Kuva 14 esittää ”kannabiksen käyttäjä”-ärsykesanan sosiaalisten representaatioiden rakennetta.
Kuvassa oleva rakenne ydin, diffusionaaliset ja perifeeriset sisältää analyysin tuloksena tulleet ärsykesanan kategoriat.
Kuva 14 Kannabiksen käyttäjän sosiaaliset representaatiot
Esittelemme tässä vielä assosiaatiovastauksista rakennettuja sanaverkostoja (kuva 15 ja 16). Niiden esittäminen perustuu niin sanottuun graafiteoriaan, joka tulee matematiikan maailmasta. Tällaisen graafi- eli verkkoteorian avulla voidaan osoittaa kohteiden välisiä suhteita. Suhteet esitetään verkkona, jotka muodostuvat pisteistä eli solmuista, jotka yhdistyvät toisiinsa viivoilla eli kaarilla.
Perifeeriset
Sana-assosiaatioiden kohdalla se tarkoittaa sitä, että jokainen sana esitetään pisteenä ja jokainen assosiaatiolinkki kaarena. Tästä muodostuu monitahoinen, mutta helppo kaavio, jossa voidaan nähdä esimerkiksi, kuinka monta yhteyttä sanojen välillä on ollut. (Meara 2009, 59–64.) Kartassa on sanat, jotka esiintyivät usein samoissa vastauksissa. Taustavärit ja sanojen välissä olevat viivat kertovat mitkä sanat esiintyivät useimmiten yhdessä. Myös sanojen välinen etäisyys toisistaan kertoo sanojen yhteydestä. Kartta on suuntaa antava.
Kuva 15 Sanakartta sanasta "kannabis"
Kuva 16 Sanakartta sanasta "kannabiksen käyttäjä"
3.5 Tutkijan positio ja eettiset pohdinnat
Tutkimusetiikka viittaa hyvän tieteellisen käytännön noudattamiseen ja se tarkoittaa sitä, että tutkijat noudattavat eettisiä tutkimus- ja tiedonhankintamenetelmiä läpi tutkimusprosessin aina ideointivaiheesta tutkimustulosten kautta mahdolliseen tiedottamiseen saakka. Olemme toimineet hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti ja käyttäneet eettisesti kestäviä tiedonhankinta- ja tutkimusmenetelmiä ja pyrkineet huomioimaan muut tutkijat. Tutkimusetiikkaa sovelsimme tutkittavan ilmiön aineiston hankintaan liittyvissä asioissa sekä huomioimme yhteiskunnallisesti tieteellisen tiedon soveltamista, käyttöä ja vaikutuksia sekä tiedeyhteisön liittyen tieteen sisäisiin asioihin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että olemme käyttäneet tutkimuksessamme tiedonhankintamenetelminä ja tutkimusmenetelminä sellaisia menetelmiä, jotka ovat tiedeyhteisössä hyväksyttyjä. (Vilkka 2021, 41; Kuula 2006, 24–25, 34–35.) Seppänen (2005, 150–151) toteaa, että tutkijan on tärkeää aina pystyä perustelemaan tekemänsä tulkinnat kuvaamalla, mikä pätee ja miten.
