Ikääntyneen kotitaloustyön ajankäyttö ja tasa-arvo

Suomessa kokonaisuudessaan kotitöiden tekemiseen käytetään keskimäärin 3 tuntia ja 8 mi-nuuttia. Viimeisen 20 vuoden aikana kotitöiden ajankäytössä on tapahtunut suurin muutos nais-ten kotitöihin käyttämässä ajassa. Muutoksen aikana naisnais-ten kotityöaika on pudonnut kymme-nellä minuutilla 3 tuntiin 41 minuuttiin, joka on neljän prosentin pudotus 59 %:iin. Miesten osuus on vastaavasti noussut 20 minuuttia 2 tuntiin 33 minuuttiin. Silti miesten ja naisten koti-töihin käyttämä aika on epätasapainossa naisten kuluttaessa yli tunnin enemmän aikaa. Kotitöi-den tasa-arvon kannalta katsottuna suurin muutos viimeisten vuosikymmenien aikana on tapah-tunut kotitaloustöihin kuuluvan ruoanvalmistamisen saralla. Miesten ruoanvalmistukseen käyt-tämä aika on noussut, kun taas naisten käytkäyt-tämä aika on suhteessa merkittävästi vähentynyt.

Kokonaisuudessaan naisten ja miesten kotitöihin ja erityisesti kotitaloustöihin käyttämä aika on lähentynyt toisiaan, eli myös kotitaloustöiden sukupuolijakautuneisuus on kaventunut. Eniten mies käyttää aikaansa kotitöihin ollessaan työttömänä sekä perinteisin työnjako on miehen ol-lessa ansiotyössä. Kodinkoneiden lisääntyminen kotitalouksissa näkyy erityisesti naisten vaa-tehuoltoon ja astianpesuun käyttämän ajan merkittävänä laskuna. Perinteisesti maatalousyrittä-jäperheissä naiset tekevät miehiä enemmän yleisesti kotitöitä sekä kohdennetusti tarkasteltuna myös kotitaloustöitä. (Oinas 2010, 21–22; Pääkkönen 2010b, 150–151; Pääkkönen & Hanifi

2011, 25–26.) Nämä tilastokeskuksen tutkimuksiin pohjautuvat tulokset kertovat, että kotitöi-den sukupuolikuilun kaventuminen on suurimmalta osaltaan kotitaloustöikotitöi-den tekemisen muu-toksista johtuvaa.

Suomessa ajankäytön sukupuolierot ovat pienemmät kuin Etelä- ja Keski-Euroopassa, mikä koskee myös kotitaloustöihin käytettyä aikaa. Pääkkönen (2010a) on nostanut esille perheva-paiden yhteyden kotitaloustöiden sukupuolijakautumattomuuteen. Perhevaperheva-paiden yhteys koti-taloustöihin kumpuaa asenteiden muutoksesta sekä siitä, että kotikoti-taloustöihin käytettävissä oleva aika kasvaa perhevapailla. Käytettävissä olevalla ajalla on nähty olevan yhteyttä kotita-loustöiden tekemiseen. (Pääkkönen 2010b, 117.) Esimerkkinä Ruotsissa on tapahtunut tasa-arvostumista puolisoiden tekemässä kotitöiden ajassa ja määrässä. Ero ei ole kuitenkaan kaven-tunut yhtä merkittävästi kuin Suomessa, sillä ruotsalaisten naisten vähentäessä kotitaloustöihin käytettyä aikaa, miesten kotitaloustöiden aika on pysynyt ennallaan. Myös ruotsalaisessa tutki-muksessa suurimmat muutokset ovat tapahtuneet kotitaloustöiden saralla. (Pääkkönen 2010a.) Lapsiperheiden tulokset ovat ikääntyneiden pariskuntien osalta merkittävää, sillä kuten aikai-semmin on nostettu esille, historialla on merkityksensä ikääntyneiden pariskuntien järjestämään kotitaloustyöhön.

Ajankäyttötutkimuksista ilmenee, että tilastollisesti keskimäärin naisten kotitöihin käyttämä aika on vähentynyt (Pääkkönen & Hanifi 2011). Kuitenkin Anderssonin (2007) tutkimuksen mukaan ikääntyneet naiset tekevät edelleen suurimman osan kotitaloustöistä. Naisille kotita-loustöiden tekeminen ja tekemisen tason säilyttäminen olivat tärkeä osa arkea. Kotitaloustyöt antoivat naisille myös ajankulua ja mielekkyyttä arjelle. Huomattavaa samassa tutkimuksessa oli, että pääsääntöisesti miehet lisäsivät osallistumistaan kotitaloustöihin eläkkeelle jäätyään.

