Kolmesta eri aineistotyypistä koostuvan selvityksen keskeisin kysymys oli, miten strategioihin kirjatut kan-sainvälistymistavoitteet ja käytännön kansainvälinen toiminta vastaavat toisiaan ammatillisessa koulutuk-sessa. Strategioiden sisällönanalyysin, kyselyvastausten analysoinnin ja kansainvälistymiskehityksessään eri vaiheessa oleville oppilaitoksille suoritettujen haastattelujen jälkeen on todettava, ettei yksiselitteistä vas-tausta esitettyyn tutkimuskysymykseen voida antaa. Enemmistössä tapauksia, jos jokin asia on strategiaan kirjattuna, niin sitä myös toteutetaan käytännössä. Tässä johtopäätöksessä tulee kuitenkin olla varovainen, koska toisaalta aineisto osoittaa myös, että strategiaan kirjaaminen ei ole kaikille toiminnoilla välttämä-töntä. Monet tähänkin selvitykseen osallistuneet oppilaitokset edistävät kansainvälistymistään toimenpi-tein, mitä strategia-asiakirjoihin ei ole kirjattu.
Vaikka selvitys ei tuottanutkaan suoraa lineaarista yhteyttä strategioiden ja käytännön työn välille, tuotti se paljon tietoa toisaalta kansainvälistymisen edistämisen parhaista käytännöistä ja toisaalta taas siitä, miten kansainvälinen toiminta pahimmillaan saadaan tukahdutettua organisaatiossa.
Selvitystä varten CIMOon toimitetuissa strategia-asiakirjoissa kansainvälinen toiminta kytketään useimmi-ten koulutuksen laadun kehittämiseen. Tyypillisintä on, että kansainvälisellä toiminnalla tavoitellaan parem-paa koulutuksen laatua, mutta konkretian tasolle strategioissa mennään harvoin. Yleisimpiä strategia-asia-kirjoissa mainittuja kansainvälistymisen keinoja ovat liikkuvuus ja kotikansainvälisyys. Enemmistö strategi-oista käsittelee siten yleisiä teemoja menemättä syvemmälle esimerkiksi opetussuunnitelmatyöhön tai op-pimateriaalien kehittämiseen kansainvälisyysnäkökulmasta. Verrattaessa tulosta edelliseen vastaavan tyyp-piseen selvityksen vuodelta 2008 (Mahlamäki-Kultanen & Susimetsä, 2008), on tilanne kuitenkin parempi jo senkin vuoksi, että suhteellisen monella koulutuksen järjestäjällä tai oppilaitoksella on erillinen kansainväli-syysstrategia. Kahdeksan vuotta sitten tilanne oli aivan toinen.
Konkretian puutteesta kertonee jotain sekin, että vain 19 koulutuksen järjestäjää eli reilusti alle puolet sel-vitykseen osallistuneista toimitti kansainvälisen toiminnan suunnitelman analysoitavaksi. Tässä kuitenkin näkyi selkein yhteys strategia-asiakirjojen ja käytännön toiminnan välillä. Toimintasuunnitelma olemassaolo edistää kaikkien selvityksessä käsiteltyjen kansainvälistymisen osa-alueiden toteutumista huomattavasti.
Erityisesti tämä näkyi kansainvälisyyden tuomisessa opetussuunnitelmatyöhön.
Toimintasuunnitelma on myös se asiakirja, jonka avulla esimerkiksi organisaatiomuutoksessa, kuten monen oppilaitoksen yhdistymisessä, kansainvälisen toiminnan jatkuvuus voidaan turvata. Toimintasuunnitelmaan kirjatut vastuunjaot, roolit ja työtehtävät helpottavat monen joskus hyvin erilaisenkin yksikön pääsemistä yhteiseen tavoitteeseen. Pelkästään yleiseen strategiaan kirjatut tavoitteet eivät siten riitä, kuten todetaan jo johdantoluvussa esitetyssä strategian laatimisen mallissa.