Kannabis jakaa mielipiteitä kansalaisten keskuudessa ja yhteiskunnallisesti se vaikuttaa myös siihen mitä ja miten aiheesta uutisoidaan eri medioissa ja sen vuoksi kannabikseen liittyvien mielikuvien tutkiminen on kiinnostava tutkimuskohde. Mikäli tutkimuksen aineisto olisi kerätty sosiaalisesta mediasta tai keskustelupalstoilta, olisi meidän tutkijoina täytynyt kiinnittää huomiota siihen, miten olisi löydetty sopiva kohderyhmä ja tutkittavasta aiheesta keskustelevat ihmiset. Internetissä on lukuisia foorumeita, joista tietoa voi hakea ja internetissä tuotetulle medialle on tavanomaista se, että tietoa tuotetaan sekä tavallisten ihmisten että vakiintuneiden käyttäjien taholta. Nämä kuvastaisivat kyllä tutkimuksemme kannalta olennaisia yhteiskunnassa vallitsevia asenteita, mutta materiaali olisi aivan liian laaja ja olisi vaikea perustella, miksi valitsisimme juuri tietyt internetsivustot kuvien analysointia varten. Internet-aineistoon käsiksi pääseminen on näennäisen helppoa, sillä aineistoa on saatavilla runsaasti ja varsinaiset hankaluudet alkavat vasta, kun tutkija ryhtyy keräämään aineistoa, tallentamaan sitä, analysoimaan materiaalia konteksti huomioiden ja pohtimaan aineiston validiteettia (Laaksonen, Martikainen & Tikka, 2013, 25–26). Tämän vuoksi päädyimme etsimään Suomen päämedioiden sähköisistä palveluista kannabista koskevat artikkelit, joissa on käytetty kuvia. Sana-assosiaatiotehtävään valikoituvien vastaajien osalta suljimme sosiaalisen median ja keskustelupalstat tutkimuksen ulkopuolelle, koska koimme, että mikä tahansa tällainen foorumi tuottaisi liian suppeaa tietoa ja rajaisi sen joko tietylle maantieteelliselle alueelle, tietylle ikäryhmälle, niiden ryhmien käyttäjille tai tietyn taustaotsikoinnin tai -asenteen alle. Tutkijoina halusimme pyrkiä löytämään mahdollisimman laajaa ja rajoittamatonta aineistoa tutkimukseemme ja saada vastaajia eri
ikäryhmistä ja eri elämäntilanteissa olevilta ihmisiltä. Tämä pyrkimyksemme kuvastaa tutkimuksen heterogeenisyyttä.
Visuaaliset menetelmät ovat kokoelma menetelmiä, joita käytetään kuvien ymmärtämiseen ja tulkitsemiseen. Menetelmillä voidaan lisätä tiedon rikkautta löytämällä uudenlaisia merkityksiä ja luoda tietoa, koska ne lisäävät perinteisiin menetelmiin enemmän yksityiskohtia ja erilaista tietoa kuin sanalliset ja kirjoitetut menetelmät. Vaikka tutkimusmenetelmää voi pitää rikkaana menetelmänä sen heikkous piilee juuri sen vahvimmassa kohdassa eli siinä, että tutkijat tulkitsevat kuvia eri tavoin. (Glaw ym. 2017.) Eri ihmiset näkevät kuvissa eri asioita ja siten myös tulkitsevat niitä eri tavalla, koska sekä kulttuuriset että yksilölliset tekijät vaikuttavat siihen, miten kuvia katsotaan ja mitä niissä nähdään niin konkreettisella tasolla, kuin merkitykselliselläkin tasolla. Tähän kaikkeen vaikuttaa muun muassa katsojan sukupuoli, persoonallisuus, havaintokyky, koulutus, uskonto ja seksuaalinen identiteetti. (Seppä 2012, 230.) Tämän vuoksi pidämme tässä tutkimuksessa rikkautena sitä, että tutkijoita on kaksi, jolloin kumpikin katsoo ja tulkitsee kuvia omista lähtökohdistaan käsin, ja näin ollen rikastuttaa analyysin tekoa.
Visuaalisten menetelmien tutkimuseettiset kysymykset ovat samankaltaisia kuin laadullisen tutkimuksen ylipäätään. Aineistoa tulee käsitellä tavalla, joka kunnioittaa tutkimuksessa mukana olijoita. (Mustola ym. 2015.) Tutkimuksessa ja tutkimusaineiston keräämisessä noudatetaan Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) ”Hyvän tieteellisen käytännön” -ohjeen mukaista hyvää tieteellistä käytäntöä (responsible conduct of research) (TENK 2012, 6–7). Kuva-aineistoja käytettäessä, tulee myös muistaa eettiset kysymykset, kuten yksityisyydensuoja ja tekijänoikeuskysymykset (Sakki ym. 2014, 325). Yksityisyyteen ja tietosuojaan liittyviä periaatteita on aineiston suojaamiseen ja säilyttämiseen sekä hävittämiseen liittyvät aiheet. Oma aineistomme ei sisällä mitään suoraan tietosuojan piiriin liittyvää materiaalia, sillä kuva-aineistot on hankittu mediasta ja ne ovat siten jo kaikkien nähtävillä verkkojulkaisuissa, eikä niiden käyttöä ole kielletty.
Tekemämme kyselyn toteuttaminen Webpropol-kyselyllä takaa puolestaan vastaajien anonymiteetin.
Vastaajien tiedot eivät siis välity lomakkeelta edes meille, koska määrittelimme kyselyn asetukset niin. Tästä ilmoitimme myös tutkimukseen osallistujille kyselyn saatekirjeessä, jossa myös kerrottiin, että vastaamalla kyselyyn vastaaja antaa luvan vastaustensa käyttämisen tutkimustarkoituksiin.
