Kati Niemelän tutkimuksesta käy ilmi, että eri hiippakuntien työntekijöissä on nähtävissä eroja siinä, miten voimakkaasti työntekijät sitoutuvat kirkon uskoon. Turun ja Kuopion hiippakuntien papit osoittautuvat muiden hiippakuntien pappeja heikommin kirkon uskoon sitoutuneiksi. Sen sijaan Oulun, Lapuan ja Porvoon hiippakuntien papit profiloituivat muita vahvemmin kirkon uskoon sitoutuneiksi.283 Kaikki haastatellut asuivat joko suuremmassa kaupungissa tai sen lähituntumassa. Hiippakuntien284 osalta haastateltavat jakautuivat seuraavasti: Turku (15), Espoo (3), Kuopio (3) ja Oulu (1).285
282 Tutkimuspäiväkirja.
283 Niemelä 2004, 111-112.
284 On syytä huomata, että papin hiippakunta ei välttämättä määritä asuinpaikkakuntaa. Tässä aineistossa ainoastaan yhden kohdalla asuinpaikkakunta on eri kuin hiippakunta.
285 Asun Turun hiippakunnan alueella ja näin haastattelumatkat pysyivät pääasiassa kohtuullisina. Tutkimusten mukaan kaupunkilaistunut uskontulkinta ottaa etäisyyttä uskonnollisista auktoriteeteista ja korostaa avaraa uskonnollisuutta, suvaitsevaisuutta, yksilöllisyyttä ja aitoutta. Ketola 2006, 305-316. Esimerkiksi kirkosta eroaminen on yleisempää kaupungeissa kuin maaseudulla. Niemelä 2006, 213-214. Koska haastateltavat valikoituivat kaupungeista ja niiden lähituntumasta, on selvää, ettei tämä tutkimus tavoita maaseudulla vaikuttavien pappien uskontulkintojen kokemusmaailmaa.
68
Essi Vuorenjuuri on osoittanut, että Åbo akademin teologian ylioppilaat profiloituivat Helsingin yliopiston opiskelija-ainesta konservatiivisemmiksi raamattunäkemyksen suhteen.286 Tähän tutkimukseen osallistuneista neljätoista oli valmistunut Helsingin yliopistosta ja kahdeksan Åbo Akademista.287
Niemelän tutkimuksen mukaan iällä on merkitystä seurakunnan työntekijöiden kirkon uskonkäsityksiin sitoutumisessa. Voimakkaimmin kirkon uskonkäsityksiin sitoutuvat iältään sekä nuoret että vanhemmat työntekijät. Sen sijaan neljänkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevat epäilevät kirkon uskonkäsityksiä nuorempia ja vanhempia kollegojaan selvästi enemmän. Kirkon työntekijöiden raamattukäsityksen osalta merkille pantavaa on, että fundamentalistiset ja tiukkaan sanainspiraatio-oppiin pohjautuvat raamattukäsitykset ovat yleisimpiä yli 60-vuotiailla työntekijöillä. Sen sijaan vähiten näin ajattelevia löytyy alle 30-vuotiaista kirkon työntekijöistä.288 Tämän tutkimuksen haastatteluaineistossa painopiste asettui neljänkymmenen ikävuoden molemmille puolille. Sukupuolen osalta tutkimukset osoittavat, että miehet ovat uskoa ja Raamattua koskevissa kysymyksissä naisia hieman konservatiivisempia.289 Haastateltavista yhdeksän oli naisia ja kolmetoista miehiä.
Taulukko 1. Haastateltavien perustietoja.
Haastattelun numero Ikä (noin) Virkatehtävä
H1 40 seurakuntapastori
H2 40 seurakuntapastori, opettaja
H3 60 kirkkoherra
H4 60 sairaalapastori
H5 45 seurakuntapastori
H6 60 kirkkoherra
H7 60 kappalainen
H8 30 seurakuntapastori
H9 40 kappalainen
H10 45 seurakuntapastori
H11 35 tutkija, järjestöpastori
H12 40 seurakuntapastori
H13 35 sairaalapastori
H14 50 seurakuntapastori
H15 40 järjestöpastori, tutkija
H16 50 kappalainen
H17 55 seurakuntapastori
H18 45 seurakuntapastori
H19 50 seurakuntapastori
H20 35 seurakuntapastori
H21 40 seurakuntapastori
H22 25 seurakuntapastori
286 Vuorenjuuri 1998, 128.
287 Vuosina 2004-2007 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aloitti opintonsa yhteensä 852, Joensuussa 195 ja Åbo akademissa 117 opiskelijaa. SELK 2008, 278. Tutkimuksessa ei ole mukana Joensuun teologisesta tiedekunnasta valmistuneita pappeja.
