J ordartsmaterial

4.2.1 Allmänt

Knappheten på sand- och grustillgång-ar i Vasa kustregion hgrustillgång-ar vgrustillgång-arit känd se-dan 1973, då Geologiska forsknings-centralen och Vasa vägdistrikt i samar-bete uppskattade områdets sand- och grustillgångar. Vid detta tillfälle upp-skattades materialmängden i de for-mationer som förekom minst 1 meter ovanför grundvattennivån, formatio-ner eller delar därav av mindre tjocklek än 1 meter beaktades inte alls. I förelig-gande rapport har materialmängderna uppskattats ända tili grundvattennivån och även formationer där grundvatten-nivån ligger mindre än 1 meter under markytan har medtagits. Detta förkla-rar delvis förändringarna i material-mängdema. Vid uppskattningen av materialklasserna har samma indel-ning i tre klasser använts som 1973.

Denna indelning har också senare varit i bruk, år 1980-83, då GFC med Vasa vägdistrikt utarbetade rapporter över sand- och grusformationer under grundvattennivå och moränformatio-ner till ersättning för sand.

Huvudindelning av kornstorlek:

A

=

krossbart materia!, kornstorlek 60-900mm.

B

=

grusdominerat materia!, kornstor-lek 2-60 mm. > 50 °/o

C = sanddominerat materia!, korns-torlek 0,2-2 mm.

Det undersökta området kan geolo-giskt indelas i fyra delar, varav alla har sina egna, delvis av berggrunden bero-ende karaktärsdrag, som i sin tur har påverkat de glacifluviala formatione-rna, deras materialmängder och mate-rialklassemas indelning i varje område.

• Västra kustregionen, som täcker en smal remsa från Kaskö över Lillkyro tili Oravais.

• Sydöstra delens område av morän-täckta glacifluviala formationer, vars nordöstra gräns går ungefär längs linjen Malax-Kurikka-Jalasjär-vi.

Alueelliset ympäristöjulkaisut 103 , , • , , , , •• , , • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ' • • ' ' ' ' '

e

• Itäosan pitkittäisharjujen alue, edel-lisen itäpuolella.

Läntistä rannikkoaluetta luonnehtii kallioalueiden runsaus ja harjujen puuttuminen lähes kokonaan. Harjut ovat hyvin kapeita ja katkonaisia, ei-vätkä erotu maastossa juuri lainkaan.

Rantakerrostumat ovat yleisiä, mutta useimmiten niiden paksuus on vajaa 2 metriä, joten ne eivät sovellu maa-ai-nesten ottoon, vaikka siihen tällä sora-köyhällä alueella usein on jouduttu turvautumaan. Maalahden ja Maksa-maan välillä esiintyy runsaasti kumpu-ja reunamoreeneita, joiden pinta on usein ylisuurien lohkareiden (> 1m³)

peittämä. Moreeniaines ei syvemmällä kuitenkaan ole juuri karkeampaa kuin alueen pohjamoreenin aines.

Suupohjan alueella, alueen lou-naisosassa esiintyy lähes pelkästään moreenin peittämiä lajittuneita muo-dostumia. Peittävä moreeni on useim-miten 0,5-2 metriä paksu, muodostu-mien lakiosista se voi usein rantavoi-mien kulutuksen takia puuttuakin.

Moreeni sisältää runsaasti hienoaines-ta, minkä takia sitä kutsutaan "mäkisa-veksi". Koska moreeni on lähes vettälä-päisemätöntä, moreenipeitteisten muo-dostumien päällä esiintyy orsivettä, josta aiheutuu soistumista. Pohjave-denpinta on usein kuitenkin kymme-niä metrejä soiden pintaa syvemmällä muodostumien lakiosissa. Moreeni-peitteiset esiintymät ovat erikoisesti Isojoen ja Kauhajoen kuntien alueella huomattavan laajoja ja paksuja, mm.

