10. Yhteenveto ja johtopäätökset
10.2 Johtopäätökset
Rakentamisprosessin parantamisen ongelmat eivät kattavasti poistu tämän tut-kimuksen ansiosta. Tuloksena syntynyt menettely kuitenkin tarjoaa avun esi-merkiksi prosessien parantamiseen tähtäävien hankekokonaisuuksien suunnitte-lussa. Yrityksistä saadut tulokset ja kokemukset antavat rohkaisevan kuvan toi-minnan kehittämisen jatkamiselle. Niillä on merkitystä yrityksille itselleen ja myös esimerkkeinä alalla toiminnan kehittämisestä käytännön tasolla ja käytän-nön toimintaa muuttamalla. Näiden yritysten johdon ja henkilöstön esimerkkiä olisi käytettävä myös laajemmin hyödyksi.
Tutkimuksen tulos tarjoaa käyttökelpoisen lähestymistavan ja välineitä pitkä-jänteiselle kehitystyölle tavalla, joka on uutta alan yrityksille. Yhteistyöhön pe-rustuva kehitystyö on viime kädessä kiinni osapuolten keskinäisestä luottamuk-sesta, ja siksi onkin oleellista kyetä luomaan tätä pitkäjänteistä yhteistyötä varten toimintatapoja, joiden avulla luottamusta voidaan vahvistaa. Mikäli toimintata-vat otoimintata-vat riittävän selkeitä ja läpinäkyviä kaikille osapuolille, voidaan olettaa sitoutumisen yhteisiin tavoitteisiin syntyvän helpommin. Alan hajanaisuuden ja prosessien pirstaloituneisuuden vuoksi toimintamallin käytöllä voivat yrityskon-sortiot saavuttaa merkittävän kilpailuedun projekteissa, mikäli ne kykenevät hiomaan toimintatapansa perinteisiä, tilapäisesti muodostettuja hankeorganisaa-tioita tehokkaammin.
Tutkimuksen pohjalta voidaan tunnistaa selkeitä jatkotutkimustarpeita. Mene-telmän käytöstä sinänsä on saatava tutkittua tietoa siten, että erityisesti osapuol-ten yhteistyöstä ja toiminnassa rakennushankkeissa saadaan objektiivista tietoa.
Tämä edellyttää pitkäjänteisten ja totuttuun toiminnan kehittämiseen verrattuna mittakaavaltaan suurten tutkimuksellisten kokonaisuuksien toteuttamista. Ilman niitä ei kuitenkaan voida sanoa, että toimintatapojen muuttaminen olisi todennä-köistä nykyisten kehitysponnistelujen turvin.
Jatkotutkimuksena olisi myös käynnistettävä tutkimus organisaatiokäyttäytymi-sen näkökulmasta. Tutkimukorganisaatiokäyttäytymi-sen tulisi keskittyä hankeorganisaatioiden muutos-prosessien läpivientiin. Ratkaistavia ongelmia ovat mm.
– menettelyiden löytäminen eri osapuolia hyödyttävien parannuskohteiden rajaamiseksi ja oikeiden ongelmien löytämiseksi,
– eri osapuolten sitouttaminen riittävän pitkäksi ajaksi pyrkimään parantamiselle asetettuihin tavoitteisiin pysyvän yhteisen kilpailuedun saavuttamiseksi, – suorittavan tason henkilöstön sitouttaminen ongelmien ratkaisemiseen ja – käytännön valmennus- ja koulutusmenettelyiden kehittäminen monialaisten
ryhmien työn ohjaamisessa.
Erillisenä jatkotutkimuksena tulisi toteuttaa parantamismenettelyn selkeämpi kytkeminen prosessin teoriaan. Ratkaistavia ongelmia ovat mm.
– parantamisen toimintatavan saaminen selkeämmin näyttämään arvon lisäys rakennusprosessin asiakkaan näkökulmasta 59,
– uusien prosessien mallintamis- ja kuvausmenetelmien kehittäminen sekä – mittareiden ja niitä tukevien tiedonkeruu- ja käsittelyjärjestelmien
kehittä-minen arvon tuoton näkökulmasta.
59 Parantamisen toimintatavan kytkemistä prosessin teoreettiseen, esim. Koskelan TFV-malliin [Koskela 2000] olisi tutkittava erillisenä ongelmanaan.
Lähdeluettelo
Airila, M. & Pekkanen, M. 2002. Tekniikan alan väitöskirjaopas. Hallinto-osaston julkaisuja 2002/3. Edita Prima Oy. Helsinki. 73 s.
Alitalo, K. & Malmi, S. 1998. Rakennuttajan ja urakoitsijoiden laatujärjestel-mien yhteensovittaminen. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakentamista-lous, raportti 1998/1. Tampere. 81 s. + liitt.
Anttila, E. 1996. Toimistojärjestelmien teknisten järjestelmien ominaisuustau-lutukot. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Rakentamistalous. 206 s. + liitt.
