Vettä on Suomessa ollut talouskäyttöön saatavissa suhteel lisen helposti. Pysyvä asutus syntyi aluksi vesistöjen ää relle, missä ainakin pintavettä oli runsaasti käytettävissä.
Pohjavettäkin on suurimmassa osassa maata mahdollista saa da talouskäyttöön riittävästi läheltä maanpintaa.
Vedenhankinta on vanhastaan ollut meillä niin kuin muual lakin naisten työtä. Vesi on kannettu lähimmästä lähtees—
tä, vesistöstä tai kaivosta. Kun vettä on käytetty vähän ja se on saatu yleensä läheltä asutusta, on vedenhankinta ollut tyypillisesti yksityistä eikä vedenhakumatkasta ole tullut sosiaalisesti yhdistävää tapahtumaa. Vedenhankinta on haja—asutusalueilla pysynyt vahvasti privatisoituneena tekniikan ja menetelmien kehittymisestä huolimatta. Osaksi tämä johtuu puhtaasti taloudellisista syistä, osaksi ehkä historiallisista tai asenteellisista tekijöistä.
Vedenhankinnassa on maaseudulla turvauduttu kantoveteen varsin pitkään. Vielä vuonna 1950 alle 8
%
maaseudun asun noista oli varustettu vesijohdolla. Maaseudun vesihuoltoon kiinnitettiin kuitenkin 1950—luvulla runsaasti huomiota.Valtion rahoitustukea alettiin myöntää maaseudun vesihuol lon edistämiseen vuonna 1951. Viisikymmenluvulla varsinai sesti alkoi haja—asutusalueella vesijohdon yleistyminen,
1) Luvun 7.1 on kirjoittanut Hannu Vikman.
mikä on sittemmin jatkunut, toistaiseksi voimakkaimmin 1970—luvulla. Vuonna 1980 hieman vajaalla 70 prosentilla haja—asutusväestöstä oli käytössään vesijohto (taajamissa 96 prosentilla). Muita pohjoismaita olemme kuitenkin täs sä suhteessa vielä parisenkymmentä vuotta jäljessä.
Asutuskeskuksissa ei viemäröinnin puuttuessa ja likaavan kuormituksen kasvaessa pitkään voitu terveydellisistä syis tä jättää vedenhankintaa yksittäisten kaivojen varaan. Aluk si järjestettiin yhteisiä pintavedenottopaikkoja ja kaivoja.
Yleisiä vesilaitoksia vesijohtoverkostoineen alettiin kau pungeissa perustaa 1870—luvulta lähtien.
Maaseudulla yhteinen vesihuolto kehittyi huohaattavasti hi taammin. Vesihuoltohankkeita jarrutti tehokkaasti putkima teriaalien kalleus. Keskipohjanmaalla sijaitsevassa Toho
lammin kunnassa kehitys oli kuitenkin poikkeuksellisen ripeää.
Ensimmäinen vesihuoltoyhtymä perustettiin kunnassa jo vuonna 1906. Ajatus painevesijohdon rakentamiseen kulkeutui paik kakunnalle tiettävästi Amerikasta saakka. Kuitenkin vasta puuputkien valmistaminen Toholammilla 1933 kehitetyllä p0—
rakoneella toi painevesijärjestelmän taloudellisesti houkut—
televaksi. Vuonna 1938 jo lähes 80 prosentilla kunnan ta—
louksista oli painevesijohto. Pioneerihengen lisäksi maaston muoto ja lähteiden runsaus suosivat Toholammilla painevesi—
laitoksen rakentamista.
Valtion tukitoimen lisäksi vauhditti maaseudulla yhteis ten vesilaitosten rakentamista ja laajentamista 1950—luvun loj,puvuosilta lähtien muovin osoittautuminen käyttökelpoi—
seksi ja edulliseksi vesijohtoputken materiaaliksi. Pohjan maalla, missä vesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti ja missä maasto ja maaperä ovat johtolinjojen rakentamiselle suotuisat, on rakennettu laajoja, usean kunnan alueelle, ulottuvia vesijohtoverkkoja, jotka kattavat myös haja—asu tusalueet lähes sataprosenttisesti. Yleensä haja—asutusalueel—
la on oma kaivo kuitenkin edelleen vallitseva vedenhankin—
nassa. Kun vuonna 1980 taajamissa 90
%
väestöstä oli yhteis ten vesilaitosten piirissä, haja—asutusalueella vastaava luku oli 21%.
