2. JÄRJESTÄYTYNYT RIKOLLISUUS ILMIÖNÄ
2.6 JÄRJESTÄYTYNEIDEN RIKOLLISRYHMIEN ORGANISAATIORAKENTEESTA
YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto UNODC havaitsi vuonna 2002 JR-ryhmittymien rakenteen noudattava yhtä seuraavasta viidestä rakennetyypistä:67
Standard hierarchy (vakiomutoinen JR-ryhmä)68 on tyypillisin rikollisryhmän rakenne (YK:n tutkimuksessa 13 ryhmää 40:stä). Siinä on yksittäinen johtaja, selkeä hierarkia, sisäinen kuri ja tehtävänjako, ryhmällä on nimi ja usein vahva sosiaalinen tai etninen identiteetti. Väkivalta on olennainen osa toimintaa ja vaikutus kohdistuu tiettyyn alueeseen. Ryhmäkoko vaihtelee muutamasta jäsenestä useisiin satoihin, mutta on tyypillisesti 10-50. YK:n tutkimuksessa havaittiin ryhmien sijoittavan rikollisesta toiminnasta saatua varallisuutta lailliseen liiketoimintaan sekä pyrkivän suojaaman ryhmän toimintaa viranomaisten lahjomisella.69
Regional hierarchy (alueellisesti rakentunut JR-ryhmä) tarkoittaa ryhmärakennetta, jossa ryhmittymä muodostuu alueellisista osittain itsenäisistä ryhmistä, mutta joita johdetaan keskushallintojohtoisesti. Itsenäisyyden taso vaihtelee, joissakin tapauksissa on havaittu toiminnan olevan franchising-tyyppistä, jossa tunnetun ryhmän nimen käytöstä maksetaan korvausta. Keskusjohdolta tulevat käskyt ylittävät alueelliset määräykset. Myös tämäntyyppisissä ryhmissä sisäinen kuri on kova. Jäsenmäärät ovat suuria, jäsenillä on usein vahva sosiaalinen tai etninen identiteetti. Rikollisuudenalat ovat laajoja, väkivalta on olennainen osa toimintaa. Rikolliset moottoripyöräjengit noudattavat juuri tätä rakennetta.70
Clustered hierarchy (JR-ryhmien keskittymä) tyyppinen ryhmittymä muodostuu useamman rikollisryhmän yhteenliittymästä, jonka keskiössä on hallitseva tai yhteistyötä koordinoiva elin.
Yhteydenpito voi tapahtua myös eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden suorin kontaktein.
Ryhmittymään kuuluvat ryhmät ovat tyypillisesti varsin itsenäisiä päätöksenteossa, ne voivat jopa olla täysin itsenäisiä. Ryhmittymä näyttäytyy yhtenä kokonaisuutena ulkopuolisille ja ryhmiin kuuluville. Yksittäiset ryhmät voivat edustaa mitä tahansa ryhmähierarkiatyyppiä,
67 UNODC 2002 s. 34 ss. Tutkimuksen tuloksia arvioidessa on huomioitava, että tutkimus on vuodelta 2002, eli se on verrattain vanha. Lisäksi tutkimuksessa ei ole yhtään pohjoismaista rikollisryhmää ja vain yksi Baltian maista, joten tutkimuksen tulokset eivät välttämättä sinänsä sellaisenaan sovellu pohjoismaisen järjestäytyneen rikollisuuden tarkasteluun. Toki järjestäytynyt rikollisuus ilmiönä on pohjimmiltaan ja lähtöasetelmaltaan samankaltainen eri maissa, mutta kulttuurilliset ja yhteiskunnalliset erot vaikuttavat välttämättä siihen, minkälaiseksi ilmiö missäkin maassa muodostuu.
