Jatkotutkimusehdotuksia on aiheen tiimoilta runsaasti. Valmennuksesta tarvitaan selkeästi lisää tietoa tuki-, ohjaus- ja kuntoutusmenetelmänä.
Voimaantumisen kokemuksia valmennusprosessista voisi tutkia lisää isommalla kohdejoukolla.
Tutkimuksessa voisi syventyä tarkemmin esimerkiksi voimaantumista edistäviin tai estäviin
teki-61
jöihin, kumpaankin teemaan aihe kerrallaan. Mitkä näiden tekijöiden syntyyn erityisesti vaikutta-vat valmennusprosessissa? Kokemuksia voisi lähestyä niin ikään toimijuuden tai osallisuuden kautta: millaista toimijuutta tai osallisuutta neuropsykiatrinen valmennus tuottaa asiakkaan omaan elämään?
Seurantatutkimus valmennusprosessissa opeteltujen toimintatapojen juurtumisesta asiakkaan arkeen ja elämänhallintaan olisi tarpeellista. Olisi mielenkiintoista tutkia, ovatko toimintatavat jääneet pysyväksi osaksi arkea?
Arvokasta tietoa saataisiin lisäksi valmentajien näkökulmasta. Millaisilla keinoilla neuropsykiatri-set valmentajat kokevat työssään tukevansa asiakkaan voimaantumista? Valmentajien näkökul-ma toimijuuden tai osallisuuden tukemiseen olisi myös tutkimisen arvoinen. Lisäksi olisi kiinnos-tavaa selvittää, millaiset koulutukseen ja työkokemukseen liittyvät tekijät ovat neuropsykiatrisen valmentajaksi kouluttautumisen taustalla.
Lähteet
Aaltonen, T. 2009. Haastattelun rajoilla. Afaattisen puhujan haastatteleminen. Teoksessa Ruusu-vuori, J. & Tiittula, L. (toim.) Haastattelu - tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. 2. painos. Tampere:
Vastapaino.
Ahlström, B. H. & Wentz, E. 2014. Difficulties in everyday life: Young persons with attention-deficit/hyperactivity disorder and autism spectrum disorders perspectives. A chat-log analysis.
International journal of qualitative studies on health and well-being. 9 (1), 1–9.
Alanko, S. & Lämsä, R. (toim.) 2018. Oma väylä -kuntoutuksen kehittäminen. Kehittämistyö palve-luntuottajien näkökulmasta. Kuntousta kehittämässä -sarjan julkaisuja 5. Helsinki: Kela.
Antikainen, A. 1996. Merkittävät oppimiskokemukset ja valtautuminen. Teoksessa Antikainen, A.
& Huotelin, H. (toim.) Oppiminen ja elämänhistoria. Aikuiskasvatuksen 37. vuosikirja. Kansanva-listusseura: Helsinki.
Antikainen, A. 1998. Kasvatus, elämänkulku ja yhteiskunta. Porvoo: WSOY.
Antikainen, A., Houtsonen, J., Kauppila, J. & Huotelin, H. 1996. Living in Learning society. Life-his-tories, identities and education. Falmer Press Ltd: Lontoo.
Appelqvist-Schmidlechner, K., Lämsä, R. & Tuulio-Henriksson, A. 2017. Oman väylän kulkijat. Ke-lan neuropsykiatrisen kuntoutuksen aloittaneiden nuorten aikuisten psykososiaalinen hyvinvoin-ti. Työpapereita 120. Helsinki: Kela.
Bannink, F. P. 2007. Solution-Focused Brief Therapy. Journal of contemporary psychotherapy, 37 (2), 87–94.
63
Brunila, K. 2011. Mielentilan markkinoilla: rikostaustaisten nuorten aikuisten koulutus, ohjaus ja kuntoutus. Nuorisotutkimus 29 (2), 81–94.
Castrén, M. 2019. Diagnostiikan perusta nykykäsityksen mukaan. Teoksessa Timonen, T., Castrén, M. & Ärölä-Dithapo, M. Autismikirjo. Tausta, diagnostiikka ja tutkimus. Jyväskylä: PS-Kus-tannus, 42–48.
Deal, L. S., Sleeper-Triplett, J., Dibenedetti, D. B., Nelson, L., Mcleod, L., Haydysch, E. E. & Brown, T. M. 2015. Development and validation of the ADHD benefits of coaching scale (ABCS). Journal of Attention disorders. 19 (3), 191–199.
