Positiivinen pedagogiikka on suhteellisen uusi tieteellinen alue, jonka pohja on positiivisessa psykologiassa. Positiivinen psykologia painottaa ihmisen hyvin-vointia, vahvuuksia, voimavaroja ja näiden vahvistamista. (Uusitalo-Malmi-vaara 2014a, 14.)
Tämän pro gradu -tutkielmani aihe kumpuaa omasta työhistoriastani eri-tyistä tukea tarvitsevien oppilaiden parissa. Usein tällaisilla oppilailla minä- ja oppijakuva on negatiivinen, sillä heidän oppimistaan tai pikemminkin oppimi-sen estettä tarkastellaan vaikeuksien näkökulmasta, joko diagnoosista johtuvasta oppimisen haasteesta tai muusta esillä olevasta ongelmasta, kuten käyttäytymi-sen tai sosioemotionaalisten pulmien näkökulmasta. Ongelmakeskeisyys saattaa peittää liikaa alleen niitä vahvuuksia, joita oppilaalla on ja joiden tunnistamisen ja hyödyntämisen kautta oppilaan oppimista ja myönteistä kasvua voitaisiin tu-kea. Oppilaan vahvuuksien tunnistaminen, niiden sanoittaminen ja vahvistami-nen voisi toimia positiivisena interventiona oppimisen tai koulunkäynnin pul-miin. Toisaalta pro graduni aiheen valintaan vaikutti myös huoli lasten ja nuor-ten pahoinvoinnista. Masentuneisuus ja ahdistuneisuus ovat Suomessa lisäänty-neet samaan aikaan kun aineellinen hyvinvointi on kasvanut. Masennuslääkkei-den myynti kasvoi Suomessa vuosina 1990-2013 kymmenkertaiseksi ja tällä het-kellä lähes puoli miljoonaa suomalaista käyttää masennuslääkkeitä. Myös lasten ja nuorten masennus ja mielialahäiriöt ovat yleistyneet. Suomessa on arvioilta yli 90 000 lasta, jotka kärsivät jonkinasteisesta mielenterveyden ongelmasta. Mielen-terveysongelmista kuten masennuksesta on alettu puhumaan jo kansantautina.1 Tutkimusten mukaan mielenterveyden ongelmia voisi ehkäistä muun muassa
1 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksia 2018. Saatavilla: https://thl.fi/fi/web/mielenter-veys/mielenterveyshairiot/nuorten-mielenterveyshairiot. Lisäksi mm. Yle Uutiset uutisoi 28.11.2018, että lapsen elämä on monimutkaistunut ja psykiatrista hoitoa haetaan enemmän kuin koskaan. Saatavilla:
https://yle.fi/uutiset/3-10527451
optimismia, toivoa sekä rohkeutta kasvattamalla (Seligman & Cśikszentmihályi 2000, 7).
Materiaalisen hyvinvoinnin kasvu ei ole lisännyt henkistä hyvinvointia vaan päinvastoin. Hyvinvointivaltio voi pahoin ja se näkyy myös koulussa.
Vaikka suomalainen koulu on niittänyt mainettaan maailmalla hyvien oppimis-tulosten ansiosta, samaan aikaan tutkimustulokset kertovat, että suomalaisista lapsista ja nuorista vain alle kymmenesosa sanoo pitävänsä koulunkäynnistä.
Kouluviihtyvyyden osalta Suomi jää muita Euroopan maita huomattavasti alhai-semmalle tasolle.2 Huonon kouluviihtyvyyden yhdeksi syyksi on noussut oppi-laiden kokema heikko turvallisuuden tunne koulussa. Turvallisuus pitää sisäl-lään fyysisten turvallisuuden lisäksi myös psyykkisen ja sosiaalisen turvallisuu-den, kuten hyväksytyksi tulemisen kokemuksen tai kiusaamisen kohteeksi jou-tumattomuuden. (Piispanen, 2008, 146-156.)
Voisiko uudenlaisilla pedagogisilla ratkaisuilla vaikuttaa oppilaiden hy-vinvoinnin parantamiseen ja sitä kautta myös kouluviihtyvyyden kohenemi-seen? Näen, että oppilaiden hyvinvoinnin lisäämisessä koulut ovat avainase-massa. Opettajien ammattitaito, vuorovaikutustaidot, käytössä olevat työtavat ja opetusmenetelmät, kuten myös työtä ohjaava oppimiskäsitys vaikuttavat siihen, kuinka oppilaat koulussa kohdataan, kuinka opetusta suunnitellaan ja toteute-taan sekä kuinka oppilaita arvioidaan. Perusopetuksen opetussuunnitelma, joka on opettajan työtä ohjaava ja tukeva käsikirja, antaa tärkeitä ohjeita edellä mai-nittuihin seikkoihin. Se ohjaa vahvasti oppilaiden hyvinvoinnin huomioimiseen, kannustavan ja rohkaisevan palautteen antamiseen sekä oppimisen iloa tuotta-vien kokemusten tarjoamiseen.3
Seligman, Ernst, Gillham, Reivich ja Linkins (2009) kirjoittavat, että keskus-telua koulujen hyvinvointipainotteisesta opetuksesta on paljon. Vanhemmat
2 Suomi oli kolmenkymmenen OECD-maan vertailussa sijalla 18 tutkittaessa koulussa tapahtuvaa kiusaa-mista ja koulunkäynnistä pitämistä. UNICEF Innocenti Research Centre, Report Card 7, 2007: Child Pov-erty in perspective: An overview of child well-being in rich countries. https://www.unicef-irc.org/publica-tions/pdf/rc7_eng.pdf
3 Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014, 17-28) arvoperusta sekä oppimiskäsitys tuovat esille mm.
oppilaan ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden huomioimisen sekä myönteisen minäkuvan vahvistamisen.