32 s.
Anttila, E. J. & Koivu, T. 2000. From Cost Optimization to Added Value – Case Study Engineering Office of Cay Eronqvist. CIB TG 36 Conference on Imple-mentation of Construction Quality and Related Systems. Lisbon. June 19–21.
2000. Instituto Superior Technico. S. 301–307.
Anttila, J. 1995. Rakentamisen laatu, teknologiaohjelman evaluointi yleisten laatuperiaatteiden kannalta.
Barrett, P. 1996. Tutkimussuunnitelma (supple system solutions), julkaisematon.
Salford.
Chesbrough, H. W. & Teece, D. J. 1999. When Is Virtual Virtuos? Organizing for Innovation. Harvard Business Review on Managing High-Tech Industries.
Harvar d Business School Press. Boston. S. 31–54.
CIB. 1997. Transfer of Construction Management Best Practice Between Different Cultures. CIB Proceedings, Publication 205. Oslo. 193 s.
Cornick, Tim. 1991a. Quality Management for Building Design. Butterworth–
Heinemann Ltd. Tiptree, Essex. 211 s.
Crosby, Philip B. 1977. Laatu on ilmaista. Helsinki. Laatuteema. 316 s.
Datakunskap Ab. 2000. Develoop Project Control Model, vers. 2.1. Tietojärjes-telmä. Tukholma.
Davis, K. & Ledbetter, W. B. 1987. Measuring design and construction quality costs. Construction Industry Institute. University of Texas, Austin. 118 s.
Drucker, P.-F. 1974. Management: Tasks, Responsibilities, Practices. USA. 839 s.
Eskopuu, 1996. Eskopuu Oy:n taloudelliset tunnusluvut tilikausittain.
Flanagan, R. et al. 1989. Life Cycle Costing – Theory and Practice. BSP Professional Books. Oxford. 182 s.
Glover, J. 1993. Achieving the Organizational Change Necessary for Successful TQM. International Journal of Quality and Reliability Management, Quality Issue for the Asia Pacific Region. Vol. 10, No. 6, s. 47–63.
Haahtela, Y. & Kiiras, J. 1986, 1989, 1992, 1993 ja 1994. Talonrakennuksen kustannustieto. Rakennustieto. Helsinki.
Haaparanta, Leila & Niiniluoto, Ilkka. 1986. Johdatus tieteelliseen ajatteluun.
Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja n:o 3, Helsinki, 6. painos 1991. 101 s.
Hameri, A.-P. 1990. Teollisuustalous tieteenä. Tieteenfilosofinen analyysi ja Synteesi. Teknillinen korkeakoulu, Teollisuustalous ja työpsykologia, Report No. 122. Otaniemi. 63 s.
Hameri, A.-P. 1993. Technical Change, Innovations and Technological Causal-ity – An Empirical and Philosophical Enquiry. Acta Polytechnica Scandinavica, Mathematics and Computer Science Series No. 61. 129 s.
Hannus, J. 1993. Prosessijohtaminen – Ydinprosessien uudistaminen ja yrityksen suorituskyky. Gummerus, Jyväskylä. 368 s.
Hansen, R. & Sjøholt, O. 1985. Quality Management, A Challenge for the Building Industry. Norges byggforskningsinstitutt, Oslo.
Hardjono, T. W. et al. 1995. The European Way to Excellence. European Com-mission. London. 215 s.
Hedenstad, Kristin & Meyer, Bjørn Otto. 1993. Innarbeiding av kvalitetsstyrning – Fallgruber og psykologiske problemstillinger. Norges Byggforskiningsinstitutt, Prosjektrapport 127. Oslo. 40 s.
Heino, V. (toim.). 1995. Quality in Building Technology – The Finnish Research Programme. VTT & Tekes. Espoo. 90 s.
Heinonen, R. 1993. Luento abstraktioista VTT/RTE:n erityiskoulutusohjelma.
Espoo.
Herva, M. 1994. Työvaiheen laadunvarmistusmalli. Tarmo-Rakenne, Tekes, RTK. 55 s.
Hirvensalo, R. et al. 1990. RATA 2000, Tavoitteellinen suunnittelu- ja rakenta-misprosessi. Rakentajain Kustannus. Vantaa. 80 s.
Howe, R. J., Gaeddert, D. & Howe, A. M. 1994. Quality on trial. West Publishing Company. St. Paul. 155 s.
Ingvaldsen, T.-B. 1994. Building Defect Costs. An estimate of global cost in Norway. Dealing with Defects in Building. Varenna, September 1994. S. 563–
572.
Josephson, P.-E. 1990. Kvalitet I Byggandet – en diskussion om kostnader för interna kvalitetsfel. Chalmers tekniska högskola, report 25. 185 s.
Josephson, P.-E. 1994. Orsaker till fel i byggandet. Chalmers University of Technology, väitöskirja. Göteborg. 186 s.
