Epsteinin kehittämässä osittain päällekkäisten alueiden mallissa (ks. sivut 7 ja 8) koti, koulu ja yhteiskunta kantavat yhdessä vastuun lapsen oppimisesta ja kehittymisestä. Tämän jaetun vastuun ja kumppanuuden pohjalta Epstein (1987, 1992, 1994, 1995, 1996) on muodostanut kodin ja koulun yhteistyö-muotojen kuusi pääryhmää. Kuhunkin pääryhmään sisältyy satoja erilaisia yhteistyömuotoja. Yhteistyötä voidaan toteuttaa instituutioiden (koulujen, perheiden ja yhteisöjen) tai yksilöiden (opettajan, vanhempien ja oppilaan) välisenä yhteistyönä. Nämä yhteistyön pääryhmät ovat seuraavat:
1. Vanhempien perustehtävät Perustehtäviin kuuluvat
- kodinhoito, terveys, ravinto, turvallisuus
- vanhemmuuden taidot ja lapsesta huolehtiminen kaikilla ikätasoilla - oppimista tukevat kotiolosuhteet kaikilla luokka-asteilla
Erityisen tärkeää on oppimista ja käyttäytymistä tukeva positiivinen kotiym-päristö. Koulut voivat auttaa perheitä järjestämällä aihetta käsitteleviä kou-lutusohjelmia ja työpajoja. Informaation jakamisessa voidaan hyödyntää myös uutta teknologiaa. On tärkeää, että tieto on saatavissa sellaisessa muo-dossa ja sellaisella kielellä, että vanhemmat sen ymmärtävät. (Epstein 1994, 1996.)
2. Koulun perustehtävät Perustehtäviin kuuluvat yhteydenpito koulusta kotiin
- muistivihkot, huomautukset, puhelinkeskustelut, ilmoitukset, todistukset - koulun valintaan tai vaihtamiseen liittyvä informaatio
- kurssien valinta tai vaihtaminen, ohjelmat, aktiviteetit ja muut mahdol-lisuudet
- kaikenlainen innovatiivinen keskustelu koulun ohjelmista ja oppilaiden edistymisestä
yhteydenpito kodista kouluun
- molemminpuolinen vuorovaikutus ja tiedonvaihto
Kodin ja koulun yhteistyömuotoja 15 Koulun perustehtäviin kuuluu tehokas kommunikointi koulun ohjelmista ja lasten edistymisestä. Kun koulu kommunikoi perheiden kanssa, ei riitä, että informaatio tulee perille, myös kaikkien perheiden tulee se ymmärtää. Jos todistukset eivät sisällä tietoa siitä, kuinka arvosanat on saatu tai kuinka arvo-sanoja voi mahdollisesti parantaa, opettajien on turha valittaa, etteivät van-hemmat tunne vastuuta oppilaiden ongelmista. Kodin ja koulun kumppanuus varmistaa, että tieto virtaa molempiin suuntiin: koulusta informaatiota kotiin ja kodista informaatiota kouluun. (Epstein 1994, 1996.)
3. Vanhempien osallistuminen koulun toimintaan
Vanhemmat voivat osallistua koulun toimintaan monella eri tavalla vapaaehtoisina toimijoina
koulussa ja luokissa
- auttaa johtoa, opettajia, oppilaita tai toisia vanhempia (luennoitsijoina, ohjaajina, valmentajina, apuopettajina, valvojina yms.)
koulun ja luokan hyväksi
- avustaa kouluohjelmissa tai oppilaiden ohjaamisessa yleisönä
- näytöksissä, juhlissa, urheilutilaisuuksissa yms. koulun ja luokan ta-pahtumissa
Koulun tulisi sovittaa yhteen vapaaehtoisten taidot, lahjakkuudet ja aika sekä koulun, opettajien ja oppilaiden tarpeet. Koulun tulisi olla helposti lähestyttä-vissä ja vaihdella ohjelmiaan niin, että mahdollisimman monet perheet voivat halutessaan osallistua. Myös vanhemmat voivat omalta osaltaan miettiä, kuinka heidän osaamisensa hyödyttäisi koulua, ja tarjota apuaan. (Epstein 1994, 1996.)
4. Vanhempien osallistuminen lastensa kotona oppimiseen
Koulu voi omalta osaltaan auttaa perheitä sitoutumaan lastensa oppimi-seen antamalla tarvittavaa informaatiota
- kunkin luokka-asteen suorittamiseen vaadittavista tiedoista ja taidoista - lasten kotitehtävien seuraamisesta (kuuntelu, keskustelu, vuorovaikutus,
auttaminen)
- erityistaitojen hyödyntämisestä
Tutkijoiden mukaan vanhemmat haluavat motivoida, rohkaista, olla tietoisia ja keskustella koulutyöstä lastensa kanssa. He haluavat olla asioista perillä olevia kumppaneita, eivät suinkaan koko opetussuunnitelman opettajia.