288 Niemelä 2004, 106-107, 149. Iän myötä Raamatusta oli tullut Niemelän (2004, 199, 205) tutkimukseen osallistuneille henkilöille vaikea kirja ja heidän julistusintonsa oli heikentynyt.
289 Niemelä 2004, 108-110, 261-262. Ruotsin kirkon papiston osalta katso Bäckström 2002, 21. Vuosina 2004-2007 Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon palvelukseen vihittävistä papeista 60% oli naisia. SELK 2008, 279.
69
Niemelä katsoo, että kirkkoherrat ovat muita pappeja hieman konservatiivisempia raamattukysymyksen osalta. Niemelän tutkimuksessa ei ole tarkemmin eritelty eri tehtävissä toimivien pappien raamattukäsityksiä.290 Tässä tutkimuksessa haastateltavat edustivat kirkon eri työtehtävissä toimivia pappeja. Pääosa papeista toimi seurakuntaviroissa, mutta mukana oli myös kirkon selektiiviviranhaltijoita sekä muissa työtehtävissä vaikuttaneita pappeja.
Kuten suomalaista raamattukeskustelua käsittelevässä luvussa 1.2. käy ilmi, Helsingin yliopiston eksegetiikan ja systemaattisen teologian edustajat kävivät voimakasta keskustelua Raamatusta 1980-luvulla. Pääosa tämän tutkimuksen haastatelluista oli suorittanut teologian opinnot 1980-luvun jälkipuoliskolla. Näin ollen haastatelluista osa oli opiskeluaikanaan väistämättä perehtynyt tai jopa osallistunut suomalaisen raamattukeskustelun kuumimpaan debattiin. Opiskeluajankohta ei tietenkään sulje pois sitä, etteivätkö myös aikaisemmin tai myöhemmin valmistuneet haastateltavat olisi perehtynyt ja osallistunut kyseiseen
keskusteluun.
Tutkimusten mukaan myös koulutuksella on vaikutusta uskonnolliseen asennoitumiseen.
Erityisesti teologian opintoja on usein pidetty uskoa horjuttavana seikkana.291 Niemelän tutkimuksessa teologian opinnot näyttäytyvät kuitenkin myönteisessä valossa.292 Tämän tutkimuksen papeista yksi oli teologian tohtori. Kaksikymmentäyksi oli teologian
maistereita, neljä heistä valmisteli teologisia jatko-opintojaan. Yhdellä teologian maistereista oli lisäksi musiikin maisterin koulutus, yhdellä ekonomin pätevyys, yhdellä kielenkääntäjän tutkinto ja yhdellä yhteiskuntatieteen maisterin opinnot. Lisäksi viisi teologian maistereista oli suorittanut lisäksi sairaalasielunhoitajan erikoisopinnot ja kolme retriittiohjaajan koulutuksen.
Vuorenjuuren mukaan teologian opiskelijoista dogmatiikkaan suuntautuneet miehet ovat muita konservatiivisempia raamattukysymyksessä. Sen sijaan liberaaleimmin Raamattuun suhtautuvat uskontotieteeseen suuntautuneet opiskelijat.293 Tosin epäselväksi jää, kertooko Vuorenjuuren tutkimustulos enemmänkin siitä, että dogmaattisiin aineisiin hakeutuvissa on jo lähtökohdiltaan enemmän perinteisiin herätysliikkeisiin sitoutuneita. Vaikka pääaineella onkin vaikutusta, niin se ei välttämättä ole primaari vaikuttaja. Tämän tutkimuksen haastateltavat edustivat tasaisesti kaikkia teologisen tiedekunnan oppiaineita. Ainoastaan yksi haastateltavista papeista oli lukenut pääaineenaan uskontotiedettä.
290 Niemelä 2004, 150.
291 Heino 1985, 20. Englannin anglikaaniseen kirkkoon kuuluvien Raamatun lukijoiden Raamatun tulkinnan horisonttia koskevassa tutkimuksessa havaittiin, että tavallisesti lukijat olivat kiinnostuneita lukemaan Raamattua omasta tulkinnallisesta horisontistaan käsin. Kuitenkin kouluttautuneet ottivat muita kriittisemmän asenteen Raamattuun ja kiinnostuivat muita enemmän Raamatun tekstin alkuperäisestä merkityksestä. Village 2007, 173. Niemelä 2004, 204
292 Niemelä 2004, 259.
293 Vuorenjuuri 1998, 75, 153, 189.
70 Hengellinen tausta
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon omaleimaisuutta ovat useat eri hengelliset liikkeet.
