Haasteet ja ongelmat

”Tuo sana positiivisuus on se, joka ihmisiä ärsyttää” (H1)

Kolmannessa tutkimuskysymyksessäni kartoitin myös mahdollisia haasteita tai ongelmia, joita opettajat ovat kohdanneet käyttäessään positiiviseen pedagogiik-kaan pohjautuvaa vahvuusperustaista opetusta. Opettajat olivat kokeneet, että positiivinen pedagogiikka herättää ristiriitaisia ajatuksia työyhteisötasolla.

Orientaation ylläpitäminen koettiinkin työyhteisötasolla kaikkein haasteellisim-maksi. Opettajat kokivat, että mikäli aihetta ei tunneta riittävästi, sen

toiminta-ajatus saatetaan tulkita väärin. Luullaan et koko ajan silitellään myötäkarvaan ja hoe-taan hyvä hyvä hyvä (H6).

Aina varmaan isossa työyhteisössä on niitä et jotka pitää ihan hömppänä, eikä osa asiasta innostu eikä tartte innostuakaan. Et jos tästä ei innostu, niin aika vaikea sitä on pitää et saa semmosen flown päästä kiinni. (H4)

Voihan olla, et jotkut ajattelee, et se on jotain amerikkalaista hömpötystä --- Meilläkin on iso koulu niin on täällä sellasiakin, jotka vastustaa tämmöstä. (H3)

Saattaa nosta paljonkin tunteita herättäviä ennakkokäsityksiä --- usein kuulee tuolla et no se positiivinen pedagogiikka, se nyt on vaan semmosta kehumista, eikä siinä oikeesti puu-tuta niihin tärkeisiin asioihin ja niihin juttuihin, mitkä ei toimi, et yritetään ehkä vaan si-vuuttaa tai näin. Se ei todellakaan pidä paikkaansa --- Ehkä tämmönen niinku ihmisten mielikuvat jopa oman työyhteisön sisällä, kun he ei tiedä mitä sen on, niin siin voi tulla semmonen pinnallinen käsitys. (H7)

Ehkä huomaan jostain rivienkin välistä ja joskus ihan suoraankin et ei ehkä oo se kiinnos-tus tai semmonen, ei nyt ihan höpöhöpö, mutta vähän sillai, et tää on nyt tätä. Tää ei ole sitä jatkuvaa hyvää ja hyvän hokemista, sitä se ei oo. (H6)

Itse koen, että aikuisyhteisössä on vaikeinta tätä orientaatiota pitää yllä. Täytyy olla hyvä usko itseen ja semmonen arvostus itseä kohtaan itsetuntemus et sä pystyt pitää tätä tulta yllä. --- On niitä opettajia, jotka ei niinku nää tätä yhtään, ajattelevat, et tämmönen ei kuulu tämmöseen työhön. (H1)

Opettajat myös kokivat, että voi olla parempi, ettei positiivista pedagogiikkaa tuo aktiivisesti esille työyhteisössä, jos siihen suhtaudutaan epäillen tai vastustaen.

Osa oli vuosien mittaan jossakin määrin jopa lopettanut puhumisen positiivisesta pedagogiikasta tai vahvuusnäkökulman ottamisesta. He kokivat, että kouluissa edelleen painottuu ongelmakeskeisyys ja oppilaiden asioista puhutaan opetta-janhuoneessa liian vapaasti ja joskus erittäin ikävään sävyyn.

Mä oon huomannu ite sen, et vuosine myötä oon yhä enemmän lopettanu puhumisen tästä silleen, että en ota omaa mielipidettä aktiivisesti esille. Mä oon huomannu sen, että se on niin hastavaa lähtee välillä tämmösiin keskusteluihin. (H1)

”Opettajien on hirveen vaikee antaa periks jostakin vanhasta” (H1)

Myös se tuotiin esille, että uusi menetelmä, uudenlaiset ajatus- ja toimintamallit on vaikeaa ottaa käyttöön. Vaikka positiiviseen pedagogiikkaan uskottaisiinkin, niin usein opettajilla on niin vakiintuneet ajattelu- ja toimintamallit, että niiden muuttaminen voi olla todella haasteellista.

Ne ihmiset ei muutu siellä vaikka niille tuotais mitkä suunnitelmat. --- Se ei ole meille suo-malaisille hirveen luontainen tapa. Pimeä kansa täällä kylmässä pohjolassa, harvassa

asuttu. Ollaan kriittisiä itselleen ja kaikelle muillekin. Se on opettajien oma itsetuntemuk-sen kysymys ja se tapa, miten he on oppinu ja se käsitys. He on hirmu ankaria itelleen, mä nimitän pienen häkin ihmisiä. Kauheen pienessä häkissä niiden omien ajatusten kanssa.

Minusta tuntuu, että semmonen positiivinen ote omaan itteen, niin se on välillä hukassa.

Suitset kauheen tiukalla. --- Opetusalallakin on myös aika paljo mun mielestä itsekkyyttä ja semmosta, että tää minun tapani on oikea (H1)

Se on hirmu vaikeita meille aikuisellekin lähteä sanottamaan vaikka mitä mä osaan. Että myös me aikuiset ollaan aika hukassa sen asian kanssa, kun ei olla harjoiteltu niitä asioita.

Se kehuminen koetaan vähän semmoisena nolona, et ei ajatella sitä sellaisena voimavarana sellaisena yhteisenä varantona. (H2)

Haasteena nähtiin myös tilanteet, joissa vahvuusperustaista opetusta toteutta-neen opettajan työtä jatkaa toinen opettaja, jolla on erilaiset tulokulmat opetta-miseen. Esille otettiin erityisesti vanhempien näkökulma ja heidän sopeutumi-sensa opettajanvaihdoksesta johtuviin muutoksiin ja toisaalta myös se, ettei uu-delle opettajalle koidu hankaluuksia edeltäjänsä vahvuusperustaisesta työot-teesta.

