Rinnakkaishanke-toimintamalli
Ohjelmakaudella 2007–2013 Pohjois-Karjalassa niin kuin muuallakin maassa toteutettiin ns. rinnakkaishanke-toimintamallia. Siinä päähank-keen hallinnoijina toimi eri organisaatioita (koulutusorganisaatioita, kehit-tämisyhtiöitä, säätiö, kuntia, yhdistyksiä jne.) ja työvoimapoliittisten toi-mien osuuden hallinnointi oli ns. rinnakkaishankkeilla. Pohjois-Karjalassa jokaisessa työllisyyshankkeessa oli sekä emohanke että rinnakkaishanke.
Rinnakkaishankkeen virallisena hallinnoijana oli ELY-keskus ja sijoitus-paikkana TE-toimistot Joensuun seudulla, Keski-Karjalassa ja Pielisen Karjalassa. Hankkeen resurssit on näin jaettu päähankkeen sekä työvoi-mapoliittisista toimenpiteistä päättävän TE-viranomaisen hallinnoiman rinnakkaishankkeen kesken niissä hankkeissa, joissa työvoimapoliittista rahoitusta on ollut käytettävissä. Toimintamallin käyttöönoton taustalla olivat edellisillä ohjelmakausilla paikannetut pulmat hankkeiden toteutuk-sessa. Hankkeiden toimeenpanossa havaitut hankaluudet olivat osin hal-linnollisia ja osin juridisia. Ongelma syntyi siitä, että kokonaisvastuu hankkeiden toteuttamisesta oli projekteja toteuttaneilla organisaatioilla, vaikka niillä itsellään ei ollut päätösvaltaa eikä rahoituksen käytön seuran-tamahdollisuutta osaan hankkeiden resursseista, koska työvoimapoliittis-ten toimien päätösvalta lain mukaan kuuluu yksinomaan TE-toimistoille.
Ratkaisuna tähän kehitettiin rinnakkaishanke-toimintamalli.
Kajaanin yliopistokeskuksen tekemässä viiden hankkeen ulkoisessa arvioinnissa käsiteltiin myös rinnakkaishanke-toimintamallin toimivuutta.
Arvioinnissa todettiin, että emohankkeiden ja rinnakkaishakkeiden
väli-3
nen yhteistyö toimi kohtalaisen hyvin kaikissa arvioitavissa hankkeissa, mutta hankkeiden välillä tässä näytti olevan jonkin verran eroja ja mielipi-teet toimintamallista jakautuivat puolesta ja vastaan. Rinnakkaishanke-toimintamalli ei näyttäisikään olevan käyttökelpoinen toimintatapa kaikis-sa hankkeiskaikis-sa. Okaikis-salle hankkeiden sidosryhmistä kahden rinnakkaisen hankkeen olemassaolo ja niiden roolit näyttivät jääneen epäselväksi asiak-si. Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen, että rinnakkaishankemalli vaatii saumatonta yhteistyötä varsinaisen hankkeen ja rinnakkaishankkeen välillä. Parhaimmillaan rinnakkaishanke helpottaa työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin liittyvää hallinnollista työtä ja TE-hallinnon lakiin ja sää-döksiin liittyvän asiantuntemuksen täysimääräistä hyödyntämistä sekä vapauttaa voimavaroja päähankkeessa varsinaiseen hankkeen toiminnan sisältöön. Hankkeista saatiin viitteitä tällaisista onnistumisista. Ongelma-paikkoja rinnakkaishanke-toimintamallissa paikannettiin selkiytymättö-miin rooleihin emo- ja rinnakkaishankkeen kesken sekä tiedonkulun vai-keuksiin toimijoiden välillä. (Mustonen ym. 2010.)