Perinteisillä herätysliikkeillä kuten rukoilevaisuudella, herännäisyydellä, evankelisuudella ja lestadiolaisuudella sekä näiden lisäksi uuspietistisillä liikkeillä (nk. viides herätysliike tai viidesläisyys) on yhä vaikutusta kirkon papiston ajattelussa, vaikkakin viimeisten vuosien aikana on tapahtunut myös uudelleenmuotoutumista. Aikaisemmin pappisuralle lähdettiin selvemmin kirkolliselta taustalta ja erityisesti 1920-30 –luvulta lähtien jonkun perinteisen herätysliikkeen tukemana.294 Nykyään yhä useammalla teologian opiskelijalla ei ole taustanaan selkeästi määriteltävissä olevaa hengellistä liikettä, vaan pikemmin hän tulee näiden ulkopuolelta.295
Perinteisten herätysliikkeiden lisäksi viime vuosikymmenten aikana on muodostunut uusia hengellisiä suuntauksia, kuten karismaattisuus, taizélaisuus, hiljaisuuden liike ja
tuomasmessu -liike. Näiden liikkeiden kannatus on lisääntynyt myös seurakunnan työntekijöiden keskuudessa.296
Kirkon papistossa herännäisyydellä on vahvin kannatus.297 Niemelän mukaan
kirkkoherroista 70 prosenttia ja muista papeista 61 prosenttia kokee saaneensa vaikutteita herännäisyydestä. Seuraavaksi voimakkaimmin papiston keskuudessa vaikuttavat Kansan Raamattuseura (43 % kirkkoherrat / 42 % muu papisto), evankelisuus (43 % / 34 %) ja Hiljaisuuden ystävät (31 % / 41 %) sekä lisäksi karismaattisuus (27 % / 27 %) ja taizélaisuus (27 % / 27 %). Sen sijaan rukoilevaisuuden (12 % / 10 %), vanhoillislestadiolaisuuden (10 % / 7 %), muun lestadiolaisuuden (12 % / 9 %), muiden viidesläisyyden ryhmittymien (15 % / 17 %) ja Paavalin Synodin (10 % / 8 %) vaikutus papiston osalta on edellisiä selvästi pienempää.298
Tutkimuksessa tavoitin pappeja erilaisista hengellisistä kasvutaustoista. Tarkoituksena oli saada haastatteluaineistoon erilaisia Raamatun hermeneuttisia lähestymistapoja omaavia pappeja.299 Valitessani haastateltavia jouduin tyytymään avaininformanttien
ennakkokäsityksiin ja siksi oli ensiarvoisen tärkeää, että haastateltavat saivat itse määritellä oman hengellisen taustansa ja sen henkilökohtaisen merkityksen. Olen luokitellut
haastateltavien suhtautumisen hengellisiin liikkeisiin heidän oman kuvauksensa pohjalta seuraavaan taulukkoon.300
294 Heikkilä 1990, 505.
295 Sihvo 1972, 437-438. Niemelä 1999, 233 ja 2000, 121.
296 SELK 2004, 342-345. Kotila 2003, 19-20.
297 Herännäisyyden hengellisen sitoutumisen profiili on toisentyyppinen kuin monissa muissa perinteisissä herätysliikkeisessä. Tätä arvioita selittänee herännäisidentiteetille ominainen väljä määrittelytapa: ”lähinnä herännyt”. Katso Karjalainen 2010.
298 Niemelä 2004, 67. Lukemat pohjautuvat koko maata koskeviin tilastoihin. Herätysliikkeillä on kuitenkin hyvin paljon alueellisia eroja. Katso alueellisista eroista Niemelä 2004, 69.
299 Niemelän mukaan hengellisellä taustalla on keskeinen merkitys raamattukysymyksen osalta. Niemelä 2004, 156.
300 Taulukon pohjana on Niemelän käyttämä malli. Niemelä 2004, 65.
71 Taulukko 2. Haastateltavien hengellinen tausta.
Hengellinen liike Kuulun
Vanhoillislestadiolaisuus 2 2 18 22
Kansan Raamattuseura 2 20 22
”Kuulun kiinteästi” -luokkaan olen sijoittanut ne haastateltavat, jotka selkeästi ilmaisivat oman hengellisen identiteettinsä jonkun tai joidenkin hengellisten liikkeiden kautta. Näitä haastateltavia olivat ensinnäkin ne, jotka olivat lapsuudestaan saakka kasvaneet osaksi kodin herätysliikeperintöä. Toisena ovat ne haastateltavat, jotka olivat kokeneet uskonnollisen kääntymyksen ja liittyneet johonkin hengelliseen liikkeeseen. Kolmanneksi olivat ne haastateltavat, jotka olivat hitaan prosessin tuloksena lähentyneet osaksi tiettyä ryhmittymää ja alkaneet kokea sen omaksi hengelliseksi kodikseen. On syytä huomioida, että mikäli haastateltavat olisivat itse määritelleet oman hengellisen taustansa seuraavan taulukon pohjalta, he todennäköisesti olisivat aktivoituneet havaitsemaan omassa ajattelussaan vaikutteita laajemminkin.