Kauhajoen länsiosassa sijaitsevan Kar-hukankaan kokonaispaksuus on aiem-missa tutkimuksissa todettu olevan noin 100 metriä, joka on maamme oloissa hyvin harvinaista. Peitteisten esiintymien aines on lähes aina tiuk-kaan puristunutta, konsolidoitunutta hienoa ja keskikarkeaa hiekkaa, mutta pohjoisempana, Teuvalta Maalahteen ulottuvalla vyöhykkeellä, selännemäi-set, peitteiset harjut edustavat aineksel-taan karkeimpia harjuja koko tutki-musalueella.

• Centrala delens slättområde, som i öster sträcker sig tilllinjen Alavus-Lappo-Nykarleby.

• Östra delens område av längsgåen-de åsar, öster om föregåenlängsgåen-de.

Det västra kustområdet karakteriseras av rikliga bergområden och nästan to-tal avsaknad av åsar. Åsama är mycket smala och sönderbrutna och skiljer sig knappast alls från den övriga terräng-en. Strandavlagringar är vanliga, men oftast är deras ~ocklek knappt 2 meter, varför de inte lämpar sig för marktäkt, trots att man i detta grusfattiga område ofta tvingats ty sig därtill. Mellan Ma-lax och Maxmo förekommer rikligt med kullig morän och ändmorän vars yta ofta täcks av överstora block (>

1m^3). Dock är inte det djupare liggande moränmaterialet mycket grövre än om-rådets bottenmoränmaterial.

1 sydöstra delen av Sydösterbot-ten förekommer nästan enbart morän-täckta glacifluviala formationer. Den täckande moränen är oftast 0,5-2 meter

~ock, men kan ofta saknas i formatio-nernas högre delar till följd av strand-krafternas nötning. Moränen innehål-ler rikligt med finmaterial, varför den kallas "backlera" (fi. 'mäkisavi'). Efter-som moränens vattengenomsläpplig-het är näst intill obefintlig förekommer det åsvatten som förorsakar myrbild-ning på de moräntäckta formationema.

I formationernas högre belägna delar är grundvattennivån dock ofta tiotals meter lägre än den överliggande myr-marken. De moräntäckta områdena är i synnerhet i Storå och Kauhajoki kom-muner av avsevärd omfattning och

~ocklek; bl.a. det i västra delarna av Kauhajoki liggande Karhukangas har i tidigare undersökningar konstaterats haen total ~ocklek av ca 100 meter, vil-ket är mycvil-ket sällsynt för vårt land.

Materialet i de täckta förekomstema är nästan alltid tätt sammanpackad, okonsoliderad fin till mellangrov sand, men de ryggformade, täckta åsama längre norrut, i zonen från Östermark till Malax, representerar åsar med grövre material.

e • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • . . . , , . .

Alueelliset ympäristöjulkaisut 1 03

Keskiosassa tutkimusaluetta esiintyy laajoja savialueita ja soita.

Niinpä myös harjujaksot ovat usein peittyneet savien alle ja tulevat esiin vain harvoin, matalina, maisemassa tuskin erottuvina laakeina kenttinä.

Koska jaksot usein noudattelevat joki-laaksojen reunoja, pohjavedenpinta on useinkin jo muutamien metrien syvyy-dellä. Ainekseltaan pintaosat ovat lä-hes poikkeuksetta hienoa hiekkaa ja välikerroksina esiintyy yleisesti myös silttisiä patjoja. Aineksesta voi usein olla jopa 90 o/o pohjavedenpinnanalai-sessa osassa, juuriosassa aines on tutki-musten mukaan pintaosaa karkeam-paa. Pohjavedenpinnan alapuolinen maa-aineksen otto onkin monin pai-koin ollut ainoa vaihtoehto kelvollisen maa-aineksen saannille. Maisemassa nämä maa-aineksen ottoalueet näkyvät pitkänomaisina, harjujaksojen kulun suuntaisina tekolampina.

