3.
Oikeusasiamiehen erityistehtävät
3.1
PERUS- JA
IHMISOIKEUKSIEN
luovu-tettiin eduskunnalle alkuvuodesta 2004 (VNS 2/2004 vp). Selonteossa on tarkasteltu sekä Suomen kansain-välistä ihmisoikeustoimintaa että keskeisten ihmisoi-keuksien toteutumista Suomessa.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta arvosteli selonte-koa mietinnössään (12/2004 vp). Seuraavassa ih-misoikeuspoliittisessa selonteossa toivottiin arvioi-tavan entistä laajemmin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Ulkoasiainvaliokunnan mie-tinnön mukaan huomioon tulisi ottaa kansainvälis-ten valvontaelinkansainvälis-ten suosituskansainvälis-ten lisäksi muutakin ai-neistoa, kuten tuomioistuimien ja ylimpien laillisuus-valvojien ratkaisuja samoin kuin perustuslakivalio-kunnan käytäntöä.
Ihmisoikeustapahtumia
Kertomusvuoden merkittävä ihmisoikeustapahtuma oli YK:n aikaisemmin toimineen ihmisoikeustoimikun-nan korvaaminen uudella ihmisoikeusneuvostolla 15.3.2006. Ihmisoikeusneuvoston tehtävänä on edis-tää ihmisoikeuksien toteutumista ja puuttua oikeuk-sien loukkauksiin. Sen luonne on edeltäjäänsä pysy-vämpi, ja se pystyy seuraamaan ihmisoikeustilantei-den kehittymistä läpi vuoihmisoikeustilantei-den. Suomi valittiin keusneuvoston ensimmäiselle toimikaudelle ihmisoi-keusneuvoston jäsenmaaksi yhtenä 47 valtiosta.
Vuonna 2006 Suomi ei antanut määräaikaisraportte-ja YK:n ihmisoikeussopimuksista.
Neuvottelut vammaisten henkilöiden oikeuksia kos-kevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta saatiin päätökseen, ja YK:n yleiskokous hyväksyi sopimuksen 13.12.2006. Suomen tavoitteet toteutuivat hyvin, mi-tä tulee viittomakielen sekä vammaisten naisten ja lasten asemaan. Sopimus avataan allekirjoitettavaksi 30.3.2007, jolloin myös Suomi allekirjoittanee sen.
YK:n yleiskokous hyväksyi tahdonvastaisia katoamisia koskevan yleissopimuksen joulukuussa 2006. Asiakir-jalla perustettiin uusi ihmisoikeus – oikeus olla joutu-matta tahdonvastaisen katoamisen kohteeksi. Sopi-mus avattiin allekirjoitettavaksi 6.2.2007, jolloin Suo-mi allekirjoitti sen.
Suomi on vuodesta 2004 osallistunut työryhmään, jonka tehtävänä on miettiä eri vaihtoehtoja valinnai-seksi pöytäkirjaksi taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyk-sellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleisso-pimukseen. Tarkoituksena on perustaa TSS-sopimuk-sen yhteyteen KP-sopimusta vastaava yksilövalitusjär-jestelmä, mitä Suomi on tukenut. Syksyllä 2006 YK:n ihmisoikeusneuvosto jatkoi työryhmän toimeksiantoa kahdella vuodella.
Ulkoasiainministeriö asetti 30.10.2006 työryhmän sel-vittämään niitä toimenpiteitä, joita 18.12.2002 hyväk-sytty YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (1984, SopS 59–60/1989) tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifi ointi edellyttää. Suomi on allekirjoittanut valinnaisen pöytäkirjan 23.9.2003, ja se tuli kansainvälisesti voimaan 22.6.2006. Kuten jak-sossa 2 on todettu, yhtenä vaihtoehtona esitetään, että oikeusasiamies toimisi valinnaisen pöytäkirjan edellyt-tämänä kansallisena valvontaelimenä.
Vuonna 2006 allekirjoitettiin ihmisoikeuksista ja bio-lääketieteestä tehdyn yleissopimuksen (CETS No 164) lisäpöytäkirja (CETS No 186) ihmisalkuperää olevien elinten ja kudosten siirroista. Yleissopimuksen ja tä-män lisäpöytäkirjan ratifi ointiin tähtäävän hallituksen esityksen laatimista on jatkettu ulkoasiainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja oikeusministeriön yh-teisessä työryhmässä.
