Johtopäätökset

5.2.1 Opettajat oppimateriaalin valitsijoina

Tuloksista huomataan, etteivät opettajat yleisesti pidä hyvää opettajan opasta tai hyviä digitaalisia materiaaleja elintärkeinä oppimateriaalin valinnan kannalta. Kyselyn tulokset opettajan materiaalin tärkeydestä oppimateriaalin valinnassa olivat yllättävät verraten teoriaosuudessa esitettyyn tutkimusaineistoon oppimateriaalin ja opetussuunnitelman paikoittain samanarvoisuudesta. Tätä voitaneen selittää tuloksilla oppilaan materiaalien tärkeimmistä ominaisuuksista. Niitä olivat: hyvät tehtävät, selkeys ja ymmärrettävyys sekä hyvät teoriaosuudet. Opettajan opas tarjoaa opettajille paitsi oppilaan materiaalista saatavan rungon asioiden käsittelyjärjestykselle, myös opetuksellisia apuja tunnin suunnitteluun. Mikäli opettajat siis luottavat oppimateriaalin ja opetussuunnitelman vastaavuuteen, eivät he pidä opettajien materiaaleja sen kulmakivenä.

Etenkin digitaalisten oppimateriaalien osalta nämä tulokset ovat samassa linjassa Elsa Inkilän pro gradu -tutkielman ”Opettajien näkemyksiä digitaalisista oppimateriaaleista lukion kemian opetuksessa” (2018) kanssa. Hänen haastatteluissaan selvisi, etteivät

42

opettajat halunneet käyttää digitaalisia oppimateriaaleja teknologian takia, vaan niistä piti olla jotain etua perinteisiin menetelmiin verrattuna. Opetushallituksen ylläpitämässä KenGuru-materiaalissa nousee esille se, että digitaalisten materiaalien käytössä olennaista on se, miten ja mihin sitä käytetään.

Tutkimuksessani opettajien välisissä keskusteluissa oppimateriaalia valitessa digitaaliset oppimateriaalit ja niiden käyttö nousi usein esille. Keskusteluista voidaan johtaa, että KenGuru-materiaalin ja Ilomäen (2012) näkemykset siitä, että opettajat pääsääntöisesti käyttävät digitaalisia oppimateriaaleja tuottamaan oppimiskokemuksia, joita ei perinteisillä välineillä pystytä tuottamaan, pitävät paikkansa. Molemmissa materiaaleissa sekä tutkimuksessani kuitenkin nousee esille vähemmistö, joka ei ole vielä valmis muuttamaan opetuskäytäntöjään digitaaliselle materiaalille sopivaksi. Vaikka digitaalisten materiaalien käyttö opetuksessa on muuttunut asiantuntijamaisempaan suuntaan vuosien saatossa, tulee opettajien yhtä pyrkiä kehittämään itseään työssään.

Digitaalisen oppimateriaalin vanhanaikaisista käyttötarkoituksista ei voi kuitenkaan ainoastaan syyttää opettajia. Materiaalipula on suuri etenkin laadullisesti. Osa digitaalisesta oppimateriaalista on vanhanaikaista, mikä soveltuu perinteisiin opetusmenetelmiin ja uuden tarkoituksenmukaisemman oppimateriaalin löytäminen näennäisesti laajasta digimateriaalin joukosta on vaikeaa sekä työlästä. (Ilomäki 2018.) Suurin yksittäinen ryhmä, joka oli digitaalisten oppimateriaalien kanssa vaikeuksissa olivat lukion opettajat. Sähköiseksi muuttuneet ylioppilaskirjoitukset ja yhä kehittyvät laskin- ja visualisointi ohjelmistot suurentavat opettajien välistä tasoeroa digitaalisten materiaalien käytössä.

Opettajat huomioivat opetussuunnitelmaa yllätyksekseni erittäin paljon keskustellessaan oppimateriaalien valinnasta ja valintaa tehdessään. Huomion arvoista oli se, että opettajien välisissä keskusteluissa oppimateriaalin valinnasta opetussuunnitelmat ja niiden toteutuminen olivat toiseksi yleisin perustelu materiaalin valinnalle. Erityisesti paikallisten ja koulukohtaisten opetussuunnitelmien esiintyminen useammassa vastauksessa oli yllättävää.

Tämä voi johtua siitä, että kansalliset opetussuunnitelman perusteet ovat paisumassa koko ajan pidemmiksi ja yhä enemmän tulkinnanvaraisiksi. Paikalliset ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat tehdään työryhmällä, joka tulkitsee nämä perusteet ja muovaa

43

paikallisesti toimivan ja erityispiirteisen paketin. Tätä opetussuunnitelmaa, sen arvoja ja tavoitteita opettajien on helpompi tulkita ja toteuttaa. Vaikka vuonna 1992 Opetushallituksen tekemä päätös siirsi vastuun oppikirjojen ja opetussuunnitelman vastaavuuden tarkistamisesta opettajalle, nykyiset oppikirjat noudattavat kansallista opetussuunnitelmaa varsin hyvin. Salla Piirosen pro gradu -tutkielman ”Lukion matematiikan ensimmäisen kurssin oppikirjojen vastaavuus lukion opetussuunnitelmaan”

tulokset tukevat tätä. Opettajat varmasti vertaavatkin valittavaa oppimateriaalia paikalliseen opetussuunnitelmaan ja valitsevat siihen sopivimman.