Pohjois-Karjalan työllisyysfoorumin toiminnan aikana rinnakkais-hanke-toimintamallista tehtyjen havaintojen mukaan työnjako ja roolit eri hankkeissa saivat erilaisia muotoja riippuen hankkeiden toimintatavoista, taustaorganisaatioista sekä projektihenkilöstön kokemuksesta ja ammatil-lisista kvalifikaatioista. Samoin rinnakkaishankkeissa TE-toimistojen toi-mintakäytännöt, projektiassistenttien aikaisempi asema TE-toimistoissa ja projektiassistenttien kokemus, yhteistyöverkostot ja ammatillinen osaa-minen vaikuttivat osaltaan siihen millaiseksi työnjako tai projektiassisten-tin rooli hanketoiminnassa rakentui. Yleensä rinnakkaishankkeen projek-tiassistentit vastasivat työvoimapoliittisten toimenpiteiden päätöksen te-osta, työvoimapoliittisen rahoituksen seurannasta, olivat mukana projek-tin osallistujavalinnoissa, tekivät projektissa päättäneiden sijoittumisseu-rantoja sekä toimivat toimenpiteiden hankkijoina ja kilpailuttajina. Osassa hankkeista projektiassistenteilla taas oli vahvempi rooli esimerkiksi pro-jektiin osallistuneiden palveluohjauksessa tai työssä saattoi korostua pai-kallisen kehittäjän rooli. Joissakin tapauksissa emo- ja rinnakkaishankkei-den toiminta jäi ainakin aluksi irralliseksi siten, että TE-toimiston rinnak-kaishanke toteutti projektin resurssein työvoimapoliittisia koulutuksia ja emohankkeen kehittämistoimet kohdentuivat toisaalle. Tällöin vaarana oli se, että osa hankkeen päätösvallasta siirtyi päähankkeelta
rinnakkais-hankkeelle ja sen taustaorganisaatiolle. Myös osalle projektiin osallistu-neista asiakkaista suhde projektiin saattoi jäädä löyhäksi ja epäselväksi.
Rinnakkaishanke-toimintamallin onnistumisen kannalta oli keskeistä sel-keät työnjaot toimijoiden välillä olipa roolien painotukset millaiset hyvän-sä sekä saumaton yhteistyö ja tiedonkulku. (Rinnakkaishankkeiden han-kehenkilöstöjen haastattelut)
Toimintamallista tehtyjen havaintojen mukaan rinnakkaishankkeet jäivät monesti TE-toimistoissa irralliseksi suhteessa toimiston muuhun toimintaan. Irrallisuus voi tarkoittaa sitä, että projekteissa kertynyt koke-mus ja osaaminen eivät siirry taustaorganisaatioon, vaan häviävät projek-tin päättymisen myötä. Rinnakkaishanke-toimintamalli osoittautui myös hallinnollisesti jäykäksi, koska työvoimapoliittista rahoitusta, mikäli sitä jäi jossakin hankkeessa käyttämättä, ei voitu joustavasti siirtää jonkun toisen hankkeen käyttöön. Rinnakkaishanke-toimintamallista saatujen kokemusten perusteella Pohjois-Karjalassa siirryttiin ohjelmakauden lo-pulla yhden rinnakkaishankkeen kokeiluun, kun aiemmin jokaisella pro-jektilla oli oma rinnakkaishankkeensa TE-toimistossa. Uudessa mallissa maakunnan alueella toimii vain yksi ELY-keskuksen hanke, joka vastaa työllisyyshankkeiden työvoimapoliittisista päätöksistä ja rahoituksesta.
Lisäksi uudella hankkeella on omia kehittämistehtäviä, jotka liittyvät TE-toimiston henkilöstön osaamisen kehittämiseen, palvelujen kehittämi-seen, osuvuuteen ja vaikuttavuuteen. Tällä uudella toimintamallilla halu-taan tuoda joustavuutta työvoimapoliittisen rahoituksen käyttöön sekä varmistaa projekteissa kertyvän osaamisen siirtymisen koko TE-toimiston organisaation hyödyksi.