CDCDCDCCDL.0CDCDCDCDCD(3-CDCDCDCDCDCDCDCDCD3-Cl0CDCDCDCDCD CDCD-CDC-CD0CDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCD0CDCDCD0CDCDCDCDCDCDCD-CDCD: CDCD:iCCDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCD-CDCDCDCDoCDCD-CDCDLCD-CD- CD—CD-CDCD<CDCDCDcCD-CDCD-CD-CDCDCDCDCDCDCD:CDCD CDCD-(-CDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCD:CD)CDCDCDCDCD-CDCDCDCDCDCD- CDCDCDCDCDCD-,CDCDCDCD<CD-CD<CDCDCDCDCDCDCD CD-t3CDCD(<0CDCDCDCDCDCD:CDCD<Cl<CDCDCD<0 <0CDCDCDCD:CDCDCDCD--CDCDCDCDCDCD:CD-CDCDCDCDCD-CDCD<CDCD-CD-CDCD CD•CD-”CDCDCDDi:CD---3Q(3•CD:CDCDCD-CDCDCDCDCDCD CDt3CD-33<CDCDCDCl.CD)CDCDCD:CDCD<CDCDCDCDCDCDCD3—CD CD-CD’CDCDCD—-CDCDDCDCD-CD)CDCDCDCDCD-3CD:DCCDCD0.CDCD):CD-CD-CDCDZ CDCD<CDCD:<0:3(3CD)CD<CDCDCDCDCD:CDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCD c.CDCDCD-CD:CDCDCDClL•CDCDCDCDCD-CDCDCD0Cl.CDCDCDCDCD:CDCDCDCD:CD CDCD-CDCDCDCDCDCD)CDCDCDCDCDCDCDCD<CD:fCD-CDCDCDCD3:CD: 1CD-CDCDCD:CD<CDCDCDCCD<CD<CD:<CD<<CDCD0CDCDCDCD:CD:CD-CCD CD)CDCDL--CD<CDCD0CD(CDCD)CDrCDCD<CDCD<0CDDC<CDCDCD•<CDCDCDCD CDCDCDCD)CD-CDCDCDCD)CD-CDCD)CDCDCD-CDCDCDCDCDCDCDDlCD3CD-C2CD CDCD-CDCDCDCDCDDiCDCDCDCD-CD-CDCDCDCDCDCDCDCDCDCD:<CD-CD-CDCDCD-< CD-CD(DiCDCDCDCDCDCDCDCD-<CDCD-CDCDCDCDCDCDCD-CDCDCD CDCDCDCDCDCloClCD<CDC.CDCDCD-CD1<CD-CD<CD-CDLCDCDCD<CDCD:CD-CDCD CDCCD1-CDCDCDCDCDCD)CDCDCDCDCD-CDCDCDCDCDCDCD-CD-CD<CDCDCDCDCD CD(1CD<<CDCDCD(1CDCDCDCDCDCD-CDCD-CDCDCDCD-CDCDCDCDCD CDCDCD-<CDCDCDCCDCDCDCDCD-CDCDCDCDCDCDCDCDCD<CDCD-CDCDCD CDCDCD-CDCDCDCDCDCDCDCDCD<CDCD<CDCDCDCD--CDCDCD<CD-CDCD’-’CD CD)CDCDCDCDCDoCDCDCDCDCDCDCDCDCD:CDCDCDCDCDCD:-—CD33CDCDCD- -CDCDCDCDCDCDCDCDCD<CDCDCDCDCDCDCDCDCD-CDCDCD-0:CDCD:H-CD CD<CDCDCDCD)CDCDCDCDCDCDD<3CDCD-(1)CD-—CD0:1CD-CDCDCD)•CD-CD-CD -CD<CDICD<CDCD-3CDCD:CD()<CD<CDCDDlCD0CDCDCDCD-CDCD:CDCDCD Dlc-<<<CDCDCDCDCDCDCD-CDCDCDCDCDCDCDCDCDCDCD-CD-CD—CDCDCD-.0CD CDCDCDCD)CDCDCDCD-.CDCDCD-CDCDCD-CD-Cl.0CD:ClCDCDCDCDCDDCCDCDCDCD Cl1<CD-CDCDCDCDCDCDCDCDCDCD-CDCDCDCDCDCD<CD-CDCD—CDCDCDCD DiCDCDCD<<CD<CD)CD0CDCDCDCD:DiCDCDCD0CD-3CDCDCDUiCDCDCDCl.Q< CDCD<CDCD—CD-CDCD)<CDCD1CD<0:3(0CD-CD-.CD-Cl.CDCD13CDCD—0CD ClCDL-.CDCDCD-CD-<CDCD<<CDCDL-.