Itäosassa tutkimusaluetta harju-jaksot ovat selvimmin maisemassa erottuvia, varsinkin korkeilla, Suomen-selkään kuuluvilla osillaan, Ähtärin, Soinin ja Alajärven kunnissa. Koska kerrostuminen on tapahtunut useim-miten matalaan veteen tai korkeimman rannan tasoon, on harjuaines pinta-osistaan karkeaa. Kohti rannikkoa siir-ryttäessä harjut muuttuvat loivapiirtei-semmiksi ja samalla pintaosiltaan hie-norakeisemmiksi. Rannikkoalueella ne ovat täysin tasoittuneita, jopa yli kilo-metrin leveitä hiekkakankaita, kuten mm. Gunnarskangan Uudenkaarle-pyyn kunnassa. Vaikka esiintymien ko-konaispaksuus saattaa usein olla 20-30 metriä, pohjavedenpinnan yläpuolella siitä on erityisesti tutkimusalueen luo-teisosissa usein vain 1-3 metriä, eli ai-noastaan 10 °/o. Varsinkin Kruunupyyn alueella esiintyy harjujen reunaosissa erittäin laajoja rantakerrosrumia usein kilometrinkin mittaisina, pääosin ny-kyisen merenrannikon suuntaisina rantavalleina.

1 den centrala del en av undersök-ningsområdet förekommer vida ler-områden och myrmarker. Också åsav-snitten är ofta täckta av lera och sticker endast sällan upp som låga, i landska-pet knappt skönjbara flacka fält. Efter-som dessa avsnitt ofta följer älvdalar-nas kanter, ligger grundvattennivån ofta på några meters djup. Ytskiktens material är nästan undantagslöst fin sand och i mellanskikten förekommer allmänt även siltlager. Av materialet kan upp till 90 o/o finnas i den del som ligger under grundvattennivån, i rot-skiktet är materialen enligt undersök-ningen grövre än i ytskiktet. Marktäkt i dendel som ligger under grundvatten-nivån har på många ställen varit det enda sättet att erhålla lämplig mark-substans. I landskapet urskiljs dessa marktäktsområden som långsmala konstgjorda dammar som följer åsav-snitten.

1 den Östra delen av undersök-ningsområdet är åsavsnitten lättare att urskilja, speciellt i de höga områden som hör till Suomenselkä, d.v.s. i Etseri, Soini ochAlajärvi kommuner. Eftersom sedimentationen oftast inträffat i lågt vatten eller på högsta kustlinjen, är ås-arnas ytmaterial grovt. När man för-flyttar sig mot kusten blir åsarna min-dre sluttande och samtidigt blir ytma-terialet finkornigare. I kustområdet är åsarna helt utjämnade, upp till en kilo-meter breda sandmoar, såsom t.ex.

Gunnarskangan i Nykarleby stad.

Trots att förekomsternas totaltjocklek ofta kan uppgå tili 20-30 meter, finns ofta endast 1-3 meter, d.v.s.10 °/o, ovan-för grundvattennivån, särskilt i under-sökningsområdets nordvästra delar. I synnerhet i Kronobyområdet förekom-mer i åsarnas randområden mycket vida strandavlagringar som ofta är t.o.m. en kilometer långa. Avlagringa-rna bildar strandvallar som vanligtvis följer den nuvarande havskusten.

Alueelliset ympäristöjulkaisut 103 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

e

4.2.2 Tutkimusmenetelmät

Aiempien, lähinnä Tielaitoksen ja Vaa-san läänin seutukaavaliiton (nyk. Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan liitot) ja Geologian tutkimuskeskuksen yhteis-töinä tehtyjen tutkimusten perusteella oli olemassa jo melko selvä kuva tutki-musalueen erityispiirteistä, kuten lou-naisosan moreenipeitteisestä, paksun maaperän alueesta ja toisaalta taas ta-sapinnasta alkavista, syväjuurisista ja leveistä jaksoista alueen luoteisosassa.