Työnjako onkin jatkuvassa neuvottelutilassa, jota pariskunnat käyvät tiedostamatta ja tietoisesti joka päivä. (Andersson 2007, 90–91, 143–144.)

Ikääntyminen sekä sen seurauksena tapahtuva ansiotyöstä eläköityminen tuovat muutoksia ko-titaloustöihin, niiden jakoon ja käytettyyn aikaan. Ikääntyneiden henkilöiden kotitaloustöihin käytetty aika kasvaa eläkkeelle jäätyä. Ikäihmiset käyttävät ruoanvalmistukseen 25 minuuttia, siivoukseen 15 minuuttia sekä vaatehuoltoon 15 minuuttia enemmän aikaa kuin työssäkäyvät.

Ikääntyneiden eläkeläisnaisten päivästä merkittävä osuus kuluu kotitaloustöiden tekemiseen.

Eläkeläisten kotitaloustöihin käyttämän ajan kasvu pohjaa siihen, että yleisesti ottaen heillä on

käytettävissä enemmän aikaa kotitaloustöiden tekemiseen, kotona oloajan kasvaessa siivotta-vaakin syntyy enemmän sekä ruokaa saatetaan valmistaa enemmän kotona, kun työpaikkaruo-kaloiden valmiita aterioita ei ole yhtä helposti saatavilla. Toisaalta työssäkäyville ruoanvalmis-tus on mieluisempaa kuin eläkkeellä oleville. (Varjonen 2013). Työssäkäyvien ansiotyöhön käyttämän ajan on nähty vastaavan jossain määrin aikaa, jonka ikääntyneet käyttävät kotitöiden kokonaisuuden ja vapaaehtoistyön tekemiseen (Varjonen 2013). Ansiotyö vaikuttaa välillisesti kotitaloustöiden työnjakoon ja tekemiseen myös ikääntyneillä, jo työstä eläköityneillä, paris-kunnilla.

Perheissä, joissa mies on ollut ansiotyössä ja vaimo kotivaimona, eläköityminen on nähty lisää-vän miehen ja vähentälisää-vän vaimon osallistumista kotitöihin. Tällaisissa tilanteissa kotitöiden sukupuolittuneisuuden ja käytetyn ajan eriarvoisuuden kuilu on kaventunut. Leopoldin ja Sko-pekin (2015) saksalaisessa tutkimuksessa työssäkäyvän miehen ja kotona olevan vaimon koti-töihin käytetyn ajan ero pieneni 4,1 tunnista 2,8 tuntiin miehen eläköityessä. Aikaero kertoo, että ansiotyössä olleen miehen ja kotona olleen vaimon kotityön tasa-arvoisuus säilyy suurena, pienentymisestä huolimatta. Pienentyminen on seurausta perinteisissä naisten kotitöissä, koti-taloustöissä, tehtävistä kompromisseista sekä miehen harrastuksenomaisina kotitöinä käytetyn ajan lisääntymisestä. Kotitaloustöissä tehdyt kompromissit syntyvät miesten lisätessä puolitun-tia kotitaloustyöaikaansa ja naisten vähentäessä tunnilla. Niin kotitöissä kuin kotitaloustöissä-kin epätasa-arvoisuus säilyy merkittävistä muutoksista huolimatta. (Leopold & Skopek 2015.)

Kotitaloustöiden sukupuoliroolittuneisuudesta huolimatta koko väestöä koskevissa mielipide-tutkimuksissa on ilmennyt, että työnjakoon ollaan usein kuitenkin tyytyväisiä (Miettinen 2010, 131). Tyytyväisyys työnjakoon vaikuttaa kotitaloustöiden tasa-arvon kasvamisen nopeuteen.