Valokuvien tulkintaan liittyy jo aiemmin mainittuja, jokaisen ihmisen elämäntilanteeseen ja -kokemukseen, pohjautuvia tekijöitä. Seppäsen (2011, 171–175) mukaan valokuvat vaativat lukutaitoa, jota voi häiritä tottumattoman katsojan kohdalla useat tekijät. Katsojan ymmärrystä voivat
muuttaa tai rajoittaa hänen mukaansa esimerkiksi valokuvan valot ja värit, jotka voivat olla kuvassa erilaiset ja toisaalta myös puutteelliset, sillä esimerkiksi valoisuuden vaihtelut eivät pysähtyneessä kuvassa näy. Lisäksi kuva on kaksiulotteinen, vaikka sen kuvaama todellisuus on kolmiulotteinen ja siten siitä puuttuu tiettyjä syvyysvaikutelman tekijöitä. Katsojan tulee kyetä tulkitsemaan esineiden lisäksi myös sanatonta viestintää, kuten eleiden, ilmeiden ja kehon kieltä. Ymmärrykseen ja tulkintaan voivat edelleen vaikuttaa myös kuvantekemisen tyylit, jolloin yksityiskohdat saattavat kärsiä ja aivojen tulkinta aikaisempiin muistijälkiin voi aiheuttaa ongelmia tulkinnassa. Tärkeää on kuitenkin nähdä kuvien lukutaito ymmärryksenä kuvan omintakeisuuteen sekä kuvauksessa käytettyihin strategioihin ja keinoihin.
Keskeinen tutkimukseen liittyvä eettinen pohdinta koskee meidän, tutkijoiden omia näkökulmia aiheeseen. Se miten visuaalinen aineisto herättää tunteita, voi vääristää analyysia ja näkökulmat saattavat vaikuttaa tutkimukseen, joten tämä meidän on huomioitava analyysia ja johtopäätöksiä tehdessämme. Tutkimuksessa on oleellista millaista todellisuutta kuvat tuottavat, ei se vastaako kuvat todellisuutta eikä kuvia verrata ulkopuoliseen todellisuuteen. Representaatioita tutkittaessa ja analysoitaessa haetaan kuvien toistuvia ja ei-toistuvia piirteitä sekä analysoidaan merkityksiä näille piirteille. (Sakki ym. 2014, 325.)
Tutkimuksessamme olemme hyödyntäneet tutkijatriangulaatiota, joka tarkoittaa, että samaa tutkimusta on tekemässä useampi kuin yksi tutkija. Triangulaatio on monimenetelmäinen lähestymistapa, jossa tutkimuksessa yhdistetään erilaisia tutkimusmetodeja tavoitteena saada tutkimuksen tuloksiin luotettavuutta. (Vilkka 2021, 70.) Tutkijoina meidän oli paneuduttava perusteellisesti kuvien tulkintaan liittyviin niin kulttuurisiin kuin muihinkin mekanismeihin. Meidän oli hyväksyttävä se, että kuvien lukutaito vaatii harjoittelua ja että aikaisemmat elämänkokemuksemme vaikuttavat merkittävästi siihen, minkälaisia konnotaatioita kuvista syntyy.
Aluksi tuntui, että olimme hieman arkoja luottamaan kykyihimme tulkita kuvia, mutta tutkimuksen edetessä ja teorioihin syventyessämme saimme siihen rohkeutta ja varmuutta. Kuvien analysoinnissa oli tärkeää muun muassa juuri näistä syistä se, että tutkijoita oli kaksi. Kahden tutkijan tulo omista lähtökohdistaan samaan aineistoon syvensi ja laajensi aineiston analyysiä ja merkityksiä. Laadullisen tutkimuksen parantamiseksi tehtävää eri tutkimusmenetelmien ja teoreettisten näkökulmien hyödyntämistä kutsutaan siis triangulaatioksi, joka lisää, kuten edellä mainitsimme, tutkimuksen kattavuutta ja on hyödyllinen myös mielekkäiden tulkintojen saamiseksi tutkimuksessamme.