Näin ollen karttoihin pohjaava ennak-kotulkintavaihe voitiin käydä läpi no-peasti ja keskittyä maastotutkimuksiin.

1. Revidointi

Vaikkakin aluetyöryhmässä pyrittiin priorisoimaan tutkittavat kohteet, kar-toitettiin tutkimusalueen sora-ja hiek-kaesiintymät systemaattisesti maastos-sa, jotta saatiin selvitettyä niiden ny-kyinen tasetilanne. Samalla yritettiin etsiä uusia potentiaalisia saven tai mo-reeninalaisia esiintymiä. Jatkotutki-muksia varten suunniteltiin myös eri-laisten geofysikaalisten mittausten lin-jat ja mahdolliset kairauspisteet sekä yhteensovitettiin ne pohjavesiselvitys-ten kanssa.

2. Maatutkaluotaukset

Toisessa vaiheessa tutkimusstrategian kannalta havaittiin parhaaksi käyttää maatutkaa muodostumien rajauksen ja paksuuden selvittämiseen. Vaikka me-netelmä on edullinen ja yleensä melko luotettava, on sillä rajoituksensa: saven ja hienoainesmoreenin ("mäkisavi") peittämien piilomuodostumien osilla maatutkakuvan perusteella ei strati-grafiasta saada riittävän luotettavaa tietoa tulk.innalle. Maatutkaluotausta tehtiin yhteensä 164,7 km:n pituudelta, linjapituus vaihteli 0,5 ja 7,0 km välillä.

4.2.2 Undersökningsmetoder

Forskarna hade redan tidigare, när-mast tack vare de undersökningar som gjorts i samarbete mellan vägverket, Vasa läns regionplaneförbund (nuv.

Södra Österbottens förbund och Öster-bottens förbund) och Geologiska forsk-ningscentralen, en tämligen klar bild av undersökningsområdets speciella karaktärsdrag, såsom de sydvästra de-larnas moräntäckta område med ~ock

jordmån och de nordvästra delamas breda, plana avsnitt med djupa rötter.

Härigenom kunde den preliminära kartbaserade tolkningen göras snabbt, varefter forskarna kunde koncentrera sig på terrängundersökningar.

1. Revidering

Trots att regionarbetsgruppen strävade tili att prioritera undersökningsobjek-ten, kartlades undersökningsområdets sand- och grusförekomster systema-tiskt i syfte att utreda de nuvarande till-gångarna. Samtidigt söktes efter nya potentiella förekomster under leran och moränen. För att underlätta vidare undersökningar planerades även linjer för olika geofysikaliska mätningar och möjliga borrningspunkter. Dessa sam-ordnades även med grundvattenutred-ningarna.

2. Markradarlodningar

1 det andra skedet fann forskama det bäst för undersökningsstrategin att an-vända markradar för utredning av for-mationernas utsträckning och ~ocklek.

Trots att metoden är förmånlig och i all-mänhet relativt pålitlig har den sina begränsningar: markradarbilden ger inte tillräckligt pålitliga stratigrafiska data om gömda formationer som täcks av lera och finmaterialmorän ("backle-ra"). Den sammanlagda längden av markradarlodningarna uppgick tili 164,7 km; linjelängden varierade från 0,5 tili 7,0 km.

e • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • . • • . .

Alueelliset ympäristöjulkaisut 1 03

3. Seismiset luotaukset

Luotettavin menetelmä kallioperän ta-son ja muodostuman kokonaispaksuu-den määrittämiseen on seisminen ref-raktioluotaus. Menetelmän haittana on kuitenkin sen kalleus, joten sen käyttö alueellisissa tutkimuksissa ei tule ky-seeseen, tärkeissä kohdeinventoinneis-sa sitä on syytä käyttää.

Projektin kuluessa menetelmää käytettiin 10:ssä kohteessa, lähinnä mahdollisten kallioperän ruhjeiden paikantamiseen. Seismisten luotausten yhteispituus oli 1,2 km.