Juran, J. M. (toim). 1995. A History of Management for Quality. McGraw–Hill, Now York. 501 s.
Järvinen, P. 1988. Tutkimuksen tekeminen tietojenkäsittelyopissa. Tampereen yliopisto, tietojenkäsittelyopin laitos. Raportti C-1988-1.
Kaivonen, J.-A. (toim.). 1994. Rakennusten korjaustekniikka ja talous. Raken-nustieto Oy, Helsinki. 531 s.
Kaplan, R. S. & Norton, D. P. 1993. Putting the Balanced Scorecard to Work.
Harvard Business Review, Sept.–Oct. 1993. Boston. S. 134–147.
Karhu, V. Keitilä, M. & Lahdenperä, P. 1997. Construction process model.
Generic present-state systematisation by IDEF0. Technical Research Centre of Finland, VTT Research Notes 1845. Espoo. 190 s.
Karlsson, Hans-Erik. 2001. Kommentteja Develoop-toimintamallin kehittämi-seksi tehdyistä ehdotuksista. Julkaisematon.
Karstila, K. 1993. Luento mallintamisesta. VTT/RTE:n erityiskoulutusohjelma.
Espoo.
Kasanen, E. 1986. Capital Budgeting and the Control of Business Unit Growth.
Harvard Business School Dissertation (Publications of the Turku School of Economics, Series A-4). Turku.
Kasanen, Eero, Lukka, Kari & Siitonen, Arto. 1991. Konstruktiivinen tutkimus-ote liiketaloustieteessä. Liiketaloudellinen aikakauskirja, Volume 40, No 3, s.
301–327.
Kiviniemi, Markku & Sulankivi, Kristiina. 1997. Talonrakentamisen ja kiin-teistönhoidon laatujärjestelmien tilanneselvitys. Ympäristöministeriö. Helsinki.
59 s.
Koivu, T. 1993a. Quality Management in the Japanese Construction Industry.
Tekes. Helsinki. 55 s.
Koivu, T. et al. 1993b. Rakentamisprosessin laadunvarmistamisen kokonaisku-vaus. 2. väliraportti. Rakentamisprosessin laatujärjestelmien rajapinnat. TEKES, Helsinki. 39 s.
Koivu, T. et al. 1994a. Rakennuspuusepänteollisuuden laatujärjestelmämalli – yhteenvetoraportti. TEKES, RTT, Helsinki. 32 s.
Koivu, T. et al. 1994b. Rakennuspuusepänteollisuuden laatujärjestelmämalli.
kansio 2. Toimintaohjeet. TEKES, RTT, Helsinki. 70 s.
Koivu, T. 1995. Rakentamisen laatujohtaminen. Rakennustieto Oy. 101 s.
Koskela, L. 1992. Application of the new production philosophy to construction.
CIFE Technical report 72, Stanford University. 75 s.
Koskela, L. 2000. An exploration towards a production theory and its appli-cation to construction. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT Publiappli-cations 408. Espoo. 296 s.
Koskenvesa, A. et al. 1995. Rakennustöiden laatu. Rakennustieto Oy, Yliopisto-paino, Helsinki. 200 s.
Koski, H. 1989. Rakennushankkeen tuotannonsuunnittelun- ja ohjauksen käsi-kirja. Tampere. 107 s.
Kurvinen, N. 1995. Rakentamisen laatu -teknologiaohjelman evaluointi. Tekes.
Helsinki. 30 s.
Kähkönen, K. 1993. Modelling activity dependencies for building construction project scheduling. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT Publications 153.
Espoo. 137 s.
Kärnä, M. 1994. Rakennustuotannon asiakaskeskeinen laatujärjestelmä projek-tinjohtourakoinnissa. Lisensiaatintyö, TTKK. 80 s.
Laamanen, A. 1995. Kohti huippusuorituksia – organisaation itsearviointi. Suo-men Laatuyhdistys ry. Lahti. 200 s.
Laatukeskus. 2000. The EFQM Excellence Model (suomenkielinen käännös).
Helsinki. 40 s.
Lahdenperä, P. 1995. Reorganizing the building process the holistic approach.
VTT Building Technology, Tampere. 203 s.
Laine, H. 1996. Laatujärjestelmä työmaa- ja valvontatoiminnoissa. Diplomityö.
TTKK. 93 s.
Laitinen, E. 1989. Yrityksen talouden mittarit. Weilin+Göös, Espoo.
Lakka, A. & Sjøholt, O. 1994. Laadunkehitystyön tulosten mittaaminen. VTT Rakennustekniikka, Tampere. 35 s.
Lakka, A. 1995. Benchmarking urakoitsijan työkaluna – kehittämiskohteena projektin organisointi aliurakoitsijoiden ja toimittajien kanssa. VTT Rakennus-tekniikka. Tampere. 40 s.
Lappalainen, M. 2000. Strategic Development of Information Services in Building Product Export. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Julkaisuja 291.
Tampere. 128 s. + liitt. 11 s.