Eettistä pohdintaa aiheuttivat erilaiset analyysin vaiheet. Tutkijoina jouduimme tekemään useissa vaiheissa erilaisia rajaavia ratkaisuja. Esimerkiksi analysoida kuvia ja jakamalla ihmisiä kategorioihin pohdimme, olisiko tarpeellista erottaa julkisuuden henkilöt omaan kategoriaansa. Tässä tulimme siihen tilanteeseen, että jouduimme miettimään, kuka päättää kuka on julkisuuden henkilö eli julkkis. Tulimme siihen tulokseen, että emme voi luoda sellaista kategoriaa, koska emme voi tietää ketä sinne sijoitetaan. Pohdimme esimerkiksi sitä, onko jääkiekkoilija julkkis vai ei ja lisäksi kuvissa oli mahdollisesti julkisuuden henkilöitä, joita kuitenkaan emme itsekään kyenneet tunnistamaan.
Tämän vuoksi emme luoneet erillistä kategoriaa julkkiksista. Vastaavasti assosiaatioita analysoidessamme teimme useita eri luokittelualoituksia, joissa jouduimme esimerkiksi pohtimaan, onko nisti ja narkkari sama kuin narkomaani. Tämä voi kuulostaa erikoiselta rajauksen tekemiseltä, mutta sillä oli kuitenkin iso merkitys luokittelujen tekemisessä.
Sana-assosiaatiokyselyn toteuttaminen oli helpompaa, kuin olimme ajatelleet. Näkyväksi tuli hyvin se, että menetelmä on myös vastaajien mielestä helppo ja nopea. Tässä omassa tutkimuksessamme saimme vastauksia yli kaksinkertaisen määrän siihen nähden, mitä olimme alun perin tavoitteeksemme asettaneet. Aineistoa olisimme saaneet paljon enemmänkin, mutta rajasimme vastausten määrää, koska aineisto olisi kasvanut muutoin liian suureksi, kun meillä oli analysoitavana myös laaja kuva-aineisto. Pystyimme myös jonkin verran ohjaamaan vastaajien ikää, sukupuolta, maantieteellistä sijoittumista ja koulutustaustaa, koska käytimme lumipallomenetelmää vastauksia hankkiessamme. Tämä mietitytti eettisestä näkökulmasta meitä ensin, sillä puntaroimme tutkimuksen luotettavuutta. Toisaalta tämän heterogeenisyyden tavoittelun taustalla nimenomaan oli saada mahdollisimman kattava vastaajajoukko, johon mahtuisi mukaan niin sanotusti ”kaikenlaisia ihmisiä”
ja sitä kautta saada luotettavuutta lisää.
Tutkimuksen analyysit ja teoriaosuudet teimme siten, että ensin keskityimme visuaalisen retoriikan teorioihin ja kuvien analysoimiseen. Vasta sen jälkeen, kun olimme analysoineet kuvat, siirryimme sana-assosiaatioiden teorioihin ja analyysiin. Aineistoon tutustuimme ensin kumpikin tahoillamme ja sitten yhteistyössä Teams-neuvotteluissa hyödyntäen kuva-aineistossa Sway-sovellusta ja sana-assosiaatiokyselyn aineiston muokkaamisessa Excel-taulukkoja. Yhteisissä neuvotteluissa oli etuna se, että pääsimme keskustelemaan ja pohtimaan analyysin eri vaiheita sekä toteuttamaan ne yhdessä.
Mieltä askarruttamaan jääneet asiat pystyimme keskustelemaan, ja tämä toi varmuutta analysoinnin etenemiseen.
Tutkimuksen analyysimenetelmät vaativat todella paljon työtä niin menetelmien opettelemisen kuin toteuttamisenkin suhteen. Koska meillä ei ole kokemusta tutkimustyöstä, oli kaikki opeteltava alusta asti erittäin laajaa lähdemateriaalia hyödyntäen. Kuitenkin pääosin vieraskielisestä materiaalista koostuva lähdeaineisto oli paikka paikoin erittäin vaikeaselkoista, etenkin kuin useat termit eivät auenneet edes suomennettuina, vaan niihin oli hankittava lisätietoa muista lähteistä. Työstimme myös termejä ja niiden merkityksiä paljon yhdessä, jotta ymmärtäisimme niiden sisällöt ja pystyimme selittämään ja käyttämään niitä. Lisäksi työtä tuottivat alkuperäisten lähteiden etsinnät, kun pyrimme työssämme kunnianhimoisesti aina löytämään alkuperäisen lähteen. Siitä aiheutui usein melko haastava artikkelien ja kirjojen määrä, jota oli välillä vaikea hallita ja rajata. Pyrimme keskustelemaan Teams-neuvotteluissa mahdollisimman paljon eri lähteistä ja muistamaan koko ajan työmme
”punaisen langan”. Tässä onnistuimme mielestämme parhaiten, kun palasimme tutkimuksen alkulähteille pohtimaan tutkimuskysymyksiämme. Tämä palautti mieleen, mitä olemme etsimässä ja miksi, mihin etsimme vastausta ja mitä saadulla tiedolla tehdään.