<CDDiCD<CD-CDCDCDCD:(CDCD-<CDCD< --“CDCD):CDCDCDCDCDCDCD-CDCD-CD:CDCD-CDCDCDCDCDCD:CD)<CD:CDCDCDCD CDCDCDCD-CDCDCD-D0CDCDCD:CDCDCD:CDCDCD-CD-(0CD-CD-CD-CD-CD <CDCD<CDtjiCDCDCDCDCDCD-<CDCD0CDCDICDCDCDCDCDc-CDCDCDCD CD(3CDCD:DCDCDCDCDCDCDCDCDCDCD<CD<CDCDCDCD-CD-CDCDCDCD-CDCD CDCD)CDCDCDCD-CDCDCDCDCDCDCDCD<CDCD-<CDCD:CDCDCD<CD-CD:CD-CD -CD-CD<CDCDCDCD-CDCDCDCD-CDCDCD-CD:CDCl•CDCD<CDCDCDCD-CCDCD CDCDCDCDCD-CDCDCDCDCDCDCDCD:CD<<CDCDCD-<<CD-CDCDCD-CD CD-CDCD<CD‘—“CDCDCDCDCD<CD:CDCD-CDCDCD-CD0CDCD3CDCDCD-CD<CD-CD CDCD<CDCDCDCDCDCDCD(Di:CD:-CDCD:CDCDCDCDCDCDCD-CD)CD-<CD-CD<CDCD:CDCD CDCD-CDCDCD0CDCD<CDCD-CD-CDCDCDCDCD:CD:CD33CDCD-CD-<CD)CDCDCD CDCDCD-CDCDCDCDCDCD—--CD-CDCDCDCDCDCDCDCDCD:<<CD:CD0:3CDCDCD CDCDCDCDCDCD<CDCDCDCDCC’CDCDCD-<CD-<CDCDCDCD:CDCD-•Cl-CDCDCDCD 00CDCDCDCDCD-CD<CDCD-CD<CD:CD:CD<CD)CD3CDCDCDCDCD:CDCDCDCD CDCD0:31CDCDCDCD<CDCDCD-.CD:CD-CD0CD<CD-CDCD:CD<<0CDCD-CDCD-CD CD<CD-CD-CDCD-CDCD<CDCDCDCDCDCDCD<CD-0:CDCD-<CDCDCDCDQ CD0CD<CD<CDCDCDCD-CD—CD:CDCDCD-0<CDCD-CDCDCDCDCD0:<CDCD CDCDCDCDCDCD<CDCDCDCDCDCDCDCDCD-CDCDCDCDCD——CD-CDCDCDCDCD ‘CDCDCD-CD<CDCDCDCDCD)CDCDCDCDCDCD-CD<--“CDCDCD0CDCDCD CDCDCDCDCDCDCDCDCDCD:30:CDCDCDCDCD3Di:CD-‘-oCDCDCDCDCDCD): CDCDCD:CDCDCD-CDCD-.CDCD-1CDCDCD<CDCDCDUiDiCD-CD<CD CDCDCDCDCDCDCDCD<<CD-CDCDCDCDDlCDCD-3<CD CDCDCD—CDCD1cCDCD-CDCDCDCD—CDCDCDCDCD CDCDCDCD-CDCDCD-CD-CDCDCDCDCD <CDCD:CD 111
“Se ei oo kunnan piirissä ollut kovin keskeises ti esillä, se on vasta viime vuosina ruvennut nou semaan esille. Lähinnä nää haja-asutusalueet on pitäneet omana kivenään tämän veden puutteen - tai
(...) laadun” (50-vuotias kunnallinen luottamus—
mies).
