Historiallinen diskurssi

Diskurssilla, jonka olen nimennyt historialliseksi, en viittaa ainoastaan mennei-syyteen vaan ajan merkitykseen ylipäänsä. Diskurssi on erityisen vahvana esillä ei-johtavassa asemassa olevien naisten puheessa. Siitä itse asiassa lähtee ko-ko asian käsittely. Miesten haastatteluissa mielenkiintoisesti mihinkään "men-neisyyden painolastiin" ei juurikaan viitata. En usko tämän johtuvan siitä, etteikö sitä tunnistettaisi, vaan yksinkertaisesti siitä, että sitä pidetään niin totaalisena itsestäänselvyytenä, ettei sitä ole tarpeen tai mielekästä edes tuottaa puheella esiin. Lähes kaikki naishaastatellut viittasivat yrityksen sukupuolijakaumasta keskusteltaessa jossain haastattelun kohdassa yhtiön historiaan ja monet myös koko alan konservatiivisuuteen.

Kun konservatiivinen talo kun on ja sit ku meil on paljon sellasta henkilökun-taa, joka on ollu kymmeniä vuosia talossa, et se on niitten korvien välissä niin-ku se asia, et miehet on meillä siellä johdossa. Et se talon historia niin-kulkee siinä ihmisen mukana. Et näin on ollu ja näin niinku jatkuuki.

Nainen, suorittava taso

-Erityisesti naishaastatellut ihmettelivät, miksi naisvaltaisella alalla ja muutoin niin paljon naisia työllistävässä yrityksessä on niin vähän naisjohtajia. Erityisesti

miesjohtajien puheessa korostuu jopa kritiikki historian merkityksen liioittelua kohtaan.

Mun mielest ei oo paikkaa, mihin naisil ei oo pääsyä. Voi olla joku ukkokerho, jossa kukaan ei viitti käydä, ei siellä alle kuuskymppisiä enää ookkaan. Viis-kymppisiä varsinkaan ja nelikymppiset ei ees tiedä, et on olemas jotain ukko-kerhoja. Ne on niinku förbi, niiden perään ei kannata huutaa.

Miesjohtaja

-Ajan kulumiseen viittaaminen ei jää tulevaisuuden kuvien virittämiseen ja enna-koimiseen, vaan miesjohtajien puheessa maalautuu vahvasti kuva jo tapahtu-neesta muutoksesta. Erityisesti vain miehistä muodostuvien verkostojen ajan korostettiin varsin vahvasti olevan täysin ohi.

"Ennen naiset väitti, et ku saunailtoihin ei pääse, niin ei voi tulla johtajaks.

Nykyään kukaan ei käy saunailloissa. Kymmeneen vuoteen ei oo ollut yhtään saunailtaa. Ei se voi olla se syy."

- Miesjohtaja –

"Siis varmaan ennen vanhaan tapahtu enemmän mut kyl se nyt on jo niin, et kaikki verkostoituminen kuuluu jo niille, jotka ei saa töissänsä pätee, et ne sitte touhuu kaiken maailman verkostoissa (nauraa)."

Miesjohtaja

-Vain yksi eroava näkemys löytyi mieshaastateltujen joukosta.

Ylimmäs johdossa miehillähän on enemmän näitä herrakerhoja. Ja naiset pyr-kii enemmän näihin herrakerhoihin. Niillä on merkitystä. Ihminen on ihminen.

Ei ihminen siitä muutu. Se on kovin inhimillistä. Kyl sä tiedät… Näis kerhois kun sä istut mettänuotiolla kiväärin kans ja aika paljon siinä jutellaan. Äijät mölisee siellä. Jos sää naisena pääset siihen nuotiolle mukaan, sää oot jo ver-kottunu. Pääset vaikuttamaan niihin nuotion ympärillä tehtävin niin sanottui-hin päätöksiin. Se on naisel mahdollisuus olla siinä vähän niinku jätkänä jätki-en joukossa.

Miesjohtaja

-Erityisesti suorittavan tason naiset näkivät koko verkostoitumisen areenan ja toimintaympäristön hyvin erilailla kuin useimmat miehet. Historiallisen diskurssin tarkastelussa herää kysymys, onko naisilta jäänyt havaitsematta tapahtunut ke-hitys - vai ovatko miehet asioiden edellä?

