EDUNVALVONTA

kantelun käsittelyä, omaisten tiedonsaantioikeutta, ylei-sen edunvalvojan tavoitettavuutta, maistraatin käräjä-oikeudelle tekemän hakemuksen perusteluja, edun-valvojan huolenpitovelvoitetta ja vastuuta päämiehen asuinoloista, siivouspalvelusopimuksen tekemistä, edunvalvojan esteellisyyttä, leskeneläkkeen hakemis-ta, päämiehen kiinteistön ja irtaimiston myyntiä sekä käyttövarojen määrää.

Oikeusministeriö, sisäasiainministeriö, Helsingin maist-raatti ja Helsingin kaupunginhallitus ilmoittivat AOA:n pyynnöstä 30.6.2006 mennessä, mihin toimenpitei-siin hänen 31.12.2005 antamansa päätös Helsingin kaupungin edunvalvontapalveluiden riittävyydestä (1200/4/04) oli antanut aihetta. Helsingin kaupungin-hallitus ja Helsingin maistraatti ilmoittivat, että edun-valvontatoimen resursseja oli tarkoitus vahvistaa. Oi-keusministeriö puolestaan ilmoitti, että päätöksessä esitetyt näkökohdat riittävien voimavarojen turvaami-sen tärkeydestä on tarkoitus ottaa huomioon oikeusmi-nisteriön ja sisäasiainmioikeusmi-nisteriön yhteistyönä tehtäväs-sä selvityksestehtäväs-sä, jossa kartoitetaan edunvalvontatehtä-vien valtiollistamisen kustannusvaikutuksia ja sitä, mil-lä tavalla palvelut vastaisuudessa tuotetaan. AOA kat-soi, ettei asia edellyttänyt häneltä jatkotoimenpiteitä.

AOA teki tarkastuskäynnin Espoon maistraatin holhous-toimen yksikköön ja Espoon kaupungin edunvalvonta-toimistoon. Tarkastukset liittyivät omana aloitteena tut-kittavaksi otettuun kysymykseen Espoon kaupungin edunvalvontapalveluiden riittävyydestä. Päätös asias-sa annettiin tammikuusasias-sa 2007 (2552/2/06). Asiaryh-män pääesittelijä luennoi oikeusasiamiehen toimin-nasta edunvalvonta-asioissa Pohjois- ja Itä-Suomen alueellisilla holhouspäivillä sekä valtakunnallisilla hol-houstoimen koulutuspäivillä.

4.12.3

RATKAISUJA

Yleinen edunvalvoja oli esteellinen

AOA antoi huomautuksen pohjoissuomalaisen kunnan yleiselle edunvalvojalle esteellisenä toimimisesta. Hol-houstoimilain 32 §:n 2 momentin mukaan edunvalvo-ja ei saa edustaa päämiestään, jos vastapuolena on edunvalvoja itse, edunvalvojan puoliso tai muu

edun-valvojalle läheinen henkilö taikka joku, jota edunvalvo-ja edustaa. Yleinen edunvalvoedunvalvo-ja oli säännöksen vastai-sesti vuokrannut päämiehensä kiinteistön omalle tyt-tärelleen hakematta itselleen sijaista. Edunvalvojan es-teellisyys syntyi lain mukaan pelkästään päämiehen vastapuolena olevan tahon aseman perusteella, kun taas sillä seikalla, olivatko osapuolten edut myös tosi-asiallisesti ristiriidassa keskenään, ei ollut merkitystä.

Esteellisyyden, päämiehen edun ja edunvalvontatoi-men ulkoisen kuvan kannalta ongelmallista oli myös se, että päämies oli asunut yleisen edunvalvojan puo-lison omistamassa palvelukodissa. Tämänkaltainen ti-lanne voi johtaa päämiehen kannalta ongelmalliseen rakenteelliseen esteellisyyteen, koska käytännössä yleinen edunvalvoja oli esteellinen edustamaan pää-miestään kaikissa palvelukotia koskevissa asioissa.