Haja—asutuksen vesihuoltotyöryhmän mietinnössä todetaan, että “kuntien tulisi ohjata tarkoituksenmukaisen työnjaon.
puitteissa vedenhankinnan ja viemäröinnin järjestämistä alueellaan”. Edelleen kunnan olisi tarvittaessa laadittava vesihuollon yleissuunnitelma. Valtion osallistumista tulisi lisätä ohjaamalla varoja pohjavesitutkimuksiin. Jos maaseudul le rakennetaan yhteisiä vesihuoltolaitoksia, olisi käytettä vä kulloinkin soveliasta organisaatiomallia; sellaista, jossa voitaisiin ottaa huomioon hankkeen kytkeytyminen kunnan ve—
sihuoltoon ja hyödyntää asukkaiden omaa osallistumista (ss.
53—54).
“Vesipiiri on hyvin auliisti tarjonnut palveluk—
siaan ja monasti panee ihmettelemään, että ne (vesihuoltohankkeet maaseudulla, ej) ei edisty siitään. Tietysti vois syyttää kuntaa, että kunta ei sitten lähe aktiivisesti jatkamaan siitä.
Mutta kyllä tämmönen uuden asian syöttäminen ky—
läkunnille on hyvin vaikee. Sen pitäs mieluummin lähtee alhaaltapäin tarpeesta kuin että sitä tyr—
kytetään ylhäältäpäin” (cm. kunnallinen luottamus—
mies).
Kun vesihuollon suunnittelua maaseudulla tarkastellaan maa seudun asukkaiden kokemuksista ja toiveista käsin — tässä tapauksessa maaseutukylien asukkaiden haastattelujen perus teella — pääliimmäiseksi kokemukseksi nousee kaikesta (kai—
mista mietinnöistä) huolimatta asian outous. On outoa hahmot taa, että oman pihan kaivo ja takapihan sakokaivo kuului sivat kunnalliseen, alueelliseen tai jopa valtakunnalliseen suunnitteluun. Vaikka vesihuollon suunnittelu maaseudulla on tämän erityisen palvelun tuomista sinne, ei sitä mielletä sa malla tavoin kuin yleensä intrastruktuurin rakentamista
- esimerkiksi tiestön tai sähköverkon.1
1) Itse asiassa onkin kyse eri mallisista intrastruktuureista;
9fl\
0,sähköverkko vesiverkot
P12dP1)UiF030c-tP1Ui0P119‘13P15ct P3”-’P3P3H0”-”P1P3P1UIUIP1P3P)/-3P3P3p1;’<P)P3P1 UIP1UiUIP1UI3P1P393P1’P3:‘P3P3P1’p1P3 p1p3’P3p3’p1’cP1’p1‘0UIUIp3’P1p1’(/jUiP1P3;0-P1‘-‘P10 P1UIP1’P1P3P1UI00P1’P3P1’‘P1UIP1P3P1p3:ctUIi,’tP1’UIUIP3UIUI p30:P1P1P1UI—«P1P1P1UiUICDUip1’P3p1p3;9UIP33tp1UIP3 UiP1P3UiP3UiP1UiP3P1’tQC/2P1P3UI9UI(/3P3UI’P33UIP3UIP1 P1P33(/1UIP1P3p1P3UIP3UIP3P3UIUIp3’P3P3;(/1;UI0P1 P3P1’0UIUIP30(/3Ui-Clc.P1P3UIUIP3Uip1P1.P1c-i00 3(/3Ui-P19UI(/1(/1;P3P1UIUIUI‘0P1tIC,2P3P3UIUI3(/12P1p1. UI(/i;(/1p1’0P1-P3P3P3P3p1-p3;/-p1.P3P3p3P1P1’(/1;0UIP3UICtp1:0UIP1 COP1P1’Ui(/1;UiP1’(3)3P3p3’P3p3’tp1.p1UI0—UIUiUI-‘.p1P3;P1p1P3 