Ensimmäinen työpaja pidettiin 22.4. ja siihen osallistui 6 koordinaattoria itseni mu-kaan lukien. Olin suunnitellut työpajan pidettäväksi Creately-alustalla mutta en saa-nut sitä toimimaan suunnitellusti. Niinpä alustaksi päätyi Teams ja Wiki-välilehti, joka oli helppo toteuttaa yhteisen tiimin jo siellä ollessa. Välilehti ei kuitenkaan toiminut niin, että jokainen olisi voinut kirjoittaa alustalle samanaikaisesti, joten suunnitelmat muuttuivat lennossa niin, että toimin keskustelun kirjurina. Prosessiin ja lopputulok-seen tämä ei kuitenkaan vaikuttanut, vaan saimme hyvän keskustelun aikaiseksi yhdessä. Skenaarioita mietittiin otsikolla ”Alueellinen koordinointityö tulevaisuu-dessa”.
Ensimmäisenä keskustelimme kauhuskenaariosta. Keskustelu lähti hyvin käyntiin ja siihen osallistui jokainen aktiivisesti. Puheenvuorojen jakaantuivat luonnollisesti keskustelun edetessä ja keskustelua oli helppo kirjata ylös. Tähän vaikutti osaltaan myös se, että työpaja pidettiin sähköisellä alustalla. Sähköisellä alustalla toimiminen luo käytäntöön erilaisia sääntöjä ja esimerkiksi toisen päälle puhuminen tai puheen-vuoron keskeyttäminen vähenee huomattavasti. Samalla myös keskustelijat antavat hyvin aikaa puheenvuoron päättämiseen; ikään kuin varmistaakseen sen, että pu-huja saa sanotuksi kaiken sen, mitä oli halunnutkin.
Koronavirusepidemia herätti paljon ajatuksia ja pohdintaa. Keskusteluissa pohdittiin miten tämä aika jättää jälkensä tulevaisuuteen ja kuinka laajasti asioita tulevaisuu-dessa korjataan. Jättääkö tämä aika samanlaiset arvet kuin 90-luvun lama? Pienten kuntien ongelmat kasvavat entisestään ja palvelut eivät ole laadukkaita tai kaikkien saatavilla. Työntekijät eivät pysty toteuttamaan laadukasta nuorisotyötä ja työken-tällä ei haluta tehdä yhteistyötä. Alueellisen koordinoinnin kauhutilassa korostui se, että koko työmuotoa ei koeta tarpeelliseksi ja siihen panostettu resurssi laitetaan muuhun ”oleellisempaan”. Kokonaisuudessaan keskustelu tästä skenaariosta liikkui pitkälti realistisilla tasoilla, eikä esille noussut mitään kovin yllättävää. Tässä ske-naariossa pelottavinta lieneekin juuri se, että moni asia vaikuttaa hyvin todennäköi-seltä.
Kauhun jälkeen siirryimme ihanneskenaarioon, jossa ensimmäinen nosto liittyi työn pysyvyyteen. Ihannetilassa työtä ei tehtäisi enää hankemuotoisena, ja työmuoto
otettaisiin viralliseksi kumppaniksi jo olemassa olevien instanssien yhteyteen.
Kumppanuuksista syntyisi rinnakkaiseloa ja tukea, yhteistä tekemistä ja kehittä-mistä. Toimintaa seuraisi viranomaistaho, joka toisi työlle oikeutusta. Tavoitellussa tilassa nuorisotyössä käytettäisiin yhtenäisiä arviointi- ja tiedonkeruumenetelmiä.
Tietoa olisi yhdenvertaisesti käytettävissä kaikille ja se olisi aukotonta. Oleellista olisi myös kerätä nuorilta tietoa työn kehittämiseen.
Tämän skenaarion kohdalla keskusteluun nousi uusi taso, joka oli mielestäni tämän työpajan suurin, ja kenties yllättävin, anti! Työ tulisi kirjata osaksi nuorisolakia. Tämä muutos sisältäisi määritelmät myös siitä, mikä olisi nuorisotyön minimivelvoite työn laadussa ja resursseissa. Resurssien ja rahoituksen määrä perustuisi nuorten luku-määrään ja lisäksi kaikissa kunnissa jokaisella nuorella tulisi olla oikeus palveluun (vrt. jokaisella lapsella on oikeus opetukseen). Opinnäytetyöhöni tämä huomio avasi uuden näkökulman: ei ole ainoastaan oleellista kehittää alueellista nuorisotyön koordinoinnin mallia, vaan lisäksi näiden toimijoiden verkostoa, jolla on laajemmat tavoitteet kuin yksittäisen alueen kehittäminen.
