Ikääntyneiden pariskuntien käsitys kotitaloustyöstä perustuu henkilökohtaisille kotitaloustyön ominaisuuksille, kotitaloustyötä kuvaaville luonteenpiirteille. Pariskuntien kertomana
muodos-tettiin seitsemän kotitaloustyön luonteenpiirrettä (kuvio 6). Piirteet kuvaavat pariskuntien käsi-tyksiä kotitaloustyön luonteesta. Kotitaloustyön luonteenpiirteistä muodostettiin myös paris-kuntien kotitaloustyön taustalla vaikuttavat arvot (hyvinvointi, luonnollisuus, perinteet, laatu, yksilöllisyys ja taloudellisuus), joille pariskunnat pohjaavat kotitaloustoimintansa. Arvot näh-dään kotitaloustyön järjestämisen yhtenä tekijänä, joten on luonnollista, että ne määrittävät myös kotitaloustyön piirteitä. Kotitaloustöiden arvosidonnaisuutta on esitetty myös Heinilän (2007) kotitaloustaidon ulottuvuuksien tutkimuksessa. Arvojen jakautuminen yksilöllistää ikääntyneiden pariskuntien kotitaloustyötä muista pariskunnista ja ikäluokista (Heinilä 2007, 100). Pariskuntien kotitaloustyön luonteen käsitys on vahvasti vuorovaikutuksessa kotitalous-työn järjestämisen tekijöiden sekä arjen hyvinvoinnin muodostuksen kanssa. Tätä pohditaan tarkemmin johtopäätöksissä.
KUVIO 6. Ikääntyneiden pariskuntien kotitaloustyön luonteenpiirteet
Jokaisen pariskunnan aineistossa hyvinvointi ja sen tavoittelu nousevat kotitaloustyön luonteen kuvailussa merkittävään asemaan (kuvio 6). Pariskunnat kokevat kotitaloustyöllä mahdollista-vansa hyvinvoinnin. Kotitaloustyön tekeminen kuvataan mielekkäänä toimintana, joka
vaikut- Kotitalous-työn luonne Hyvinvoinnin
tavoittelu
Luonnolli-suus
Rutiinit
Laatu Työn
arvostus
Yksilölli-syys
Taloudelli-suus
taa henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin sekä antaa sisältöä elämälle. Hyvinvoinnin tavoitte-lussa vaikuttaa myös pariskuntien kokema kotitaloustyön tuoma yksilöllinen tyytyväisyys sekä tyytymättömyys, jotka heijastuvat kotitaloustyön luonteen kulloiseenkin laatuun.
”Se (kotitaloustyö) on tarpeellista ja antaa tyyvytyksen siihen elämään” (Mies 3)
”Elämään tuop sisältöö, kun pystyy ite tekemään. Saap ite toteuttaa ihteään”
(Nainen 3)
Kotitaloustyön luonteenpiirteenä luonnollisuus nähdään hyvän olon tavoittelun tavoin kotita-loustyön moniulotteisena ominaisuutena. Pariskuntien kokemana kotitaloustyö on itsessään luonnollista toimintaa, joka kuuluu luonnollisena osana arkeen ja elämään. Pariskuntien kotita-loustyön tekeminen omista kotitalouden toimintamalleista lähtien nähdään luonnollisena ja luontevana toimintana. Se on hioutunut yhteiselon saatossa toisiaan tukevaksi ja täydentäväksi, kun puolisot kertovat tukevansa vahvuuksillaan toisiensa heikkouksia tai yhdessä vahvistavan heikkouksia. Puolison tunteminen vahvistaa luonnollisuuden käsitystä.
”Eikä se oo mikään pakollinen, laatikot järjestellee luonnostaa” (Mies 1)
”Nii kun mä tiiän mihin (mies) pystyy ja toi taas tietää mitä taas minä teen” (Nai-nen 2)
Pariskunnat nostavat kotitaloustyötä kuvaavaksi luonteenpiirteeksi myös rutiinit, jotka sisältä-vät tavat ja tottumukset. Pariskunnat käsittäsisältä-vät historian, lapsuuden ja eletyn arjen näyttäytyvän rutiineiden muodossa. Kotitaloustyöt kuvataan totuttuna toimintana, joka kuuluu arkeen ja jota on opittu tekemään. Tämän seurauksena kotitaloustöiden tekoa ei juurikaan kyseenalaisteta tai analysoida, sillä se koetaan asiana, joka pitää ja tulee tehdä tarpeen mukaan. Tarpeellisuus on-kin liitetty rutiineiden alle, sillä usein tottumus syntyy tarpeesta suorittaa teko. Kotitaloustöiden tarpeellisuus on moniulotteista, sillä kotitaloustöiden toiminta voi olla tekemisen ja myös lop-putuloksen kannalta tarpeellista. Tarpeellisuudella voidaan saavuttaa omaa hyvinvointia sekä myös laatua, jotka ovat molemmat kotitaloustyön luonteenpiirteitä. Pariskunnat käsittävät ko-titaloustyön rutiineiden valossa arjen toimintana, jonkalaisena Jokinen (2005, 47) myös kotita-loustyön kuvaa.
