Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut tarkastella taloudellisen seuraannon soveltamista kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvauksissa oikeusvarmuuden periaatteen näkökulmasta.
Keskeisessä asemassa on ollut oikeusvarmuuden periaatteen ja EU:n tehokkuusperiaatteen keskinäinen suhde, koska taloudellista seuraantoa sovelletaan ennen kaikkea tehokkuusperi-aatteesta johtuen. Tarkastelussa on ollut kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen ja siihen liittyvien oikeudenalojen tavoitteet, vastuun syntyminen kilpailuoikeudessa sekä sen edellytys-ten lähtökohdat, mutta ennen kaikkea taloudellisen seuraannon soveltamisala ja siihen liittyvät kysymykset.
Kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen alalla taloudellinen seuraanto on EU:n tehokkuus-periaatteen ilmentymä. Jos taloudellista seuraantoa ei sovellettaisi niissä tilanteissa, joissa kil-pailunrajoituksiin osallistuneet yritykset ovat joko oikeudellisesti tai taloudellisesti lakanneet olemasta, EU-oikeudessa vahvistetusta jokaiselle kuuluvasta oikeudesta vaatia korvausta kil-pailunrajoituksesta kärsimästään vahingosta tulisi käytännössä mahdotonta.
Taloudellisen seuraannon soveltamista on puolustettu ennen kaikkea kilpailuoikeuden täytän-töönpanojen tavoitteiden kautta. Nykyisin EU:ssa kilpailupoliittisesti korkeassa merkityksessä oleva kuluttajien hyvinvointi korostuu taloudellisessa seuraannossa, kun yksityisten toimijoi-den oikeuksia vahvistetaan entisestään. Lisäksi vahingonkorvausoikeudessa yleisesti tunnettu reparatiivinen vaikutus paranee taloudellisen seuraannon soveltamisen myötä, kun vahingon hyvittämiseen pyritään kaikin mahdollisin keinoin. Myös EU-kilpailuoikeuden täysi tehok-kuus ja tehokas vaikutus vaarantuisivat, jos kaikki vahinkoa kärsineet eivät voisi vaatia kor-vausta kärsimästään vahingosta. oikeutta on tulkittava ja sovellettava niin, että EU-oikeuden mahdollisimman tehokas toteutuminen on taattu.
Taloudellisen seuraannon soveltamista on perusteltu myös julkisoikeudellisen ja yksityisoi-keudellisen täytäntöönpanon tiiviillä vuorovaikutuksella. Tämän yhteyden vuoksi yrityksen käsitettä tulee soveltaa yhdenmukaisesti molemmissa täytäntöönpanoissa, jotta käsite on har-monisoitu käsittäen saman ulottuvuuden ja tulkintatavan. Yhdenmukaisella soveltamisella
vahvistetaan entisestään täytäntöönpanokeinojen vuorovaikutusta. EUT:n mukaan on siis sel-vää, että taloudellista seuraantoa tulee soveltaa kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten alalla ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa kilpailunrajoitukseen osallistuneen yrityksen koko osakekanta on myyty toiselle yritykselle, joka on yrityskaupan jälkeen purkanut ensin mainitut yritykset. Näiden perustelujen pohjalta on kuitenkin katsottavissa, että taloudellinen seuraanto soveltuisi laajemminkin tilanteisiin, joissa kilpailunrajoituksiin osallistuneet yritykset ovat lakanneet olemasta oikeudellisesti tai taloudellisesti. Tämä olisi selvää jatkumoa EU:n tavoit-teeseen helpottaa vahinkoa kärsineiden mahdollisuutta saada heidän vahinkonsa korvatuksi.
Toisaalta on myös huomioitu, että taloudellisen seuraannon soveltamisella on myös ongelma-kohtia. Esimerkiksi täytäntöönpanokeinojen eroavaisuudet sekä eri tasoisuudet tulisi ottaa huomioon. Vahingonkorvaukset ovat edellytyksineen ja omine prosesseineen erilainen koko-naisuus kuin hallinnolliset seuraukset. Esimerkiksi vahingonkorvausvastuun syntymisedelly-tyksenä oleva teon tuottamuksellisuus on hankala yhdistää taloudellisen seuraannon kautta kohdistettuun vastuutahoon. Yrityskaupassa luovutuksensaajan toimintaa on hankala nähdä edes välillisesti tuottamuksellisena toimintana suhteessa kilpailunrajoitukseen, jos ostaja on tehnyt siltä rationaalisesti edellytetyt ja odotetut toimenpiteet mahdollisten kilpailusääntöjen vastaisten toimintojen selvittämiseksi.