Laukkanen, M. & Vanhala, S. 1994. Liikkeenjohtamisen perusteet. KY-Palvelu Oy. Keuruu. 330 s.
Laurikainen, J. et al. 1993. Rakennuttamisen laatujärjestelmä. Tekes ja Suomen rakennuttajaliitto ry. Helsinki. 234 s.
Lautanala, M. et al. 1994. Rakennustuoteteollisuuden laatujärjestelmämalli.
Rakentamisen laatu -tutkimusohjelma. Espoo. 90 s.
Lautanala, M. et al. 1996. Luento Wirebo Oy:n laatuseminaarissa, toukokuu 1996.
Lillrank, Paul. 1996. Toiminnan laadun jatkuvan kehittämisen periaate pk-yrityksissä. Culminatum-SLY, PK-yritysten laadunhallinta -seminaari. Heureka 11.12.1996.
Lindfors, Christian. 2001. Value Chain Management in Construction. Center for Integrated Facility Engineering. Stanford. Esitelmä 13. 6. 2001.
Lipponen, H. 1992. Laatujärjestelmän kehitystyö betonin kuivatuotetehtaalla.
Teknillinen korkeakoulu. Espoo. 102 s.
Lipponen, T. 1988. Yrityksen toiminnan laatukustannukset. Metalliteollisuuden Kustannus Oy. 89 s.
Malmivaara, M. 1989. Laatukustannusten jäljittäminen rakentamisessa. Diplo-mityö, Helsingin teknillinen korkeakoulu. 113 s.
Marca, D. & McGowan, L. 1986. SADT, Structured analysis and design technique. McGraw–Hill, New York. 392 s.
Matilainen. J., Pajakkala, P. & Lehtinen, E. 1994. Yhteistyöllä innovaatioita uusille markkinoille – Rakennusklusterin kilpailukyky. ETLA, VTT, Helsinki.
ISBN 951-628-186-9, 144 s.
Moisala, U. E. 1989. CQM Työyhteisön muuttajana. Ekonomia, Weilin & Göös, Hämeenlinna. 145 s.
Morse, Wayne J., Roth, Harold T. & Poston, Kay M. 1987. Measuring, Planning and Controlling Quality Costs. Montvale, USA. National Association of Accountants. 121 s.
Mäkinen, V. 1980. Yrityksen toiminnan tutkimuksen lähestymistavoista.
Toiminta-analyyttisen tutkimusstrategian kehittelyä. Tampereen yliopisto. Yri-tyksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja, Sarja A 1:
Tutkimuksia 17. Tampere. 106 + 3 + 15 s.
Nakamura, H. & Koivu, T. 1993. Virtual Construction. Shimizu Corporation, Internal Report. Tokyo. 45 s.
Niiniluoto, I. 1984. Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Helsinki, Otava. 98 s.
Niiniluoto, I. 1993. The Aim and Structure of Applied Research. Erkenntnis, Vol. 38, No. 1, s. 1–21.
Nykänen, V. et al. 1994. Rakennusliikkeen laatujärjestelmämalli. Tekes, RTK, Helsinki. 300 s.
Olkkonen, T. 1994. Johdatus teollisuustalouden tutkimustyöhön. Teknillinen korkeakoulu, tuotantotalouden laitos, teollisuustalous. Espoo. 55 s.
Ollila, A. 1995. Quality Improvements through ISO 9000 standards. Väitöskirja.
ABB Service Oy. Helsinki. 145 s.
Osara, Leo & Salokangas, Raimo. 1978. Pientalojen tuotantoedellytysten paran-taminen – tuotantotapaselvitys. Asuntohallituksen pientalotutkimus, Tutkimus-asema. Valtion painatuskeskus. Helsinki. 116 s.
Peltonen, T. 1988. Rakennustyön valvonta. TTKK Rakentamistalous, raportti 88/2. 75 s.
Peltonen. R. 1993. Kehittäminen yhteistyössä – pienryhmiin perustuva osallis-tuva suunnittelu. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu. Espoo. 89 s.
Pesonen, J. 1995. Rakennuttajan laadunmittaus. Diplomityö, TTKK. Tampere.
107 s.
Peura, P. 1996. Yrityksen ydinprosessin uudistaminen yrityskaupan avulla. Hel-singin teknillinen korkeakoulu. Teollisuustalous 1/1996. Espoo. 298. s.
Piirainen, H. 1996. Tilahankkeen toimintolähtöinen tarveselvitys, organisaation visioista, strategioista ja toiminnoista lähtevä tilatarpeen selvitysmalli. Väitös-kirja. Tampereen teknillinen korkeakoulu. Tampere. 134 s. + liitt.
Raatikainen, R. 1994. Kehittäjä – huomisen voittaja, laatu organisaation paran-tamisen työkaluna. Suomen laatuyhdistys ry. Lahti. 180 s.
Rakennustietosäätiö. 1987. RT-kortti 10-10387, Rakennushankkeen vaiheet.