4 TUTKIMUKSEN TULOKSET
4.1 Analyyseistä nostetut retoriset kuvaukset ja representaatioiden rakenteet
Tarkoituksenamme oli tarkastella aineistosta retorisia reaktioita, jolloin kiinnostuksemme kohteena olivat kuvien sisältämät vaikuttamisen keinot sekä vaikutukset, joita visuaalisilla symboleilla on meihin vastaanottajina. Tavoitteemme oli selvittää mitä kuvat viestivät retorisesti eikä sitä mitä näemme silmillämme kuvissa. Tutkijoina emme voineet nähdä kuvien tuottajien tarkoitusperiä ja näin ollen löytämämme retoriset näkökulmat ovat erillään tuottajan alkuperäisistä tarkoitusperistä. (Foss 2004b, 305–306, 309.) Tutkimuksen kuva-aineisto on laaja, joten analysoimme kuvat sisällönanalyysin tuottamien luokkien mukaisesti suurempina kokonaisuuksina. Kokonaisuuksien tarkastelu tuotti kuin luonnostaan retorisen kuvauksen luokkien kuvista.
Visuaalisen retoriikan ajattelu perustuu siihen, että kuva itsessään on jo niin sanottu väittämä, koska sen tekeminen on jo edellyttänyt erilaisten valintojen tekemistä, eikä se siten koskaan heijasta neutraalia todellisuutta, vaan kuvantekijän tarkoitusperiä. Tarkastelimme kuvista erilaisia visuaalisia elementtejä, joilla kuvat kommunikoivat tiettyjä merkityksiä. Erilaiset ilmaisukeinot kehystävät kuvan näkökulmia ja sillä pyritään vaikuttamaan katsojan havaintoihin ja luomaan merkityksiä. Kuva siis vaikuttaa katsojaan toiminnan, tunteen ja ajattelun tasolla, joko tietoisesti tai tiedostamattomasti.
Kuva-aineiston analyysissä keskityimme sisällönanalyysin jälkeen kuvien muotoon eli siihen mitä kuvassa on ja miten. Käyttämämme kuva-aineisto on laaja, joten pohdimme kuvista myös sitä mitä niissä ei ole. Kuvien sisältöön paneutumalla kuvissa esiintyvien kuvaelementtien pohjalta rakensimme kuvalle denotatiivisen ja konnotatiivisen merkityksen. Sosiaalisen semioottisen analyysin vaiheessa jaoimme merkityksiä kolmeen eri tasoon, joita ovat ideationaalinen, interpersoonallinen ja tekstuaalinen metafunktio. Ne esiintyvät kuvissa yhtäaikaisesti.
Ideationaalisessa metafunktiossa haimme merkityksiä kuvan sisällöstä ja kuvaelementtien merkityksistä. Interpersoonalliseen metafunktioon kuuluvat kuvan ja siinä olevien ihmisten suhde yleisöön, katsekontakti, etäisyys ja rajaus sekä katsojan asemoiminen tiettyyn asemaan suhteessa kuvattavaan kohteeseen. Tässä vaiheessa tarkastelimme kuvien vuorovaikutuksellisuutta.
Tekstuaalinen metafunktio puolestaan kuvasi kuvissa eri elementtien keskinäisiä suhteita eli sommittelua ja semioottisen järjestelmän muodostamia kokonaisuuksia. Näiden jälkeen paneuduimme kuvan funktioon eli siihen millaista diskurssia tutkimuskohteesta rakentuu sekä millaisia subjektipositioita kuvista rakentuu sekä kuvatuille henkilöille että katsojille. (Martikainen 2019, 892–895; Halliday & Matthiessen 2014; 30–31; Mannay 2010, 100; Kress & Van Leeuwen 2006; 42–44; Foss 2004a, 141, 149; Banks 2001, 7.)
