Informaation ja päätöksenteon systeeminen tulkinta

taajaman pohjoisreunassa, joka on syntynyt yhteiskunnallisilla päätöksellä Kehitys‐

aluerahaston ja Iisalmen kaupungin panostuksella ja jonka perustan muodostaa me‐

talliyritysten joukko. 

2. Teollisuuspuisto yhden (ison) yrityksen sisällä, esimerkiksi Normetin alue Pel‐

tosalmella, Iisalmen taajaman eteläreunassa, joka on syntynyt ison kokoonpanoyri‐

tyksen ulkoistaessa toimintojaan. Puiston luomisessa ja toimijoiden etsimisessä on  ollut Iisalmen kaupunki ja Iisalmen Teollisuuskylä Oy mukana. Nyt samojen seini‐

en sisällä toimii viisi eri yritystä (mukana valtakunnallisia toimijoita kuten KCI  Konecranes, HT Lasertekniikka Oy ja WEMI Parts Oy). 

3. Personoitu teollisuusalue profiloivan elinkeinopolitiikan tuloksena, esimerkiksi Pel‐

tomäen ympäristöyrityspuisto, joka on syntynyt pitkäjänteisen suunnittelun kautta  tarkoituksena luoda yhteen toimialaan personoitu teollisuusalue. 

4. Saman alan yritysten verkko seudulla, esimerkiksi puualan yritykset Ylä‐Savossa  (sahat, talotehtaat yms.), joka on syntynyt jalostusasteen nostamisen kautta. 

5. Yrittäjätalot, esimerkiksi Iisalmen tietotalo torin laidalla ja Naistentalo Pohjolanka‐

dun varrella, jotka edustavat palvelualan yrityskeskittymiä. 

 

Iisalmessa koneenrakennusklusteri pitää sisällään mm. seuraavia yksiköitä: loppuko‐

koonpano ja asiakkuuden omistus (Normet, Ponsse, Profile component), metallivalut  (Componentan Iisalmen valimo), raskas koneistus (Ylä‐Savon Koneistus Oy), metal‐

liosien valmistus (Lapinlahden Levypalvelu Oy), hammastetut akselit ja rattaat (Ahmo‐

tuote Oy), hiotut tarkkuuskappaleet (Oy Toolfac Ab), ohutlevyn käsittely (IS‐Metalli  Oy), paksun levyn käsittely (HT Lasertekniikka Oy), tehdaspalvelut (KCI Konecranes),  maalaukset (FSP Oy), sähkö‐ ja hydrauliikkakomponentit (WEMI Parts Oy), elektro‐

niikka ja ohjausyksiköt (Prodevice Oy), suunnittelu (Etteplan Oyj), toimitilojen raken‐

taminen ja vuokraus (Iisalmen Teollisuuskylä Oy), ammattikoulutus (Ylä‐Savon am‐

mattiopisto), oppimistehdas (Educaworks Oy), pääomitus (Ylä‐Savon pääomarahasto)  sekä yritysneuvonta ja konsultointi (Ylä‐Savon Kehitys Oy). 

   

4.5 Informaation ja päätöksenteon systeeminen tulkinta   

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan myös dataa, informaatiota ja tietämystä teo‐

reettisista lähtökohdista, koska ne ovat osa systeemin inputista. Toinen syy on  se, että informaation ja päätöksenteon systeeminen tulkinta on osa henkistä lä‐

hestymistapaa, joka huomioi myös kulttuurien pirstoutumisen. Kolmas syy on  se, että yksi tutkimuksen lähtökohdista on olettamus, että tietämyksen lisäämi‐

nen on eräs syy yritykselle olla mukana yritysklusterissa tai tehdä muutoin yh‐

teistyötä. Systeemiajattelu jatkaa siitä, mihin tietämyspohjainen lähestymistapa 

päättyy. Toiseksi tietäminen ja tieto ilmentävät järjestelmän olemassaoloa. Lai‐

neen (2000:40) mukaan organisaatiossa tehdyt päätökset eivät koskaan perustu  täydelliseen informaatioon ja siitä huolimatta on tehtävä päätöksiä ja toimitta‐

va. Liikkeenjohtajilla on siis oltava taitoja, joiden avulla he selviytyvät tietoon  liittyvän epävarmuuden vallitessa. 