Helsinki.
Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset RYL 90. 1989. RT14-10380. Raken-nustieto Oy. 482 s.
Rakli (Suomen rakennuttajaliitto). 1994. Rakennuttamisen laatujärjestelmämalli.
Tekes, Suomen rakennuttajaliitto, Helsinki. 190 s.
Rope, T. & Pöllänen, J. 1994. Asiakastyytyväisyysjohtaminen. Ekonomia-sarja, Juva 1994. 259 s.
Routio, P. 1990. Tuote ja tieto, tutkimusmenetelmät – opintojakson luentomo-niste. Taideteollinen korkeakoulu, tuote- ja ympäristösuunnittelun osasto. Hel-sinki.
Saarivuo, J. 1996. Kiinteistöjen kunnossapidon laadunhallinta. Suomen raken-nuttajaliitto, Rakennustieto Oy. 71 s.
Salokangas, R. 1995. Edullisuusvertailun kulku. Tampereen teknillinen korkea-koulu, rakentamistalous. 21 s.
Schonberger, R. J. 1986. World class manufacturing. The lessons of simplicity applied. The Free Press, New York. 288 s.
Seppänen, M. & Koivu, Teuvo. 1971. BES. Tutkimus avoimen elementtijärjes-telmän kehittämiseksi. Suomen Betoniteollisuuden Keskusliitto SBK ry. Helsin-ki. 88 s.
Silen, T. 1997. Kansallista laatustrategiaa koskeva selvitys. KTM 15/1997. Oy Edita Ab. 99 s.
Simula, M. 1983. Productivity Differentials in the Finnish Forest Industries.
Acta Forestalia Fennica 180. Suomen Metsätieteellinen Seura, Helsinki.
Sjøholt, O. 1991. Norwegian quality management system ready for use in EEC.
International Conference on Quality and Economics in Building. Lisbon, Sept.
30 – Oct. 4, 1991. E & FN Spon, London. S. 892–899.
Sjøholt, O. 1995. From Quality Assurance to Improvement Management. Project Report 189. Norwegian Building Research Institute. Oslo. 50 s.
Sjøholt, O. & Lakka, A. 1994. Measuring the Results of Quality Improvement Work. Project Report NO 155. Norwegian Building Research Institute, Oslo. 33 s. + liitt. 3 s.
SKOL (Suomen konsulttitoimistojen liitto). 1993. Suunnittelun laatujärjestel-mämalli. 1994. VTT, Tekes, SKOL. Espoo. 300 s.
Smith, Gary & Koivu, Tapio. 2000. Conclusions, International Conference on Implementation of Construction Quality and Related Systems: A Global Update.
Lisbon, 19–21 June 2000. CIB Task Group 36 Quality Assurance. Unpublished.
Suomen Standardoimisliitto SFS. 1994. SFS-EN ISO 9001. Laatujärjestelmät.
Malli laadunvarmistukselle suunnittelussa, tuotekehityksessä, tuotannossa, asen-nuksessa ja huollossa. Helsinki. 15 s.
Suomen Standardisoimisliitto SFS. 2000. SFS-ISO DIS 9000 EHD. Laadunhal-lintajärjestelmät. Perusteet ja sanasto. Helsinki. 60 s.
Talo-80-ryhmä. 1984. Yleisseloste TALO 80 -nimikkeistöjärjestelmän mukaan.
3. painos. Rakentajain Kustannus Oy. Helsinki. 120 s.
Talo-90-ryhmä. 1993. Talo-90-Nimikkeistö, Yleisseloste. Rakennustieto Oy, TammerPaino Oy. 48 s.
Taylor, F. W. The Principles of Scientific Management. New York. Harper &
Brothers, 1911.
Tekes. 1992. Asiakaslähtöinen teollinen rakentaminen. Tekes. Helsinki. 143 s. + liitt.
Tilastokeskus. 1994. Teollisuuden ja rakennusalan työntekijöiden palkat 1994. 4.
neljännes. Helsinki. 37 s.
Tommila, P. 1994. Rakennusliikkeen palautejärjestelmä. Diplomityö. Oulun Yliopisto. 81 s.
Uusi-Rauva, E. (toim). 1995. Tuottavuus – mittaa ja menesty. TT-Kustannus-tieto Oy. Vantaa. 296 s.
Warnecke, H. J. 1992. The Fractal Company – A Revolution in Corporate Culture.
Vartiainen, M. & Teikari, V. 1990. Työn psykologinen tutkiminen ja kehittämi-nen. TKK, Teollisuustalous ja työpsykologia, report no 120. Otaniemi.
Vartiainen, M. 1993. Työn analysointi ja kehittäminen -kurssin opetusmoniste k-93. Espoo. Otapaino.
Vesa, M. 1998. Rakentamisen laatu ja sen kehittäminen. Ympäristöministeriö ja Tekes. 72 s. + liitt.
von Wright, G. H. 1963. Norm and Action – A Logical Inquiry. Routledge &
Kegan Paul. London. 250 s.