Hankkeiden ja organisaatioiden yhteistoiminta
Hankkeiden yhteistoiminta jää usein tutustumisen ja toimintojen esittelyn asteelle, mutta joiltakin osin maakunnan projektien yhteistyössä päästiin eteenpäin konkreettiseen yhteistoimintaan. Yhtenä esimerkkinä hankkei-den yhteistyöstä voi mainita Hakijasta tekijäksi ja Profiloidu osaajaksi -hankkeiden yhteisesti hankkiman työvoimapoliittisen koulutuksen hankkeiden osallistujille. Hankkeet suunnittelivat ja tekivät 2009 yhteistyössä aloitteita TE-viranomaisille koulutusten järjestämiseksi. Taustalla yhteisessä aloit-teessa oli havainnot siitä, että yhden hankkeen piiristä ei löydy tarpeeksi
osallistujia koulutuksiin. Yhteisesti suunniteltuja ja hankittuja koulutuksia olivat: Catering-alan osa- ja perustutkinto, työelämän ATK- ja työnhaku-koulutus, taloushallinnon koulutus sekä jakeluautonkuljettajan valmenta-va koulutus. Hankkeiden yhteisesti järjestämään koulutukseen ilmeni aluksi hallinnollisia esteitä, joihin TE-viranomaisten kanssa löydettiin ratkaisut. Saadun kokemuksen mukaan osa koulutuksista toteutui toivo-tulla tavalla, mutta osassa haasteeksi muodostuivat riittävän opiskelija-määrän löytyminen ja opiskelijaryhmän heterogeenisuus. Koulutuksen henkilökohtaistaminen ei toiminut vielä toivotulla tavalla. Koulutuksissa havaitut ongelmat olivat kuitenkin luonteeltaan enemmän yleisiä koulu-tuksen laatuun liittyviä puutteita kuin hankkeiden yhteistoiminnan pul-mia. Vastaavaa yhteistoimintaa asiakkaiden tarpeista lähtevään koulutus-ten suunnitteluun ja järjestämiseen liittyen tulisi jatkaa ja kehittää edel-leen. Koulutuksen ohella työllisyyshankkeet ovat tehneet yhteistyötä asiakasohjauksessa siten, että asiakkaita ohjataan muiden hankkeiden pal-veluihin, jos havaitaan että asiakas on ohjautunut ”väärään” palveluun.
Toinen merkittävämpi konkreettinen yhteistoiminnan muoto hank-keiden kesken on ollut työnetsijärinki-toiminta. Kyse on Joensuun alueella toimivasta yhteistyöverkostosta, joka on tarkoitettu työnetsintää tekeville henkilöille. Sen toiminta on avointa ja siihen voi kuulua niin julkishallin-non kuin järjestösektorin toimijoita. Työnetsijäringin toimintaa on koor-dinoinut ja kehittänyt Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen Polkuja yrityksiin -projekti. Verkoston toimintaan ovat osallistuneet Joensuun alueen työllisyyshankkeet, Joensuun seudun TE-toimisto ja Joensuun kaupungin työllistämisyksikkö. Työnetsijäringin tavoitteina on ollut edis-tää eri organisaatioissa työskentelevien työnetsijöiden välistä yhteistyötä ja kehittää toimivan yhteistyön edellyttämiä välineitä ja toimintamuotoja.
Työetsijäringin toimijat tuovat esille piilotyöpaikkoja ja pyrkivät täyttä-mään ne verkoston osallistujien ohjaamilla työnhakijoilla. Ringin toimijat etsivät ja välittävät toisilleen tietoa avoimista työtilaisuuksista ja potenti-aalisista työntekijöistä. (Hartikainen 2011.)
Työnetsijäringin perustamisen taustalla olivat havainnot vaikeuksista auttaa työllisyyshankkeisiin osallistuvia jatkopolulle avoimille työmarkki-noille sekä yritysten kanssa tehtävän yhteistyön haasteellisuudesta. Kehit-tämisprosessin tuloksena on sovittu yhteisesti, että työnetsijärinki-verkoston vetämisestä vastaa Polkuja yrityksiin II –hanke. Samalla
yritys-yhteydet ja viestinnän vastuu keskittyvät Polkuja yrityksiin -hankkeelle.
Työnetsijärinki kokoontuu säännöllisesti verkostotapaamiseen kolme kertaa vuodessa. Ringin toiminnassa on ollut mukana sekä järjestöjen työvoimapoliittista tukea saavia hankkeita että ESR-rahoitteisia hankkei-ta. Työnetsijäringin toiminnan haasteina ovat talouden kehitys ja työnan-tajien muuttuvat työvoiman tarpeet, eri toimijoiden kilpailulliset asemat sekä hanketoiminnan luonteesta johtuva toimijoiden vaihtuvuus verkos-tossa. (Hartikainen 2011.)