 

Useat informaatioon ja tietämykseen liittyvät näkökohdat korostuvat organisaa‐

tioiden rajapinnoissa. Kollektiivisen toiminnan ehtona on se, että luottaa myös  toisten  ihmisten  mielipiteisiin  (esim.  Puhakka  2002).  Yrittäjyyteen  liitetään  usein tietämyksen hankinta ja sen proaktiivinen etsintä (esim. Miller 1999; Wik‐

lund 1999). Systeemisestä näkökulmasta kommunikointi, kieli ja kielen ilmaisut  ovat yhteistyön koordinoinnissa tärkeä tekijä. Kommunikointi tapahtuu symbo‐

leja vaihtamalla. Merkityksellisten symboleiden avulla yksilöt ja yhteisöt voivat  muunnella  organisaatioitaan  muiden  toimintaan  yhteensopivaksi  (Leinonen  2003; Järvilehto 1994). 

 

Epävarmuus ja ”avaruudesta tuleva informaatiokohina” kuuluvat yrittäjyyden  ytimeen. Maailma ja sitä kautta yritysten toimintaympäristö ei ole kauttaaltaan  deterministinen  kuten  ranskalainen  tiedemies de  Laplace  väitti  1800‐luvun  alussa. Deterministisen näkemyksen korvasi Heisenbergin epätarkkuusperiaa‐

te, joka on  luonnon  perusominaisuus.  Esimerkiksi  tieteiskirjailija  Hawking  (1998:72) kuvaa tätä muutosta seuraavasti: 

”Epätarkkuusperiaatteella on syvällisiä vaikutuksia maailman ku‐

vaamme, vaikka kaikki filosofit eivät olekaan hyväksyneet sitä ja  vaikka siitä kiistellään vielä yli puoli vuosisataa sen esittämisen jäl‐

keen.  Epätarkkuusperiaate  merkitsi  loppua  Laplacen  unelmalle  maailmankaikkeudesta, joka olisi kauttaaltaan deterministinen, en‐

nalta laskettavissa. Tulevia tapahtumia on mahdoton ennustaa tar‐

kasti, jos edes nykytilaa ei voida mitata tarkasti.” 

 

Epätarkkuusperiaate  systeemeihin  sovitettuna  on  merkityksekäs  kommuni‐

koinnissa. Tällöin tulee tarkastella dataa, informaatiota, tietoa ja tietämystä ver‐

taillen niiden olemusta toisiinsa. Infrastruktuurin tärkein tekijä tuotannon kan‐

nalta on ihminen. Ihmisten hallinnassa on data, välityksessä informaatio ja tul‐

kinnassa tietämys. Systeemisessä tarkastelussa ei Leinosen (2003:57) mukaan  tietoa varsinaisesti siirretä ja käsitellä, vaan se on eräs systeemin uusi elementti. 

Useiden lähteiden, kuten Lipiäisen (2000a), mukaan informaatiolla on yhä suu‐

rempi osuus tuotannossa verrattuna materiaalisiin tekijöihin. Se myös osaltaan  murtaa suuruuden ekonomiaa valmistustuotannossa ja ovat pohjana tietämys‐ 

ja verkostotaloudelle. Yrityksille informaation virran hallinnasta on tullut tär‐

keä tuotannontekijä. 

 

Datan etsimistä voidaan pitää tietämyksen alkuna. Tämä voidaan perustella  seuraavasti: Data on havaintoja ja tosiasioita ilman asiayhteyttä. Kun data sijoi‐

tetaan johonkin asiayhteyteen, niin syntyy informaatiota, joka on usein viestin  muodossa. Viesti voidaan ymmärtää oikein tai väärin. Informaatio on tietämyk‐

sen syntymisen lähtökohta ja päätöksenteon edellytys. Tieto lisääntyy, kun sitä  jaetaan.  Lisääntymisestä  seuraa  kuitenkin  hallittavuuden  ongelma  ‐  kaaos. 

Kuinka tieto muutetaan relevantiksi informaatioksi päätöksenteon kannalta? 

Yritysten verkottuminen ryppäiksi (clusters) kiihdyttää tiedon jakamista. Sa‐

moin ’yrityskarkurit’ edistävät tiedon jakamista ja menestymisen monistamista. 