Liite A: Käytetyt käsitteet
Tässä tutkimuksessa on käytetty rakentamiseen, liiketaloustieteeseen ja yleis-kieleen kuuluvia sanoja seuraavissa merkityksissä:
Asiakas Toimittajan aikaansaaman suoritteen (tuotteen tai pal-velun) vastaanottaja.
Funktionaalisuus Työjako- tai organisaatiomalli, jossa lähtökohtana on työkokonaisuuksien ryhmittäminen.
Johtaminen Asioiden saamista tapahtumaan toisten ihmisten avulla.
Kehittää Tehdä jossakin suhteessa täydellisemmäksi. Kehittämi-nen on tarkoituksellista ja tavoitteellista toimintaa, jolla asiaa tai asiantilaa muutetaan tätä arvohierarkiassa kor-keampitasoisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Kehitty-minen merkitsee pitkälle samaa kuin oppiKehitty-minen.
Kilpailuetu Muodostuu (erikoisesti kilpailustrategiaan kuuluvista) tekijöistä, joiden avulla ollaan parempia kuin kilpailijat.
Konstruktio Olio, joka antaa ratkaisun johonkin eksplisiittiseen on-gelmaan.
Käsite Ajattelemalla tarkastettu mielle, eräänlainen mielikuva, jota käytetään luonnehtimaan havaintoja ja kokemuksia, joilla on tietty yhteinen piirre.
Käsitemalli Malli, joka kuvaa kohdealueen (esimerkiksi prosessin) käsitteellisellä tasolla.
Laatu Tarkoitteen (entity) niistä ominaisuuksista muodostuva kokonaisuus, joihin perustuu tarkoitteen kyky täyttää sille asetetut vaatimukset ja siihen kohdistuvat odotukset.
Laatujohtaminen Johtamisen koulukunta, joka painottaa asiakaslähtöi-syyttä ja prosessien variaation vähentämistä (esim. vir-heiden minimointia), suosii kollektiivista, faktoihin pe-rustuvaa päätöksentekoa ja käyttää kokeilevia menetel-miä ongelman ratkaisuun.
Laatuvaatimukset Laadun määrittämisen perusteeksi valituille tarkoitteen ominaisuuksille määrällisinä tai laadullisina asetetut vaatimukset, joiden perusteella tarkoite on toteutettavis-sa ja tarkastettavistoteutettavis-sa.
Liiketoimintaprosessi Prosessi, joka alkaa asiakkaan tarpeesta ja päätyy asiak-kaan tarpeen tyydyttämiseen. Prosessin aikana tai sen tuloksena tuotetaan hyödykkeitä tai palveluja, joista prosessin osapuolet saavat tai vastaanottavat kompen-saatioita.
Malli Jonkin teoreettisen konstruktion avulla tuotettu reaali-maailman järjestelmän tai vaikutussuhteiden kuvaus, jo-ka ei ole järjestelmä itse.
Mittari Liikkeenjohdon päätöksenteon tueksi tarvitsema tun-nusluku ja sen laskemiseksi tarvittavat lähtötiedot ja niiden keräysmenetelmä.
Omistaja Rakennusprosessin osapuoli, joka vastaa rakennuksen hallinnoinnista.
Organisaatio Julkinen tai yksityinen yritys, yhtymä, konserni, laitos tai muu yhteisö tai sellaisen osa, jolla omistussuhteista riippumatta on oma toiminnot ja oma hallinto.
Organisaatiorakenne Vastuiden, valtuuksien ja keskinäisten suhteiden muo-dostelma, jonka mukaisesti organisaatio toimii.
Ostaja Asiakas sopimukseen perustuvassa liiketoimessa
Parantaa Tehdä jossakin suhteessa paremmaksi, täydellisemmäk-si. Parantaminen voi olla joko tiedostamatonta tai tar-koituksellista toimintaa (vrt. kehittäminen).
Pragmatismi Näkemys, joka painottaa käytäntöä ja toimintaa tiedon, arvojen ja merkityksen perustana.
Prosessi Sarja toimintoja, jotka ovat yhteydessä toisiinsa. Toi-mintojen sarjassa ihmisten, teknologian, raaka-aineiden, menetelmien ja toimintaympäristön panokset yhdistyvät.
Prosessijohtaminen Liikkeenjohtamisen tyyli, jossa painotetaan prosessien kokonaisvaltaista hallintaa.
Pääsuunnittelija Rakennusprosessin osapuoli, joka vastaa rakennussuun-nittelun koordinoinnista.
Rakennusprosessi Prosessi, joka alkaa rakennuksen käyttäjän (ti-lan)tarpeen tunnistamisesta ja päättyy rakennuksen pur-kuun ja kierrättämiseen.
Rakennuttaja Rakennusprosessin osapuoli, joka vastaa hankkeen läpi-viennin organisoinnista.