Ek, A. & Isaksson, G. 2013. How adults with ADHD get engaged in and perform everyday activi-ties. Scandinavian Journal of Occupational therapy. 20 (4), 282–291.
Eskola, J. 2007. 6–8? (Teema)haastattelututkimuksen toteuttamisesta. Teoksessa Viinamäki, L. &
Saari, E. (toim.) Polkuja soveltavaan yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Helsinki: Tammi, 32–
46.
Eskola, J. 2018. Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat: laadullisen aineiston analyysi vaihe vai-heelta. Teoksessa Valli, R. (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2: Näkökulmia aloittelevalle tut-kijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-Kustannus, 209–231.
Eskola, J., Lätti, J. & Vastamäki, J. 2018. Teemahaastattelu: Lyhyt selviytymisopas. Teoksessa Valli, R. (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin 1: Metodin valinta ja aineistonkeruu: virikkeitä aloittele-valle tutkijalle. Jyväskylä: PS-Kustannus, 27–51.
Eskola, J. & Suoranta, J. 1998. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino.
Hakoköngäs, E. & Martikainen, J. 2021. Visuaaliset menetelmät arkiajattelun tutkimuksessa.
Teoksessa Ryynänen, S. & Rannikko, A. (toim.). Tutkiva mielikuvitus. Luovat, osallistuvat ja toimin-nalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Helsinki: Gaudeamus, 82–99.
Hallowell, E. M. & Ratey, J. J. 1994. Driven to distraction: recognizing and coping with attention deficit disorder from childhood through adulthood. New York: Simon & Schuster.
Harmaja, T & Hellbom, K. 2007. Coaching -toimialan kehittyminen ja kasvu. Teoksessa Räsänen, M. (toim.). Coaching ja johtajuus. Valmentava ote esimiestyössä. Helsinki: Edita, 213–229.
Heikkilä-Laakso, K. & Heikkilä, J. 1999. Innovatiivisuutta etsimässä: irtiottoa keskinkertaisuudesta.
Turku: Turun opettajainkoulutuslaitos.
Heimo, S., Tapanila, K., Ojapelto, A. & Heikkinen, A. 2020. ”Voimaannuttava vapaaehtoinen ver-taisohjaus” aikuiskasvatuspolitiikkaa muovaamassa. Esimerkki maahanmuuttajien työllistämis-hankkeesta. Aikuiskasvatus 40 (4), 290–304.
Heininen, E., Siilin, S. & Valkonen, T. 2020. Huumori työnohjaajan ja ohjattavan vuorovaikutukses-sa. Työelämän tutkimus 18 (1), 14–29.
Hidasta Elämää – kuvakortit. 2017.
Hiltunen, T. 2015. Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen. Jyväskylä studies in education, psy-chology and social research 541.
Hirsjärvi, S. 2009. Aiheenvalinta ja rajaaminen. Teoksessa Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P.
Tutki ja kirjoita. 15. uudistettu painos. Helsinki: Tammi, 66–88.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. 2009. Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Hel-sinki: Gaudeamus.
65
Hokkanen, L. 2009. Empowerment valtaistumisen ja voimaantumisen dialogina. Teoksessa Män-tysaari, M., Pohjola, A. & Pösö, T. (toim.). Sosiaalityö ja teoria. PS-kustannus: Jyväskylä, 315–337.
Hokkanen, L. 2014. Autetuksi tuleminen: valtaistavan sosiaalisen asianajon edellyttämät toimi-juudet. Lapin yliopisto. Acta Universitatis Lapponiensis 278.
Huisman-Laine, B. 2012. Nuorten miesten kokemuksia elämänhallinnan ongelmista. Sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyö. Mikkelin ammattikorkeakoulu.
Huotari, A., Niiranen-Linkama, P., Siltanen, P. & Tamski, E-L. 2008. Neuropsykiatrinen valmennus:
valmentajan käsikirja. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu. D: vapaamuotoisia julkaisuja.
Huotari, A. & Tamski E-L. 2019. Tammenterhon tarinoita: kirja valmennuksesta. Uusittu painos.
Mikkeli: Eeva-Liisa Tamski.
Huoviala, A-E. 2007. Neuropsykiatrinen valmennus: ohjaustyöhön perustuvan kuntoutusmene-telmän jäsenyys. Kuopion yliopisto. Sosiaalipsykologian pro gradu -tutkielma.