Yhteenvetona voidaan esittää että, kun runsasta informaatiota testataan koetul‐

la ja omalla ajattelulla, siitä tulee tietämystä (knowledge). Informaatio luo tie‐

tämysperustan. Tämä tietämys on uuden talouden keskeisin tuotannon tekijä. 

Tietämyksen syntymistä edesauttavat kommunikointi, päättely sekä viestin ar‐

vostus. Benchmarking on eräs tapa vaihtaa tietoa ja oppia toisten kokemuksista. 

Myös narratiivinen ote edistää oppimista, koska vaikeitakin asioita voidaan  tarkastella ikään kuin ulkopuolisen silmin. Tietämysperusteista oppimista on  arvosteltu hitaaksi ja työlääksi. Esimerkiksi de Bono (1998) on esittänyt tietä‐

mykseen perustuvan oppimisen sijaan käsitettä näkemyksellinen oppiminen,  joka tuntee myös nimen lateraaliajattelu (lateral thinking). Siinä oppiminen ta‐

pahtuu yllätysten kautta ja samalla syntyy uutta ymmärtämystä. Näin de Bono  (emt.) päätyy samaan mihin systeemiajattelu: pelkkä tietämyksen hankinta on  liian kapealaista ja ahdistaa työntekijöitä. Tämä puolestaan johtaa siihen, että  monimutkaisia asioita ei kyetä käsittelemään. Syntyy henkisiä ”lukkoja”, jotka  estävät yritystä kehittymään monimutkaisessa maailmassa. 

 

Yrittäjät ja yritykset toimivat vajaan tietämyksen varassa. Yritykset eivät aina  edes tiedä omia menestystekijöitään. Toisaalta menestystekijöiden tunteminen‐

kaan ei takaa menestystä. Vajaata tietämystä voidaan pitää systeemin peruspiir‐

teenä. Kun vajaan tietämyksen varassa toimivat osajärjestelmät vaihtavat tietoa  (dataa) keskenään tietämysvaje kasvaa entisestään, koska ne vastaanottavat  toistensa koodeja. Tästä seuraa se, että rajapinnassa syntyy niin sanottuja sys‐

teemivirheitä. Vajaata tietämystä vastaan voidaan suojautua. Sopimalla yhtei‐

sesti asialle vaihtosuhde, voidaan tulevaisuuden varalle ikään kuin vakuuttaa  toimintaa niin, että ainakin päätöksentekohetkellä käytetään oikeita vaihtosuh‐

teita. Päätöksentekijä voi myös jakaa riskiä esimerkiksi tekemällä sopimuksia  yhteistyökumppaneiden kanssa. Eräänä riskinjakotapana on toimiminen ver‐

kostossa: yritykset vaihtavat tietoa, käyttävät yhteisiä resursseja ja hyödyntävät 

kapasiteettia, jonka rakenne joustaa työmäärien mukaan. Epävarmuus vaikut‐

taa päätöksentekoon ja tietämyksen syntymiseen. Päätöksenteko on pyrkimistä  voiton maksimointiin rationaalisesti. Oletus rationaalisuudesta päätöksenteossa  sisältää ehdon täydellisestä tietämyksestä; joka on mahdoton toteuttaa. Tämä  toteamus kiinnittää huomiota informaation tärkeyteen päätöksenteossa. Toi‐

saalta tämä toteamus johtaa siihen, että systeemiajattelu ei voi täyttää rationaa‐

lisuuden ehtoja. 

 

Pragmaattisessa tarkastelussa korostetaan tiedon merkitystä käyttäjälle. Näin  pelkkä vastaanotto ja tulkinta mielikuviksi ei tee tiedosta informaatiota. Siitä ei  ole vastaanottajalle mitään hyötyä eli tiedolla ei ole informaatioarvoa, vaikka se  olisi kuinka hyvin järjestettyä ja sillä olisi tulkittava merkitys. Tärkeää sitä vas‐

toin on, aiheuttaako tieto muutoksia päätöksentekijän odotuksissa. Tiedon ja  informaation pragmaattinen yhteys toimii käytännössä yritysklusterissa: tieto  muuttuu informaatioksi muita liitännäisiä tietolähteitä käyttämällä – yritys saa  informaatiota vaihtamalla tietoja muiden yritysten kanssa. Yhteisen tulkinnan  kautta informaatio muuttuu tietämykseksi. Tämä saattaa olla yritysklusterin  keskeisin menestystä selittävä tekijä. Esimerkiksi Palojärven (1998:126) mukaan  tiedon määrä päätöksenteossa kasvaa yrittäjyysajan kasvun myötä eli yrittäjän  kokemuksen karttuessa. 

