys on maakunnassa korkea (30 %) ja osa syrjäytymisvaarassa olevista nuorista ei näy työttömyysluvuissa.
Arvioinnin mukaan Pohjois-Karjalassa toteutetut työllisyyshankkeet ovat saavuttaneet hyvin myös niille asetetut määrälliset tulostavoitteet työllistymisen ja koulutukseen sijoittumisen suhteen hankkeessa päättä-neiden osalta. Pidemmän aikavälin seurantatiedot antavat viitteitä siitä, että saavutetut tulokset ovat ryhmätasolla suhteellisen pysyviä 3 ja 6 kuu-kauden seurantaperspektiivillä. Yksilötason tarkastelu osoitti kuitenkin, että neljäsosa hankkeissa päättäneistä oli siirtynyt seuranta-aikana asemas-ta toiseen. Avoimille työmarkkinoille sijoittuneisasemas-ta 81 % oli edelleen puo-len vuoden kuluttua työssä avoimilla työmarkkinoilla ja yhtä usein koulu-tuksessa olevat jatkoivat koulutusta seuranta-aikana. Jossain määrin osal-listujia oli siirtynyt avoimille työmarkkinoille työttömyydestä (8 %), kou-lutuksesta (5 %) tai palkkatukityöstä (3 %). Samanaikaisesti hankkeisiin osallistujia oli siirtynyt seuranta-aikana työttömiksi työnhakijoiksi avoi-milta työmarkkinoilta (15 %), palkkatukityöstä (24 %) tai koulutuksesta (11 %). Jääminen työvoiman ja koulutuksen ulkopuolelle hankkeessa päättämisen jälkeen näytti olevan varsin pysyvää. Työmarkkinoille sijoit-tumiseen vaikuttaa monet seikat kuten palveluihin ja toimenpiteisiin
vali-koituminen, talouden suhdanteet, toimenpiteiden laatu ja pituus, työ-markkinoiden alueelliset erot sekä monet yksilölliset tekijät, erityisesti asiakkaiden ikä ja koulutus. Ilkka Nio ja Paula Sardar (2011) ovat toden-neet, että toimenpiteiden kohdentaminen syrjäytymisen ehkäisyyn ja vai-keammin työllistyviin asiakkaisiin laskee työllistyneiden osuuksia työlli-syystilanteesta riippumatta. Heidän mukaansa erityisesti syrjäytymisen ehkäisy edellyttäisi nykyistä pitkäkestoisempia toimenpiteitä ja niiden arviointi nykyistä kattavampia seurantamittareita.
Toimintalinjan 2 työllisyyshankkeiden arvioinnissa käytettiin EURA-seurantajärjestelmän, TE-hallinnon URA-järjestelmän ja hankkeiden itse keräämää aineistoa. Aluetasolla tehtävä hanketoiminnan kokonaisarvioin-ti edellyttää hankkeista vertailukelpoista ja yhteismitallista kokonaisarvioin-tietoa, mitä tarjoaa EURA-järjestelmän indikaattorit. EURA:an kerätyissä tiedoissa on todennäköisesti luotettavuusongelmaa, sillä indikaattoreita ja tuloksia tulkitaan eri tavoin hankkeiden ja todennäköisesti myös alueiden välillä.
EURA:n tiedot ovat myös hankekohtaisia eivätkä osallistuja- eli yksilö-kohtaisia. URA-järjestelmästä voidaan saada yksilökohtaista työmarkki-noille sijoittumisen seurantatietoa hankkeessa päättämisen jälkeen, mutta URA:ssa on tietojen poimintaan ja luotettavuuteen liittyy myös ongelmia.
Tieto saadaan luotettavasti vain niistä henkilöistä, jotka ovat olleet työt-tömänä ennen hankkeeseen osallistumistaan ja ovat kirjautuneet työttö-miksi hankkeen toiminnoissa päättämisen jälkeen. Näitä samoja ongelmia on paikannettu valtakunnan tason ja kansallisen työvoimapolitiikan vai-kuttavuuden arvioinnissa. Työ- ja elinkeinoministeriö etsii ratkaisuja näi-hin pulmiin yhdessä Tilastokeskuksen kanssa (Ryynänen 2011). EURA-seurannan indikaattoreita on pidetty myös huonoina tavoittamaan erityi-sesti syrjäytymisen ehkäisyyn tai osaamisen lisäämiseen tähtäävien toimi-en, joiden ensisijaisena tavoitteena ei ole työllistymintoimi-en, vaikuttavuuden.