Viimeisenä käsittelimme realistista skenaariota, johon sijoittui paljon sellaisia huo-mioita, jotka ääripäihin vietynä olisi sopinut joko kauhu- tai ihanneskenaarioon. Rea-listisessa tilanteessa alueellinen koordinaatio tulevaisuudessa näyttää pitkälti nyky-tilanteelta. Yhteinen linja toiminnalle löytyy osittain; yhteisiä asioita halutaan edistää ja työtä jatketaan, vaikka toiminta ei ole välttämätöntä isossa kokonaisuudessa.
Kunnat painottavat edelleen niitä asioita, jotka ovat heille oleellisia ja mm. tätä kautta toiminnan laatu vaihtelee. Työstä tuotetaan realistista tietoa muille hyödyn-nettäväksi ja yhteisenä asiana nähdään niiden asioiden edistäminen, jotka ovat suo-raan yhteydessä nuoriin.
Tein muistiinpanoja koko työpajan ajan kirjaamalla niitä erilliseen Word -tiedostoon.
Pystyin helposti kysymään tarkennuksia tai selvennyksiä asioihin. Työpajan päät-teeksi kävin muistiinpanoni lyhyesti ja kokoavasti läpi niin, että sieltä itse skenaa-rioihini kirjatut asiat olivat varmasti oikein. Työpaja kesti kokonaisuudessaan tunnin ja se toimi hyvin lopputuloksen kannalta. Keskustelua ei tarvinnut juurikaan viedä eteenpäin, eikä työpaja jäänyt keskustelun osalta kesken. Pajan päätyttyä kävin vielä muistiinpanot läpi ja koostin ne yhteen (Taulukko 2.).
Taulukko 2. Tulevaisuusskenaariot.
Realistinen/Todennäköinen Tavoiteltava/Ihanne Kauhu
- alueellisesti on halua edistää yhteisiä, nuoria hyödyttäviä asioita - yhteistä tahtotilaa on ja
resursseja löytyy - työtä halutaan jatkaa,
vaikka toiminta ei olisi välttämättömintä - yhteistä linjaa löytyy
osittain; kunnat voivat
- laatu vaihtelee; toimin-toja ei pystytä
- työstä tuotetaan realis-tista tietoa
- laki määrittäisi nuoriso-työlle minimivelvoitteen sekä työn laadussa, että resursseissa - nuorisotyön rahoitus
liit-tyisi automaattisesti nuorten määrään - Ihannetilassa AVI voisi
olla se taho, joka seu-raa ja vastaa toiminto-jen toteutumisesta - jokaiselle nuorelle olisi
paikka nuorisotyön - työssä olisi mukana
laa-dullisia mittareita mää-rällisten lisäksi - työn hyödyistä
pysty-tään kertomaan aukot-tomasti ja tieto on jaet-tavissa, käytettävissä ja ymmärrettävissä kaikille tasavertaisesti
- tietoa kerätään koordi-noidusti ja sitä käyte-tään monella eri tasolla - kaikilla on sama
tiedon-keruumenetelmä
- poikkeusolot tuottavat tu-levaisuuteen haasteita,
- pienten kuntien budjetit kutistuvat entisestään, toi-minta supistuu ja nuoret katoavat kunnista - palvelut eivät ole
yhden-vertaisia eivätkä nuoret löydä palveluiden piiriin.
- isommat kunnat eivät ota vastuuta sinne muutta-vista nuorista, resursseja ei lisätä
- nuorisotyöntekijä ei pysty toteuttamaan laadukasta nuorisotyötä
- työssä seurataan ”yhtä to-tuutta”, kyräillään toisia, pantataan tietoa ja ollaan kilpailuasetelmassa mui-den toimijoimui-den kanssa yhteistyön sijaan - yhteistyö kaatuu ja
jokai-nen tekee työtä yksin ja vain itselleen