5.2.2 Erot eri kouluasteiden opettajien kriteereissä oppimateriaalin valinnalle Tulokset siitä, että yläkoulun opettajat huomioivat opetussuunnitelman toteutumisen ja opettajan oppaan laadun lukion opettajia enemmän olivat ennakko-oletukseni mukaisia.

Vastaavasti uskoin lukion opettajien huomioivan oppikirjaan liitettyjen digitaalisten materiaalien laadun ja sen, kuinka hyvin laskinten ja laskinohjelmistojen käyttö oli huomioitu oppimateriaalissa yläkoulun opettajia paremmin. Erot eivät olleet niinkään selkeät opetussuunnitelman ja opettajan oppaan laadun huomioimisessa, mutta lukion digitalisaatio näkyi erittäin selkeästi tutkimustuloksissa.

Ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen ja lukion matematiikan syvyys ovat syitä lukion opettajien tarpeelle Ilomäen (2012) peräänkuuluttamalle laadukkaalle digitaaliselle oppimateriaalille. Monet yläkoulun opettajat toivovat myös saavansa käyttöön oppimateriaaleja, jotka tukevat oppilaiden teknologian käyttöä matematiikan oppimisen apuna valmistaakseen heitä lukiota varten. Lukion digitalisoituminen luo tarpeen kouluasteiden välisen harppauksen pienentämiseksi niin tiedon kuin taidon puolella.

5.2.3 Opettajien kokemuksen määrän vaikutus oppimateriaalin valintaan

Oletin tämän tutkimuskysymyksen vastauksen olevan selkeä ja näkyvän jakaumana, missä vastavalmistuneiden opettajien tulokset eroavaisivat pitkään ammatista olleiden opettajien tuloksista. Uskoin eron olevan nimenomaan suuntaan, jossa vasta valmistuneet kiinnittäisivät enemmän huomiota digitaalisiin oppimateriaaleihin ja teknologisiin valmiuksiin, kun kauemmin ammatissa toimineet puoltaisivat vanhoja keinojaan.

Laskinohjelmistojen ja muiden digitaalisten työvälineiden huomioinnista oppimateriaalissa kysyttäessä vastauksissa oli eroa sen suhteen, kuinka kokeneita vastaajat olivat työssään. Vastoin ennakko-oletustani pidempään ammatissa toimineet

44

vastasivat tähän väittämään myöntyvämmin. Pisimpään virassa olleet olivat myös kaikista ryhmistä eniten samaa mieltä väittämän: ”Oppikirjaa valitessa painotan oppikirjaan liittyviä digitaalisia materiaaleja” kanssa. Mahdollinen selitys edellä mainituille tuloksille saattaa olla, että pitempään virassa toimineet tarvitsevat ja haluavat tukea uusien ohjelmistojen käyttöön pysyäkseen kehityksessä mukana. Digitaalisten oppimateriaalien painotus oppimateriaalin valinnassa taas viittaa siihen, että heillä on myös halu käyttää näitä oppimiaan taitoja opetuksessa.

5.2.4 Matematiikan osuus koko opetuksesta ja sen vaikutus oppimateriaalin valintaan

Oletusarvoista tämän tutkimuskysymyksen kohdalla oli, että mitä suurempi osuus matematiikan opetus on opettajan koko opetuksesta, sitä asiantuntijamaisempaa hänen opetuksensa ja käytäntönsä ovat. Tulokset olivat oletukseni suuntaisia, sillä suhteessa eniten matematiikkaa opettavat suosivat eniten digitaalisia oppimateriaaleja ja pitivät laskinohjelmistojen ja muiden digitaalisten työkalujen laatua tärkeinä.

Perinteisten oppikirjojen katsotaan olevan usein tietokäsityksiltään myös staattisia ja perinteisiä. Digitaaliset oppimateriaalit puolestaan tarjoamiensa mahdollisuuksien ansiosta ovat oppimisen kehittämisen ytimessä. Niistä löytyy dynaamisen asiantuntijamaisen tietokäsityksen piirteitä. Ne tarjoavat tilaisuuksia esimerkiksi käyttää tietoa ongelmanratkaisuun, hakea tietoa ja ennen kaikkea arvioida haetun tiedon luotettavuutta. Nämä ovat Paavolan ym. (2012) mukaan asiantuntijamaisen tietokäsityksen elementtejä.