Tutkimuksemme mukaan median käyttämät kuvat kannabisaiheisten artikkelien yhteydessä viestivät monialaisia mielikuvia kannabiksesta ja kannabiksen käyttäjistä. Analyysimme toi esille, että kuvilla tuotiin esiin itse kannabiskasviin liittyen hyvin rehevää, tuoretta ja hyvinvoivaa kasvia, mutta samalla sen kasvattamiseen liittyviä haasteita, kaoottisuutta ja salamyhkäisyyttä. Kannabikseen liitettiin myös mielikuvia päihteistä ja turvattomuuden tunteista. Kuvilla nostettiin esiin kannabiksen laittomuus ja viranomaisten pyrkimys estää toimintaa melko tehottomasti. Kannabis näytettiin myös vastakohtana alkoholille ja se nähdään parempana vaihtoehtona kuin alkoholi. Kannabiksen ympärillä on mystisyyden verho, jota lisää ihmisten tiedon puute ja se aiheuttaa myös ristiriitaista suhtautumista siihen. Kannabis nähdään rauhoittavana, aktivisuutta lisäävänä sekä euforiaa ja optimistisuutta tuottavana. Siihen liittyy myös tietyn tyyppistä palvontaa, jonka vuoksi laillistamiseen ja dekriminalisointiin pyritään. Tällainen niin sanottu taistelu käydään kuitenkin hyvin rauhaomaisesti ja maltillisesti. Päättäjien tasolla kannabikseen liittyvät ratkaisut näytetään luotettavina toimina.
Kuvassa 17 kuvaamme edellä kerrotut tulokset kannabiksen mielikuvista lehtikuvissa. Visuaalisen retoriikan analyysi tuotti tuloksia, jotka tulivat luokkien kasvit, ihmiset, piirros/abstrakti/graafinen, viranomaiset/kontrolli, päihteiden käyttö ja paikat/rakennukset/maisemat kuvista.
Kuva vu Analyysin tulokset, mielikuvat kannabiksesta artikkelikuvissa
Mielikuvat
Kannabiksen käyttäjiin liittyen analyysimme mukaan välitettiin mielikuvia ihmisistä, jotka kamppailevat ristiriitojen täyttämässä maailmassa. Käyttäjät näytettiin luonnonläheisinä, aktiivisina, energisinä, urheilullisina ja taiteellisina henkilöinä, joilla oli iloista ja rentoa yhdessä tekemisen meininkiä. Huoli kurinpitotoimista aiheuttaa kuitenkin käyttäjille varautuneisuutta, vetäytymistä ja yksinäisyyttä. Erilaiset isot organisaatiot ja instituutiot näytetään luotettavina, sääntöjä valvovina virallisina toimijoina, jotka hoitavat asioita energisesti, mutta sulkevat samalla kansalaisia ulkopuolelle olemalla etäisiä. Kannabiksen käyttäjät kokevat ristiriitaisia tuntemuksia myös surun ja toiveikkuuden välillä ja erilaisten elämää koskevien valintojen tekemisessä. Heillä on kuitenkin mahdollisuus hoitaa itseään ja tukea on tarjolla etenkin läheisiltä. Alapuolella olevassa kuvassa (kuva 18) esitämme edellä kerrotut kannabiksen käyttäjästä esille nousseet representaatiot artikkelikuvista.
Kuva 17 Analyysin tulokset, mielikuvat kannabiksen käyttäjistä artikkelikuvissa
Mielikuvat
Artikkelikuvissa ei luotu mielikuvaa kannabiksen käyttäjästä päihtyneenä, epäsosiaalisena tai marginaaliin kuuluvana henkilönä. Päinvastoin kuvat loivat mielikuvaa pirteistä, iloisista, urheilullisista ja hyvin pärjäävistä ihmisistä, joista osa oli merkittäviä julkisuuden henkilöitä. Kuvissa ei näytetty lapsia eikä vanhuksia tai vammaisia henkilöitä. Myöskään kannabiksen käyttöön liittyviä välineitä ei näytetty kuvissa. Näiden median tarjoamien mielikuvien perusteella kannabis ja sen käyttäjät näytettiin jopa tämän tutkimuksen tulosten perusteella yllättävänkin positiivisessa valossa.
Sana-assosiaatiokyselyyn vastaajia oli yhteensä 65 henkilöä. Sana-assosiaatioiden analyysissä ilmeni lisäksi, että naisten vastaukset molempiin ärsykesanoihin oli pääosin kielteiseksi miellettyjä ja miesten osalta molemmat ärsykesanat tuottivat useimmiten myönteiseksi miellettyjä sanoja.