29 Kuva 16. Strategian laatimisen osa-alueet6
Strategian laadintaprosessi onkin se, mikä määrittää koko toiminnan onnistumisen. Kansainvälisyyskoordi-naattorin pahimmillaan yksin laatima strategia ei kanna pitkälle, etenkin jos siitä puuttuu kokonaan opetus-henkilökunnan ja johdon kädenjälki. Edes strategian laadintaa varten nimetty kansainvälisyystiimi ei välttä-mättä integroi strategiaa koko organisaatioon jos se jää muulle henkilöstölle vieraaksi. Näin laadittu strate-gia on helppo haudata ja stratestrate-giassa määritellyt hienotkin tavoitteet unohtuvat, kuten kävi yhdessä selvi-tykseen osallistuneessa oppilaitoksessa.
Kansainvälistymisessään pitkällä olevissa organisaatiossa strategia on laadittu monet eri toimijat osallis-taen. Kansainvälisyyskoordinaattorin ja kansainvälisyysvastaavien lisäksi strategiaa ovat olleet laatimassa opettajat, ryhmäohjaajat, opiskelijat ja ennen kaikki johtoporras. Johdon sitouttaminen jo strategian laadin-tavaiheessa takaa sen, että tavoitteisiin päästään. Alueen työ- ja elinkeinoelämän osallistuminen strategi-seen suunnitteluun helpottaa käytännön kansainvälistä toimintaa. Yrityksiin, johon oppilaitoksella on hyvät yhteistyösuhteet on esimerkiksi työssäoppimispaikkojen saaminen kansainvälisille opiskelijoille mutkatto-mampaa.
Strategian ja parhaimmissa tapauksissa toimintasuunnitelman laatimisen jälkeen on määriteltävä käytän-nön kansainväliseen toimintaan liittyvät vastuut ja toimenkuvat. Jos kansainvälisyysstrategia on laadittu eri osapuolet osallistaen, se ei jää irralliseksi, vaan sisältö on laajasti tiedossa organisaation sisällä ja toimeen-panoon liittyvien vastuiden ja toimenkuvien määritteleminen on helppoa. Tällä tavoin kansainvälistymises-sään pitkälle kehittyneissä oppilaitoksissa kansainvälisyys on saavuttanut strategisesti tärkeän aseman op-pilaitoksen toiminnassa. Näissä oppilaitoksissa kansainvälisyys on vahvasti linjattu koko organisaation toi-mintaan ja kansainvälisyysvastaavat ovat keskeisessä roolissa tavoitteiden toimeenpanossa. Ehdottomasti tärkeintä kuitenkin on johdon linjaus siitä, että kansainvälisyys on tärkeää.
Vaikka johdon rooli strategiaprosessissa ja myös käytännön toteuttamistyössä on keskeistä, kansainvälisty-misessään pitkällä olevat organisaatiot painottavat, että kansainvälisyyden edistäminen kuuluu myös opet-tajille. Mikään ei jarruta oppilaitoksen kansainvälistymistä niin kuin opettaja, joka ei esimerkiksi verkostoidu tai muuten ole kiinnostunut tuomaan esiin kansainvälistymisen hyötyjä opiskelijoille. Jo edellä viitatussa
6 Opetushallitus 2010
30 aiemmassa tutkimuksessa tehtiin sama havainto, eli tietyiltä koulutusaloilta eivät opiskelijat lähde ulko-maanjaksoille, koska opettaja ei pidä sitä tärkeänä ja tämä asenne välittyy opiskelijoillekin.7
Kooltaan suurilla koulutuksen järjestäjillä, joilla on monta oppilaitosta tai yksikköä, on omat kansainväliseen toimintaan liittyvät haasteensa. Strategisesti tärkeää on rakentaa koko kuntayhtymän yhteiset tavoitteet kansainvälistymiselle. Yhteiset selkeästi määritellyt tavoitteet aktivoivat kaikki oppilaitokset ja yksiköt mu-kaan toimintaan. Hiljattain pienistä yksiköistä suureksi kokonaisuudeksi yhdistyneen koulutuksen järjestä-jän kokemukset osoittavat, että yhteisestä linjasta huolimatta myös yksiköiden omat parhaat käytännöt kannattaa kuitenkin säilyttää. Parhaimmillaan jokaisella tutkinnolla tai koulutusalalla on laadittuna oma kansainvälisyysstrategiansa, joka toimii opettajan työkaluna. Tällä tavoin edistetään sitä, että kansainväli-syys tulee näkyväksi myös tutkintokohtaisissa opetussuunnitelmissa. Koulutuksen järjestäjällä ei välttä-mättä tarvitse olla yhteistä sitovaa kansainvälisyysstrategiaa, vaan yksiköt ja koulutusalat toimivat kuntayh-tymän yleisten kansainvälistymislinjausten mukaisesti omaan kansainvälistymisstrategiaansa toteuttaen.