”Kai se on sekkin, että ollu lapsesta saakka tapana, että siivotaan kotona, ehkä sekkin, että kaikki on opittu” (Nainen 1)
”Miten sitä nyt kuvailis, kun koko ikänsä tehny niin” (Nainen 2)
Pariskunnat käsittävät laadun ja laadukkuuden kuvastavan kotitaloustyön tavoitetta ja lopputu-losta. Erityisesti kaksi eri pariskuntaa mainitsevat tämän. Jokainen pariskunta ja yksilö asettavat omalle kotitaloustyölleen omat laatukriteerit, joiden puitteissa kotitaloustyötä tehdään. Itsete-kemällä saa itselleen oikeanlaista laatua sekä taataan ruoan tuoreus ja mielekkyys. Pariskunnat kokevat, että ikääntymisen myötä kerran asetetuista laatukriteereistä on vaikea päästää irti ja laskea laatutasoa, mutta koetuista muutoksista huolimatta oma työ nähdään edelleen laaduk-kaana. Kotitaloustyön laadukkuuden merkitys ikääntyneiden arkeen saa tukea Raijakselta (2011, 252), joka korostaa yksilöiden laadukkuuden määrittelyn vapautta autonomian kokemi-sessa. Laaduntason säilyttämisen tärkeys saa tukea Anderssonin (2007, 90–91) tutkimuksesta.
”Ja tuoreuskin monastikin, kun mitä paistaa, nii ne on täysin tuoreita” (Mies 5)
”Mie oon semmonen aika tosiaan tarkka aina ruoan pöyttöön ja muusta laittami-sesta ja kaikesta. Että ei piä heittäytyä, että niin kauan kuin jaksaa, nii pitää lait-taa nätisti” (Nainen 3)
Ikääntyneet pariskunnat kohdistavat työn arvostuksen kotitaloustyön tekemiseen sekä työn jäl-keen. Omaa ja puolison kotitaloustyöhön käyttämää panosta arvostetaan. Pariskunnat tuovat tämän esille korostamalla erityisesti puolison panosta kotitaloustyön järjestämisessä. Vaimon olleessa suuremmassa vastuussa kotitaloustöiden tekemisessä, työn arvostuksella halutaan osoittaa, että itse kotitaloustöihin osallistumatta, puolison työpanokselle annetaan arvoa. Myös kotitaloustyötä johtaneet vaimot korostavat miestensä osallistumista kotitaloustöihin sekä mies-ten merkitystä kotitaloustöiden avustajana, vaikka miesmies-ten osallistuminen olisi vähäisempää.
Tämä viittaa vahvasti Dempseyn (2001, 153) kotityön muodostamien tunteiden tutkimukseen, jossa ilmeni, että miesten kotona tekemää työtä arvostetaan ja huomioidaan enemmän.
”No meijän kotitaloustyö siinä mielessä minä ainakin arvostan vaimon kotitalous-työtä ja miksei omaanikin millon imuroinkin, nii se on hyvää ja arvostettavaa”
(Mies 2)
Kotitaloustyötä luonnehditaan myös yksilöllisyyden näkökulmasta. Kotitalouden yksilöllisyys on sisäistä, puolisoiden välillä, sekä ulkoista, eri kotitalouksien välillä. Jokaisella pariskunnalla ja kotitaloudella muodostuu omat yksilölliset kotitaloustyöt, niiden rutiinit ja tavat. Pariskunnat kokevat tämän tärkeänä osana kotitaloustöiden järjestämisen sujumisessa ja autonomian säilyt-tämisenä, mikä nousee esille myös aikaisemmissa tutkimuksissa (esim. Fried 2015). Ikäänty-neiden pariskuntien kotitaloustyön kuvaaminen yksilöllisenä toimintana saa tukea vahvasti Geistin ja Tablerin (2017, 38) sekä Friedin (2015, 241) tuoreista tutkimuksista.
”Kummallakin on omat näkemyksensä oikeestaan” (Mies 4)
”Kyllä mie pystyn omana tavallaan ja ajalla tekemään hyvästä. -- Meillä on sem-monen oma järjestys” (Nainen 3)
Kotitaloustyön taloudellisuudella viitataan pariskuntien käsitykseen, että itsetekemällä ja omalla kotitaloustyön panoksella vaikutetaan myös taloudelliseen toimeentuloon ja vakauteen.
Vaikka aikaisempien tutkimusten mukaan ansiotyöstä eläköityminen laskee taloudellisten re-surssien vaikutusta kotitaloustyön järjestämiseen (Geist & Tabler 2017, 39), pariskunnat koke-vat yksilöllisesti vaihtelevasti taloudellisen ajattelun vaikuttavan heidän kotitaloustyönsä luon-teeseen. Taloudellisen varallisuuden takaaminen koetaan kotitaloustyön tavoitteena. Taloudel-lisuus kotitaloustyön luonteenpiirteenä voidaan rinnastaa kotitaloustyön työnjaon ajatteluun, jossa vähemmillä tuloilla oleva puoliso tekee enemmän kotitaloustyötä (esim. Coltrane 2000, 1212–1213). Ikääntyneille pariskunnille käännettynä tämä voi tarkoittaa, että eläköitymisen myötä vähentyneet tulot lisää kotitaloustyön määrää.
”Sitten rahatilanne, meillä on pienet eläkkeet, niin sen takia mä teen kaikki ko-tona” (Nainen 2)
”Minkä (ite) tekköö tai leipookin, nii säästöähän siinäkin tulloo” (Nainen 5)