Tutkimuksemme toi esiin sana-assosiaatioiden kautta kannabikseen ja kannabiksen käyttäjiin liittyviä sosiaalisia representaatioita, jotka sisältävät informaation sekä asenteen ja mielikuvan aiheesta.
Sosiaalisten representaatioiden ydin elementti tässä tutkimuksessa muodostui kannabiksen kohdalla päihteistä ja terveydestä, jotka tulkitaan siten muuttumattomiksi ja vakaiksi. Kuten aiemmin on todettu, perifeeriset elementit asettuvat ytimen ympärille ja diffusionaaliset elementit ytimen ja perifeeristen välimaastoon. Perifeerisiä elementtejä kannabiksen kohdalla olivat kuka / mikä (henkilöitä ja paikkoja) sekä laittomuus. Tunnetila asettui diffusionaaliseen elementtiin. Perifeeriset elementit keräävät ympäristöstään tietoa vuorovaikutuksen kautta ja ytimen vastustaessa muutosta, perifeeriset ovat muutoshalukkaampia. Toisaalta perifeeristen voidaan myös katsoa suojelevan ydintä muutoksilta (Abric 2001, 43–44.)
Kuva 18 Kannabiksen sosiaaliset representaatiot Kannabiksen sosiaaliset
representaatiot YDIN Päihde,
terveys
DIFFUSIONAALISET Tunnetila
PERIFEERISET Kuka / Mikä,
laittomuus
Kannabiksen ytimeen sijoittuvat ”päihde” ja ”terveys” -kategoriat (ks. kuva 19). Ydin on representaatioiden keskeinen tekijä ja tuottaa representaatioille vakautta. Nostamme esille ytimeen sijoittuneiden kategorioiden sanoja, koska ne mielestämme auttavat ymmärtämään tutkimuksemme tuloksena syntyneitä sosiaalisia representaatioita. Kannabis-ärsykesanan sana-assosiaatiosanoista nostamme esiin ”terveys”-kategoriassa usein esiintyneet sanat lääke, joka koettiin useimmiten myönteisenä sekä riippuvuus, joka miellettiin useimmiten kielteiseksi. Eikä ollut kovin yllättävää, että ”päihde”-kategorian sanoissa esiintyi useimmiten sana huume ja se miellettiin kielteiseksi.
Lisäksi tässä kategoriassa on sanat päihde, kasvi, kukka ja muutamia slangisanoja, kuten mari, myssy, möyhy, budi ja blaadi.
Kannabiksen sosiaalisen representaation periferiassa ovat kategoriat ”laittomuus” ja ”kuka / mikä”.
Ne ovat ytimen ympärillä ja ovat muuttuvaisempia kuin itse ydin. Abricin (emt.) mukaan periferian funktio liittyy siihen, miten representaatio mukautuu erilaisissa konteksteissa kuitenkaan menettämättä olennaisinta merkitystä. Nämä perifeeriset elementit ovat ankkuroimassa representaation todellisuuteen eli yhdistävät jonkin todellisen tilanteen, jossa representaatio ilmenee.
”Laittomuus”-kategoriassa sana laiton mainittiin useimmiten ja se miellettiin yhtä usein myönteiseksi, kielteiseksi ja neutraaliksi. Sen sijaan ”kuka / mikä”-kategoriassa esiintyivät seuraavat sanat nuoret, hipit, julkisuuden henkilöt ja politiikkaan liittyvät sanat. Useimmiten mainittiin hipit ja nuoret vaihdellen myönteisen, kielteisen ja neutraalin kanssa melko samoja määriä. Diffusionaaliset elementit sijoittuvat ytimen ja perifeerisen välimaastoon ja siihen sisältyy ”tunnetila”-kategoria.
Teoriaamme nojaten, ei ollut yllättävää, että tämän kategorian sanoissa esiintyi useimmiten rento, rentous tai rentoutuminen. Miksi tämä ei yllättänyt on selkeää, jos huomioidaan, että Suomessa yleisimmin kasvatettava lajike aiheuttaa kehollisen ja rauhoittavan päihtymyksen.