Oon huomannu pariin kertaa, kun oma pedagogiikka on mitä on, siinä nää tietyt asiat on läsnä, niin sit se että siihen tulee jatkamaan joku toinen opettaja, jolla voi olla toisenlaiset tulokulmat asioihin ja eikä siis mitenkään välttämättä yhtään sen huonommat tai heikom-mat mutta toisenlaiset. Mut kun vanhemheikom-mat on oppinut ja tottunut siihen mun tapaan, tää on varmaan ihan yleisempikin ilmiö, eikä liity vain positiiviseen pedagogiikkaan. Et jos on vuosia ollut joku opettaja ja sitten tulee uus, niin sitä on vaan tutustuttava ja opittava tun-temaan sitä opettajan työtä. Siinä mul on ollu välillä itsellä semmonen pelko, että ei sille toiselle opettajalle tulis mitään hankaluutta siinä, et onhan ne vanhemmat ihan varmasti nyt ymmärtäneet sen et mikä on se realistinen taso ja kuva siitä. (H7)

”Se kiire, iso luokkakoko ja resurssien vähyys” (H4)

Opettajat näkivät suurena haasteena opettajan työn hektisyyden ja vaativuuden.

Opettajat kokevat yleisellä tasolla suurta riittämättömyyttä, kun aika ei tahdo riittää siihen, että ehtisi jokaisen oppilaan oppimisen ja hyvinvoinnin edistämi-seen paneutumaan riittävästi. Syyksi nähtiin isot luokkakoot, tuen tarpeiset op-pilaat sekä aikuisresurssien vähyys. Kouluihin kaivattiin lisää aikuisia, jotta eri-tyisesti myös tuen tarpeessa olevien oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen toteutuisi paremmin. Opettajien jaksamisesta oltiin huolissaan ja sen myötä siitä, kuinka voimavarat riittävät aitoon kannustavaan ja myönteiseen työotteeseen.

Myös se nähtiin haasteena, kuinka kohdata kaikki oppilaat tasapuolisesti juuri sen vuoksi, että toiset tarvitsevat ja myös ottavat aikuisen huomion herkemmin kuin toiset.

Älyttömän iso asia, kun nyt on yleisopetuksen luokissa niin paljon lapsia, jotka on tehos-tetulla tuella, erityisellä tuella tai suorastaan väärässä paikassa. Osa ei ole edes koulukun-toisia. --- Jos sinne tuodaan lapsia joilla on tunne-elämän, käytöksen, oppimisen haastetta, vaikka olis itse klovni, ihana maailman taiturein ope, niin se ei yksin sitä hommaa pysty klaaraa. (H6)

Haasteena mä näen ison luokkakoon. Jos on tosi paljon oppilaita ni se vaikuttaa kun joka luokassa on aika erilaisia tuen tarpeita ja muita --- Se kiire, ehkä se iso luokkakoko ja re-surssien vähyys. Jos muuten on kovin kuormittunut luokan asioitten hoitamisesta ni tää on ehkä yks niistä asioista jos ei oo ihan sisällä siit positiivisesta pedagogiikasta ni sit sen varmaan helpommin jättää kun siitä arjesta selviäminen on iso työ. Tää on niin hektistä ja isot luokat. Jotkut tarvii paljo enemmän tukea ku toiset, ihan pelkästään siihen olemiseen tarvii sitä aikuista. (H4)

Tästä luokasta löytyy kaikki tuen tarpeet ja kaikki maholliset tarpeet --- Opettajan näkö-kulmasta just nämä jaksamisen haasteet, että kuinka jaksaa kannustaa ja kuinka läheisiä nämä käsitteet on omassa elämässä. --- Se on vähän haaste koska ne vilkkaat ja ne jotka haluaa sitä open huomiota ni nehän saaki sitä. Sit on paljon niitä takapenkin tyttöjä ja poi-kia jotka on aina hiljaa ja aina nätisti ja niit ei paljon kehuta siitä, kun se on vähän kun itsestään selvään kun he aina on näin, ni se on semmonen haaste et miten sais tasapuolisesti kaikille (H3)

Kun aatellaan näitä uudistuksia mitä meidänkin alalla tehdään ja inkluusiota ja kaikkea sitä niin opettajat on kovilla. Sen kuulee ympäri Suomea tuolla, kun juttelee eri kouluyh-teisöjen kanssa, niin vaatimukset on kovat ja koetaan suurta riittämättömyyttä tällä het-kellä. (H7)

”Tämmönen iso laiva kääntyy hirveen hitaasti” (H1)

Positiivisen pedagogiikan nähtiin olevan tulossa enenevässä määrin tutuksi suo-malaisissa kouluissa jo koulutuksen tarjonnan, tiedon lisääntymisen myötä. Siitä huolimatta opettajat kokivat, että työtä on vielä paljon tällä saralla. Positiivinen pedagogiikka on edelleen liian tuntematonta ja vaikka tietoisuus siitä lisääntyy-kin ja pedagogisen suuntauksen tarpeellisuus tunnustetaan ja yleinen hyväk-syntä saavutetaan, siitä huolimatta muutokset eivät tapahdu hetkessä.

Mut tämmönen iso laiva kääntyy hirveen hitaasti ja jos ihmisillä ei oo mitään kosketuspin-taa tähän itellä, jos sulla ei oo minkään näköstä ajatusta, et tää vois olla semmonen juttu, ni ei tää tartu yhtään. (H1)