AOA Petri Jääskeläisen päätös 14.3.2006, dnro 1517/4/04*, esittelijä Mikko Sarja

Maistraatti ylitti toimivaltansa määrätessään edunvalvojan

Edunvalvojan määräämistä koskeva asia oli tullut vi-reille kantelijan tehtyä maistraatille ilmoituksen edun-valvojan määräämisestä äidilleen tiettyä oikeustointa varten. Ilmoituksen saatuaan maistraatti oli hankkinut asiassa lääkärinlausunnon, jonka mukaan kantelijan äiti tarvitsi edunvalvojan hoitamaan taloudellisia asioi-taan, ymmärsi asian merkityksen ja toivoi itselleen edunvalvojaa. Seuraavaksi maistraatin henkikirjoittaja ja esittelijä olivat kuulleet äitiä henkilökohtaisesti. Vir-kamiesten mukaan hän ymmärsi edunvalvojan mää-räyksen merkityksen täysin ja allekirjoitti kuulemistilaisuuden päätteeksi valmiiksi täytetyn hakemuslomak -keen kaikkia taloudellisia asioita kattavasta edunval-vojan määräyksestä. Maistraatti määräsi kantelijan äi-din edunvalvojaksi kaupungin yleisen edunvalvojan.

Kantelijan mukaan hänen äitinsä ei koskaan ollut ha-lunnut itselleen edunvalvojaa, joten maistraatilla ei olisi ollut oikeutta sellaista määrätä.

Koska asia oli tullut vireille maistraatille tehdyn ilmoi-tuksen johdosta, se, jonka edunvalvonnan tarpeesta oli ollut kysymys, ei ollut itse ollut asiassa millään tavalla

aloitteellinen. AOA:n mukaan ilmoitusmenettely ei aina-kaan säännöksen sanamuodon muaina-kaan lähtökohtai-sesti voi johtaa siihen, että maistraatti määrää edun-valvojan. Säännöksen sanamuodon mukainen tulkinta johti AOA:n mukaan siihen, että mikäli maistraatti asiaa selvitettyään toteaa, ettei tarvetta edunvalvonnalle ole, asia jää sillensä. Jos taas edunvalvonnan tarpeen kat-sotaan olevan olemassa, maistraatin tulee saattaa asia hakemuksella käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

AOA:n mukaan menettelyä, jossa maistraatti määrää edunvalvojan, voidaan pitää poikkeuksena pääsään-nöstä, jonka mukaan edunvalvojan määrää tuomiois-tuin. Hallintoviranomaisen toimivalta edunvalvojan määräämisessä on tarkoitettu rajoittumaan sellaisiin riidattomiin tapauksiin, joissa oikeusturvaan liittyvät nä kökohdat eivät vaadi asian käsittelyä käräjäoikeu-dessa. Koska edunvalvojan määrääminen lievimmil-läänkin merkitsee puuttumista henkilön perusoikeu te-na turvattuun itsemääräämisoikeuteen, kyseistä maist-raatin toimivaltasäännöstä tulee tulkita suppeasti.

AOA katsoi, että maistraatissa valmiiksi täytettyä hake-muskaavaketta, johon maistraatti otti henkilön allekir-joituksen ulkopuolisen henkilön tekemän ilmoituksen johdosta järjestetyn kuulemistilaisuuden yhteydessä, ei voitu pitää sellaisena kyseisen henkilön omana edun-valvojaa koskevana hakemuksena, joka olisi täyttänyt laissa säädetyt edellytykset sille, että maistraatti olisi voinut määrätä edunvalvojan. AOA saattoi käsityksen-sä maistraatin tietoon vastaisen varalle.