Ärsykesanana ”kannabiksen käyttäjä” tuotti enemmän kategorioita kuin kannabis. Perifeerisiä kategorioita ovat ”ikä”, ”sukupuoli”, ”psyykkiset ongelmat” ja ”asema/talous”. Ikä-kategoria tuotti eniten nuoriin liittyviä assosiaatioita ja ne olivat useimmiten neutraaleja. Vaikuttaa siltä, että kannabiksen käyttäjäksi assosioituu miessukupuolinen henkilö, koska ”sukupuoli”-kategoriassa on kolme mainintaa miessukupuolesta ja se miellettiin kielteisenä. ”Asemaan” liittyvät sanat olivat useimmiten yhteiskunnalliseen asemaan liittyviä assosiaatioita, jotka koettiin kielteisinä. Erilaiset sosioekonomiset asemat ja elämäntilannetta kuvailevat sanat sijoittuivat tähän kategoriaan ja niitä ovat muun muassa työtön, rikollinen, sossupummi, taiteilija, varas ja velkaantunut. Psyykkisiin ongelmiin luokittelimme ahdistuneisuuteen, masennukseen ja mielenterveysongelmiin liittyvät sanat ja ne olivat asssosioituneet yksinomaan kielteisinä. Diffusionaaliset kategoriat ovat ”toimintakyky”,
”viihde” ja ”tavallisuus”. ”Toimintakyky”-kategoriassa toistuu kannabiksesta assosioitunut rentous
myöskin myönteisenä ja lisäksi passiivisuus, joka miellettiin useimmiten kielteisenä. ”Viihteestä”
assosioitui neutraalina viihdekäyttöön liittyvät assosiaatiot ja kategoria ”tavallinen” tuotti myönteisiä assosiaatioita, jotka olivat kaikki, normaali, kuka tahansa, tavallinen ja tavallinen tallaaja. Ytimeen sijoittuivat ”katusanasto”, ”fyysiset ongelmat”, ”ulkoinen olemus” ja ”persoonallisuus”. Narkomaani, riippuvainen ja sairas olivat yleisimmin mainitut sanat ”fyysisten ongelmien” -kategoriassa, ja ne olivat pääosin kielteisiä, kun taas sairas oli useimmin neutraali ilmaisu. ”Persoonallisuuteen” liittyvät assosiaatiot olivat useimmiten myönteisiä ja rauhallisuuteen ja hyväntuulisuuteen viittaavia.
”Ulkoisen olemuksen” -kategoriassa mainittiin useimmin hippi, joka oli neutraali assosiaatio. Tässä kategoriassa oli useita ulkonäköön liittyviä ilmaisuja, joista voi yrittää tunnistaa kannabiksen käyttäjän, esimerkiksi haju, epäsiisti, likainen, punaiset silmät, rastat tai siisti. Viimeksi mainittu tulee mainituksi tässä raportissa lähinnä retorisesti, koska tuloksemme osoittaa, että kannabisilmiö on missä tahansa myös kenen tahansa keskuudessa eikä tietynlaisen, stereotyyppisen ryhmän keskuudessa. Alla oleva kuva 20 esittää kannabiksen käyttäjän sosiaalisten representaatioiden ytimen, diffuusion ja periferian.
Kuva 19 Kannabiksen käyttäjän sosiaaliset representaatiot
Kannabiksen käyttäjän sosiaaliset representaatiot
YDIN Katusanasto,
fyysiset ongelmat,
ulkoinen olemus, persoonallisuus
DIFFUSIONAALISET Toimintakyky, viihde,
tavallisuus
PERIFEERISET Asema / talous, Psyykkiset ongelmat, ikä,
sukupuoli
4.2 Johtopäätökset tuloksista
Visuaalinen kommunikaatio ja kuvien retoriset rakenteet, joilla on tietty tarkoitus muodostavat visuaalisen retoriikan ja kuvien muodostama retorinen ympäristö on tehokas vaikuttamisen ja suostuttelun keino. Sillä toisin sanoen vedotaan tunteisiin. Olemme tämän tutkimuksen myötä havainneet, että retoriikan elementtien avulla media voi parantaa viestinnän laajuutta. Tämä edellyttää median käyttävän luovuutta ja tietoa ulkoasujen takana, joilla voi rikkoa lukijoiden odotukset ja
Visuaalinen kommunikaatio ja kuvien retoriset rakenteet, joilla on tietty tarkoitus muodostavat visuaalisen retoriikan ja kuvien muodostama retorinen ympäristö on tehokas vaikuttamisen ja suostuttelun keino. Sillä toisin sanoen vedotaan tunteisiin. Olemme tämän tutkimuksen myötä havainneet, että retoriikan elementtien avulla media voi parantaa viestinnän laajuutta. Tämä edellyttää median käyttävän luovuutta ja tietoa ulkoasujen takana, joilla voi rikkoa lukijoiden odotukset ja