Selvityksen perusteella kirkastui käsitys siitä, miten kansainvälinen toiminta saadaan tasolle, josta hyötyy sekä työ- ja elinkeinoelämä että koko oppilaitos. Menestyäkseen kansainvälisessä toiminnassaan koulutuk-sen järjestäjän on hyvä laatia strategiset linjaukset kansainvälistymiselleen alueen työnantajia ja yrityksiä kuunnellen. Luonnollisesti myös kansalliset tutkintojen perusteet ohjaavat toimintaa.
Koulutuksen järjestäjän strategiset linjaukset vaikuttavat oppilaitosten ja yksiköiden kansainvälistymissuun-nitelmiin ja vastavuoroisesti linjauksia tarkistetaan yksiköille kertyneiden kokemusten mukaisesti. Samoin tutkintokohtaiset opetus- ja kansainvälisyyssuunnitelmat täydentävät toisiaan siten, että kansainvälisyys tulee näkyväksi kaikkiin tutkintoihin. Viimekädessä kansainvälisyys on osa opiskelijan henkilökohtaista opis-kelusuunnitelmaa.
7 Mahlamäki-Kultanen & Susimetsä, 2008, 80
31 Kuva 17. Kansainvälisen toiminnan vuoropuhelu
Tullakseen kiinteäksi osaksi opetusta kansainvälisen toiminnan pitäisi siis olla kirjattuna paikalliseen opetus-suunnitelmaan. Selvityksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole edelleenkään hyvällä tasolla suurimmassa osassa oppilaitoksia, vaikka tilanne on vuoden 2008 tutkimuksesta hiukan parantunutkin. Kansainvälisyyden ja opetussuunnitelmatyön löyhä yhteys ei ole pelkästään hitaasti kansainvälistyneiden oppilaitosten on-gelma, vaan myös kansainvälistymisessä pitkällä olevissa oppilaitoksissa vedotaan helposti siihen, että kan-sainvälinen toiminta halutaan pitää mahdollisimman konkreettisella tasolla ilman liiallista sääntöohjausta.
Haastattelujen perusteella oppilaitos voi toimia kansainvälisesti ilman, että kansainvälisyyttä on suoraan kirjattuna paikalliseen opetussuunnitelmaan. Oppilaitoksissa kylläkin myönnetään, että kansainvälisyyden sisällyttäminen opetussuunnitelmaan toimisi muistuttajana eli saattaisi aktivoida opettajia nykyistä enem-män kansainvälistämään opetustaan.
Ongelman erityisesti hitaasti kansainvälistyneissä oppilaitoksissa näyttäisi selvityksen mukaan olevan opet-tajien kiinnostuksen puute liittyen opetussuunnitelmatyöhön. Toisinaan kansainvälisyyden ja opetussuunni-telmatyön vähäistä yhteyttä selitetään myös sillä, että esim. kansainvälisille liikkuvuusjaksoille on niin vä-hän kysyntää opiskelijoiden keskuudessa, ettei kansainvälisyyden viemistä opetussuunnitelmatasolle kat-sota vielä tarpeelliseksi. Tästä herääkin kysymys, eikö kiinnostusta liikkuvuusjaksoihin lisäisi juuri opetuksen kansainvälistäminen.
