Tämä yläteema jaettiin kahteen alateemaan: itsemääräämisoikeuden toteutuminen ja miten se on näkynyt. Vastauksista oli tulkittavissa, että enemmistön mielestä asukkaiden itsemääräämisoikeus on toteutunut korona-aikana. Yhteiset retket on täytynyt perua koronan vuoksi. Asukkaiden liikkumista ei ole kielletty ja he ovat liikkuneet vapaasti kaupoissa ja keskustassa, mutta suosituksia on annettu. Asukkaat ovat myös halutessaan tavanneet läheisiään.
6 JOHTOPÄÄTÖKSET
Ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa toteuttavista eettisistä periaatteista keskeisin ja haasteisin on itsemääräämisoikeus, joka perustuu ajatukselle ihmisarvosta. Ihmisellä on oikeus elää ainutkertaisena yksilönä, jolla on oikeus tehdä omat päätöksensä omien vakaumustensa pohjalta, jolloin hänellä myös ajatellaan olevan arvoa. (Sarvimäki & Stenbock-Hult 2009, 137-138.)
Itsemääräämisoikeus on laajasti arvostettu. Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen yhdistetään yleensä siihen, että sallitaan tai tehdään mahdolliseksi potilaalle päättäminen sen suhteen, mitä terveydenhuollon palveluita he haluavat ja mitä eivät. Vahva keskittyminen päätöksentekotilanteeseen on ongelmallista, etenkin kun siihen lisätään potilaiden valinnanvapauden tärkeys. Se vie huomiota muilta tärkeiltä näkökulmilta ja haastaa itsemääräämisoikeutta terveydenhuollossa. Relationaaliset käsitykset itsemääräämisoikeudesta yrittävät selittää sekä positiivisen että negatiivisen päätelmän yksilön autonomiaan liittyvistä sosiaalisista suhteista. Moni terveydenhuoltoalan toimija voi lisätä itsemääräämisoikeutta toiminnallaan, ei ainoastaan potilaiden hoitomieltymyksissä ja valinnoissa, vaan myös heidän itseidentiteetissään, itsearvioinnissaan ja valmiudessaan itsemääräämisoikeuteen. (Entwistle, Carter, Cribb & McCaffery 2010.)
Tässä opinnäytetyössä oli kaksi tutkimuskysymystä, joita olivat: ”Toteutuuko asukkaiden itsemääräämisoikeus lain mukaisesti henkilökunnan mielestä kyseisessä asumisyksikössä?”
ja ”Millaisia käsityksiä asumisyksikön henkilökunnalla on itsemääräämisoikeudesta ja sen toteutumisesta kyseisessä asumisyksikössä?”
Vastauksista voisi päätellä, että henkilökunta muistaa yksikön toimivan mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kotina, joten asukkaat myös saavat toimia siellä kuten kotonaan. Tästä esimerkkinä toimii muun muassa se, että asukkaat saavat vaikuttaa ruokiin, retkiin yms., asukkaan läheiset pääsevät vierailulle lähes aina - myös koronapandemian aikaan vierailut on pyritty järjestämään erityisjärjestelyin - ja asukkaat voivat elää omannäköistä arkeaan yksikössä. Mielenterveyskuntoutujien hyvän asumisen edellytyksiä ovat muun muassa turvallinen ja rauhallinen asuinympäristö, itsemääräämisoikeus ja yksityisyys, mielekäs tekeminen asunnon ulkopuolella, itsenäinen asuminen, kun se on mahdollista sekä palvelujen läheisyys. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2020.) Opinnäytetyön laadullisen kyselyn vastauksissa näkyi selkeästi se, että henkilökunta huomioi työssään asukkaan itsemääräämisoikeuden ja ymmärretään, että asukas on oikeutettu päättämään itsenäisesti
omista asioistaan. Asukkaiden ihmisarvoa ei loukata ja heitä ohjataan ja hoidetaan yhteisymmärryksessä heidän kanssaan. Vastausten perusteella asukkaat voivat elää yksikössä omannäköistä elämää, mutta henkilökunta ohjaa tarvittaessa.
Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon (785/1992). Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. (L 17.8.1992/785.) Halutessaan, asukkaat saavat oman rauhan ja yksityisyyden. Heidän huoneeseensa mennään vain, jos epäillään sairaskohtausta, asukkaan olevan vaaraksi itselleen tai muille tai asukas ei vastaa kutsuihin/puhutteluun oven ulkopuolelta. THL:n (2019) mukaan yksilötasolla mielenterveyttä edistetään esimerkiksi tukemalla itsetunnon ja elämänhallinnan vahvistamista.
Yhteisötasolla muun muassa vahvistetaan sosiaalista tukea ja osallisuutta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2019.) Etelä-Pohjanmaan palveluasumisyksikössä asukkaat voivat vaikuttaa yhteisön/yksikön asioihin toivein ja pyynnöin mm. viikoittain yhteisökokouksessa.
Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan (785/1992). Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. (L 17.8.1992/785.) Opinnäytetyön kohdeorganisaationa toimivassa palveluasumisyksikössä asukas saa määrätä itsestään myös, vaikka siitä olisi haittaa hänelle itselleen. Henkilökunta ei voi esimerkiksi pakottaa asukasta suihkuun, vaan he voivat mm.
motivoida ja ohjata asukasta sekä keskustella asiasta. Asukkaat voivat liikkua yksikön ulkopuolella vapaasti, mutta yöaikaan se ei ole suositeltavaa. Myös koronapandemian aikaan asukkaat ovat voineet liikkua vapaasti omalla harkinnallaan, mutta suosituksista on kerrottu.
Vaikka asukkaalla onkin itsemääräämisoikeus, silti yksikössä on laadittu järjestyssäännöt yhteisöä varten. Yksikössä on selkeät säännöt esimerkiksi alkoholin käytön suhteen: se on kielletty. Myös, jos on todettu asukkaan aiheuttavan harmia itselleen, on sovittu eri käytäntöjä asukkaan kanssa. Näistä esimerkkinä toimii viikkoraha ja jakotupakat.
Rajoitustoimenpiteistä ja niiden kirjauksista kysyttäessä henkilökunta kertoi, että tupakkeja ja rahavaroja rajoitetaan ja kirjataan mm. potilastietojärjestelmään. Tähän kysymykseen odotettiin erilaista vastausta, koska nämä asiat eivät ole rajoitustoimenpiteitä vaan sopimuksia, jotka on tehty yhdessä asukkaan kanssa. Yksikössä siis ei ole lain mukaan rajoitustoimenpiteitä käytössä. Jokaisella asukkaalla on kansiossaan tiedonantolupa-kaavake,
johon asukas on ilmoittanut läheisen, kenelle voi asukkaan tietoja luovuttaa. Tarvittaessa asukkaan tietoja luovutetaan myös muille yhteistyötahoille, esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstölle tai sosiaaliviranomaiselle.
Vastauksista ilmenee myös yksikön yhteisöllisyys: asukkaille järjestetään viikoittain yhteisökokous, jossa jokainen voi vaikuttaa asioihin ja näistä keskustellaan ja päätetään yhdessä. Vastausten perusteella myös henkilökunta mieltää yksikön asukkaiden kodiksi.
Asukas siis saa elää sellaista arkea, kuin hän tahtoo, liikkua vapaasti, tavata läheisiään, olla rauhassa huoneessaan sekä määrätä itsestään. Lienee oikein todeta, että Karttusenrannan henkilökunnalla on yhtenäiset linjaukset enimpiin asioihin ja heidän työotteensa on asukasta kunnioittava. Niin sanotut rajaavat sopimukset (viikkoraha ja jakotupakat) tehdään yhteistyössä asukkaan – ja mahdollisesti läheisten/edunvalvojan/lääkärin – kanssa.
7 POHDINTA
Tämän opinnäytetyöprosessin aikana sai syvennettyä tietoa itsemääräämisoikeudesta ja myös lakeihin tuli perehdyttyä tarkemmin. Terveydenhuoltoalan ammattilaisten on tärkeää kiinnittää huomiota asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumiseen ja ammattilaisen täytyy ylläpitää tietouttaan ajankohtaisimmista asioista työhönsä liittyen. Terveydenhuoltoalalla on tärkeää tietää, mihin lakeihin nojataan esimerkiksi rajoitustoimenpiteiden yhteydessä. Työntekijän on pystyttävä perustelemaan toimintaansa.
Opinnäytetyössä käytettiin monipuolisia lähteitä ja käytetyt lähteet olivat luotettavia.
Lähdemateriaalin hankinta oli yllättävän haasteellista, vaikka itsemääräämisoikeudesta on tuotettukin viime vuosina paljon uutta tietoa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa palveluasumisyksikölle tietoa, millä eri tavoilla itsemääräämisoikeus toteutuu yksikössä sekä pohtia keinoja mahdollisten puutteiden korjaamiseksi. Vastauksia analysoitaessa mahdollisia puutteita ei havaittu, mutta yksikön työntekijöiden tietoisuus rajoitustoimenpiteistä oli häilyvä.
Palveluasumisyksiköissä ei voi olla käytössä rajoitustoimenpiteitä, mutta asukkaan kanssa voidaan yhteistyössä solmia sopimuksia, joiden nojalla voidaan esimerkiksi rajoittaa asukkaan tupakointia tai rahankäyttöä. Asukas kuitenkin on oikeutettu muuttamaan sopimusta halutessaan. Ellei rajoitustoimenpiteisiin ole lakiin perustuvaa syytä, ne saattavat olla rikoslain nojalla rangaistavia tekoja. (Verneri.net 2017.)