Suomi ratifi oi Euroopan ihmisoikeussopimukseen teh-dyn 14. pöytäkirjan 7.3.2006. Pöytäkirjalla yksilövali-tusoikeutta rajoitettiin osittain sisällöllisesti. Pöytäkir-jassa ehdotetut muutokset vaikuttavat ennen kaikkea ihmisoikeustuomioistuimen sisäiseen toimintaan.
Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähem-mistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (Sops 23/1998) määräysten täytäntöönpanosta an-nettiin EN:n vähemmistökielikomitealle kolmas mää-räaikaisraportti maaliskuussa 2006. Osana raportin käsittelyä komitean valtuuskunta teki seurantavierai-lun Suomessa 13.–17.11.2006, jolloin se kuuli viran-omaisia ja kansalaisjärjestöjä.
Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastai-nen komissio on laatimassa kolmatta Suomea
koske-vaa seurantaraporttia. Luonnos seurantaraportista on laadittu 26.9.2006 tehdyn seurantavierailun perus-teella. Suomelle on varattu tilaisuus lausua raportti-luonnoksesta.
Ihmisoikeusvalvontaelinten kannanottoja
Euroopan sosiaalinen peruskirja
Suomen hallitus antoi vuonna 2006 ensimmäisen ra-porttinsa uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskir-jan toteuttamisesta. Uudistettu peruskirja on laadittu 1996 ja se tuli Suomen osalta voimaan 2002. Se kor-vasi aikaisemmin voimassa olleen peruskirjan vuo-delta 1961. Uuden peruskirjan tehtävänä on turvata ja edistää sosiaalisia oikeuksia Euroopassa. Nämä oi-keudet on taattava kaikille ilman syrjintää.
Euroopan sosiaalisen peruskirjan valvonta perustuu raportteihin, joita jäsenmaat antavat määräajoin. Ra-portit tutkitaan ensin Euroopan sosiaalisten oikeuk-sien komiteassa, joka on riippumaton asiantuntijaelin.
Komitean päätelmien perusteella raportit käsitellään hallitusten välisessä komiteassa, joka koostuu sopi-muspuolten hallitusten edustajista. Lopuksi raportteja käsittelee Euroopan neuvoston ministerikomitea, joka voi antaa sopimuspuolille tarvittaessa suosituksia.
Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea julkaisi ker-tomusvuonna päätelmänsä Suomen antamasta ra-portista. Päätelmien mukaan Suomen lainsäädäntö tai hallintokäytäntö ei vastaa peruskirjan asettamia vaatimuksia kuuden sopimusmääräyksen osalta. Muil-ta osin komitea piti Suomen tilannetMuil-ta peruskirjan mukaisena.
Komitea piti Suomen tilannetta peruskirjan vastaisena seuraavilta osin:
1. Syrjivästä irtisanomisesta maksettava korvaus ja si-viilipalvelun pituus eivät ole peruskirjan mukaisia.
Komitean mielestä Suomen lainsäädäntö ei riittä-vän tehokkaasti suojele työntekijän oikeutta ansaita elantonsa vapaasti valitsemassaan ammatissa.
2. Valtion virkaehtosopimuslaissa olevaa virkamiesten lakko-oikeuden rajoitusta pidettiin kollektiivista neu-votteluoikeutta koskevan määräyksen vastaisena.
3. Oppisopimustyöstä maksettavaan palkkaukseen liit-tyvien epäselvyyksien vuoksi komitea piti Suomen tilannetta lasten ja nuorten oikeuksien suojelua koskevan määräyksen vastaisena.
4. Sairaus- ja äitiyspäivärahojen minimitasoa sekä kansaneläkkeen tasoa pidettiin riittämättömänä so-siaaliturvaa koskevan määräyksen kannalta.
5. Sosiaaliturvaetuuksien säilyttämisessä ja kartutta-misessa maahan- ja maastamuuton yhteydessä to-dettiin puutteita niissä tapauksissa, jolloin muutto tapahtuu sellaisten sopimusvaltioiden kesken, joi-hin ei sovelleta Euroopan yhteisön oikeutta. Asias-ta määrätään peruskirjan sosiaaliturvaa koskevas-sa artiklaskoskevas-sa.
6. Käytäntöä, jossa alaikäisen lapsen huoltajaa koske-van karkotusmääräyksen katsotaan koskekoske-van myös lasta, pidettiin siirtotyöntekijöitä ja heidän perheiden-sä oikeutta koskevan määräyksen vastaisena.