Arvioitsijat ja hankkeet keräävät omia tarpeitaan vastaavia seurantatietoja, mutta kokonaisuuden arvioinnin kannalta niiden ongelmana on se, että ne eivät ole riittävän kattavia, vertailukelpoisia tai niitä ei ole toistettu riittävää määrää, eikä näin tuotettu tieto ole yleisesti hyödynnettävissä.
Hanketoiminnan vaikuttavuutta voidaan mitata eri tavoin, ja osallistujien kokemat vaikutukset ovat yksi tapa arvioida hanketoiminnan hyötyjä.
Osallistujilta kerätään palautteita Opal-palautteiden ja hankkeiden omien palautekyselyjen avulla. Tässä arvioinnissa hyödynnettiin erityisesti
ulkoi-sen arvioinnin tekemää osallistujakyselyä. Osallistujapalautteiden mukaan työllisyyshankkeet ovat vastanneet asiakkaiden tarpeisiin keskimäärin hyvin. Hankkeisiin osallistumisesta nähtiin olevan hyötyä erityisesti aktii-visuuden lisääntymisen, oppimismotivaation kasvun, koulutus- ja työ-mahdollisuuksia koskevan tiedon lisääntymisen sekä työllistymismahdol-lisuuksien parantumisen muodossa. Hankkeissa tehdyt palvelutarvearvi-oinnit ja urasuunnitelmat sekä hankkeiden tarjoama yksilöllinen ohjaus ja tuki ovat merkittävä lisäarvo, mistä osallistujat ovat hyötyneet. Moniam-matillinen yhteistyö yli organisaatiorajojen on mahdollistanut kokonais-valtaiset yksilön tarpeista lähtevät palvelut. Työnantajien kanssa tehty yhteistyö on tukenut asiakkaiden hankkeista saamaa hyötyä. Kontaktit ja verkostoituminen työnantajiin on merkittävä hankkeiden tuottama lisä-arvo.
Hankkeissa kehitetyistä toimintamalleista lisäarvoa kansallisiin työ-voimapalveluihin on saatu erityisesti yksilöllisten ja asiakaslähtöisten oh-jauksellisten työtapojen kehittämisestä. Luonteenomaista asiakaslähtöisil-le työtavoilasiakaslähtöisil-le on tarvelähtöisyys, palvelujen tarpeen ja tarjonnan oikea kohdentuminen sekä joustavuus ja prosessinomaisuus palvelujen tuotta-misessa. Tarkemman palvelujen kohdentamisen ja yksilöllisen ohjauksen ansiosta palvelut tehostuvat ja osallistujien saama hyöty on kasvaa. Tästä näyttönä toimivat hankkeiden tulokset ja saadut asiakaspalautteet. Tulok-sekkaimpia ja vaikuttavimpia työvoimapalvelut ovat silloin, kun palvelut kohdentuvat niitä eniten tarvitseville asiakkaille. Yksilöllisten ja asiakas-lähtöisten palvelujen osalla korostuu ohjauksen ja ohjausosaamisen mer-kitys. Kriittiset pisteet sijoittuvat työllistymisprosessin nivelvaiheisiin:
ohjautuvatko asiakkaat tarvitsemaansa palveluun (palvelutarpeiden tun-nistaminen) oikea aikaisesti (joustavuus) ja miten palvelut linkittyvät yh-teen asiakkaan työllistymistä tai työmarkkinoille kiinnittymistä edistäviksi prosesseiksi (prosessin kokonaisvaltaisuus).
Hankkeiden tekemä työnantajayhteistyöstä sekä työllistämiskynnystä madaltavien toimintamallien kehittäminen ovat luoneet lisäarvoa työvoi-mapalvelujen kentälle. Hankkeet ovat tehneet aktiivisesti yhteistyötä työnantajien kanssa sekä kehittäneet ja kokeilleet erilaisia tapoja lähestyä työnantajia työllistämiskynnysten madaltamiseksi. Hankkeissa tuetaan osallistujia työn etsinnässä ja toimitaan työnantajan tukena uuden työnte-kijän rekrytoimisessa, etsitään piileviä työmahdollisuuksia tai
houkutel-laan työnantajia luomaan työtilaisuutta. Kriittisiä pisteitä toimintamallien kehittämisessä paikannettiin siihen, kuinka yhdistää sekä työnantajien että työntekijöiden näkökulmat? Voidaanko samanaikaisesti toimia sekä työnhakija- että työnantajalähtöisesti. Toinen toimintamalliin liittyvä kriit-tinen piste on siinä, missä määrin tulee tukea työnhakijan omaa toimi-juutta ja aktiivisuutta tai missä määrin voidaan hakea kontakteja ja työti-laisuuksia valmiiksi? Lisäksi huomiota kiinnitettiin työnantajayhteistyön suhdanneherkkyyteen. Ohjelmakaudelle ajoittunut talouden taantuman vaihe vähensi työnantajien kiinnostusta ja mahdollisuuksia palkata lisä-työvoimaa, jolloin työelämäkynnyksiä madaltavien toimintamallien kehit-täminen muuttui haasteellisemmaksi.