4. Kairaukset ja näytteiden käsittely Kairauksilla pyrittiin ensisijaisesti löy-tämään uusia, joko saven tai moreeni-nalaisia piilomuodostumia, sekä yllä-mainittujen menetelmien perusteella karkeiksi tulkittuja, vedenhankintaan soveltuvia muodostumien osia. Projek-tin aikana Vaasan tiepiiri teki raskaalla monitoimikairalla ja heijarikairalla yh-teensä 88 kairausta, keskisyvyys oli noin 10 metriä. Kairauspisteistä otettiin yhteensä 409 maalajinäytettä, joista analysoitiin Vaasan tiepiirin laboratori-ossa rakeisuuden lisäksi mm. routi-vuus ja humuspitoisuus.

Maaperän kiviainestutkimuksista on vastannut geologi llpo Kurkinen Geologian tutkimuskeskuksesta.

4.2.3 Tutkimustulokset

Tutkimusalueen hiekka- ja soravarat (kuva 4, liite 2) ovat yhteensä 1 275 milj.m^3• Murskauskelpoisen aineksen (A-lk) osuus siitä on 9,7 milj.m³ (0,8 %), soran (B-lk) 65,5 milj.m³ (5,1 °/o) ja hie-kan (C-lk) 1199,5 milj.m³ (94,1 o/o).

Hiekka- ja soramuodostumat ovat jakautuneet varsin epätasaisesti eri osa-alueiden suhteen. Kaikkein niu-kimmat maa-ainesvarat sijoittuvat Läntiselle rannikkoalueelle. Kaskisten-Mustasaaren välisellä rannikkokaistal-la maa-aineksia on kaikkein niukim-min, harjujen puuttuessa lähes koko-naan. Harvat esiintymät on usein jo

3. Seismisk lodning

Den pålitligaste metoden att fastställa berggrundens nivå och en formations

total~ocklek är seismisk refraktions-lodning. En nackdel med metoden är dess höga kostnader, varför metoden inte kommer i fråga i regionala under-sökningar; i viktiga punktvisa invente-ringar kan den dock användas.

Under projektet användes meto-den i 10 objekt, närmast för att lokalise-ra eventuell krosszoner i berggrund.

Den sammanlagda längden av de seis-miska lodningarna var 1,2 km.

4. Borrningar och hantering av prover Syftet med borrningarna var i första hand att hitta nya gömda formationer under lera eller morän samt för vatten-försörjning lämpliga delar av formatio-ner som på basis av ovan nämnda me-toder redan tolkats i grova drag. Under projektet gjorde Vasa vägdistrikt med en tung borrigg och sänkhammare to-talt 88 borrningar vid vilka medeldju-pet var cirka 10 meter. Ur borrnings-punkterna togs totalt 409 jordartspro-ver. Vid Vasa vägdistrikts laboratorium analyserades provemas kornighet samt även jordarternas benägenhet att

~älbindas samt deras humushalt.

Geolog llpo Kurkinen från Geolo-giska forskningscentralen ansvarade för stenmaterialundersökningarna.

4.2.3 Undersökningsresultat

Undersökningsområdets sand- och grustillgångar (figur 4, bilaga 2) upp-går till totalt 1 275 milj.m^3• Andelen krossbart materia! (kl. A) därav är 9,7 milj.m³ (0,8 %), andelen grus (kl. B) 65,5 milj.m³ (5,1 %) och sand (kl. C) 1199,5 milj.m³ (94,1 %).

Sand- och grusformationerna är tämligen ojämnt fördelade över de oli-ka delområdena. De knappaste till-gångarna finns i det västra kustområ-det. I kustremsan mellan Kaskö och Korsholm finns de aUra knappaste till-gångarna, då åsformationer saknas

Alueelliset ympäristöjuH<aisut 103 , , , , , , , , , , , , , , • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • ' ' ' ' ' '

e

25000

20000

15000

5000 ^1\

4500 0 4000 ^1\

3500 ⁿ 3000 ⁿ 2500 ,n

,n w

M' 2000

i

_,n

m, 1500

ota c .... _IU'-' ~ ¹⁰⁰⁰ 0

0 :;;]!