Valitukset Suomea vastaan EIT:ssä 2006
Suomea vastaan tehtyjen valitusten määrä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIT) on edelleen kas-vussa. Vuonna 2006 Suomea vastaan tehtiin noin 290 uutta valitusta (270 vuonna 2005), joista 187 jätettiin tutkimatta tai poistettiin asialistalta. Valtaosa ihmisoi-keustuomioistuimeen tehdyistä valituksista jää tutkit-tavaksi ottamatta ns. komiteapäätöksellä, josta valit-tajalle ilmoitetaan kirjeitse ja jota ei anneta tiedoksi Suomen hallitukselle. Ihmisoikeustuomioistuin pyysi kertomusvuonna Suomen hallituksen vastinetta 13 uu-den valituksen johdosta. Jaostokäsittelyn eri vaiheissa oli Suomea koskevia valituksia noin 80 kappaletta.
Kertomusvuonna EIT antoi jaostokokoonpanossa kaik-kiaan 54 tuomiota tai päätöstä. Suomea koskevia tuo-mioita EIT antoi 17 kappaletta. Näistä 12:ssa todettiin ihmisoikeusrikkomus. Kolmessa ei todettu oikeuden-loukkausta. Yhdellä tuomiolla vahvistettiin sovinto ja
yksi tuomio liittyi aikaisemmin annettuun (loukkauk-sen todenneeseen) tuomioon ja koski enää tuomitta-via korvauksia.
Kahdessa ensimmäisessä kertomusvuonna Suomea koskeneessa EIT:n tuomiossa Goussev ja Marenk sekä Soini ym. (molemmat 17.1.2006) oli kyse sananva-pautta koskevan EIS 10 artiklan loukkauksesta asiakir-jojen takavarikon yhteydessä. Pakkokeinolain ja aikai-semmin voimassa olleen painovapauslain (1/1919) keskinäinen suhde oli ongelmallinen eikä asiaa kos-keva lainsäädäntö ollut sisällöltään niin täsmällinen, että se olisi taannut riittävän ennakoitavuuden EIS 10 artiklassa edellytetyin tavoin.
Rikosprosessin kestosta oli kyse viidessä tapauksessa:
Kajas (7.3.2006), Mattila (23.5.2006), Lehtinen (No. 2) (8.6.2006), Lehtonen (13.6.2006) ja Fryckman (10.10.2006). Kaikissa tuomioissa todettiin EIS 6 ar-tiklan loukkaus ja osassa tapauksista myös tehokkaan oikeussuojakeinon olemassaoloa koskevan EIS 13 ar-tiklan loukkaus. Kaikki tuomioissa käsitellyt tapaukset koskivat ns. vanhaa rikosprosessia ja Kajas-tuomiota lukuun ottamatta talousrikosasioita, joiden käsittelyajat vaihtelivat noin kuudesta ja puolesta vuodesta runsaa-seen kymmeneen vuoteen. Kajas-tuomiossa kunnian-loukkausta koskenut kotimainen prosessi oli kestänyt runsaat neljä vuotta.
Siviiliprosessin kestoa koski kaksi EIT:n tuomiota, jois-sa molemmisjois-sa käsittelyaikaa pidettiin EIS 6 artiklan vastaisena. Hagert-tuomiossa (17.1.2006) ulosotto-valituksen kokonaiskäsittelyaika oli noin kuusi vuotta ja kahdeksan kuukautta, ja erityisesti asian käräjäoi-keuskäsittelyyn kului kohtuuttomasti aikaa. Molander-tuomiossa (7.11.2006) herjaukseen perustuneen va-hingonkorvauskanteen nostaneen valittajan asiaa kä-siteltiin kolmessa oikeusasteessa yhteensä viisi vuotta ja neljä kuukautta. Suuri osa ajasta kului asian hovioi-keuskäsittelyssä.
Oikeudenkäyntimenettelyyn liittyi myös Eskelinen ym.
-tuomio (8.8.2006), jossa oikeudenloukkausta ei to-dettu. Tapauksessa rikosasian tuomio oli perustettu osin sellaiseen lainopilliseen asiantuntijalausuntoon, jonka antajaa ei ollut kuultu oikeuden istunnossa. Oi-keudenloukkausta ei todettu myöskään Elo-tuomiossa (26.9.2006). Päätöksessä arvioitiin sitä, olisiko
vakuu-tusoikeuden tullut tapaturmavakuutuslain mukaisessa korvausasiassa pitää suullinen käsittely kirjallisia lau-suntoja antaneiden lääkäreiden ja vammoja saaneen hakijan kuulemiseksi haittaluokkaa arvioitaessa. EIT katsoi, että riita koski kirjallisten lääkärinlausuntojen oi-keaa tulkintaa. Koska kysymys voitiin ratkaista saatujen lääkärinlausuntojen ja valittajan kirjallisten lausumien perusteella, ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ar-tiklan 1 kohtaa ollut rikottu, vaikka vakuutusoikeus ei ollut järjestänyt asiassa suullista käsittelyä.