F’-UIUiP3(/2;P3p1’(5(33P3(/3p15P3UI‘p1Uip1.UIP1’’p1’f•tUiUIp3’p1.P3P1’ P3P3;P3UIp1-UI3P1’P3(3)(/3)UIp1.P3p1’UI00UIP3P3P3<5P1P1UiP30UiP3’- 9UI0:(2P1UIUiP1P3<5F-’P3(/3P1‘0UIP1P1’P1’P30’-P3UIP3p1’ UIUIP1P3Ui<50P1P3P3fP1p1’P3P11P3P3UI UiP3P3UiUiUIUIP1P30P1P13UI’-<S’0CDUIP1P3UI00-UI P3UI(2UIP1p1’P33p1P1’Ui<5P1’0-p1p1P1UIP1’UIUIP3P3P3 p13P3UIp1’UIP3P3P13UI0P3P3;0P3(/3P3H’P1P1UICt’’0P3 P1P1’UI<5UiUiUIP1(P1p1’UIP3P10UIP1UIUIP1<P3P1:P1’—‘UIUI P1’P3P1P12p1’UIP10-UiP3p3’p1.0p3’P3UIUIP3P1’UIUIUIP3‘-0P3P1 UIP1UIc,Uip1’0UIP3P33P10Ui<5P1;P1P1P3P33C.(/3);’00p1’c 3p1’P10UIUIUIUIP1P1P1P3P1P1P33P1(/30P1P12P31UIP3 UIP1P101UIP3P1’UIUIP3UIP1UIUIp1;UIUIUI‘(/3p1;<5UIUIP3p1’P1’ P1P1UIP3;P1UiP3p1.p3’p1p3’p103p1.P3;P3P1P3UIP3UI3UIP1 Ui0;P1i;P1-p3’UIUI(3)P3p3’3p1.p1.p1.p3’p1.p33p3’p1.UI‘CIP1UIP1’P3UIP1 P3(3)P1’clP1P1’(2P3UIP1P1P1UIUIUiP3;UiUiP3;p3’.UIP3UI<5P1(0P3 P1UI(320;P3UIp3’<5(/1UIP1P1P1UIUIUiUIUI0.P3UI’.P1UI;P1c- UIP1:P3UIP1(2(0(/1P3P1P3p1.’p1P3p1.P3<50p1.p1-P3-t-0 P1Ui’(31UI<5UIP30P1P1ctUIP3P1P3Ui(0UIUICt’UiP3P1” UI0(0UIUIP1:P3P1P1-‘0p1,,,P3P3p1.p1’P3p1.UIP3(/1:UiP1P1Ui UIP1Ui’UIp1UIUIc.clUI00UIP33p3’Qct-P3<5P3P3:<5P3 (0p1’1UIclC,P1-P10p3’P1.p3’p1.P3UI0<500P1P1’P1 UI;UIUI0P1’’0P1;(/3P1P3p1..UiUiP3P1PIP1UIP3p13••t UIp3’P3P1’P1P3P1;P1P3c,,.UIP10P1UIP1UIP3Ui’UIP3UI‘—Ui<5 P3;P3p1UIUi,.(/1;P3P3P10P3‘P1’P1P3UIUif—’‘UIP10P3P3 p1’P3P1;P3P3UIUIP1UIp1’0-P1•P3p1..—’Qp1-P3P3UI‘UI<5Ui UiUIUIp1’C.P10;P3p1’p1P3<5UI0P1UIUIP10P1’P3P3P3p1.p1 p1’UIUiP3UIUIP1UIP3p1’0P1’p1’p1’P3P3;p1’p1’P13P3<5UIP1’ UiP31212UIP3UiUIUIUiP1P1P1’UiUI3‘p1’UIUIP3UI0UIP1 UIUIP3;UIP3Ui-P3P3p1’P1’P1UIUi’P3;P1P1’Ui-UI0P1p1.P30 P3;P3;0;UiUIUI<5UiUI3P1UIP3P3P1P1UI0UI3UIUI ‘p1UIUiP3P1P3P3P1P1P3P3’UIp1’—039UIP3p1’P3P1’UI P10;UiUIUIUIUi0P1UIp1.P3-(/-P1’P1P3:0P3UiUI0 P1.p3’P3;p1p1P3clUIUI(0UiCUIUi£2P3;0P1UIp3’<5P1 P1UiUiP3P1’<5p1’UIUIP1CtP3P3IUI0P1UIP3P3UIP3: P3UIUiP1’P30•UI0;UiP3<5P1’P1UIP3’-UIUIUI ‘0UIP3p3’P1’UIUi3P1P3UIP3P3(/3P3p1’C.(/3P1UIP3UI P3Ui0UIUIUIP3Qp1.p1.UIOUIUI033P3:P30:9 0‘<5UIP1’P1P3:c-.(/1UiP3UIP1’(/3UIUI(/3UIP1’P1UIUI0 P1’UIP10-030UiP1UiUIUI3UIp1’UIUI0UiUIUIp1.P3UI 0-P1UIUIP1’UIP3P1UIP3p1.p1’UIP3U12UIP1(0P3UIP1p1.UI UIP30-UIclUiUIP1P1P3P1’P3P3(0(/3.p1.UIUIP1P3(/33 P3UiP3UI0P300-P1P1UIUIUIP1’P1UiUIUIP3: p1.UiUiP3P1<5P1P1’‘0(0P3:UI0P3P3UIP1p1.UiP3UI(/3P1 UIP3;UiUIP3UIUIP3;P1P1(0UI3c.UiP1’P1’ P1’P3P1(/1‘0P1UIP3P3:UIUI:— UiP3UIP3;P3UIUIUIP1’P1• P1P3;1P11’
Ensimmäinen vaihtoehto toteutuu nykyään taajamissa: kaavoi tetulla alueella on liityttävä yleiseen vesi— ja viemäri—