Jos ikääntyneiden pariskuntien kotitaloudessa molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä työnja-koon, heillä ei ole intressejä muutoksen tekemiseen. Muutos lähtee, kun edes jompikumpi puo-lisoista on tyytymätön kotitaloustöiden työnjakoon ja tekemiseen. Tyytyväisyyden on nähty lisääntyvän, mitä tasapuolisempaa kotitöihin osallistuminen on tai mitä enemmän mies tekee kotitaloustöitä (Miettinen 2010, 131). Myös kotitaloustöiden mielekkyys vaikuttaa kotitalous-töiden tekemisen kokemuksiin ja tyytyväisyyteen. Esimerkiksi ruoanlaitto ja puutarhatyöt koe-taan usein mieluisina, harrastuksenomaisina kotitöinä (Pääkkönen 2010b, 103).

Naiset kokevat kotitöiden jaon miehiä useammin epätasa-arvoisena, vaikkakin naisistakin 41

% ja miehistä 49 % pitää jakoa tasapainoisena. Yleensä epätasapaino koetaan niin naisten kuin

miestenkin osalta saman suuntaisena kuin ajankäyttötutkimuksista voi päätellä, eli naisten ko-tityönpanos nähdään suurempana ja naisten suurempi panos muodostuu juurikin kotitaloustöi-den tehtävistä. Ikääntyneet naiset hyväksyvät nuorempia naisia helpommin kotitaloustöikotitaloustöi-den työnjaon epätasa-arvon. Osalla kotitöistä on suurempi symbolinen merkitys, mikä lisää kotitöi-den tasapuolisuukotitöi-den tunnetta, vaikka ajallisesti tai määrällisesti kotityöt eivät olisi jakautuneet tasan. Esimerkiksi miesten osallistuminen perinteisiin naisten kotitöihin, kotitaloustöihin, lisää suhteellisesti enemmän tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden kokemusta. Niin naisten kuin miestenkin näkemys on, että tasapainoiseen kotitöiden työnjakoon riittää, kun miehet osallistu-vat kolmasosaan kotitaloustöistä. Osa ihmisistä voikin pitää kotitöiden työnjakoa epätasapai-noisena, mutta olla samalla tyytyväisiä siihen. (Coltrane 2000, 1226; Miettinen 2010, 135–141.)

Varjonen ym. (2005) ovat jakaneet kotitalouksien kotitöistä suoriutumisen viiteen toimintamal-liin: äitipainotteinen arjen sujuminen, äiti organisoi kotitöiden sujumisen, kotitöiden jakoon pe-rustuva arki, kokonaistyöajan jakoon pepe-rustuva arki sekä arki sujuu ostopalveluiden avulla. Äi-tipainotteisen arjen sujuminen on tyypillistä lapsiperheissä sekä erityisesti yksihuoltajaper-heissä, joissa äiti tekee tai ainakin huolehtii suurimman osan kotitöiden suorittamisesta. Tämän mallin äidit nauttivat kotitöiden tekemisestä tai eivät hyväksy muiden tekemän kotityön jälkeä, joten tekevät työt itse. Äiti organisoi kotitöiden sujumisen -mallissa äiti tai vaimo vastaa joko osan tai suurimman osan kotitöiden tekemisestä, mutta tärkeimpänä hän organisoi osan töistään miehelle tai mahdollisille lapsille. Kotitöiden organisointi myös ulkopuoliselle avulle on mah-dollista. (Varjonen ym. 2005, 31–36.)

Kotitöiden jakoon perustuva arki pohjautuu kotitalousjäsenten taitoihin ja mieltymyksiin. Mal-lissa on tyypillistä, että kotityöt jakautuvat perinteisen työnjaon mukaan, jolloin vaimo huoleh-tii kotitaloustöistä ja mies huoltotöistä. Myös tämän mallin kotitalouksissa ulkopuolisten pal-veluiden käyttö on mahdollista, mutta harvemmin säännöllisesti. Kokonaistyönajan jakoon pe-rustuvan arjen kotitalouksissa kotityöt tehdään käytettävän ajan mukaan. Mallissa on yhtäläi-syyksiä käytettävissä olevan ajan teoriaan, jossa oletetaan, että enemmän kotona oleva, tekee enemmän kotitöitä. Ostopalveluiden avulla sujuvan arjen mallin taustat ovat kotitalouskohtai-sia, mutta tyypillisintä on ansiotöistä, perhe-elämästä tai vapaa-ajasta syntyvä kiire, joka estää kotitöiden suorittamista vaaditulla tavalla. Tällöin kotitaloudet turvautuvat säännöllisten ulko-puolisten palveluiden käyttöön. (Varjonen ym. 2005, 31–36.)