Hänninen, V. 2016. Kuinka paljon on tarpeeksi? Aineiston määrä laadullisessa tutkimuksessa. Ai-kuiskasvatus 36 (2), 109–113.
Isokoski, M. 2014. Neuropsykiatrisen valmennuksen menetelmät päihdetukiasumisen kuntou-tuksen prosessissa. Teoksessa Orjasniemi, T. (toim.) Moniammatillisen päihdetyön käytäntöjä ke-hittämässä. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja. Työpapereita 57. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 366–375. Saatavilla sähköisesti https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/
10024/61828/Moniammatillisen%20p%C3%A4ihdety%C3%B6n%20k%C3%A4yt%C3%A4nt
%C3%B6j%C3%A4%20kehitt%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4_C57_Orjasniemi_Tarja
%20%282%29%20PDFA.pdf?sequence=4&isAllowed=y Luettu 15.5.2021.
Isomettä, J. 2012. "Parasta oli, että työntekijä vaivautui tulemaan meille asti, monta kertaa." Ko-kemuksia ratkaisukeskeisestä neuropsykiatrisesta valmennuksesta. Tampereen ammattikorkea-koulu. Sosiaalialan opinnäytetyö.
Järvikoski, A. & Härkäpää, K. 2011. Kuntoutuksen perusteet: Näkökulmia kuntoutukseen ja kun-toutustieteeseen. 5. uudistettu painos. Helsinki: WSOYpro.
Karsikas, V. 2005. Selvinpäin olosta tulee hyvä fiilis: päihdeongelmaisten vankien voimaantumi-nen. Helsinki: Rikosseuraamusvirasto.
Kela 2021a. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus. Saatavilla sähköisesti https://www.kela.fi/docu-ments/10192/3239622/Vaativa%20l%C3%A4%C3%A4kinn%C3%A4llinen%20kuntoutus.pdf Luet-tu 18.05.2021.
Kela 2021b. Oma väylä -kuntoutus. Palvelukuvaus palveluntuottajille. https://www.kela.fi/docu- ments/10180/31513377/Oma-v%C3%A4yl%C3%A4-palvelukuvaus.pdf/ae04f757-f909-4470-8931-8db70f51e6dc Luettu 18.05.2021.
Keltikangas-Järvinen, L. 1994. Hyvä itsetunto. Porvoo: WSOY.
Kerola, K., Kujanpää, S. & Timonen, T. 2009. Autismin kirjo ja kuntoutus (ePub-versio). Jyväskylä:
PS-kustannus.
Kirjanen, S., Nissinen, H., Rintanen, S. & Pappila, J. 2014. Kirjallisuuskatsaus opintoja ja työllisty-mistä tukevista toimenpiteistä nuorille aikuisille, joilla on ADHD. Kuntoutus, 37 (2), 33–41.
Kivipelto, M. & Kotiranta, T. 2011. Valtaistumisen vaikuttavuuden arviointi. Miten voisimme edis-tää sitä sosiaalityössä? Janus 19 (2), 122–142.
67
Kivi, K. 2012. Neuropsykiatrinen valmennus - eväitä opettajan työhön? Turun yliopisto. Erityispe-dagogiikan pro gradu -tutkielma.
Koponen, K. (toim.). 2013. Loppuraportti. Osmo. Osaamisverkostosta monimuotoinen tuki lasten ja nuorten kehitysympäristöihin 2011–2013. Saatavilla sähköisesti https://www.tampere.fi/liit-teet/o/6KhgBAtfA/OSMOhankkeen_loppuraportti.pdf Luettu 26.4.2021.
Koskentausta, T., Koski, A. & Tani, P. 2018. Aikuisen autismikirjon häiriö. Lääketieteellinen aika-kauskirja Duodecim 134, 1493–1500.
Koski, L. 2020. Teksteistä teemoiksi. Dialoginen tematisointi. Teoksessa Puusa, A., Juuti, P. & Aal-tio, I. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (ePub-versio). Helsinki: Gaudeamus, 153–165.
Kubik, J.A. 2010. Efficacy of ADHD coaching for adults with ADHD. Journal of Attention Disorders.
13 (5), 442–453.