Lisäksi voidaan myös todeta, että vahingonkorvausoikeuden preventiivinen vaikutus ei talou-dellisen seuraannon kautta toteudu, koska pelotevaikutus kohdistuu kilpailunrajoittajan sijaan pikemminkin yrityskaupassa luovutuksensaajaan eikä sillä siten ole myöskään niin merkittä-vää käyttäytymistä ohjaavaa vaikutusta. Pelotevaikutuksen kohdistumisella merkittä-väärään tahoon voi olla vaikutuksia myös tehokkaaseen kilpailuun, jos yrityskaupoin ei edistetä tehokkaan kilpai-lun säilymistä markkinoilla. Taloudellisen seuraannon kautta tuleva vastuu ei myöskään ole perusteltavissa muilla vastuunjaon tilanteilla, kuten emoyhtiövastuulla. Emoyhtiöllä on mah-dollisuus käyttää vaikutusvaltaansa ja kontrollia tytäryhtiöissään, toisin kuin luovutuksensaa-jalla sen toiminnasta täysin irrallisissa yrityksissä. Taloudellista seuraantoa on perusteltu myös sillä, että ilman seuraantoa yritykset voisivat tahallisesti paeta kilpailuoikeudellista vastuus-taan. EU-oikeudessa ei ole kuitenkaan asetettu mitään mahdollisuutta luovutuksensaajalle es-tää vastuun kohdistuminen siihen, kuten esimerkiksi ympäristöoikeudessa
ympäristövahinko-jen osalta. Taloudellinen seuraanto ei siis ainakaan sellaisenaan sovellu ongelmitta suomalai-seen oikeustraditioon.
Tutkielmassa on analysoitu oikeusvarmuuden periaatteen ja tehokkuusperiaatteen sisältöä sekä niiden keskinäistä suhdetta ja vuorovaikutusta toisiinsa. Periaatteiden tarkastelu on keskittynyt erityisesti periaatteiden etusijajärjestykseen kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten kon-tekstissa. Oikeusperiaatteet voivat olla painoarvoltaan erilaisia, mikä vaikuttaa mahdolliseen oikeusperiaatteiden kollisioon. Kollision kautta syntynyt etusijajärjestys kuvaa ennen kaikkea periaatteiden taustalla olevien arvojen ja tavoitteiden etusijajärjestystä. Tämä näkyy myös oi-keusvarmuuden periaatteen ja tehokkuusperiaatteen välillä. Oioi-keusvarmuuden periaate arvope-riaatteena pyrkiikin muun muassa oikeuden ennakoitavuuteen ja hyväksyttävyyteen ja tehok-kuusperiaate tavoiteperiaatteena EU-oikeuden effet utileen.
Kyseiset periaatteet eroavat toisistaan periaatetyyppien lisäksi myös painoarvoiltaan. Periaat-teista oikeusvarmuus liittyy oikeuden syvempiin kerrostumiin. Kilpailuoikeudellisissa vahin-gonkorvaustapauksissa painoarvoerot eivät kuitenkaan näy, koska niissä tehokkuusperiaate esiintyy johtavana periaatteena. Vaikka EUT on todennut, että tehokkuusperiaatetta tarkastel-lessa tulee ottaa huomioon myös oikeusvarmuus ja että se on vahva argumentti oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa, oikeusvarmuus on jäänyt silti selvästi vähemmälle huomiolle kilpailuoi-keudellisissa vahingonkorvauksissa. Oikeusvarmuuden yleisestä painoarvosta johtuen se ei kuitenkaan saisi jäädä näkymättömäksi metaperiaatteeksi, josta ei tiedä onko sitä sovellettu vai ei. Ottaen kuitenkin huomioon tavoitteet, joita tehokkuusperiaatteella pyritään saavuttamaan, tehokkuusperiaatteen vahva soveltamiskäytäntö on perusteltu kilpailuoikeudellisissa vahin-gonkorvaustapauksissa.