Suullisen käsittelyn järjestämättä jättämisestä oli kyse myös Jussila-tuomiossa (23.11.2006), joka koski ve-ronkorotusvalituksen käsittelyä hallinto-oikeudessa. Ih-misoikeustuomioistuin piti pienenkin veronkorotuksen määräämistä rikosoikeudellisena (eikä hallinnollise-na) asiana EIS 6 artiklan mielessä. EIT kuitenkin erotti menettelyn perinteisestä ”kovan ytimen” rikosproses-sista ja katsoi, että oikeus suulliseen käsittelyyn ei ole ehdoton veronkorotuksen määräämistä koskevassa menettelyssä. Oikeutta oikeudenmukaiseen oikeuden-käyntiin ei ollut loukattu, kun asiassa relevantit seikat pystyttiin selvittämään riittävästi kirjanpidon ja muun asiakirjaselvityksen perusteella. Asiaan ei myöskään liittynyt henkilöiden uskottavuutta koskevia kysymyk-siä. Lisäksi määrätty veronkorotus oli summaltaan pie-ni ja hallinto-oikeus oli antanut suullisesta käsittelystä perustellun käsittelyratkaisun.
Perhe- ja yksityiselämän suojaa koskevan EIS 8 artik-lan loukkaus todettiin kolmessa EIT:n kertomusvuoden tuomiossa. C.-tuomiossa (9.5.2006) korkein oikeus oli suullista käsittelyä järjestämättä uskonut lasten huollon muulle henkilölle kuin lasten vanhemmalle kumoten alempien oikeusasteiden päätökset (KKO 2001:110). EIT katsoi, että korkein oikeus oli antanut lasten käsityksille yksinomaisen merkityksen harkitse-matta muita seikkoja, erityisesti valittajan oikeuksia isänä.
R.-tuomiossa (30.5.2006) oli kyse viranomaisten riit-tämättömistä toimenpiteistä huostaanotetun ja sittem-min sijaisperheen huoltoon sijoitetun lapsen ja hänen biologisen vanhempansa jälleenyhdistämiseksi. EIT katsoi, että sosiaaliviranomainen oli päättänyt olla ot-tamatta huomioon valittajan ja lapsen jälleenyhdistä-mistä yhtenä vaihtoehtona ja sen sijaan edennyt siltä pohjalta, että lapsi oli pitkäaikaisen sijaishuollon
tar-peessa. Tapaamisoikeuden jyrkkä rajoittaminen osoit-ti, että sosiaaliviranomainen oli tarkoittanut vahven-taa lapsen ja sijaishuoltajien suhdetta. H.K.-tuomiossa (26.9.2006) lapsi oli ollut kiireellisesti huostaan otet-tuna viisi päivää ilman lastensuojelulain edellyttämää muodollista päätöstä eikä isällä ollut mahdollisuutta riitauttaa neljää sittemmin asetettua tapaamisoikeu-den rajoitusta.
Bruncrona-tuomiossa (25.4.2006) oli kyse vahingon-korvauksista asiassa, jossa EIT oli jo aikaisemmin (16.11.2004) vahvistanut omaisuudensuojan louk-kauksen saarta koskevan vuokrasopimuksen virheelli-sen päättämivirheelli-sen johdosta. EIT määräsi valtion korvaa-maan valittajalle vahingonkorvausta ja kulukorvauksia yhteensä 49 000 euroa.
Vuonna 2006 tutkittavaksi otetuissa Suomea koske-vissa uusissa valituksissa oli pitkälti kyse vastaavan-tyyppisistä asioista kuin samana vuonna annetuissa tuomioissa, toisin sanottuna rikos-, siviili- ja hallin-toprosessin kestosta (yhdeksän tapausta) ja lapsen huoltajuusoikeudenkäynnistä (yksi tapaus).