verkostoon. Maaseudulla on toimittu Lähinnä toisen vaihto ehdon mukaisesti, mutta muitakin on käytetty.
Kuten on useasti jo tässäkin raportissa huomattu, yhteiskun—
nallistuu maaseudunkin elämä ja osana yhteiskunnallistumista levittyy vesihuollon suunnittelu sinne. Monet maaseudunkin vesihuoltoon liittyvät seikat ovat julkisessa kontrollissa:
(valtiolliset) meijerit kontrolloivat maidontuottajien ta—
lousvesiä, terveysviranomaisilla on oikeus puuttua epäilyt—
tävään veden käyttöön tai jätevesien käsittelyyn, maatila—
lain mukainen korkotuki vesihuoltotöihin edellyttää suunni telman tarkistuttamista viranomaisilla. Edelleen valtio voi tukea tietynlaisten vesilaitteiden tuotekehittelyä ja vaikut taa siten tarjontaan. Valtion tukema maatalouselinkeinon
rakennemuutos edellyttää lisääntyvää taloudellis—rationaa—
lista suunnittelua myös yksityisiltä tiloilta (tästä enemmän kappaleessa Rautakylä). Ja mikäli maaseudulla rohkaistutaan yhteisiin vesihuoltohankkeisiin kuten Putkikylällä, on ne valtion ja kunnan tukea nauttiakseen 4listettava viranomais—
tarkistuksiin.
Yhteiskunnallistuminen on siirtänyt paljon vesiasioita pois — ja tulee vastaisuudessa enemmän siirtämään - tilojen ja per heiden vastuulta. Kun ottaa huomioon teknisen kehityksen ja erikoistumisen, on niin oltavakin: kunnollinen vesihuolto vaatii ulkopuolista apua ja kontrollia. Edelleen: jos halu taan koko kuntaan hyvä vesihuolto mahdollisimman koordinoi—
dusti ja taloudellisesti, on tehtävä yhteistyötä perheiden ja kylien kesken, jolloin yhteys luontevasti on kunnallinen viranomainen. 1)
Periaatteessa ajateltaneen virallisesti, että koska ihmisten monet elämänalueet — vesihuolto muiden muassa - ovat yhteiskun—
nallistuneet,
1) Nämä puolustukset eivät kylläkään ole aukottomia: taloudet ja kylät voivat ostaa asiantuntemuksen yksityisiltä firmoil—
ta. Talouksien ja kylien välisen yhteistyön rakentamiseen ei myöskään välttämättä tarvita viranomaisia.
on ihmisten voitava olla kontrolloimassa yhteiskunnallistu misen prosessia ja vaikuttamassa prosessin kehittymiseen.
Lisääntynyt kansalaisosallistumisen tarve on tunnustettu, pelkkä viranomaissuunnittelu ja sen läpijunttaaminen on hylätty samoin kuin kansalaisten jättäminen oman onnensa no jaan — huolehtimaan esimerkiksi vesistään ja viemäreis
tään. Pahimpana ongelmana tunnutaan pitävän kansalaisten haluttomuutta osallistua.