Hankkeiden vaikuttavuuden arvioinnin kehittämiseen ja monipuolis-tamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Yhtenäinen EURA:n ja OPAL-palautteen kaltainen seurantatieto on tärkeää kokonaisuuksien arvioinnissa, mutta indikaattoreita tulisi monipuolistaa ja mittarien luotet-tavuutta tulisi parantaa. Luotetluotet-tavuutta voitaisiin parantaa tarkentamalla indikaattorien ohjeistusta ja antamalla siihen koulutusta sekä ohjelmien hallinnoijille että hankkeiden vastuuhenkilölle. Seurantatietojen parem-paan hyödyntämiseen esimerkiksi aluetasolla voisi kiinnittää tulevaisuu-dessa enemmän huomiota. Seurantatietojen ja yhteisten indikaattorien pohjalta voitaisiin antaa palautetta, kertoa hanketoiminnan tuloksis-ta/osallistujapalautteista jne. hanketoimijoille. Palautetiedon saaminen voisi motivoida hankkeita tarkempaan seurantaan ja hyödyttäisi toimin-nan kehittämistä.
Hankkeiden yhteistyössä on tällä ohjelmakaudella päästy toisten toi-mintoihin tutustumisesta yhdessä tekemiseen. Esimerkkinä tästä ovat hankkeet, joissa hankkeen toteutuksessa on mukana eri organisaatioiden toimijoita (Nuorten tuki tai Työtä ja restaurointiosaamista Joensuun maa-seudulle). Hankkeet ovat yhteistoimin järjestäneet ja hankkineet työvoi-mapoliittista koulutusta osallistujille, hankkineet yhteistyössä ulkoista arviointia, järjestäneet yhteisiä kehittämistilaisuuksia tai osallistuneet työnetsijäringin toimintaan. Hankkeiden yhteistyön syventäminen ja ko-kemuksen ja oppimisen siirtäminen edellyttäisi tukirakenteita alue- tai valtakunnan tasolla. Tukirakenteen kautta voitaisiin organisoida samaa teemaa eri puolilla maata toteuttavien hankkeiden yhteistyötä ja
koke-muksen ja osaamisen vaihtoa. Tähän tehtävään on suositeltu valjastetta-van valtakunnallisia hankkeita ja ohjelmia (Ponnikas 2011).
ESR-rahoitteisten työllisyyshankkeiden arviointi päättyy tilanteessa, jossa osa hankkeista jatkaa toimintaansa. Toimintamallien juurtumista tai kestävyyttä pidemmällä aikavälillä on monin osin vielä vaikea arvioida.
Useissa tähän mennessä päättyneissä hankkeissa on merkkejä hanketoi-minnan aikaansaamasta muutoksesta ja jatkuvuudesta. Hankkeissa on kehitetty toiminnan ja koulutuksen avulla ohjausosaamista, mikä hyödyt-tää alueen ja organisaatioiden toimintaa myöhemminkin. Hankkeissa on kehitetty ja mallinnettu palvelutuotteita esimerkiksi yksilölliseen ohjauk-seen ja asiakasprosessien hallintaan liittyen. Osa kehitetyistä palveluista jää niitä kehittäneiden organisaatioiden itsensä toimintoihin (esimerkiksi profilointihaastattelu tai opiskelijapalvelukeskukset) ja osa (yksilöllinen ohjauspalvelutuote) palvelun tilaajien (TE-hallinto) hankinnan varaan.
Osa hankkeiden kehittämistä yhteistyömalleista ja toimintaideoista jatkaa edelleen kehittymistään uusissa hankkeissa. Hankkeilla on varmasti ollut myös sysäysvaikutuksia, jotka näkyvät kuntien tai muiden organisaatioi-den toiminnoissa pidemmällä aikavälillä (esim. kuntouttavan työtoimin-nan järjestäminen kunnissa), mutta joita voidaan arvioida myöhemmin.
Lähteet
Aho, S. (2005) Työvoimarkkinatuen saajien rakenne, työhistoria ja osallis-tuminen aktiivitoimiin. Työhallinnon julkaisu 349. Työministeriö, Helsinki.