Tutkittavaksi otettiin myös asioita, joissa on kyse seu-raavista asioista: pääsy tuomioistuimeen, syytetyn kuu-lusteluoikeuksien toteutuminen lapseen kohdistunutta seksuaalirikosta koskevassa prosessissa (kaksi tapaus-ta), oikeus puolustuksen valmisteluun rikosasiassa (kaksi tapausta), väitetty rikosprovokaatio, suullisen kä-sittelyn järjestämättä jättäminen hovioikeudessa, va-kuutusoikeuden oikeudenkäyntiaineiston asianosaisil-le tiedoksi antamatta jättäminen, yksityiselämän suoja poliisin suorittamassa esitutkinnassa, poliisin toimen-piteiden johdosta piiritystilanteessa aiheutunut kuole-mantapaus, etunimen rekisteröimättä jättäminen sekä sananvapaus toimittajan rikostuomion yhteydessä.
3.2
PERUS- JA IHMISOIKEUDET LAILLISUUSVALVONNASSA
Seuraavassa selostetaan oikeusasiamiehen laillisuus-valvonnassa tehtyjä havaintoja ihmis- ja perusoikeuk-sien toteutumisesta.
3.2.1
YHDENVERTAISUUS 6 §
Ihmisten yhdenvertainen kohtelu on oikeusjärjestel-mämme kulmakiviä. Siitä säädetään perustuslain 6 §:ssä. Hyväksyttävä yhteiskuntaintressi voi kuitenkin oikeuttaa ihmisten erilaisen kohtelun. Viime kädessä lainsäätäjän asiana on arvioida ne yleisesti hyväksyt-tävät perusteet, jotka kulloinkin oikeuttavat asettamaan ihmiset tai ihmisryhmän erilaiseen asemaan. Perusoi-keusuudistuksen yhteydessä on korostettu julkisen val-lan velvollisuutta edistää tosiasiallista tasa-arvoa yh-teiskunnassa. Yhdenvertaisuusnäkökohtiin vedotaan usein oikeusasiamiehelle tulevissa kanteluissa.
Erityisteemana oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnas-sa oli vuonna 2006 yhdenvertaisuuden toteutuminen.
Lähtökohtana tähän on ollut perustuslain 6 §:n lisäksi yhdenvertaisuuslaki. Teemaa tuotiin esille oikeusasia-miehen ja apulaisoikeusasiamiesten tekemillä tarkas-tuksilla. Keinoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi ovat esimerkiksi toiminnan suunnittelu, tiedottaminen, kou-lutus, ohjaus, neuvonta, voimavarojen kohdentaminen, valvonta, työkäytäntöjen kehittäminen, soveltamisoh-jelman laatiminen, julkisten palveluiden rakenteen ke-hittäminen ja toimintapolitiikkojen uudistaminen.
Yhdenvertaisuuden edistäminen on jaettu kahteen osaan: yleiseen yhdenvertaisuuden edistämiseen ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen. Tarkastus-havaintojen perusteella yhdenvertaisuuteen suhtau-tuminen vaihtelee eri viranomaisessa. Joillakin hallin-nonaloilla yhdenvertaisuussuunnitelman laatiminen on vasta suunnitteluvaiheessa ja yhdenvertaisuustee-ma tulee esille vain yksittäistapauksittain.
Yhdenvertaisuussäännös sisältää mielivallan kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisis-sa tapauksissamanlaisis-sa. Vaikeavammaisten henkilöiden
yhden-vertaisuuden näkökulmasta ei voitu pitää tyydyttävänä, että kuljetuspalveluiden omavastuuosuuden suuruus riippuu asuinkunnasta (1509/4/04). Samanlaisen koh-telun vaatimuksen vastaista oli, että yhteisvastuulliseen velalliseen kohdistettiin perintätoimia vasta toisen yh-teisvelallisen vaatimuksesta. Viranomaisten olisi tullut aktiivisesti ja omatoimisesti selvittää velallisen ulosmit-tauskelpoista omaisuutta ja kohdistaa tällaiseen omai-suuteen täytäntöönpanotoimia (2865/4/04*).
Yhdenvertaisuussäännöksen asemasta viranomaistoi-minnassa suoraan sovellettavana normina seuraa, et-tä sisällölet-tään ja laadultaan toisiaan vastaavat asiat on pyrittävä käsittelemään yhtä nopeasti, ja säännön-mukaisesta käsittelyajasta poikkeaminen tulisi voida perustaa tapaukseen liittyviin erityisiin olosuhteisiin.