~ii ~ ~ 500

~-å _>L..

~..2.

o Janmaan 11

p h"

r·tt

⁰

33150 63640 Österbottens förbund

1 47890

1 El A

•

^B

•

^c

•

.. Juw ^{_._. 1 _.J - • J}

^•

:Q _a:: z _{w :~} 52 ~ < ~ ⁱ⁼ ~ ^{;: :Q} z ^{w ;:} _~ < ^{:Q ;:}

z :t ^::I: _~ ^{c:: w a::} _~

~

^a::

>->- z z ::::> ^Q.. ::::> 3 0 ^:5 l: ^a:: z ^{:Q Q.. w} _~ :Q

~ 52 lQ ^{ll.. z} 3 ^< ~ ^{:-( ~ V) a:: lQ ....1 >}

0 ~ ^~

~

^{~ V) z w a:: :-(}

!a ::::> ~

~ ⁰ ~

~

^::I:

~ ^l: ~ ^{VI ::::> w :-(}

z l: 0 ^c.. c:: ^>

< ^{~ Vi}

z ^::::>

i= ^::::>

VI ;:

~

Etelä-Pohjanmaan liitto

72300 484020 Södra Österbottens förbund

-- ^- - -- -^... -- ^. -- - - ^{-... _}

BlA 11118

-•c

•

J

^_1

JJ . J

^{• f}

. 1

^{1 J}

J J J .

^{1 1 1}

:<

:~

^VI

:~

^{S2 52}

:~

^{~ 52 S2 ~ ~ w ~}

:~

^{~ S2 0 S2 S2}

z

~ < ^{::J :-(} _~ ^;:

l: ::::>

0 0 0 0 z _{:~ l: 0 0 ~} ^w l: :~

a:: ~ < 0' ^a:: 2.

=-

_< ^{~ ::I: :-( ~ ~} _:5 ^{Q.. a::} :<' :<' ^{0 ::::>} _~ ^{:Q c.. l: a:: ~}

:-( ^::I: :5 <

3'

^< _<

^=-

~ ^{l: !a :::!}

_~

^{~ a::} ~ ^::I:

~ ~

^{Vi' w ti:} _~ ^{0:: 0 :::> ~ ;: :::> ~ :5} l ^{Q.. i= ::I: w ....1 ::::> z} :~ ^{w z z VI i!i Vl 1- > :-( ::I: ::J >- Vl ::J >- :-( ::I:}

w c..

Kuva 4. Maaperän pohjavesipinnanyläpuoliset kiviainesvarat ( 1000 m³) rakeisuusluokittain ja kunnittain Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan liittojen alueilla. ^A= murskauskelpoinen aines, B=

soravaltainen aines ja C= hiekkavaltainen aines.

Figur 4.Jordmaterialtillgångar ( 1000 m³⁾ över grundvattennivån per kornstorleksk/ass och kom-mun ingående i Österbottens förbund och Södra Österbottens förbund. A= krossbart materia/, B= grusdominerat materia/ och C= sanddominerat materia/.

e ' ' ' ' ' ' ' ' ' ' ' • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • , • , , ,

Alueelliset ympOristöjulkaisut 1 03

käytetty pohjaveden tasoon asti tai hy-vin lähelle sitä. Maa-ainekset ovat usein huonosti lajittuneita, moreenin tai siltinsekaisia, eivätkä siten kelpaa vaativimpiin rakenteisiin lainkaan.

Lounaisosan moreenipeitteisellä alueella on maa-aineksia sen sijaan huomattavan paljon: Kristiinankau-pungin, Isojoen, Karijoen, Kauhajoen ja Teuvan kuntien alueella on peräti puo-let tutkimusalueen ainesmäärästä ( 645 milj. m^3), josta yksin Kauhajoella 40 % (502 milj.m^3). Tämä keskittymä aiheu-tuu paitsi muodostumien suuresta koosta myös niiden paksuudesta.