Kuirinlahti, S. 2011. Omaa voimaa – Omavoima-projektin merkitys asiakkaiden ja työntekijän ku-vaamana. Sosiaalialan koulutusohjelman opinnäytetyö. Tampereen ammattikorkeakoulu.
Kulmala, M. 2013. Nuorten aikuisten kokemuksia neuropsykiatrisesta valmennuksesta opintojen ja työelämän tukena. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan opinnäytetyö.
Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. 2008. Tapaustutkimuksen käytäntö ja teoria. Teoksessa Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P. (toim.) Tapaustutkimuksen taito. 2. painos. Helsinki: Gaudeamus. 9–
38.
Laine, T. 2018. Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologinen näkökulma. Teoksessa Valli, R. (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2: Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teo-reettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-Kustannus, 29–50.
Laki terveydenhuoltoalan ammattihenkilöistä. 28.6.1994/559. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajanta-sa/1994/19940559 Luettu 12.2.2021.
Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä. 26.6.2015/817. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/
2015/20150817#L2P7 Luettu 16.5.2021.
Lehtokoski, A. 2004. ADHD ja aivojen arvoitus. Helsinki: Tammi.
Lehtonen, P. 2008. Voimauttava video: asiakaslähtöisyyden, myönteisyyden ja videokuvan muo-dostama työorientaatio perhetyön menetelmänä. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 343.
Leino, H. 2008. Yleinen ongelma, yksi tapaus. Teoksessa Laine, M., Bamberg, J. & Jokinen, P.
(toim.) Tapaustutkimuksen taito. 2. painos. Helsinki: Gaudeamus, 214–227.
Leivonen, S., Sourander, A., Voutilainen, A. & Leppämäki, S. 2015. Touretten oireyhtymä – moni-muotoinen sairaus, yksilöllinen hoidon tarve. Duodecim 131 (11), 1058–1064.
Lämsä, R., Santalahti, P., Haravuori, H., Pentinmikko, A., Tuulio-Henriksson, A., Huurre, T. & Mart-tunen, M. 2015. Neuropsykiatrisesti oireilevien nuorten hoito- ja kuntoutuspolut Suomessa. Hel-sinki: Kelan tutkimusosasto.
Lämsä, R., Appelqvist-Schmidlechner, K. & Tuulio-Henriksson, A. 2016. Oma väylä -kuntoutuksen arkikäynnit. Väliraportti. Työpapereita 91. Helsinki: Kelan tutkimusosasto.
Lämsä, R., Appelqvist-Schmidlechner, K. & Tuulio-Henriksson, A. 2017. Nuorten neuropsykiatri-sen Oma väylä -kuntotutukneuropsykiatri-sen ryhmäkäynnit. Arviointitutkimus. Työpapereita 116. Helsinki: Ke-lan tutkimusosasto.
69
Lämsä, R., Ahonen, S., Appelqvist-Schmidlechner, K. & Tuulio-Henriksson, A. 2018. Neuropsykiat-risesti oireilevien nuorten palveluista ja palvelukokemuksista. Teoksessa Gissler, M., Kekkonen, M. & Känkänen, P. (toim.). Nuoret palveluiden pauloissa. Nuorten elinolot -vuosikirja 2018. Hel-sinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 124–134.
Lönnqvist, J. & Lehtonen, J. 2019a. Psykiatrian tietopohja ja osa-alueet. Teoksessa Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. Duodecimin Oppiportin sähköi-nen kirja. https://www.oppiportti.fi/op/pkr00103/do Luettu 18.5.2021.
Lönnqvist, J. & Lehtonen, J. 2019b. Psykiatria ja mielenterveyden häiriöt. Teoksessa Lönnqvist, J., Henriksson, M., Marttunen, M. & Partonen, T. (toim.) Psykiatria. Duodecimin Oppiportin sähköi-nen kirja. https://www.oppiportti.fi/op/pkr00103/do Luettu 18.5.2021.
Mahlakaarto, S., 2010. Subjektiksi työssä: identiteettiä rakentamassa voimaantumisen kehitysoh-jelmassa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 394.
Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. 2008. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja: kaaoksesta arjen hallintaan. 1. painos. Helsinki: Yliopistopaino.
Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. 2009. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja: kaaoksesta arjen hallintaan. 2. painos. Helsinki: Yliopistopaino.
Masterson, S. & Owe, S. 2006. Mental health service user’s social and individual empowerment:
using theories of power to elucidate far-reaching strategies. Journal of Mental Health 15 (1), 19–
34.