68 Suomenkieliset käännökset: Poliisin ylijohto 2007 s. 15.
69 UNODC 2002 s. 34-35.
70 UNODC 2002 s. 35-37.
tyypillisesti vakiomuotoisia ryhmiä. Ryhmä tyypillisesti muodostuu kilpailevien JR-ryhmien markkinoiden jakamis- tai konfliktien ratkaisemistarkoituksessa. Jäsenistö ja rikollisuudenala ovat molemmat laajoja, ryhmien keskinäistä kilpailua voi ilmentyä. Ryhmillä on voimakas historiallinen tai sosiaalinen identiteetti. Tämä ryhmätyyppi on harvinainen.71
Core group (ydinryhmä) muodostuu rajatusta joukosta henkilöitä, joiden ympärillä on irrallinen verkosto. Ryhmä on pieni ja tiivis, tosin jäsenet voivat vaihtua ryhmän tarpeen mukaan. Ryhmä on kehittynyt horisontaalitason verkosto, ei niinkään hierarkkinen, vaikkakin jäsenten välillä voi olla tehtävänjakoa. Taustalla ei vaikuta sosiaalinen tai etninen identiteetti. Ryhmän kuria ylläpitävät ryhmän pieni koko ja jossain määrin väkivallan käyttö. Jäsenillä on yhteyksiä ydinryhmän ulkopuolella toimiviin rikollisiin toimijoihin ja ryhmittymiin, joita käytetään tarvittaessa. Rikostoimiala on keskittynyt, mutta voi vaihtua dynaamisesti. Toiminta voi jakautua myös soluihin roolien mukaan. Ryhmällä ei tyypillisesti ole ulospäin tunnistettavaa nimeä. Väkivaltaa käytetään ryhmän intressien varjelemiseen. Vaikkakin ryhmärakenne on toiseksi yleisin vakiomuotoisen JR-ryhmän jälkeen, viranomaisten mielenkiinnon kohteena on ollut hierarkkisemmat ryhmät, joka on osaltaan vaikuttanut hierarkkisten ryhmien kehittymiseen ydinryhmä-tyyppisiksi ryhmiksi. Merkittävä alakategoria ovat ryhmät, jotka harjoittavat laillista liiketoimintaa kulissina rikolliselle toiminnalle. Nämä ryhmät eivät käytä väkivaltaa, mutta niillä on tyypillisesti suhteita elinkeinoelämän vaikuttajiin ja hallinnon elimiin. Viranomaisten on vaikea havaita näitä alaryhmiä laillisen toiminnan kulisseista.72
Criminal network (rikollinen verkosto) muodostuu verkostoon kuuluvien toiminnasta. Toimijat harjoittavat rikollista toimintaa vaihtuvissa kokoonpanoissa. Verkostoon kuuluvat eivät miellä itse kuuluvansa ryhmään, eikä verkosto näyttäydy ryhmänä ulkopuoliselle. Verkostolla ei ole nimeä, tärkeämpää on ryhmän jäsenten keskinäiset säilyvät kontaktit. Verkoston jäsenet eivät välttämättä ole tekemisissä kaikkien muiden jäsenten kanssa. Verkosto ei ole hierarkkinen eikä erityisen järjestäytynyt. Tietyt verkostoon kuuluvat henkilöt ovat toiminnan kannalta avaintoimijoita, joiden kontaktien kautta verkosto muodostuu. Yksittäiset pienet ryhmät ja henkilöt ovat siis rikollisen toiminnan verkon solmukohtia. Väkivallan käyttö on epätavallista.
Verkoston sisällä voidaan muodostaa tilapäisiä liittoumia rikollisen toiminnan toteuttamiseksi.
UNODCn tutkimuksessa ryhmätyyppiä edusti 4/40 ryhmää eli selkeä vähemmistö. UNODC uskoo ryhmien olevan yleisempiä kuin tutkimuksen tulosten perusteella voi päätellä. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että viranomaiset eivät välttämättä miellä tämän tyyppisiä ryhmittymiä järjestäytyneiksi rikollisryhmittymiksi ja toisaalta siitä, että tämän tyyppisten ryhmien uskotaan olevan vaikeammin viranomaisten havaittavissa kuin hierarkkisten ryhmien. UNODC arvelee, että ryhmätyyppinä rikollinen verkosto on yleistymässä. 73