Tutkielman johdannossa esitettiin hypoteesi oikeusvarmuuden periaatteen ja tehokkuusperiaat-teen mahdollisesta jännitteisyydestä. Tutkielmassa esitetyn perusteella on perusteltua esittää, että periaatteiden välillä on jännitteisyyttä. Jännite esiintyy erityisesti unionin tuomioistuinten argumentointitavassa, jossa korostetaan tehokkuusperiaatteen tavoitteita ja sivuutetaan oikeus-varmuuden yksilölliset arvot. EUT:lla voidaankin katsoa olevan jopa fundamentalistinen lä-hestymistapa yksilöille annettujen oikeuksien toteutumiselle kilpailuoikeudellisissa
vahingon-korvaustapauksissa, koska tehokkuusperiaatteelle annetaan lähes järkkymätön painoarvo suh-teessa muihin oikeusperiaatteisiin. EU:ssa korostuu siis vielä nykyäänkin laissez-fairen sijaan lakiin perustuvan järjestyksen saavuttaminen. Lakiin perustuvassa järjestelmässä oikeusnor-mien tulisi kuitenkin olla ennakoitavissa. Kaikkien tulisi pystyä ennakoimaan säännöksien kautta tulevat epäedullisetkin seuraukset, jotta niihin pystyisi tarvittaessa vaikuttamaan ja va-rautumaan. Oikeuden koherenssia on vaikea saavuttaa, jos tavoiteperusteiseen ratkaisutoimin-taan pyritään keinoin millä hyvänsä.
Koska tehokkuusperiaate on taloudellisen seuraannon soveltamisen painavin argumentti, myös taloudellisen seuraannon voidaan katsoa olevan ongelmallinen oikeusvarmuuden periaatteen näkökulmasta. Taloudellisessa seuraannossa näkyy oikeusvarmuuden tekijöistä erityisesti saa-vutettujen oikeuksien suoja. Yrityskauppojen tilanteissa luovutuksensaajat luottavat siihen, ettei niille siirry sellaisia vastuita, joita ne eivät ole havainneet ostokohteen esitarkastuksissa.
Yritysten tulisi voida ennustaa lakien soveltaminen ja siten heihin kohdistuvat vastuut, jotta taloudellinen seuraanto saavuttaisi myös sosiaalisen hyväksyttävyyden. Taloudellisen seu-raannon myötä on katsottavissa myös ainakin välittömien transaktiokustannusten nousu, mutta myös se, ettei täytäntöönpanokeinojen laajentuessa sosiaaliset hyödyt välttämättä enää kasva tehokkaalla tavalla.
Toisaalta on huomioitava, että oikeusvarmuuteen liittyy myös läheisesti oikeuskäytännön yh-tenäisyys sekä johdonmukaisuus. Yrityksen käsitteen johdonmukainen soveltaminen molem-pien täytäntöönpanojen aloilla voidaan katsoa parantavan johdonmukaisuutta ja siten myös oikeusvarmuutta. Lisäksi EUT on todennut, että taloudellisen seuraannon soveltamisella ei ole ongelmia oikeusvarmuuden kanssa julkisoikeudellisessa täytäntöönpanossa. Tältä pohjalta unionin tuomioistuimet ovat soveltaneet johdonmukaisesti ja koherentisti taloudellista seu-raantoa myös kilpailuoikeudellisissa vahingonkorvauksissa. EUT:lta on puuttunut kuitenkin taloudellisen seuraannon soveltamistilanteissa pro et contra -argumentaatio, vaikka oikeus-varmuus on kuitenkin otettu arvioitavaksi esimerkiksi leniency-ohjelmien yhteydessä. Tut-kielmassa esitetyn perusteella on perusteltua todeta, että myös taloudellisen seuraannon piiris-sä oikeusvarmuus tulisi ottaa arviontiin.