Strategia Yrityksen resurssien, teknologian, tuotteiden ja toimin-tatapojen valinnalla ja kehittämisellä, markkinoiden segmentoinnilla ja markkinoita ohjaamalla sekä kilpai-luympäristöön vaikuttamalla luotu toiminnallinen koko-naisuus, jotta liiketoimintayksikkö lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä voi toimia kannattavasti ja toteuttaa sille asetetut muut päämäärät. Tämä määrittely sisältää sekä strategisen suunnittelun että strategisen johtamisen komponentit.
Suorituskyky Yrityksen, prosessin tai niiden osien kyky saada aikaan tuloksia. Tulosten lähtökohtana ovat keskeisten sidos-ryhmien odotukset.
Systeemi, järjestelmä Tietyllä tavalla toimiva yhtenäinen kokonaisuus, jonka osien väliset suhteet on määritelty.
Tavoitejohtaminen Johtamisen koulukunta, joka painottaa tavoitteiden asettamisen, tavoitteissa pysymisen ja valvonnan roolia.
Tilaaja Rakennusprosessin osapuoli, joka päättää hankkeen toteuttamisesta ja vastaa rahoituksesta.
Toimiala Muodostuu yrityksistä, jotka markkinoivat tai tuottavat samaa tehtävää täyttäviä, samaa asiakastarvetta tyydyt-täviä ja samankaltaisella toteutusmenetelmällä syntyviä tuotteita tai palveluja tai niiden yhdistelmiä.
Toiminto Prosessin osa, jolla on syöte ja tulos.
Tulosjohtaminen Edellisen alakoulukunta, joka painottaa rahassa mitatta-vien tavoitteiden asettamista.
Tuoteosa Tuoteosakauppaan soveltuva rakennuksen osa. Raken-nukset jaetaan tuoteosiin hankekohtaisesti. Tuoteosat valitaan niin, että ne toteuttavat rakennuksessa tietyn toiminnon. Rakennuksen osa ei voi kuulua kahteen eri tuoteosaan.
Tuoteosakauppa Rakennusprosessin toimintamalli, variaatio tai muoto, jossa myyjä ottaa kokonaisvastuun toimittamansa ra-kennuksen osan tuotesuunnittelusta, valmistuksesta ja asennuksesta.
Urakoitsija Rakennusprosessin osapuoli, joka vastaa hankkeeseen kuuluvasta rakennustyöstä.
Uudistaa Muuttaa uudenlaiseksi, kohentaa, uudenaikaistaa; no-peus ja perinpohjaisuus ovat korostuneita.
Viitesuunnittelu Suunnittelu, jossa asetetaan tietyt toteutustavasta riip-pumattomat puitteet.
Ydinosaaminen Asiakashyödyn ja viime kädessä menestymisen kannalta keskeinen osaaminen.
Ydinprosessi Yrityksen ja sen avainsidosryhmien toimintaa läpileik-kaava prosessi. Ydinprosessit voidaan jakaa kahteen pääryhmään: 1. suoraan asiakkaalle arvoa tuottavat lii-ketoiminnan ydinprosessit, ja 2. varsinaista liiketoimin-taa tukevat prosessit.
Liite B: Rakennusprosessin laadunvarmis-tamisen menettelyjen matriisi
Tässä liitteessä esitetään tutkimuksessa kehitetty rakennusprosessin laadunvar-mistamisen matriisi. Matriisin akselit edustavat laadun parantamisen eri osa-alueita ja rakennusprosessia sekä sen rinnalla olevia tukiprosesseja. Matriisin alkiot ja niissä esitetty koodi edustavat Rakentamisen laatu -tutkimusohjelmassa kehitettyä toimintaohjeen mallia. Mallit on tarkoitettu käyttöön niille yrityksille, jotka haluavat kehittää omaa prosessiaan pohjaksi kehitystyölle.
B2
Liite C: Kehitetyn toimintatavan prosessi-malli ja ohjeet
Liitteessä on esitetty tutkimuksessa luodun toimintatavan kuvaus IDEF0 -menetelmällä kuvattuna. Lisäksi kustakin toiminnosta on suuntaa antava ohje toteutuksen tueksi.