Miettinen, J. & Vehkalahti, K. 2013. Verkkokyselytutkimuksen otoksen valinta. Teoksessa Laakso-nen, S., MatikaiLaakso-nen, J. & Tikka, M. (toim.). Otteita verkosta: verkon ja sosiaalisen median tutkimus-menetelmät. Tampere: Vastapaino.
Moilanen, P. & Räihä, P. 2018. Merkitysrakenteiden tulkinta. Teoksessa Valli, R. (toim.). Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2: Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-Kustannus, 51–72.
Mönkkönen, K. 2001. Kun kumpikaan ei tiedä: Yhteistoiminnallisuus ja dialogisuus auttamistari-noiden retoriikassa. Yhteiskuntapolitiikka. 66 (5), 432–447.
Mäkinen, S. 2019. Oravat opintiellä: ADHD-oireisten yliopisto-opiskelijoiden opintopolku, tuen tarve ja tuen saaminen. Turun yliopisto. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma.
Mäntyneva, P. 2019. Toimijuuden vahvistumisen edellytykset kuntouttavassa työtoiminnassa. So-siaalipedagoginen aikakauskirja, 20 (1), 11–36.
Neptumus-hanke. Kainuun muistiyhdistys. https://kainuunmuistiyhdistys.net/neptumus-hanke/
Luettu 30.4.2021.
Neuropsykiatriset valmentajat ry. Koulutuksia.
https://neuropsykiatrisetvalmentajat.fi/koulutuksia.php Luettu 18.5.2021.
Nilsson, E. & Lodestad, S. 2014. Web coaching: An alternative and complementary form of meet-ing. Journal of Vocational rehabilitation. 41 (1), 59–66.
Niska, M., Olakivi, A. & Vesala, K. 2018. Haastattelumenetelmän tulkinnat sosiaalitieteellisessä diskurssintutkimuksessa: esimerkkinä laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa. Teoksessa Haapanen, L., Kääntä, L. & Lehti, L. (toim.). Diskurssintutkimuksen menetelmistä. On the met-hods in discourse studies. AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia. Vuosikerta (11), 93–113.
Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsin-ki: Gaudeamus.
71
Notko, T. 2016. Vuorovaikutussuhteet ja valtaistuminen: kuntoutustyöntekijän ja vammaisen ih-misen näkemyksiä vammaisuudesta. Lapin yliopisto. Acta Universitatis Lapponiensis 333.
Nukari, J. 2020. Kehitykselliset oppimisvaikeudet aikuisuudessa. Teoksessa Jehkonen, M., Sau-na-mäki, T. & Hokkanen, L. 2020. Kliininen neuropsykologia. Duodecimin Oppiportin sähköinen kir-ja. https://www.oppiportti.fi/op/npg02300/do Luettu 18.5.2021.
Parikka, J., Halonen-Malliarakis, N. & Puustjärvi, A. 2017. Vaikeudesta voimaksi: neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. Helsinki: Finn Lectura.
Parker, D. & Boutelle, K. 2009. Executive function coaching for college students with Learning dis-abilities and ADHD: A New approach for fostering self‐determination. Learning disdis-abilities re-search and practice. 24 (4), 204–215.
Parker, D., Hoffman, S.F., Sawilowsky, S. & Rolands, L. 2011. An examination of the effects of ADHD coaching on university students' executive functioning. Journal of Postsecondary Educa-tion and Disability, 24 (2), 115–132.
Penttilä, J., Rintahaka, P. & Kaltiala-Heino, R. 2011. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön merki-tys lapsen ja nuoren tulevaisuudelle. Duodecim 127 (14), 1433-1439.
Perttula, J. 2011. Kokemus ja kokemuksen tutkimus: fenomenologisen erityistieteen tieteenteo-ria. Teoksessa Perttula, J. & Latomaa, T. (toim.) Kokemuksen tutkimus. Merkitys – tulkinta – ym-märtäminen. 4. painos. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 115–162.
Piekkari, R. & Welch, C. 2020. Oodi yksittäistapaustutkimukselle ja vertailun moninaiset mahdolli-suudet. Teoksessa Puusa, A., Juuti, P. & Aaltio, I. 2020. Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (ePub-versio). Helsinki: Gaudeamus, 197–205.