Vammaisten henkilöiden tosiasiallinen tasa-arvo edel-lyttää, että viranomaiset huolehtivat esteettömän liik-kumisen turvaamisesta. Erään kunnan terveyskeskuk-sen pääoven edessä olevan paikoitusalueen katu-kivetys aiheutti ongelmia liikuntaesteisten liikkumi-selle (623/4/04).
Vangin matkakuluja koskevassa asiassa yhdenver-taisen kohtelun vaatimus olisi edellyttänyt, että van-gin poistumisluvan matkakulut olisi korvattu, koska vanki oli vastoin tahtoaan, yliasutuksen vuoksi, sijoi-tettu kauas ns. sijoitusvankilastaan ja asuinpaikas-taan, jolloin hänen matkakulunsa moninkertaistuivat (1838/4/04 s. 116).
Hitas-asuntojen jälleenmyynnissä sovellettavien enim-mäishintojen uutta, muutettua laskentajärjestelmää voitiin pitää yhdenvertaisuusperiaatteen ja hallinnos sa noudatettavan tasapuolisen kohtelun periaatteen kan-nalta ongelmallisena. Tämä johtui siitä, että enimmäis-hintaperusteiden muutos johti suuriin eroihin sellais-ten eri aikoina valmistuneiden asuntojen enimmäis-hinnoissa, jotka aiemman hitas-yhdistelmäindek siin perustuvan laskutavan mukaan olivat samanhin taisia (3232/4/04*, 1939/4/04, 2464/4/04, 1504/4/06 ja 1558/4/04 s. 186).
Syrjintäkielto
Perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkiel-to täydentää yhdenvertaisuussäännöstä. Se edellyt-tää, että ketään ei saa ”ilman hyväksyttävää perustet-ta” asettaa toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan.
Eri asemaan asettamiselle voi olla perustuslain näkö-kulmastakin arvioituna hyväksyttävä syy. Virolainen vanki arvosteli kantelussaan sitä, että hän ei saanut poistumislupaa isänsä hautajaisiin Viroon, vaikka sa-manaikaisesti poistumislupia myönnetään Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. Erilaiseen käytäntöön van-geille myönnettävissä poistumisluvissa Pohjoismai-den ja muiPohjoismai-den ulkomaiPohjoismai-den välillä on kuitenkin täytän-töönpanon turvaamiseen liittyviä hyväksyttäviä syitä, vaikka tilannetta voidaankin muun muassa yhdenver-taisen kohtelun kannalta pitää jossain määrin ongel-mallisena (1765/4/04 s. 115).
Tullihallitus julkaisi tietynmerkkisille autoille yksilölliset veroprosentit, jotka olivat mallisarjakohtaisesti määri-teltyjä toisin kuin aikaisemmat veroprosentit, jotka oli-vat mallikohtaisia. Muuttamiselle oli hyväksyttävät pe-rusteet, koska aikaisemmin käytössä ollut määrittely-tapa johti kohtuuttoman pitkiin selvittelyaikoihin sekä verotuksen ja veron määrän vahvistamisen viivästymi-seen. Uudelle määrittelytavalle oli yhteiskunnallista tarvetta ja se oli myös verovelvollisten oikeusturvan kannalta edullinen (2129/4/04 ja 3945/4/05 s. 132).
Lasten oikeus
tasa-arvoiseen kohteluun
Perustuslain yhdenvertaisuussäännöksessä muistute-taan erityisesti lasten oikeudesta tasa-arvoiseen koh-teluun sekä heidän oikeudestaan saada vaikuttaa it-seään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Toi-saalta lapset tarvitsevat vajaavaltaisina ja aikuisväes-töä heikompana ryhmänä erityistä suojelua ja huolen-pitoa. Säännös tarjoaakin perustan myös lasten posi-tiiviselle erityiskohtelulle, jotta lasten tasa-arvoinen asema aikuisväestöön nähden voidaan turvata.
Perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännöksen tavoit-teena on tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen. Yh-denvertaisuuden toteutuminen ei tarkoita sitä, että kaikkia tapauksia on kohdeltava aina samalla tavoin, vaan tietyssä määrin voidaan kiinnittää huomiota myös yksittäistapauksessa esille tuleviin erityispiirtei-siin. Tasa-arvotavoitteen kanssa ei ollut sopusoinnus-sa se, että kunta päätti myöntää esikoululaisten huol-tajille koulukuljetuksen vaihtoehtona rahallisen kor-vauksen, ottamatta huomioon autottomien perheiden tilannetta (326/4/05* s. 189).
3.2.2