”Kuulun jossain määrin” -luokkaan olen sijoittanut ne haastateltavat papit, jotka puhuivat taustaliikkeestään, mutta eivät selkeästi katsoneet itse kuuluvansa siihen. ”Kuulun jossain määrin” -luokan määrittelemisen hankaluutena on se, että joidenkin haastateltavien retoriikkaan näytti kuuluvan oman hengellisen taustan vähätteleminen ja pikemminkin sitoutumattomuuden korostaminen.
Useimmille haastatelluille oli tyypillistä tunnistaa vaikutteita ja ammentaa oman
hengellisen elämänsä rakennuspuita useasta eri liikkeestä, vaikkei muuten olisikaan kuulunut sen kiinteämmin kyseiseen ryhmittymään. Näin ajattelevat olen sijoittanut ”en kuulu mutta ajattelussani on vaikutteita” -kategoriaan.
Kategoriaan ”en kuulu” olen sijoittanut haastateltavan, mikäli kyseisestä hengellisestä liikkeestä ei ollut mainintaa tai haastattelussa selvästi ilmaistiin, ettei kuulu tai sanoutui irti tietyistä ryhmittymistä.301
Taulukon osalta on syytä huomioida myös ajallinen kehys. ”Kuulun kiinteästi” ja ”kuulun jossain määrin” viittaavat haastatteluhetken nykytilaan. Näihin kategorioihin liittyy se, että haastateltava on mukana kyseisen liikkeen toiminnassa vähintään jokseenkin säännöllisesti.
301 Tämä ei tarkoita sitä, ettei haastateltavilla olisi erikseen kysyttäessä löytynyt yhteyksiä myös edellä mainittuihin hengellisiin liikkeisiin.
72
Sen sijaan kategoria ”en kuulu, mutta ajattelussani on vaikutteita” viittaa vahvemmin menneisyyteen, jolloin haastateltava oli elänyt kyseisen herätysliikkeen vaikutuspiirissä. Se kulki yhä mukana ja sillä oli vaikutusta omaan ajatteluun liikkeeseen kuulumattomuudesta huolimatta.
Kaikilla haastateltavilla papeilla oli kytköksiä hengellisiin liikkeisiin. Näin ollen avaininformanttien antama etukäteismäärittely tarkentui haastateltavien omassa
määrittelyssä. Niemelän tutkimuksen mukaan hengellisellä taustalla on vaikutusta siihen, miten Raamattuun suhtaudutaan.302 Tässä tutkimuksessa oli mukana konservatiivisten hengellisten liikkeiden osalta pappeja, jotka kuuluivat tai olivat saaneet vaikutteita
rukoilevaisuudesta, vanhoillislestadiolaisuudesta, viidenteen herätysliikkeeseen lukeutuvista eri haaroista ja Paavalin synodista. Edellisiä vapaamielisempien liikkeiden osalta tässä mukana olivat herännäisyyttä, Hiljaisuuden ystäviä sekä taizélaisuutta edustavia pappeja.
Kolmas ryhmä, liikkeisiin sitoutumattomat kirkolliset, määrittyi tarkemmin. Kävi ilmi, että nekin haastateltavat, jotka määrittelivät itsensä ”kirkkokristityiksi” tai ”tavallisiksi
kaupunkikristityiksi”, kokivat kytkeytyvänsä jossakin määrin kirkossa vaikuttaviin ryhmittymiin. Tämä ei ole yllättävää kirkossa, jossa hengellisillä liikkeillä on yhä hyvin keskeinen vaikutus seurakuntien toiminnassa.303
Kokonaisuudessaan haastatteluaineiston pappien hengellinen viitekehys ilmentää melko kokoavasti sitä, mikä on ominaista kirkon työntekijöille yleisemminkin. Haastateltavissa papeissa on mukana perinteiset herätysliikkeet, joista lestadiolaisuuden osalta ainoastaan vanhoillislestadiolaisuus. Uuspietistisistä ryhmistä tulee selvimmin esille Kansan Raamattuseura. Herätysliikkeiden lisäksi aineistossa nousee vahvasti esille uudempaa hengellistä profiilia edustava hiljaisuuden liike. Sen merkitys kirkon työntekijöiden keskuudessa on selvästi lisääntynyt.304
Luterilaisen kirkon sisällä vaikuttavien hengellisten liikkeiden lisäksi muutamat haastateltavat kokivat saaneensa ajatteluunsa vaikutteita muista kristillisistä kirkoista tai yhteisöistä kuten roomalaiskatolisuudesta, ortodoksikirkosta, metodistikirkosta,
baptistikirkosta, Pelastusarmeijasta, vapaakirkosta tai helluntaikirkosta. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkopuolisista kirkoista ja yhteisöistä vaikutteita saaneet papit ilmensivät hengellisyytensä muita selvemmin yhteiskristillisyytenä, jossa olennaisimpana piirteenä he näkivät Kristuksen tunnustaminen. Sen sijaan kirkkokuntarajat olivat vähemmän
merkityksellisiä.