Aho,S. & Koponen, H. (2008) Työvoimapoliittisten toimenpiteiden koh-distaminen. Työttömänä olleiden pitkän aikavälin seurantaan perus-tuva tutkimus. Työ- ja elinkeinoministeriö, Työ ja yrittäjyys 24/2008.
Aho, S. & Koponen, H. (2007) Työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osal-listuneiden seuranta II. Työpoliittinen tutkimus 324. Työministeriö, Helsinki.
Burdorf A. (2008) The importance of solid employment for health.
Scand J Work Environ Health 2008; 34:81–2.
Böckerman, P. & Ilmakunnas, P. (2009) Unemployment and self-assessed health: Evidence from panel data. Health Economics 18:
161–179.
Hartikainen, T. (2011) Työnetsijäringin kehittämisprosessi innovatiivisen osaamisyhteisön mallia hyödyntäen. Pohjois-Karjalan ammattikor-keakoulu, sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulu-tusohjelma. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto. Opinnäytetyö, marraskuu 2011.
Hietala, K. (2009) ESR-strategian arviointi. Kari Hietala Oy, marraskuu 2009.
Itä-Suomen alueportaali. http://rakennerahastot.ita-suomi.fi/alueportaali /www/fi/pohjois-karjala/painopisteet/index.php
Jolkkonen, A. & Kurvinen, A. (2009) Joustavuus ja turvallisuus irtisano-mistilanteessa. Tapaustutkimus Perlos Oyj:n tuotannon lopettamises-ta Joensuun seudulla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 72/2009.
Kaarna, A. & Mella, I. (2011) Maakuntien suhdannekehitys 2009–2011.
TE-analyysejä 29/2011. Työ- ja elinkeinoministeriö, Helsinki.
Keränen, H. (2004) Onnistunut hanke. Esitys 30.9.2004 http://tavoite1.pohjois-karjala.fi/data/koulutukset/heimo_ker%
E4nen_30.9_esitys.pdf
Kerätär, R. & Karjalainen, V. (2010) Pitkäaikaistyöttömillä on runsaasti hoitamattomia mielenterveyshäiriöitä. Suomen Lääkärilehti 45/2010, s. 3683–3690.
Koivunen, M. (2010) Työvalmentaja toiminta Pielisen Karjalassa. Työlli-syyttä ja hyvinvointia -seminaari – arviointeja työllisyyshankkeissa saaduista tuloksista ja kokemuksista. Itä-Suomen yliopisto. Joensuu.
2.12.2010.
https://www.uef.fi/c/document_library/get_file?uuid=9ae44d8a-8324-4b0c-afb2-848514f1984f&groupId=1261226&p_l_id=1272505 Kurvinen, A. (2011) Työvoimaa metsäalalle -hankkeen ulkoinen arviointi.
Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos. Pohjois-Karjalan työl-lisyysfoorumi -hanke. 25.3.2011 (julkaisematon).
Kurvinen, A. (toim.) (2007) Työllisyyttä paikallisin voimin – Pohjois-Karjalan Työpooli -projektin ja sen tulosten arviointia. Joensuun yli-opisto, Karjalan tutkimuslaitoksen raportteja. N:o 5/2007.
Kurvinen, A. (2006) Esiselvitys rekrytoivan työvoimanpoolin kehittämi-seksi Pohjois-Karjalassa. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, Pohjois-Karjalan Työpooli -projekti 15.2.2006. (julkaisematon ra-portti)
Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirja 2007–2013 (2008) EU:n alueelli-nen kilpailukyky ja työllisyystavoite. CCI 2007 FI 052 PO 001. Edita Prima Oy. Helsinki 2008.
Mustonen, V., Korhonen, S. & Ponnikas, J. (2010) Viiden Pohjois-Karjalassa toteutetun ESR-hankkeen arviointi. Arvioitavana Ammat-tiUra-hankkeet, Hakijasta tekijäksi, Helppi, Keski-Karjalan työvoi-mapörssi sekä Työtieprojekti. Oulun yliopisto, Kajaanin yliopisto-keskus. Kajaani.
Myrskylä, Pekka (2010) Taantuma ja työttömyys. Työ- ja elinkeinominis-teriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 57/2010.
Mäkinen, A-K. & Uusikylä, P. (toim.) (2006) Tiedosta – arvioi – paranna.
Itsearviointi ESR-projektien kehittämisen välineenä. Työministeriö.
http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/tiedostot/esr_julka isut_2000_2006/esitteet_ja_oppaat/oppaat/02_itsearviointiopas.pdf Nio, I. & Sardar, P. (2011) Työvoimapoliittisilta toimenpiteiltä sijoittu-minen vuonna 2009. TEM-analyyseja 34/2011. Työ- ja elinkeinomi-nisteriö, Helsinki.
Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Toiminta- ja taloussuunnitelma 2010–
2012 sekä tulostavoitteet ja talousarvio 2010)
Karjalan maakuntaohjelma – POKAT 2014 (2010). Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. http://www.pohjois-karjala.fi/dman/
Document.phx?documentId=ge16510141054544&cmd=download Pohjois-Karjalan trendit, marraskuu 2011. http://www.poketti.fi/
documents/11562/93018/TRENDIT+2011+marraskuu.pdf.
Karjalan strategia 2030, maakuntasuunnitelma (2010). Pohjois-Kajalan maakuntaliitto. http://www.pohjois-karjala.fi/dman/
Document.phx?documentId=zp16610120334821&cmd=download.
Pohjois-Karjalan työllisyyskatsaus, marraskuu 2011. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen
Tiedote 20.12.2011 http://www.ely-keskus.fi/fi/ELYkeskukset/
pohjoiskarjalanely/Documents/Marraskuu2011.pdf
Pohjois-Karjalan työllisyysstrategian 2005–2010 (2005). Pohjois-Karjalan maakuntaliito. http://www.pohjois-karjala.fi/dman/Document.phx?
documentId=xq32707120903781&cmd=download.
Karjalan työpooli -projektin loppuraportti (2007) Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä, Pohjois-Pohjois-Karjalan aikuisopisto. (jul-kaisematon)
Ponnikas, J. (2011) Vuosina 2007–2013 toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman strategian arviointi vuosina 2010–2011. Esitys Joen-suussa ”Puheenvuoroja aktivoinnista ja arvioinnista” Pohjois-Karjalan työllisyysfoorumin seminaarissa 7.12.2011. Kajaanin yliopis-tokeskus, AIKOPA.
Robson, C. (2001) Käytännön arvioinnin perusteet. Opas evaluaation tekijöille ja tilaajille. Alkuperäisteos: Small-Scale Evaluation. Tammi, Tampere.
Ryynänen, A. (2011) Vaikuttavuuden mittaaminen ESR-toiminnassa.
Rakennerahastojen uutiskirje 10/11 20.10.2011, 8–9.
Schmitz, H. (2011) Why are the unemployed in worse health? The causal effect of unemployment on health. Labour Economics 18: 71–78.
Sillanpää, K. & Ålander, T. (2003) Arviointimenetelmien työkalupakki.
Suomen aluekehitys FAR.
Suomen rakennerahastostrategia, 2007–2013. CCI 2007 FI 16 UNS 001.
http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/tiedostot/
asiakirjat/rakennerahastostrategia_30072007.pdf
Terävä, E., Virtanen, P., Uusikylä, P. & Köppä, L. (2011) Vaikeasti työl-listyvien tilannetta ja palveluita selvittävä tutkimus. Työ- ja elinkei-noministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 23/2011.
Tietoaika 3/2005. Tilastouutisia. Maahanmuuttajat vaikeuksien kautta Suomen työmarkkinoille. Tilastokeskus.
Uusikylä, P., Lähteenmäki-Smith, K., Harju, H. & Lappalainen, H. (2009) Manner-Suomen ESR-ohjelman toimintalinjan 2 arviointi. Net Ef-fect Oy. http://www.rakennerahastot.fi/rakennerahastot/tiedostot/
ESR-arviointi2010/arviointiraportti_tl_2.pdf
Villa, A. & Saukkonen, P. (2010) Bioenergia 2020 – Arvioita kasvusta, työllisyydestä ja osaamisesta. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 6/2010. Strategia- ja ennakointiyksikkö. http://www.tem.fi/
files/25900/TEM_6_2010.pdf
Vuosina 2007–2013 toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman meenpanon arviointi (2010) Ohjelman tulokset ja vaikutukset toi-mintalinjatasoisten indikaattorien valossa. Ohjelman ja sen toiminta-linjojen toimeenpanon arviointi. Tempo Economics Oy & Ramboll Manage-mant Consulting. Arviointiraportti 21.6.2010.
Vuosina 2007–2013 toteutettavan Manner-Suomen ESR-ohjelman meenpanon arviointi (2011) Ohjelman tulokset ja vaikutukset toi-mintalinjatasoisten indikaattorien valossa. Ohjelman ja sen toiminta-linjojen toimeenpanon arviointi. Tempo Economics Oy & Ramboll Manage-mant Consulting. Arviointiraportti 2011.