Yhteinen asia, mikä kansainvälistymiskehityksessään eri tasolla olevien oppilaitosten haastatteluissa koros-tui, oli kansainvälisyyden, kuten tietysti kaiken kehittämisen, riippuvaisuus henkilöistä. Opettajilla kansain-välisen toiminnan kynnyksenä voi olla pelko oman kielitaidon riittämättömyydestä. Toisaalta kun ulkomaa-laisia opiskelijoita integroidaan opetukseen, opettajat saavat kokemuksia, jotka helpottavat kansainvälistä
32 toimintaa myös jatkossa. Tällä tavalla opettajia pystytään sitouttamaan ja luodaan rohkeutta itsensä kehit-tämiseen.
Henkilöstön osallistaminen kansainvälisen toiminnan kehittämiseen onkin yksi yleisimmistä keinoista, joilla kansainvälistymisen tasa-arvoa oppilaitoksissa edistetään. Yleisin on kuitenkin kotikansainvälisyys eli ulko-maiset vierailijat ja oppilaitoksen omat monikulttuuriset opiskelijat ja opettajat. Kansainvälisyyspalveluiden harjoittamalla tiedotustoiminnalla yritetään edellä mainittua henkilövaikutusta pienentää siten, että tieto kansainvälistymismahdollisuuksista kohdistetaan suoraan opiskelijoille, eikä opettajien tai ryhmäohjaajien välistyksellä.
Kansainvälistymisen edistämisen kriittiset menestystekijät ovatkin kyselyn mukaan juuri opettajat ja opiske-lijat. Kansainvälistyäkseen oppilaitos tarvitsee se arvoiltaan kansainvälisen ja aktiivisen henkilöstön että myös kansainvälisyydestä kiinnostuneita opiskelijoita. Myös hitaasti kansainvälistyneessä oppilaitoksessa on ymmärretty kansainvälisyyden merkitys opiskelijan kehittymiselle, mutta haastattelun mukaan opetta-jilla ei ole vielä tarpeeksi tietoa käytännön toiminnasta. Hyväksi koetusta visiosta huolimatta oppilaitok-sessa on edelleen aloja, joissa kansainvälistä toimintaa ei ole juuri lainkaan, johtuen opettajien rajallisista kansainvälisyystaidoista.
Riippumatta siitä, kuinka sitoutuneita johto tai opettajat ovat kansainvälisyysstrategian tavoitteiden toteut-tamiseen, organisoidaan kansainväliset opintokokonaisuudet yleensä itsenäisesti kansainvälisyystiimin toi-mesta. Tämä luo sen kuvan, että kansainvälisyys on edelleen irrallinen osa opintoja, eikä integroituna osaksi tutkintoja. Ihannetapauksessa kansainvälisyyteen liittyvät sisällöt toteutuvat lähtökohtaisesti läpäisyperi-aatteella osana opetussuunnitelmaperusteista prosessia. Tämä näyttäisi kuitenkin olevan vielä harvinaista ammatillisissa oppilaitoksissa.
Lopuksi voidaan todeta, että käytännön työ saa toki suuntaviivansa strategiasta, mutta puutteellinenkaan strategia ei estä toimivaa käytännön työtä. Lisäksi tulemme siihen jo moneen kertaan todettuun faktaan, että loppukädessä toimintaan vaikuttavat ihmiset – hyväkään strategia ei takaa hyvää toimintaa jos sitä ei ole toteuttamassa asiaan sitoutuneet ihmiset. Pahimmassa tapauksessa strategia jää vain paperiksi ja toi-minta lakkautetaan kun strategia on laadittu.
Lähteet:
Mahlamäki-Kultanen, S. & Susimetsä, M. (toim.).(2008). Ammatillisen peruskoulutuksen kansainvälistymi-sen nykytila johtamikansainvälistymi-sen näkökulmasta. Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna.
Opetushallitus. (2010). Vahvuutena kansainvälisyys. Kansainvälisen toiminnan strateginen suunnittelu am-matillisessa koulutuksessa. Oppaat ja käsikirjat 2010:10. Tampere.