Siis onhan onhan tää niinkun vieläkin, edelleenkin tuolla liike-elämässä niin on ne tietyt isot patruunat, jotka vieläkin pyörittää ja niitten ympärillä oleva hang-around niin kyl se ihan varmasti on, et verkostoituminen on ihan äärettömän

tärkeetä.

Nainen, asiantuntijatehtävässä

-…vaikka sit mennään niihin tiettyihin verkostoihin, niin ne voi olla sit sen ver-ran sellasia äijäverkostoja, et naista ei oteta siellä niinkään tosissaan. --- Et siel on ne dirikat ja sit ne niiden, tiedäks tyyliin, sihteerivaimot, jotka tuo sinne sitte, duunaa ne kauniit voileivät ja pullat, et se on niinku tää vanhakantanen asetelma. Et sun on vaikea niinku naisena olla siellä, et ku siellä äijät kes-kenänsä tapaa vähä niinku tiedäksä miesten kerhossa, et sen takii sinne ei ehkä niin helposti naiset hakeudu.

Nainen, suorittava taso

-Erityisesti naisten mielestä "hyvä veli -kerho" on edelleen olemassa ja se tuli esiin melkein jokaisessa haastattelussa. Vaikka oli havaittu, että erityisiä nais-verkostojakin on olemassa, epäiltiin, että niiden vaikutusvalta ei ainakaan tois-taiseksi yllä miesten verkostojen tasolle. Sanaparia "hyvä veli" ei maininnut yk-sikään haastateltu mies. Naisten puheessa sitä esiintyi viljalti.

Hyvä veli -kerho on hiljainen mutta tehokas. Naiset pitää ääntä, mutta siihen se sitte jääkin.

Nainen, suorittava taso

-Toisaalta todettiin, että uudenlaiset verkostoitumisen tavat olivat nousussa.

Haastateltavien näkemys oli voimakkaasti se, että toimintaympäristö on muuttu-nut suuntaan, jossa verkostoituminen on erilaista ja helpompaa kuin ennen.

Miesjohtajien puheessa aikaulottuvuuksien hyödyntäminen on ahkerassa käy-tössä ristiriitojen lieventämiseksi. Viittauksia ajan kulumiseen on lukuisia; itse asiassa ne suorastaan hallitsevat haastatteluaineistoa. Jokainen haastateltava tuo esiin, miten "ajat ovat muuttuneet": herrakerhoja ei enää ole, tai jos on, ku-kaan ei niissä enää käy, naiset ovat miehiä koulutetumpia (mielenkiintoisesti perhe-elämän / lastenhoitovastuun tasa-arvoistumista ei kommentoida miten-kään?) ja yhtä lailla jokainen haastateltu korostaa, että uusi, tasa-arvoisempi sukupolvi on tulossa, naiset ovat jatkossa entistä enemmän miehiä koulutetum-pia, ja muutos on näin väistämättä edessä, "ihan luonnostaan". Miesjohtajien puheessa nykyhetki edustaa ehkä jonkinlaista "välitilaa".

Vetoaminen näihin eri aikaulottuvuuksiin on myös mahdollisesti rauhoittelevaa puhetta "ei ole syytä huolestua tai hötkyillä" –tyyppisesti. Huomionarvoista on, että puhe tässä yhteydessä on voimakkaan ulkoistavaa. Muutokset ympäristös-sä "vain tapahtuvat" – miesjohtajien puheessa muutokset eivät vaikuta edellyt-tävän aktiivisia toimia. Mielenkiintoisesti myöskään menneissä tapahtumissa ei

ole dynaamista elementtiä, muutokset ovat tapahtuneet kuin itsestään. Omien asenteiden tai näkemysten muutosta miesjohtajat eivät millään tavalla tuo esiin.

Tässä mielessä ristiriita on varsin näkyvä: onko kyse moraalisesta velvoitteesta tai kulttuurisen kompetenssin osoittamisen tarpeesta, kun miesjohtajat suoltavat puhetta henkilöstöpankkien perustamisen tarpeesta tai suunnitelmallisen ura-polkujen tukemisen tarpeesta, jotka sinänsä ovat aktiivisia toimia, kun kuitenkin aktiivisuudella olevan roolia, vaan aika parantaa ongelmat kuin itsestään?