Pietilä-Litendahl, P. 2014. Kasvatus, toimijuus ja voimaantuminen: kasvatusantropologinen tutki-mus andalusialaisten naisten arjesta. Lapin yliopisto. Acta Universitatis Lapponiensis 289.
Piira, N. 2013. ”Tästä en suostu luopumaan" Omavoiman neuropsykiatrisen yksilövalmennuksen vaikutuksia asiakkaiden toimijuuteen. Tampereen ammattikorkeakoulu. Sosiaalialan opinnäyte-työ.
Pisilä, E. & Toikkanen, S. 2014. Toiminnallisen ryhmän mallin soveltuvuus nepsy-aikuisten ryh-miin ja työpajaympäristöön. Toimintaterapian koulutusohjelman opinnäytetyö. Jyväskylän am-mattikorkeakoulu.
Prevatt, F. & Yelland, S. 2015. An empirical evaluation of ADHD Coaching in college students.
Journal of Attention disorders. 19 (8), 666–677.
Puusa, A. 2020. Haastattelutyypit ja niiden metodiset ominaisuudet. Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P. (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (ePub-versio). Helsinki: Gaudea-mus, 99–112.
Puusa, A. & Aaltio, I. Mitä laadullisen tutkimuksen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon? Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P. (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (ePub-versio).
Helsinki: Gaudeamus, 169–180.
Puusa, A. & Juuti, P. 2020. Laadullisen tutkimuksen olemus. Teoksessa Puusa, A. & Juuti, P. (toim.) Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (ePub-versio). Helsinki: Gaudeamus, 73–83.
Sähköinen kirja.
Puustjärvi, A. Leppämäki, S. Närhi, V. Pihlakoski, L. Sumia, M. Virta, M. Voutilainen, A. & Tuunai-nen, A. 2019. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suo-malainen Lääkäriseura Duodecim. Saatavilla sähköisesti https://www.kaypahoito.fi/hoi50061?
tab=suositus#s19 Luettu 18.5.2021.
73
Ranta, J. & Kuula-Luumi, A. 2017. Haastattelun keruun ja käsittelyn ABC. Teoksessa Hyvärinen, M., Nikander, P. & Ruusuvuori, J. (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino, 413–426.
Remes, I. 2006. Aikuisten kokemuksia AD/HD-valmennuksesta. Diakonisen sosiaalialan koulutus-ohjelman opinnäytetyö. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Repo, A. 2019. Valmennuksen poluilla: opas neuropsykiatrisen valmennuksen tueksi. Imatra: Nyt Ratkes.
Ruusuvuori, J. & Nikander, P. 2017. Haastatteluaineiston litterointi. Teoksessa Hyvärinen, M., Ni-kander, P. & Ruusuvuori, J. (toim.) Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino, 427–
444.
Routti, M. 2009. Tarkkaavaisuuden pulmat ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus.
Teoksessa Ikonen, O. & Krogerus, A. (toim.) Ainutkertainen oppija. Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen (ePub-versio). Jyväskylä: PS-Kustannus, 137–141.
Räsänen, J. 2002. Voimaantumisen oikeus ja välttämättömyys. Ammatillisen voimaantumisen edellytykset ja käytäntö. Järvenpää: Suomen työvalmennusakatemia.
Saari, A., Sainio, M. & Leppämäki, S. 2016. Aikuisen ADHD:n tunnistaminen ja merkitys. Suomen lääkärilehti 71 (38), 2331–2336.
Sandberg, E. 2016. ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitoksen tutkimuksia 393.
Salonen, T. 2006. Valmentamismenetelmän monipuolinen käyttö koulussa. Teoksessa Ahtola, A.
(toim.) Psyykkinen hyvinvointi ja oppiminen. Jyväskylä: PS-Kustannus, 188–202.
Sehlin, H., Ahlström Hedman, B., Andersson, G. & Wentz, E. 2018. Experiences of an internet-based support and coaching model for adolescents and young adults with ADHD and autism spectrum disorder -a qualitative study. BMC Psychiatry. 18 (1), 1-13.
Sihvonen, J. 2011. Aikuisen Asperger-potilaan neuropsykiatrinen valmennus yksilökuntoutukse-na. Duodecim: lääketieteellinen aikakauskirja. 127 (2), 118–125.
Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun yliopisto. Acta Universi-tatatis Ouluensis 37.