AOA Petri Jääskeläisen päätös 28.4.2006, dnro 2848/4/04*, esittelijä Mikko Sarja

Henkikirjoittaja esitti ennakko-käsityksiä lehtihaastattelussa

Kantelija oli järjestänyt huutokaupan erään päämiehen-sä koti-irtaimiston myymiseksi. Valtakunnallinen lehti oli kirjoittanut asiasta otsikolla “Satavuotiaan tavarat myytiin salaa”. Samassa artikkelissa haastateltu hol-houstoimen henkikirjoittaja oli todennut muun muassa seuraavaa: ”- - - Tässä tapauksessa ei ole tullut mitään sellaisia seikkoja esiin, että irtaimiston myyminen olisi ollut välttämätöntä. Hyvin ikävältä ja oudolta tämä

ta-paus kuulostaa ---. Kaikkia yksityiskohtiahan emme vie-lä tiedä, mutta kuulostaa siltä, että tässä on menetelty virheellisesti. Edunvalvoja saa tehdä tästä täyden tilin, ja katsotaan sitten, mihin tämä johtaa.” Vielä hän oli todennut: ”Irtaimisto pitää tietenkin myydä käypään ar-voon, siitä pitää olla selvitys. Tosi omituiselta tämä kuu-lostaa, ei asialliselta lainkaan.”

AOA:n mukaan lausuntojen antaminen virkatoimista ei lähtökohtaisesti ole kiellettyä, koska tällainen kielto sopisi huonosti yhteen viranomaistoimintaa yleises ti sääntelevän julkisuusperiaatteen kanssa. Tähän liittyen virkamiehillä on myös velvollisuus edistää tietojen saa-mista viranomaistoiminnasta. Virkamiehellä on lähtö-kohtaisesti sama perustuslain 12 §:n mukainen sanan-vapaus kuin muillakin henkilöillä, joskin maistraatin holhoustoimen henkikirjoittajan asemasta edunvalvo-jia valvovana virkamiehenä seuraa, että hänen sanan-vapautensa voi tosiasiallisesti olla joissakin suhteissa rajoitetumpi kuin yksityisillä kansalaisilla. Myös laissa säädetyt salassapitovelvoitteet rajoittavat asioiden jul-kista käsittelyä.

AOA:n mukaan henkikirjoittajan lausumiin sisältyi ver-rattain voimakkaita ennakkokannanottoja edunvalvo-jan menettelyn epäasiainmukaisuudesta, eikä mainin-ta selvittelyn keskeneräisyydestä estänyt tämän mieli-kuvan syntymistä. Se, että valvovan viranomaisen edus-taja antoi jo ennen asian käsittelyn virallista vireille tu-loa tai loppuun saattamista valvonnanalaisensa tahon toiminnasta lausunnon, joka heijasti virkamiehen mie-lipidettä valvottavan tahon toiminnan epäasianmukai-suudesta, ei ollut hyväksyttävää viranomaistoimintaa.

Henkikirjoittajan kannanotot olivat ongelmallisia myös maistraatin valvontatoiminnan puolueettomuuden ja sitä kohtaan tunnettavan, etenkin kantelijan tunteman, luottamuksen kannalta. Tästä ja perustuslain 21 §:ssä säädettyjen oikeusturvan takeiden näkökulmasta me-nettelyä voitiin kantelijan kannalta pitää moitittavana.

AOA katsoi, että henkikirjoittajan lausumat olivat koko-naisuutena arvioituina harkitsemattomia. Menettelyn moitittavuuden arvioinnissa AOA otti kuitenkin huo -mioon sen, ettei henkikirjoittaja itse ollut tuonut haas-tattelussa esiin seikkoja, joista kantelija olisi voitu tun-nistaa. Toisaalta hänen olisi kuitenkin tullut ottaa huo-mioon se mahdollisuus, että artikkelista saattoi

muis-takin yhteyksistä kuin hänen lausumiensa perusteella tulla esiin sellaisia tietoja, joiden nojalla kantelijan hen-kilöllisyys ja hänen yhteytensä tapahtumiin olisi ollut selvitettävissä. AOA:n saattoi henkikirjoittajan tietoon kä-sityksensä siitä, että tämä oli osoittanut huonoa harkin-taa antaessaan puheena olevia haastattelulausumia.