Koulun toimintakulttuurin rakentamisessa yhdeksi tärkeäksi avainsanaksi nostetaan hyvinvointi ja turval-linen arki.
ovat huolissaan siitä erityisesti siitä, että opetussuunnitelmat sisältävät asioita, jotka ovat kasvattajien tai poliitikkojen määrittämiä ja jotka poikkeavat sellaisista arvoista, joita he toivoisivat lapsilleen opetettavan. Kouluihin laadittavat hyvin-vointiohjelmat ja positiivinen pedagogiikka voisi edistää taitoja ja vahvuuksia, joita useimmat, ehkä kaikki vanhemmat arvostaisivat. Lisäksi ne tuottavat mitta-via parannuksia oppilaiden hyvinvointiin ja käyttäytymiseen sekä helpottavat oppilaiden sitoutumista oppimiseen ja koulumenestykseen. (Seligman ym. 2009, 295.)
Koulun tulisi ilmentää kulloiseenkin aikaan ja aikakauteen liittyviä yhteis-kunnallisia tarpeita ja pyrkiä osaltaan vastaamaan näihin tarpeisiin. Vaikutus on myös vastakkaista. Yhteiskunta muutosprosesseineen ja ilmiöineen vaikuttavat tavalla tai toisella koulun kaikkeen toimintaan, lähtien kansalliselta, jopa globaa-lilta ja poliittiselta tasolta, paikallisen ja organisaatiotason kautta aina luokka-huonetyöskentelyn tasolle. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa sanotaan, että yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat väistämättä oppilaiden kehitykseen ja hyvinvointiin sekä koulun toimintaan (POPS 2014, 18). Koulun tehtävä ei ole vain kasvattamista ja kouluttamista, vaan myös oppilaiden sivistämistä ja yhteiskun-nan ylläpitämistä. Koulun opetus- ja kasvatustehtävä on myös oppilaiden kas-vattaminen yhteiskunnan hyväksi niin, että he ovat tulevaisuudessa kykeneväi-siä vaalimaan omalla toiminnallaan ja valinnoillaan yhteiskunnan säilymistä ja kehittämistä. (Värri 2004, 151-152.) Oppilaat ovat tulevia yhteiskunnan rakenta-jia, vaikuttajia ja tekijöitä. Ei ole siis yhdentekevää, millaisella arvopohjalla kou-lut toimivat ja kuinka opetus- ja kasvatustyötä toteutetaan. Opettajat toimivat kaikessa myös itse esimerkkinä kasvamassa ja kehittymässä oleville lapsille ja nuorille. Millaisia malleja ja oppeja koulu tarjoaa ja millaisia muistoja jättää?
Nämä kaikki ovat eväsrepussa lapsilla ja nuorilla, kun he etsivät paikkaansa yh-teiskunnassa aikuisiän kynnyksellä. Koulujärjestelmää kehitetään jatkuvasti, mutta pystyykö kehitys vastaamaan muutostarpeisiin siten, että se ei unohda tär-keintä, kehittymässä ja kasvamassa olevaa, omaa yksilöllistä identiteettiään ra-kentavaa ainutlaatuista yhteiskunnan tulevaa rakentajaa?
Opetussuunnitelma lupaa, että perusopetuksessa kohdataan muutostar-peita avoimesti, arvioidaan niitä kriittisesti ja otetaan vastuuta tulevaisuutta ra-kentavista valinnoista. Erityisesti laaja-alaisen osaamisen tarpeen nähdään nou-sevan ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen yleensäkin edellyttävät laajaa ja moni-puolista osaamista. Perusopetuksen yksi tehtävä on tukea ihmisenä kasvamista, ja tärkeänä pohjana sille on se, että rohkaistaan oppilaita tunnistamaan oma eri-tyislaatunsa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa sekä arvosta-maan itseään. (POPS 2014, 18- 20.)
Positiivinen pedagogiikka painottuu oppilaiden vahvuuksien huomaami-seen sekä tähtää onnellisuutta lisäävään, oppilasta kannattelevaan hyvinvointiin (Sandberg & Vuorinen 2015, 13). Tulevana luokanopettajana minua kiinnostaa, kuinka positiivista psykologiaa voidaan soveltaa opetus- ja kasvatustyössä, kuinka positiivinen pedagogiikka teorioineen sekä käytäntöineen suhteutuu tä-män päivän koulukontekstiin, jota on kovastikin kritisoitu siitä, että se edelleen painottuu ongelmalähtöisyyteen sekä akateemisten taitojen ylikorostamiseen.
Tässä pro gradu- tutkielmassani selvitän, kuinka opettajat hahmottavat positiivi-seen pedagogiikkaa ja vahvuusperustaista opetusta ja millaisia keinoja he käyt-tävät oppilaiden vahvuuksien huomioimiseen ja niiden hyödyntämiseen opetus-työssä ja koulun arjessa. Vahvuusperustainen opetus ammentaa ajatuksensa po-sitiivisesta pedagogiikasta, joka kulkee tutkielmassani teoreettisena viitekehyk-senä.