Hanketoiminnan arjessa yhteistyötä on tehty monien organisaatioi-den ja tahojen kanssa. Yhteistyö on rakentunut asiakkaiorganisaatioi-den tarpeiorganisaatioi-den ja työllisyyspolkujen kautta. Hankkeet ovat järjestäneet/hankkineet koulu-tuksia osallistujilleen, jolloin yhteistyökumppaneina ovat olleet monet koulutusorganisaatiot ja koulutuspalveluja tarjoavat yritykset. Asiakkaiden työllistymispolun kautta hankkeissa on rakentunut yhteistyöverkostoja työnantajiin, yrityksiin ja työllistäviin yhdistyksiin. Asiakkaiden palvelu-tarpeiden perusteella yhteistyökumppaneita on tarvittu monilla eri tahoil-la: sosiaali- ja terveyspalvelut, kuntouttavat palvelut, KELA, työvoiman-palvelukeskukset, asumispalvelut tai velkaneuvonta hankkeesta ja sen kohderyhmästä riippuen. Pohjois-Karjalassa on rahoitettu ESR:n toimin-talinjalla 3 sellaisia hankkeita kuten TYPKE (Itä-Suomen yliopiston Adu-cate) sekä Pohjois-Karjalan työllisyysfoorumi (Itä-Suomen yliopisto Kar-jalan tutkimuslaitos), jotka ovat lisänneet toiminnoillaan työllisyyshank-keiden ja muiden työllisyyden kanssa työskentelevien tahojen yhteistyötä.
ESR-rahoitteisten ja työvoimapoliittista tukea saavien järjestöjen työlli-syyshankkeiden välistä yhteistyötä on lisännyt myös Pohjois-Karjalan työllisyysfoorumi -hankkeen ja Pohjois-Karjalan sosiaaliturvayhdistyksen Kajo-keskus-hankkeen yhdessä järjestämä kehittämispäivä maakunnan työlli-syyshankkeille. TYPKE-hankkeen järjestämiin koulutuksiin ovat osallistu-neet sekä työllistävien järjestöjen että ESR-hankkeiden ohjaushenkilös-töä. Oma lukunsa organisaatioiden välisessä yhteistyössä on eri organisaati-oiden yhteishankkeet, jorganisaati-oiden suunnittelussa ja toteutuksessa on mukana eri-laisia organisaatioita. Tällaista esimerkkeinä ovat Pohjois-Karjalan koulu-tuskuntayhtymän hallinnoima Nuorten tuki -hanke, jossa osatoteuttajana on Nuorisoverstas ry. Sekä Työtä ja restaurointiosaamista Joensuun maa-seudulle -hanke, jossa toteuttajana oli Pohjois-Karjalan ELY-keskus, mutta palkkatuettu työllistäminen toteutettiin Tuupovaara-seuran kautta.
Työllisyyden hoito on Suomessa perinteisesti kuulunut valtiolle ja kunnille, joiden välisessä työnjaossa on ollut erilaisia vaiheita. ESR-rahoitteisten työllisyyshankkeiden toteutuksessa kunnat olivat ensimmäi-sellä ohjelmakaudella (1995–2000) aktiivisia. Maakunnan ensimmäiset ESR-rahoitteiset työllisyyshankkeet käynnistyivätkin maakunnan viidessä kaupungissa työpoolitoiminnan alla. Työllistämisen kentälle tuli tuolloin myös muita toimijoita kuten järjestöjä ja 1990-luvun alkupuolella perus-tettuja työttömien omia yhdistyksiä. Ensimmäisen ohjelmakauden jälkeen kuntien rooli hankkeiden toteuttajana pienentyi ja hankkeiden toteutus toisella ohjelmakaudella keskittyi koulutusorganisaatioille, kuntayhtymille tai muille toimijoille. Kehittämisyhtiöiden kiinnostus työllisyyshankkei-den toteuttamiseen on kasvanut ja esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Pielisen Karjalan ja Keski-Karjalan kehittämisyhtiöt ovat tulleet esille kolmannella ohjelmakaudella (2007–2013) työllisyyshankkeiden toteuttajina. Ainoas-taan Lieksan kaupunki on toiminut tällä ohjelmakaudella Pielisen Karja-lan Työtieprojekti-nimisen työllisyyshankkeen toteuttajana. Kunnat ovat tosin välillisesti osallistuneet hankkeiden toteutukseen sekä rahoituksen että ohjauksen kautta. Lieksan kaupungin ohella ”puhtaita” työllisyys-hankkeita ovat toteuttaneet tällä ohjelmakaudella Keti Oy (kaksi hanket-ta), Pohjois-Karjalan Aikuisopisto, Honkalampi-säätiö, Pikes Oy, jois-Karjalan ELY-keskus (kaksi hanketta ja rinnakkaishankkeet), Poh-jois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (osatoteuttajana Nuorisoverstas ry), Kiteen evankelinen kansanopisto sekä Pohjois-Karjalan ammattikorkea-koulu.