Muodostumien pohjavedenpinnan yläpuoliset osat ovat kairausten perus-teella usein 15-35 m paksuja, mm. Kar-hukankaan, Lumikankaan ja Risåsenin esiintymien alueella. On kuitenkin muistettava, että näitten ns. "vanho-jen" harjujen aines on pääosin hienoa hiekkaa, eivätkä ne siitä syystä kiinnos-ta maa-ainesten otkiinnos-tajia. Alueen luoteis-osassa, Jurvan ja Närpiön kuntien alu-eilla, moreenipeitteiset harjut sensijaan edustavat ainekseltaan kaikkein kar-keimpia lajitteita tutkimusalueella, A-ja B-rakeisuusluokkien yhteinen osuus on noin 25 °/o eli viisinkertainen koko alueen keskiarvoon verrattuna.

Keskiosassa tutkimusaluetta kaik-kein heikoin tilanne on Peräseinäjoen, Seinäjoen, Nurmon, Isonkyrön ja Kau-havan kunnissa. Matalien harjujen pin-taosat ovat usein siltinsekaista hiekkaa, karkeampien lajitteiden sijaitessa sy-vällä juuriosissa. Kestävän kehityksen kannalta olisikin tällä alueella pyrittä-vä hyödyntämään ensisijaisesti kiviai-nekseltaan käyttökelpoisia kallioaluei-ta, harjujen ohuen pintakerroksen ase-mesta.

Itäosan pitkittäisharjujen vyöhyk-keellä harjuille on ominaista jatkuvuus, tosin eteläosissa, Ähtärin, Soinin sekä Lappajärven ympäristössä niissäkin on järvialtaista ja soista johtuvia katkok-sia. Kokonaisainesmäärät ovat itäosien kunnissa kuitenkin selvästi suuremmat kuin edellisellä osa-alueella tai läntisel-lä rannikkoalueella, myös soralajittei-den suhteellinen osuus on keskimää-räistä suurempi, varsinkin Soinin (17

nästan helt. De fåtaliga förekomsterna har ofta redan utnyttjats ned tili eller mycket nära grundvattennivån. Jord-materialet är ofta dåligt sorterat- mo-rän- eller siltblandad - och lämpar sig därför inte alls för krävande konstruk-tioner.

I de sydvästra delarnas morän-täckta område finns däremot betydligt mer jordmaterial: i Kristinestad, Storå, Bötom, Kauhajoki och Östermark finns rentav hälften av undersökningsområ-dets materialmängd (645 milj.m³), av vilket 40 °/o (502 milj.m³) finns i Kauha-joki. Denna koncentration beror förut-om på formationemas avsevärda stor-lekar även på deras tjocklek. De delar av formationema som ligger ovan grundvattennivån är på basis av borr-ningarna 15-35 m. tjocka, bl.a. före-komstema i Karhukangas, Lumikangas och Risåsen. Det bör dock kommas ihåg att materialet i dessa s.k. "gamla"

åsar huvudsakligen består av·fin sand och därför inte är intressant som mark-substans. I områdets nordvästra del, i Jurva och Närpes, finns däremot mo-räntäckta åsar med undersökningsom-rådets allra grövsta kornfraktioner;

kornstorleksklassema A och B:s ge-mensamma andel är cirka 25 °/o, d.v.s.

fem gånger så hög som medelvärdet för hela området.

I de centrala delarna av undersök-ningsområdet är situation allra sämst i Peräseinäjoki, Seinäjoki, Nurmo, Stor-kyro och Kauhava. De låga åsarnas yt-skikt består oftast av siltblandad sand medan de grövre kornfraktionema lig-ger djupt i rotpartierna. Med tanke på en hållbar utveckling borde man i det-ta område i försdet-ta hå.nd försöka utnytt-ja bergområden med lämpligt materia!

i stället för åsarnas turma ytskikt.