71 UNODC 2002 s. 37-39.
72 UNODC 2002 s. 39-41.
73 UNODC 2002 s. 41-43, 45. Yhteisen tavoitteen rikoksen tekemisestä on vaikeasti näytettävissä tilanteessa, jossa verkoston jäsenet eivät edes tiedä verkoston kaikista muista jäsenistä. Myös
UNODCn tutkimuksessa havaituista ryhmärakenteista vakiomuotoiset ja alueellisesti rakentuneet JR-ryhmittymät ovat vahvan hierarkkisia ryhmiä. Verkosto- ja ydinryhmä-tyyppiset yhteenliittymät puolestaan ovat hierarkiarakenteeltaan matalampia. Johtopäätöksenä todetaan, että kehitys näyttäisi vievän tunnuksellisista ja hierarkkisista ryhmistä kohti joustavampia ja näkymättömämmin toimivia verkostoja tai ydinryhmiin perustuvia ryhmittymiä.74
Myös Europol jakaa rikollisryhmät vertikaalitasossa rakentuneisiin hierarkkisiin ryhmiin ja horisontaalisella tasolla rakentuneisiin verkostoihin. Vuoden 2012 uhka-arviossa 40 % JR-ryhmittymistä arvioitiin olevan verkostomallisia ryhmittymiä. Myös Europol uskoo rikollisryhmittymien toimivan tulevaisuudessa enenevissä määrin verkostomaisesti. Europol katsoo, että siirtymällä joustavammin hierarkkisiin organisaatioihin ryhmittymät pyrkivät piilottamaan toimintansa ja parantamaan rikollisten tavoitteiden saavuttamista.75 Vuonna 2003 Michael Levi uskoi, kenties UNODC:n tutkimuksen tuloksien perusteella, suurimman osan rikollisista yhteenliittymistä olevan löyhän rakenteen omaavia rikollisten verkostoja perinteisten hierarkkisten organisaatioiden sijaan.76 Löysien verkostojen ja JR-ryhmittymien allianssien yleistymiseen uskoo myös Rodgers.77
von Lampe katsoo rikollisverkoston muodostuvan rikollisten toimijoiden välisistä rikollisessa mielessä hyödynnettävissä olevista suhteista (criminally exploitable ties) eli henkilöiden välisistä yhteyksistä. von Lampe katsoo, että nuo rikollisessa mielessä hyödynnettävissä olevat suhteet eivät ole aktiivisia jatkuvasti, vaan niitä hyödynnetään tarpeen ja tilanteen mukaan.78 von Lampen kuvailema verkosto vastaa UNODC:n ryhmäluokituksen mukaista yhteenliittymää.
von Lampe erottaa rikolliset organisaatiot kolmeen eri kategoriaa sen mukaan, mitä tarkoitusta ne palvelevat: taloudelliset, sosiaaliset ja valtiovalta-tyyppiset. Taloudellisten organisaatiot palvelevat taloudellisen hyödyn saavuttamista. Sosiaaliset organisaatiot toimivat kontaktien ja yhteisöllisyyden luomisessa, mutta voivat epäsuorasti edistää taloudellisen hyödyn tavoittelussa.
Valtiovalta-typpiset organisaatiot toimivat taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi mutta ne myös laativat ja valvovat sääntöjä toiminta-alueellaan ja toimivat riitojen sovittelussa. Harding puolestaan jakaa rikolliset organisaatiot neljään luokkaan: epämuodolliset kumppanuudet, verkostot, kartellien kaltaiset yhteenliittymät ja yhtiöiden kaltaiset organisaatiot.79
Suomen järjestäytyneessä rikollisuudessa näistä ryhmistä ovat havaittavissa ainakin vakiomuotoiset ja alueellisesti rakentuneet JR-ryhmittymät sekä rikolliset verkostot.80 KRP
”väliaikainen liittoutuminen” ei täytä esimerkiksi Suomen rikoslain 17 luvun 1a pykälän määritelmän, koventamisperusteen soveltamisen tai Palermon sopimuksen vaatimusta riittävästä koossaoloajasta.
74 UNODC 2002 s. 45.
75 Europol SOCTA 2013 s. 33-34.
76 Levi 2003 s. 117.
77 Rodgers 2012 s. 85 85-87.
78 von Lampe 2003 s. 10-12.
79 von Lampe 2003 s. 16, Harding 2007 s. 192.
80 Lohi 27.11.2012. Ks. Suomen JR-tilannekuvaa käsittelevä kappale 3.
katsoo, että JR-ryhmittymät ja yksittäiset rikolliset toimijat – alamaailman pankkiirit ja näiden yritykset – muodostavat verkostoja.81