Tut-16 Marjatta Siniharju kijat Epstein ja Salinas (1995) ovat kehittäneet vuorovaikutteisen kotitehtä-väohjelman ”Opettajat sitouttavat vanhemmat koulutyöhön” (Teachers Invol-ve Parents in Schoolwork eli TIPS). Ohjelmassa opettajat antavat säännölli-sesti esimerkiksi viikoittain kotitehtäviä, joiden suorittaminen edellyttää kes-kustelemista jonkun kanssa kotona jostakin luokassa opitusta aiheesta. Nämä ylläpitävät kotona koulusta käytävää dialogia. Keskustelut ovat tärkeitä var-mistamaan, että kaikenikäiset oppilaat tulevat kouluun tietäen jonkun kotona ajattelevan, että koulu on ajan ja yrittämisen arvoinen. Tämä vuorovaikutus tuo oppilaat mukaan koulun ja perheen kumppanuuteen.
5. Päätösten tekeminen, osallistuminen, johtaminen ja koulun hallinto Vanhemmat voivat vaikuttaa erilaisissa yhdistyksissä ja johtoryhmissä vanhempainyhdistyksissä
- jäsenyys, osallistuminen, edustaminen, johtajuus neuvostoissa ja komiteoissa
- koulun kehittäminen koulun johtoryhmissä
On tärkeää, että vanhempien ääni kuuluu koulun päätöksenteossa ja toimin-noissa, jotka kohdistuvat heidän lapsiinsa. Yksi haaste tämän alueen onnis-tumiselle on kaikkien vanhempainryhmien edustuksen mukaan saaminen.
Epsteinin (1994) mukaan joissakin kouluissa vanhemmat panostavat hyvin vähän edustajiinsa ja vanhempien edustajat antavat hyvin vähän palautetta vanhemmille.
6. Yhteistyö yhteiskunnan muiden organisaatioiden kanssa
Koulu ja vanhemmat voivat sekä käyttää hyödykseen että tukea yhteis-kunnan muita palveluita ja organisaatioita
yhteyksissä, jotka mahdollistavat yhteisöjen tuen kouluille, oppilaille ja perheille
- liike-elämä, kulttuuriryhmät, terveyspalvelut, vapaa-ajan toiminta - muut ryhmät ja ohjelmat, jotka parantavat ja rikastavat koulun
opetus-suunnitelmia ja oppilaiden oppimista ja perheen vahvuutta
yhteyksissä, jotka antavat kouluille, oppilaille ja perheille mahdollisuu-den tukea yhteisöjä
Koulun kumppanuus yhteisöjen ja instituutioiden kanssa voi auttaa kaikkia lapsia, tukea koulun opetusohjelmia ja lisätä perheiden yhteyksiä yhteiskun-nan palveluihin. Tämän alueen yhtenä haasteena on varmistaa oppilaiden ja
Kodin ja koulun yhteistyömuotoja 17 perheiden yhtäläinen mahdollisuus olla yhteydessä yhteiskunnan eri tahojen kanssa. (Epstein 1994, 1996.)
Näiden kuuden yhteistyöryhmän avulla koulu voi luoda laajan kumppa-nuus-ohjelman perheiden ja yhteisöjen kanssa. Kunkin alueen toteuttamiseksi on valittavissa erilaisia toimintamuotoja ja kullakin alueella on saavutettavis-sa erilaisia tuloksia. Yhteistyöryhmiä kokeiltaessaavutettavis-sa ensimmäisiä tuloksia oli, että vanhemmat arvostivat koulun pyrkimyksiä pitää heidät ajan tasalla. Van-hemmat, jotka aikaisemmin olivat välinpitämättömiä, kiinnostuivat yhteis-työstä ja lisäsivät arvostustaan ja tukeaan opettajalle. Toinen lyhyen aikavälin tulos oli, että opettajat muuttivat asenteitaan vanhempia kohtaan. Kun opet-tajat lisäsivät kommunikointia ja vuorovaikutusta vanhempien kanssa, he alkoivat pitää vanhempia tukijoinaan. (Epstein 1994, 1996.)
Onnistunut kodin ja koulun yhteistyö edellyttää yhteistyön organisointia.
Epstein (1994) toteaa, että saadakseen nämä erilaiset yhteistyöryhmät toimi-maan tarvitaan yhteistyöohjelma eli johtosääntö, joka sisältää kaikkien aluei-den tavoitteet. Ohjelman kehittämiseksi tarvitaan ohjausta valtakunnan, kun-nan ja koulun tasolla, mutta varsinainen työ täytyy suunnitella koulukohtai-sesti. On tärkeää, että opettajat koulussa tekevät keskenään yhteistyötä ja jakavat kodin ja koulun yhteistyön onnistumiset ja ongelmat, havainnot ja suunnitelmat kollegoiden kanssa. Williams ja Chavkin (1989) esittävät seit-semän olennaista peruspiirrettä, jotka ovat yhteisiä onnistuneille yhteistyö-ohjelmille. Nämä peruspiirteet ovat: 1. kirjoitetut toimintaperiaatteet, 2. hal-linnon tuki, 3. koulutusta sekä koulun henkilökunnalle että vanhemmille, 4.
kumppanuus lähtökohtana, 5. molemminpuolinen kommunikointi, 6. yhteis-työverkosto ja 7. säännöllinen ohjelman arviointi. Myös Smit ym. (1996) tuo-vat esiin yhteistyöohjelman merkityksen. Heidän näkemyksensä mukaan toi-mivan yhteistyön avainkäsitteitä ovat: 1. kirjoitettu ja hyvin suunniteltu teistyöohjelma, 2. osapuolten yhteistyöhalukkuus, 3. yhteistyötaidot ja 4. yh-teistyötä tukeva kulttuuri.