USED AT: AUTHOR: Tapio Koivu DATE:
REV:
PROJECT: Muutosprosessi
7.8.2000 11.8.2000
NOTES: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
WORKING DRAFT RECOMMENDED PUBLICATION
READER DATE CONTEXT:
TOP
NODE: TITLE: NUMBER:
Muutosprosessi B-0
B0
Muutosprosessi
C2
USED AT: AUTHOR: Tapio Koivu DATE:
REV:
PROJECT: Muutosprosessi
7.8.2000
READER DATE CONTEXT:
B-0
NODE: TITLE: Muutosprosessi NUMBER:
B0 Toimintaympäristö Nykyinen toimintatapa
Muutettu toimintatapa
Prosessiparannusten vaikutukset
C3
USED AT: AUTHOR: Tapio Koivu DATE:
REV:
PROJECT: Muutosprosessi
8.8.2000
READER DATE CONTEXT:
B0
NODE: TITLE: NUMBER:
Määrittele päämäärät
Hyödyntäjä Muutosagentti Prosessimallintaja
Yhteiset
REV:
PROJECT: Muutosprosessi 2.10.2000
NOTES: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
DRAFT RECOMMENDED
PUBLICATION B0
NODE: TITLE: NUMBER:
Luo uusi malli B2
B21
Luo uusi prosessimalli
B22
Luo mittarit
B23
Ehdota ratkaisuja
B24
Kommentoi
B25
Kokoa malli ja ohjeet
Prosessimallintaja
Hyödyntäjä Muutosagentti
Nykyprosessin kuvaus Uusi
prosessimalli
Mittarit
Ratkaisuehdotukset Kehityskohteet
Korjausehdotukset Kriittiset
menestystekijät
Uusi toimintatapa
C5
USED AT: AUTHOR: Tapio Koivu DATE:
REV:
PROJECT: Muutosprosessi
8.8.2000
READER DATE CONTEXT:
B0
NODE: TITLE: NUMBER:
Johda muutos
USED AT: AUTHOR: Tapio Koivu DATE:
REV:
PROJECT: Muutosprosessi
8.8.2000 29.9.2000
NOTES: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
WORKING DRAFT RECOMMENDED PUBLICATION
READER DATE CONTEXT:
B0
NODE: TITLE: Osoita tulosten vaikuttavuus NUMBER:
B4
B41
Kerää tieto
B42
Analysoi tiedot
B43
Vedä johtopäätökset
B44
Julkista tulokset
Muutosagentti Hyödyntäjä
Uusi toimintatapa Mittarit
Lähtötaso Jäsennelty
tieto Toimintatieto
Analysoidut tiedot
Johtopäätökset
Julkaisu
C7
Versio 1, 16.10.02 Hyväksynyt: Sivu 1/1
Valitse näkökulma ja selvitä strategia
No.B11
Tavoite Saada aikaan näkemys siitä, miltä pohjalta prosessin kehitys lähtee liikkeelle, mitä asiaa tullaan painottamaan (esim. laatu, läpimenoaika, asiakastyytyväisyys, vai jokin muu näkökulma) ja selvittää osallistuvien tahojen strategiset päämäärät, jotka ohjaavat prosessin parantamista.
Vastuu Päävastuu on projektin hyödyntäjällä, muutosagentti tai prosessi-konsultti toimii avustajana.
Lähtökohta Toimintaympäristön muutokset, asiakaskunnan tarpeet, nykyinen toi-mintatapa.
Tuotos Selvitys strategioista (mitkä ovat nykyiset päämäärät, reunaehdot, jne.), aiotun hankkeen rajaus (valittu näkökulma). Alustava projektisuunnitel-ma karkeine aikatauluineen.
Milloin Hankkeen käynnistyessä, kun osapuolien kesken on syntynyt riittävä tahtotila muutoksen käynnistämiseksi.
Apuvälineet Seminaari, kokoukset ja niiden ohjaamiseen tarkoitetut välineet, esim.
erilaiset ryhmätyötekniikat, priorisointiin tarkoitetut menettelyt. Tarvit-taessa toimintaympäristöön kohdistuvat analyysit, asiakashaastattelut, markkinaselvitykset, kysyntä- tai teknologiaennusteet, jne.
(ks. myös lomake B11-01).
Muuta Jotkin selvityksistä voi olla syytä teettää puolueettomalla, ulkopuolisella taholla.
Toimintaohje
Toiminnossa voidaan edetä esimerkiksi seuraavasti:
1. Aloituskokous
Kutsu koolle ne tahot, jotka tulevat hyödyntämään aiottua lopputulosta.
Kerro lähtökohdat, käy läpi mahdollisuudet, keskustele jatkotoimenpi-teistä ja sovi vastuujaosta aloituksen suhteen.
2. Strategioitten läpikäynti
Anna ulkopuolisen tahon käydä läpi osallistuvien tahojen liiketoimintasuun-nitelmia ja strategioita ja tehdä yhteenveto hankkeen kannalta oleellisista rajoituksista.
3. Hankkeen toteutuksen tarkempi suunnittelu 4. Kokous hankkeen rajaamiseksi
Päätösten teko siitä, mitä hankkeella lähdetään tavoittelemaan ja mistä näkökulmasta työ käynnistetään, mitä asiaa toimintatavassa halutaan parantaa ja miksi.
5. Tiedota intressitahoja käynnistämisestä.
Määritä odotukset, resurssit ja kriittiset menestystekijät
No.
B12
Tavoite Täsmentää osapuolten odotukset hankkeelta. Täsmentää projektin
Tavoite Täsmentää osapuolten odotukset hankkeelta. Täsmentää projektin