I den östra delens zon med längs-gående åsar utmärks åsarna av kontinuitet, även om det i de södra delama -Etseri, Soini samt Lappajärvi - före-kommer avbrott till följd av sjöbas-sänger och sumpmarker. Den totala materialmängden i Östra delens kom-muner är dock klart större än i de före-gående delområdena eller i västra kustregionen. Andelen grus är likaså

Alueelliset ympäristöjulkaisut 103 • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • • •

e

o/o) sekä Lappajärven ja Evijärven kun-nissa (n. 20 o/o ). Vyöhykkeen luoteis-päässä, Alahärmän ja Kruunupyyn vä-lillä aineksen kokonaismäärät ovat suurimmat em. lounaisosan keskitty-mää lukuunottamatta, mutta soralajit-teiden osuus putoaa radikaalisti, sillä pohjavedenpinnan yläpuoliset osat ovat näissä leveissä jaksoissa lähes ko-konaan hiekkaa. Tässä, tutkimusalueen pohjoisosan keskittymässä on maa-ai-neksia yhteensä 185 milj.m³• Mikäli mukaan laskettaisiin myös jaksojen pohjavedenalaiset ainesmäärät päädyt-täisiin lähelle 1 miljardin m³ ainesmää-rää, mikä osoittaa, että alueen harjut vastaavat mittasuhteiltaan maamme suurimpia harjuja.

4.3 Kallion kiviaines

4.3.1 Yleistä

Kallion kiviainestutkimuksen pääasial-lisena tarkoituksena oli saada kattava kuva Vaasan-Seinäjoen alueen kallioi-den kiviaineksen laadusta ja määrästä.

Toissijaisena tarkoituksena oli löytää ja inventoida laadukkaan kalliomurs-keen raaka-aineeksi soveltuvat kallio-alueet sekä myös heikompilaatuiset esiintymät, joita voidaan hyödyntää vähemmän vaativissa kohteissa. Lisäk-si tutkimuksesta saadaan tietoa ra-kennuskivituotantoon ja muuhun kal-lioperän hyödyntämiseen soveltuvista kallioresursseista.

Tutkimus kohdistui valtateiden 16, 19 ja 8 varsille sekä kantatien 66 suuntaan. Lisäksi tutkittiin useiden pohjavesialueiden läheisyydessä olevia kallioalueita. Tutkimusten ulkopuolel-le jätettiin ne alueet, joiden etäisyys asutukseen on alle 500 m (suojaetäi-syys ). Suojaetäisyyden sisäpuolelle on kuitenkin toisinaan menty ja koko kal-lioalue inventoitu, mikäli vain osa siitä oli suojaetäisyyttä lähempänä asutusta.

Myös vesistöjen ympärille on jätetty suojavyöhyke eikä rantakallioita ja ran-tamaisemaa rajaavia kallioita ole tutkit-tu. Ennakkotieto asutuksesta saatiin

större än medeltalet, speciellt i Soini (17

0/o) samt Lappajärvi och Evijärvi ( ca 20 o/o). I zonens nordvästra ända, mellan Alahärmä och Kronoby, är totalmäng-derna de största, med undantag av de . tidigare nämnda koncentrationerna i den sydvästra delen, men grusets an-del sjunker radikalt, eftersom de an-delar som ligger ovan grundvattennivån nästan helt består av sand i dessa breda avsnitt. I denna koncentration i under-sökningsområdets norra del finns sam-manlagt 185 milj.m³ marksubstans. Om man skulle räkna med även de materi-almängder som ligger under grund-vattennivån, skulle mängden uppgå till nära 1 miljard m³, vilket visar att områdets åsar till sina dimensioner väl kan mä ta sig med landets största åsar.

In document Pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen - loppuraportti Vaasan-Seinäjoen alueella / Samordning av grundvattenskyddet och stenmaterialförsörjningen - slutrapport från Vasa-Seinäjoki-regionen (sivua 43-50)