 

Päätöksentekoprosessi on avoin: resurssien asettamien rajoitusten takia löyde‐

tyt ratkaisuvaihtoehdot ovat vain osajoukko kaikista mahdollisista ratkaisuista. 

Eriasteinen  rajoittuneisuus  alentaa  rationaalisuuden  tasoa.  Päätöksenteossa  käytetään esimerkiksi sitä tietoa, joka on helposti saatavilla. Epävarmuustekijöi‐

tä on useita. Riskin aiheuttaa se, että ei ole selvää, mikä on rationaalista. Päätök‐

sentekotilanteeseen liittyy käsitys tulevaisuuden mahdollisuuksista ja uhkista. 

Usein mahdollisuudet kuvataan, mutta uhkia ja niiden todennäköisyyksiä ei  kuvata tarkasti. Esimerkiksi laiminlyötyä, myöhästynyttä tai väärää toimenpi‐

dettä ei kyetä arvottamaan päätöksenteossa. 

 

Mitkä asiat edesauttavat tietämyksen muodostumista? Kuviossa 14 on esitetty  tässä tutkimuksessa koottu kuvaus tietämyksen muodostumisen edellytyksistä. 

Tiivistäen voidaan sanoa, että tietämys syntyy ennen kaikkea kohtaamisista: 

erilaisten ympäristöjen ja kulttuurien vilkkaasta tiedonvaihdosta sekä monista  alakulttuureista,  joissa  ’sisäiset  geenit’  leviävät  nopeasti. Suuri  rajapintojen  määrä ja kommunikoinnin runsaus edistävät tietämyksen syntymistä. Tietä‐

myksen syntymistä edistää myös tietoisuus oman tehtävän merkityksestä osana  suurempaa kokonaisuutta ja oman tehtävän autonomiasta. Tämä asettaa erityi‐

sesti johtamiselle suuria haasteita. 

 

     SISÄISET EDELLYTYKSET 

 

      ULKOISET EDELLYTYKSET 

  ylipäätään mahdolliseksi. Tiedon arvo riippuu myös päätöksentekijästä itses‐

tään. Päätökseen vaikuttaa myös suhtautuminen riskiin ja mielikuva tämän ta‐

loudellisesta painosta. Näin tiedon arvon määrittäminen saa taloudellisen as‐

pektin: puuttuva, vanha tai epätarkka tieto muodostuu uhkaksi omaisuudelle  tai tulevaisuuden tulovirralle. Päätöksenteko‐ongelmaa itseään voidaan muo‐

toilla eri tavoilla. Eräs niistä on analyyttinen hierarkiaprosessi (Saaty 1988), jos‐

sa päätöksentekijä pakotetaan muotoilemaan tavoitteitaan ja kuvailemaan sitä,  millä toivottua tulosta mitataan. 

 

Riskin käsite liittyy päätöksentekoon keskeisesti. Yleisesti ottaen riski mielle‐

tään todennäköisyydeksi, että epäonnistutaan. Epäonnistuminen tarkoittaa ta‐

loudellisen menetyksen tapahtumista tai sitä, että positiiviset odotukset eivät  toteudu. Riskille voidaan antaa seuraavia tunnusmerkkejä: tappionvaara, epä‐

TIETÄMYKSEN MUODOSTUMINEN 

Kyky muuttaa ammatillista dataa

informaatioksi Tarkoituksen-

mukaisuus:

kytkentä visioon

Kaaos: infor-maatiotulva ja erilaisuus

Vaihtelu: ympäristön ja tehtävien moninaisuus

Rajapinnat:

eri alojen, yritysten ja kulttuurien

Autonomia tiimi- ja yksilötasolla:

Alakulttuurit

Joustavat kytkennät ympäristöön

In document Metaklusteri : systeemiteoreettinen näkökulma yrityksen, klusterin ja seudun menestystekijöihin Ylä-Savossa (sivua 117-121)