Swartz, S., Prevatt, F. & Proctor, B.E. 2005. A coaching intervention for college students with At-tention Deficit/Hyperactivity Disorder. Psychology In the schools 42 (6), 647–656.
Takkunen, U-M., Heikkuri, M. & Takkunen, H. 2009. Palveluiden ulkopuolelle jäävät nuoret. Yh-teiskuntapolitiikka 74 (4), 438–445.
Timonen, T. 2019. Autismikirjo ja oppiminen. Teoksessa Timonen, T., Castrén, M. & Ärölä-Ditha-po, M. Autismikirjo. Tausta, diagnostiikka ja tutkimus. Jyväskylä: PS-kustannus, 86–100.
Toiviainen, S. 2019. Suhteisia elämänpolkuja – yksilöiden elämänhallintaa? Koulutuksen ja työn marginaalissa olevien nuorten toimijuus ja ohjaus. Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 217.
Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. 2018. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosake-yhtiö Tammi.
Tynjälä, P. 1999. Oppiminen tiedon rakentamisena: konstruktivistisen oppimiskäsityksen perus-teita. 1–4 painos. Helsinki: Kirjayhtymä.
75
Tökkäri, V. 2018. Fenomenologisen, hermeneuttis-fenomenologisen ja narratiivisen kokemuksen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa Toikkanen, J. & Virtanen, I. A. (toim.). Kokemuksen tutkimus VI. Rovaniemi: Lapland University Press, 64–84.
Törrönen, J. 2017. Virikehaastattelu. Teoksessa Hyvärinen, M., Nikander, P. & Ruusuvuori, J.
(toim.). Tutkimushaastattelun käsikirja. Tampere: Vastapaino.
Vallikari, A. 2011. Miten tulla kuulluksi ja ymmärretyksi? Asperger-aikuisten kokemuksia avun ha-kemisesta sosiaali- ja mielenterveyspalveluista. Turun yliopisto. Sosiaalityön pro gradu -tutkiel-ma.
Valtone-hankkeen loppuraportti 2016. Honkalampi-säätiö. Saatavilla sähköisesti https://
www.honkalampi.fi/content/uploads/2018/06/S%C3%A4%C3%A4ti%C3%B6_loppuraportti__Val-tone_-hanke.pdf Luettu 1.5.2021.
Vanhalakka-Ruoho, M. & Kauppila, J. 2012. Kulttuuris-yhteiskunnallista aikuisohjausta etsimässä.
Teoksessa Suoranta, J., Kauppila, J., Rekola, H., Salo, P. & Vanhalakka-Ruoho, M. Aikuiskasvatuk-sen risteysasemalla: Johdatus aikuiskasvatukseen. 2. uudistettu ja korjattu painos. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate, 91–106.
Vataja, R. & Korkeila, J. 2007. Mitä on neuropsykiatria? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 123 (10), 1199–1200.
Vilkka, H. 2021. Tutki ja Kehitä. 5. päivitetty painos. Jyväskylä: PS-kustannus. Sähköinen kirja.
Virta, M., Vedenpää, A., Grönroos, N., Chydenius, E., Partinen, M., Vataja, R., Kaski, M. & Iivanai-nen, M., 2008. Adults with ADHD benefit from cognitive-behaviorally oriented group rehabilita-tion: a study of 29 participants. Journal of Attention Disorders. 12 (3), 218–226.
Virta, M. & Koponen, V. 2020. Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt. Teoksessa Jehkonen, M., Saunamäki, T. & Hokkanen, L. 2020. Kliininen neuropsykologia. Duodecimin Oppiportin sähköi-nen kirja. https://www.oppiportti.fi/op/npg00001/do Luettu 1.5.2021.
Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.
Wentz, E., Nydén, A. & Krevers, B., 2012. Development of an internet-based support and coach-ing model for adolescents and young adults with ADHD and autism spectrum disorders: a pilot study. European child & adolescent psychiatry. 21 (11), 611–622.
Wright, S. 2014. ADHD Coaching matters: The definitive guide. College Station, Texas: Aco Books.
Zimmerman, M. 1995. Psychological empowerment: Issues and illustrations. American Journal of Community Psychology. 23 (5), 581–599.