302 Niemelä 2004, 153, 156.
303 SELK 2004, 329. Salomäki 9.2.2009.
304 Niemelä 2004, 69.
73 3. Hengellisen matkan peili
Pyysin haastateltavia muistelemaan oman menneisyytensä valossa suhdettaan Raamattuun.
Tarkoituksena oli selvittää raamattusuhteessa merkittäviksi koettuja elämänjaksoja ja merkittäviä tapahtumia. Tässä tarkastelussa he katselivat menneeseen. Haastatteluista kävi ilmi, että Raamattu oli usealle luonnollinen osa menneisyyttä. Moni koki vaikeaksi eritellä menneisyyden kokemuksia kovin tarkasti. Papeilla suhde Raamattuun aktivoitui lähinnä elämän eri käännekohdissa ja merkittävissä murroskokemuksissa. Tietoisimmin omaa suhdettaan Raamattuun olivat miettineet ne haastateltavat, jotka olivat kohdanneet elämässään niin sanotun raamattukriisin.305 Sen myötä he olivat joutuneet määrittämään uudelleen oman asennoitumisensa Raamattuun. Kun haastateltavat muistelivat oman raamattusuhteensa muotoutumisen eri vaiheita, se liittyi hyvin läheisesti ja meni osin päällekkäin heidän uskon- ja jumalakäsitystensä kehittymisen kanssa.306 ”Usko ja Raamattu kulkee rinnakkain ja enkä mä oikein osaa erotella Raamatun asemaa, koska usko nousee Raamatusta.” (H8, 73.) Raamattusuhteen pohtiminen aktivoi samanaikaisesti muistelemaan oman jumalasuhteen kehittymistä. Näin siitäkin huolimatta, että osa haastateltavista ei määrittänyt Raamatun ja Jumalan välistä suhdetta kovin tiiviiksi. Raamattu toimi heille peilinä, joka inspiroi heitä kuvaamaan yleisesti oman hengellisen vaelluksen vaiheita.
Haastattelijana en erikseen pyytänyt haastateltavia käymään läpi elämän eri ikäjaksoja, vaan he saivat itse määrittää oman raamattusuhteensa kannalta tärkeät elämänjaksot ja tapahtumat. Haastateltavilla esiintyi lähes poikkeuksetta neljä eri elämänjaksoa, jotka he tulkitsivat oman raamattusuhteensa muotoutumisen kannalta merkittäviksi muokkaajiksi.
Ensinnäkin haastatteluissa tuli esille lapsuusaika ennen rippikoulua. Toinen merkittävä elämänvaihe oman raamattusuhteen osalta oli rippikoulusta opiskeluaikaan ulottuva jakso.
Kolmanneksi oli aika opiskelujen aloittamisesta papiksi vihkimiseen. Neljänneksi haastateltavia yhdistäväksi vaiheeksi muodostui siirtymä papin virkaan. Muistelussa lapsuutta voimakkaammin painottuivat kolme viimeistä elämänjaksoa. Lapsuuden
raamattusuhteen papit kiteyttivät lyhyemmin yleisenä ilmapiirinä. On huomattava, että papin virassa toimimisen aika oli ollut toisilla haastateltavista muita elämänvaiheita pidempi, iäkkäimmillä reilusti yli 30 vuotta.
Ikä- ja siirtymävaiheiden lisäksi menneisyyden muistelusta hahmottuivat haastateltavien elämänhistorian murroskokemukset, joilla haastateltavat näkivät olleen vaikutusta heidän raamattusuhteensa muodostumisessa.
Luvussa 3.2. esitän aineistossa esiintyvät raamattusuhteen menneisyyden tulkinnat. Löysin