AOA Petri Jääskeläisen päätös 3.10.2006, dnro 1707/4/05*, esittelijä Mikko Sarja

Maistraatti myönsi luvan

kiinteistön kauppaan päämiehen edun vastaisesti

Edunvalvojan pyydettyä maistraatilta lupaa päämie-hensä kiinteistön myyntiin maistraatti oli selvittänyt asiaa hankkimalla kahdelta kiinteistönvälittäjältä ar-viot kiinteistöjen käyvästä hinnasta. Kumpikin arvio oli ollut määrältään 60 000 euroa, kun taas toteutu-nut kauppahinta oli ollut 85 000 euroa, joka selvitys-ten mukaan oli ollut yli paikkakunnan hintatason. Tä-män vuoksi ja kun päämiehen pankkivelka oli saatu maksetuksi ja hänelle oli jäänyt vielä käyttövarojakin, kauppaa voitiin tässä mielessä sinänsä pitää päämie-hen edun mukaisena.

Toisaalta kauppahinta oli kuitenkin 16 000 euroa alem-pi kuin kantelijan viimeisin tarjous, joka oli ollut myös maistraatin tiedossa. Maistraatin mukaan 85 000 eu-ron tarjoukseen perustuneen hakemuksen hyväksyn-tää oli puoltanut varmuus tarjouksen pätevyydestä.

Koska tarjous ei kuitenkaan sido ennen kuin maakaaren muotomääräyksiä noudattaen laadittu kauppakir -ja on allekirjoitettu, lopullista varmuutta tuonkaan kau-pan toteutumisesta ei lupaa myönnettäessä vielä pe-riaatteessa ollut. Näin ollen kantelijan ostoaikeen va-kavuutta ei AOA:n mukaan voitu ainakaan maistraatin esittämällä perusteella, eli varmuudella alemman tar-jouksen pätevyydestä, aukottomasti horjuttaa. Kanteli-jan ostohalun varteenotettavuuden puolesta puhui se,

että hänen kanssaan oli jo kertaalleen tehty käsiraha-sopimus. Johtopäätöksenään AOA katsoi, että maist-raatin päätös hyväksyä edunvalvojan lupahakemus ei ollut päämiehen edun mukainen. Tämän vuoksi maist-raatti oli toiminut asiassa holhoustoimilain vastaisesti.

AOA Petri Jääskeläisen päätös 16.3.2006, dnro 783/4/04*, esittelijä Mikko Sarja

Terveystietojen salassapito

Maistraatin virkamies oli selostanut edunvalvonnan tarpeen arvioimiseksi järjestetyssä kuulemistilaisuudes-sa lääkärinlausunnon sisältöä sille, jonka edunvalvon-nasta oli kyse. Läsnä tilaisuudessa oli myös viimeksi mainitun äiti. Salassapitoon olisi AOA:n mukaan kuu-lunut myös se, ettei salassa pidettäviä terveystietoja ilman asianosaisen suostumusta luovuteta suullises-tikaan. Sikäli kuin lääkärinlausunnon sisältöä oli se-lostettu yksityiskohtaisesti, kuulemistilaisuus olisi tul-lut järjestää siten, etteivät salassa pidettävät tiedot olisi tulleet ulkopuolisten tietoon.

Koska asiassa jäi epäselväksi yhtäältä se, oliko kantelijan tytär antanut suostumuksensa tietojen luovuttami -seen, ja toisaalta se, missä määrin lausunnon yksityis-kohtia oli selostettu, kantelu ei antanut aihetta muu-hun kuin että AOA kiinnitti maistraatin huomiota vastai-sen varalle salassapitovelvoitteesta esittämiinsä näkö-kohtiin ja henkilöstön salassapitovelvoitteita koskevas-ta tuntemukseskoskevas-ta huolehtimiseen.

AOA Petri Jääskeläisen päätös 24.10.2006, dnro 674/4/05*, esittelijä Mikko Sarja