77
Liitteet
Liite 1: Haastattelukysymysrunko Aluksi:
Täytä haastateltavan kanssa tutkimuslupalomake -> käy se vielä läpi yhdessä ja kertaa haastattelun periaatteita
Lämmittelytehtävä
Esim. Millainen oli yleinen kokemuksesi nepsy-valmennuksesta?
Taustatiedot
Miten sait tietää nepsy-valmennuksesta?
Mitä kautta ohjauduit nepsy-valmennuksen piiriin?
Kuinka kauan valmennus kesti ajallisesti? Esim. tapaamisten määrä – kk-kesto
Mitä tiesit etukäteen nepsy-valmennuksesta? /(Mitä sinulle kerrottiin etukäteen nepsy-val-mennuksesta?)
Millainen sinun elämäntilanteesi oli, kun aloitit nepsy-valmennuksen?
Nepsy-valmennusprosessi & Voimaantuminen
Millaisia tavoitteita asetit valmennukselle valmennusprosessin alussa? (tavoitteet)
Valitse sanoja, jotka kuvaavat mielestäsi omaa nepsy-valmennustasi parhaiten. Voit käyt-tää apuna pöydällä olevia sanoja tai keksiä niitä itse. (Mieti sanakortit!)
Miksi valitsit nämä sanat? Mitä nämä sanat kuvaavat valmennusprosessistasi? Jokainen sana käytävä yksitellen läpi!
Millä tavalla opettelitte uusia toimintamalleja arkeen? Toisin sanoen: millaisia konkreetti-sia keinoja valmennuksessa teitte, valmennuskertojen aikana? Osaisitko kertoa esimerk-kejä, mitä käytännössä teitte? 1. Kerro yksi esimerkki 2. Olisiko vielä toinen esimerkki, mitä käytännössä teitte?
Miten koit valmentajan kanssa vuorovaikutuksen sujuvan?
Osallistuivatko läheiset valmennukseen? Millä tavalla valmennusprosessissa heitä osallis-tettiin mukaan? Esimerkit, mikäli olleet mukana.
Valmennuksen antamat uudet käytännöt
Millaisia käytännön keinoja olet löytänyt valmennuksessa?
Vai oletko löytänyt?
Miten nepsy-valmennuksessa opittuja keinoja olet hyödyntänyt:
o Arjessasi tai työssäsi?
o koulutuksessa?
o ihmissuhteissa?
o jossain muualla, missä ja miten?
Muutoksen havaitseminen
Mitä mieltä sinä olet nyt tästä valmennuksesta, jossa olet ollut x-aikaa? Tarkenna tarvit-taessa: hyötyä, hyvää, epäkohtia tai huonoja kokemuksia?
Millaisena arki näyttäytyi ennen nepsy-valmennusta? Tuliko valmennuksen avulla muu-tosta?
Missä se näkyy konkreettisesti sinun elämässäsi tällä hetkellä? 1. Kerro yksi esimerkki ->
2. Olisiko vielä toinen esimerkki, missä muutos näkyy arjessa?
Mihin asioihin toivoit apua alunperin nepsy-valmennuksesta?
Mitä tapahtui oikeasti?
Jos muutosta ei ole tapahtunut, niin osaisitko kertoa että miksi? Tai minkä luulet olevan syynä tähän?
Millainen oli yleinen kokemuksesi nepsy-valmennuksesta?
Voisitko suositella nepsy-valmennusta jollekin?
Jos kyllä, niin kenelle ja miksi suosittelisit?
Jos ei, niin miksi ja kenelle ei sovi?
Tulisiko sinulle mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa omista kokemuksistasi?
Kiitos haastattelusta!
79
Liite 2: Näyte haastatteluissa käyttämistäni Hidasta Elämää (2017) -sarjan kuvakorteista
Kortin kuva Kortin koodi Kortin teksti
A1 Uskon huomiseen.
A3 Hyväksyn itseni sellaisena
kuin olen.
A4 Olen ainutlaatuinen.
A6 Luotan itseeni.
A7 Kiitän elämää.
A8 Luotan elämään.
A9 Huomaan pienet asiat ja
nautin niistä.
A10 Olen tietoinen askeleistani.
Kortin kuva Kortin koodi Kortin teksti
A11 Minä riitän.
A12 Olen vahva.
A16 Muistan levätä.
A17 Arvostan itseäni.
A18 Opin uusia asioita.
A20 Olen hyväksytty.
81
Liite 3: Aineistonkeruupyyntö sosiaalisessa mediassa