Koska taloudellisessa seuraannossa on kyse tuoreesta asiakokonaisuudesta, joka aiheuttaa luo-vutuksensaajiin nähden ongelmia, EUT voi joutua ottamaan kantaa uudestaan sen soveltami-seen. Voi olla, että tulevaisuudessa EUT jopa tulee laajentamaan taloudellisen seuraannon edellytyksiä vielä entisestään. Jos yritykseen katsotaan kuuluvan vielä laajemmin taloudellisia toimintoja taloudellisen seuraannon puitteissa, se heikentää oikeuden ennakoitavuutta yhä enemmän. Mahdolliseen vastuuseen joutuvalla yrityksellä tulisi olla keinoja, jolla se voi vält-tää vastuun, kun se näytvält-tää toteen, ettei se ole ollut tietoinen kilpailusääntöjen vastaisesta toi-minnasta. Oikeusvarmuuden ottaminen paremmin huomioon vaatisi esimerkiksi tutkielmassa esitetyn seuraantovastuuolettaman käyttöönottoa. Kuten todettu, olettamat ei ole vahingonkor-vaus- tai kilpailuoikeudessa mikään uusi tyyli muuttaa todistustaakkaa. Olettamalla pystyttäi-siin parantamaan oikeuden ennakoitavuutta yksittäistapauksissa, koska silloin kaikkien ta-pauksiin vaikuttavien oikeusperiaatteiden arvot ja tavoitteet otettaisiin paremmin huomioon.
Tämä vaatisi kuitenkin merkittäviäkin muutoksia koko kilpailuoikeudelliseen vahingonkor-vausinstituutioon, koska ilman mitään vastuutahoa, vahingonkorvauksen vaatiminen voisi tulla käytännössä mahdottomaksi. Tältä osin tulisi tutkia esimerkiksi luonnollisten henkilöiden henkilökohtaista vastuuta kilpailusääntöjen rikkomiseen, mutta siihenkään ei tulisi lähteä ke-vyin perustein, koska se olisi vastoin yhtiöoikeuden yleisiä periaatteita. Tämän asian ympärille kietoutuvaan kokonaisuuteen ei ole mahdollista vastata tämän tutkielman puitteissa, vaan se vaatii jatkotutkimusta. Koska esimerkiksi vahingonkorvausoikeuden pelotevaikutuksen ja va-hingonkorvausvastuun syntyedellytysten näkökulmasta taloudellisessa seuraannossa on auk-kokohtia, on perusteltua harkita taloudellisen seuraannon kehittämistä myös oikeusvarmuuden näkökulmasta.
Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että taloudellisella seuraannolla halutaan saavuttaa ennen kaikkea EU-oikeuden tehokas toteutuminen. Pelotevaikutus on saanut entistä enemmän painoarvoa, mikä viittaa kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten menevän enemmän Yh-dysvaltalaiseen suuntaan. Kuten tapaus CK Telecoms osoitti, tehokkuus ei ole enää EU-kilpailuoikeudessa kaikki kaikessa. Kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten ja yrityksen käsitteen kohdalla on kuitenkin hankalaa nähdä, että tehokkuuden ja tehokkuusperiaatteen ylemmyyden kohdalla tapahtuisi muutosta. Kilpailuoikeudellisten vahingonkorvausten pääta-voitteeksi on tutkielmassa esitetty olevan kaikille kuuluva oikeus vaatia korvausta
kilpailunra-joituksesta aiheutuneesta vahingosta. Jos yksilöillä ei olisi tätä oikeutta, useat tavoitteet ja pe-riaatteet eivät toteutuisi ja oikeuden saatavuus olisi de facto vaikeampaa. On kuitenkin perus-teltua esittää, että aivan kaikin keinoin tähänkään tavoitteeseen ei pidä päästä, vaan eri intres-sejä, kuten oikeusvarmuutta ja tehokkuutta, tulee punnita ja tasapainottaa keskenään.
Johdannossa esitettyyn Raition retoriseen kysymykseen on tässä tutkielmassa esitetty vastaus.
Tutkielman perusteella jatkan keskustelua kysymällä, voiko unionin tuomioistuimet vedota tehokkuusperiaatteeseen ja EU-kilpailuoikeuden täyteen tehokkuuteen jokaisessa tilanteessa, joissa ne pyrkivät saamaan EU:n tavoitteille jalansijaa kansallisissa oikeusjärjestyksissä? Ei ole kuitenkaan epäilystä, etteikö tehokkuusperiaate tulisi pysymään EUT:n volatiileimpana aseena sen tulkitessa sille esitettyjä kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauskysymyksiä.