Readmission rates for unplanned, related-cause read-missions were higher than generally reported in the literature (1,4). Most readmissions following THA were related to surgery, which is in line with previous studies (5). Interventions aimed at reducing surgical site infection and dislocation are two key areas in po-tentially reducing readmissions following THA.
References
1. Kurtz SM, Lau E, Ong K, Adler E, Kolisek F, Manley M. Hospital, Patient, And Clinical Factors Influence 30- and 90-Day Readmission Following Primary Total Hip Replacement. J Arthroplasty. 2016;31(10):1–9.
2. Sibia US, Mandelblatt AE, Callanan MA, MacDonald JH, King PJ. Incidence, Risk Factors, and Costs for Hospital Returns After Total Joint Arthroplasties. J Arthroplasty.
2017;32:381–5.
3. Lavernia CJ, Villa JM. Readmission Rates in Total Hip Arthroplasty: A Granular Analysis? J Arthroplasty.
2015;30(7):1127–31.
Tanttaalimetallikupit lonkan ensivaiheen tekonivelleikkauksissa ja ensimmäisessä uusintaleikkauksessa
Laaksonen Inari 1,2,3; Mäkelä Keijo 1,2, Antti Eskelinen 2,4; Kirill Gromov 5; Michelle Lorimer 6; Stephen E Graves 6; Ola Rolfson 7; Henrik Malchau 2,7; Maziar Mohaddes 7
1. Turun Yliopistollinen Keskussairaala, Ortopedian ja Traumatologian klinikka 2. Suomen Endoproteesirekisteri
3. Harris Orthopedic Laboratory, Massachusetts General Hospital and Harvard Medical School 4. Tekonivelsairaala Coxa
5. Copenhagen University Hospital Hvidovre, Department of Orthopaedic Surgery, Danish Hip Arthroplas-ty Register
6. Australian Orthopaedic Association National Joint Replacement Registry
7. Swedish Hip Arthroplasty Register, Department of Orthopaedics, Institute of Surgical Sciences, Mölndals Hospital/Sahlgrenska University Hospital
Porous tantalum cups have been shown to provide higher porosity, increased initial stability, and have demonstrated favourable results in acetabular revision total hip arthroplasty (THA) and some evidence associate porous tantalum to lower peripros- thetic joint infection (PJI) rate. The aim of this study was to compare the implant sur-vivorship of porous tantalum cups to that of other uncemented cups, and to evaluate whether the use of porous tantalum cups is associated with a lower risk of PJI based on arthroplasty registry data in both primary and revision THA setting. Data was collected from the Swedish and Australian arthroplasty registries. Compared to other uncemented cups, porous tantalum cups had higher revision rate after primary THA and comparable revision rate after first time revision THA. First or second revision for PJI as the endpoint there was no difference in survival between porous tantalum cups and other uncemented cups.
Johdanto
Tanttaalimetallin on osoitettu tarjoavan hyvä pysyvyys tekonivelleikkauksissa ja tanttaalimetallikuppien tulok-set lonkan tekonivelten uusintaleikkauksissa ovat olleet hyviä. Niiden käyttö on lisääntynyt myös ensivaiheen lonkan tekonivelleikkauksissa (1–5). Tekonivelen in-fektoituminen on yksi yleisimmistä ja hankalimmista leikkauksen jälkeisistä komplikaatioista. Suurimmis-sa kanSuurimmis-sallisisSuurimmis-sa rekistereissä lonkan tekonivelinfektion esiintyvyydeksi on raportoitu n. 1% (6–8). On olemas-sa jonkinlaista tutkimusnäyttöä, että tanttaalimetallin käyttö olisi yhteydessä vähäisempään tekonivelinfek-tion esiintyvyyteen. Nämä tutkimukset ovat kuitenkin toteutettu rajallisella potilasaineistolla. Asian tarkastelu
rekisteridatan avulla sekä lonkan tekonivelten en-sivaiheen, että uusintaleikkausten yhteydessä voisi tarjota lisäinformaatiota.
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli vertailla tanttaa-limetallikuppien selviytymistä muiden sementittömien lonkkakuppien selviytymiseen, sekä arvioida onko tant-taalimetallikupin käyttö yhteydessä matalampaan nivelinfektion esiintyvyyteen ensivaiheen lonkan teko-nivelleikkauksien tai uusintaleikkauksien yhteydessä.
Aineisto ja menetelmät
Aineisto tähän rekisteriyhteistyötutkimukseen ke-rättiin Australian tekonivelrekisteristä (AOANJRR) ja Ruotsin lonkka tekonivelrekisteristä (SHAR).
Tutkimusaika alkoi 1. tammikuuta 2006 ja päättyi joulukuussa 2014.
Tutkimusajan aikana 10,113 ensivaiheen lonkan tekonivelleikkausta tanttaalimetallikupilla raportoi-tiin Australian ja Ruotsin tekonivelrekistereihin. Mo-lemmista rekistereistä valittiin viisi eniten käytettyä sementoimatonta muuta kuppi mallia (sementoimat-tomat n=83,596). Keskimääräinen seuranta-aika oli 3.0 vuotta (vaihteluväli 0-9 vuotta) tanttaalimetalli-kupeilla ja 3.8 vuotta (vaihteluväli 0-9 vuotta) muilla sementoimattomilla kupeilla. Potilaiden keskimääräi-nen ikä toimenpiteen ajankohtana oli 68 vuotta (11-100) molemmissa ryhmissä ja suurin osa potilaista oli naisia (56% ja 57%).
Tanttaalikupilla tehtyjä ensimmäisiä uusinta-leikkauksia oli yhteensä 2,442 ja muilla semetoi-mattomilla kupeilla tehtyjä ensimmäisiä uusinta-leikkauksia oli yhteensä 4,401. Potilaiden keski-ikä oli 69 vuotta (19-97 vuotta) ja 55% potilaista oli naisia. Keskimääräinen seuranta-aika tanttaalime-tallikuppi ryhmässä oli 3.0 vuotta ja muiden se-mentoimattomien kuppien ryhmässä 3.4 vuotta.
Aika ensimmäiseen uusintaleikkaukseen ensi-vaiheen tekonivelleikkausten jälkeen määritettiin Kaplan-Meier analyysillä. Tämän lisäksi ryhmien uusintaleikkausriskiä vertailtiin iän, sukupuolen, diagnoosin, nuppikoon ja fiksaatiomenetelmän suhteen vakioidulla Coxin regressioanalyysilla. Va-kioinneilla pyrittiin vähentämään aineiston vinou-tumista sen suhteen, että hankalammat tapaukset olisi mahdollisesti hoidettu tanttaalimetallikupil-la. Tämän lisäksi teimme samat analyysit potilail-le, joiden leikkauksen syy oli primaari kuluma, joiden tekonivelen varsi sementoitiin ja nupin koko oli 32mm. Ensimmäinen uusintaleikkaus mistä tahansa syystä ja tekonivelinfektion vuoksi toimivat erillisinä päätetapahtumina.
Kerran uusintaleikattujen lonkan tekonivel-ten toisen uusintaleikkauksen riski määritetiin Kaplan-Meier analyysillä. Log-rank testiä käytet-tiin ryhmien välisen selviytymisen vertailuun seit-semän vuoden seurantaan saakka. Ryhmien välinen revisioriski määritettiin ikä ja sukupuolivakioidulla Coxin regressioanalyysillä. Teimme myös alaryhmä analyysin niille potilaille, joiden ensivaiheen teko-nivel oli asennettu primaarin kuluman vuoksi ja ensimmäisen uusintaleikkaus oli tehty aseptisen ir-toamisen vuoksi vähentääksemme aineiston vinou-tumista. Tämän lisäksi suoritimme analyysit myös sulkien pois ne potilaat, joilla oli käytetty
augment-tia. Toinen uusintaleikkaus mistä tahansa syystä ja te-konivelinfektion vuoksi toimivat erillisinä päätepisteinä.
Tuloksia pidettiin statistisesti merkittävinä, mikäli p-arvo oli alle 0.05.
Tulokset
Kaplan-Meier analyysissä kahdeksaan vuoteen saakka ensivaiheen tekonivelten selviytyminen tanttaalime-tallikuppi ryhmässä oli 94.4% ja muiden semen-toimattomien kuppien ryhmässä 96.2% (p<0.001) (Kuva 1). Tanttaalikuppien uusintaleikkausriski oli myös vakioidussa regressiomallissa suurempi kuin muiden sementoimattomien kuppien uusintaleik-kausriski (HR=1.5, p=<0.001). Myös alaryhmäana-lyysissa tanttaalikupeilla oli suurempi uusintaleik-kausriski (HR=2.3, p=<0.001). Uusintaleikuusintaleik-kausriski tekonivelinfektion vuoksi ei eronnut tanttaalimetal-likuppien ja muiden sementoimattomien kuppien välillä ensivaiheen lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen (p=0.09).
Tekonivelillä, joiden ensimmäinen uusintaleik-kaus oli tehty tanttaalikupilla, ei ollut eroa selviy-tymisessä verrattuna muihin sementoimattomiin kuppeihin (86% vs. 87%, p=0.85) (Kuva 2). Te-konivelten selviytyminen toinen uusintaleikkaus te-konivelinfektion vuoksi päätetapahtumana oli 97%
molemmissa ryhmissä (p=0.64). Aineiston koko ei riittänyt analysoimaan infektiorevision jälkeisen uuden infektion riskiä luotettavasti. Kerran uusin-taleikatuilla tekonivelillä toisen uusintaleikkauk-sen riskissä ei ollut eroa tanttaalimetallikuppien ja muiden sementoimattomien kuppien välillä toinen uusintaleikkaus mistä tahansa syystä (HR=1.0, p=0.77) tai uusintaleikkaus tekonivelinfektion vuoksi (0.9, p=0.66) päätetapahtumana. Myöskään alaryhmäanalyyseissa tanttaalimetallikuppien ja muiden sementoimattomien kuppien toisen uusin-taleikkauksen riskissä uusintaleikkaus mistä tahansa syystä (HR=1.1, p=0.12) tai tekonivelinfektion vuoksi (HR=0.9, p=0.25) ei ollut eroa. Augment-tien poissulku ei muuttanut tuloksia (p=0.77).
Pohdinta
Sekä ensivaiheen lonkan tekonivelleikkausten, että lonkan tekonivelten uusintaleikkausten määrä on kasvussa. Tässä rekisteriyhteistyötutkimuksessa tant-taalikuppien uusintaleikkausriski oli selvästi suu-rempi kuin muiden sementoimattomien kuppien
uusintaleikkausriski ensivaiheen lonkan tekonivel-leikkauksen jälkeen. Ensimmäisen uusintaleikkauk-sen jälkeen toiuusintaleikkauk-sen uusintaleikkaukuusintaleikkauk-sen riskissä ei ollut eroa tanttaalimetallikuppien ja muiden sementoimat-tomien kuppien välillä. Tämän lisäksi tekonivelinfek-tioriskissä ryhmien välillä ei ollut eroa ensivaiheen tai ensimmäisen uusintaleikkauksen jälkeen.
Aineistossamme Kaplan-Meier analyysissä tant-taalimetallikuppien selviytyminen oli huonompaa kuin muiden sementoimattomien kuppien ryhmäs-sä ensivaiheen lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen.
Kun analyysit vakioitiin regressiomallissa, oli tant-taalimetallikuppien uusintaleikkausriski edelleen 1.5 kertainen muihin sementoimattomiin kuppeihin ver-rattuna. Monet aiemmat tutkimukset ovat raportoi-neet erinomaisia tuloksia kun tanttaalimetallikup-peja on käytetty ensivaiheen tekonivelleikkauksissa Kuva 1. Tanttaalimetallikuppien ja muiden sementoi-mattomien kuppien selviytyminen uusintaleikkaus mistä tahansa syystä ensivaiheen lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen päätetapahtumana.
Kuva 2. Tanttaalimetallikuppien ja muiden sementoimat-tomien kuppien selviytyminen toinen uusintaleikkaus mistä tahansa syystä ensimmäisen lonkan tekonivelen uusintaleikkauksen jälkeen päätetapahtumana.
(3,9,10) ja samanlaisia ja parempia tuloksia verrattu-na sementoimattomiin titaanikuppeihin (1,11).
Useissa aiemmissa tutkimuksissa toisen uusinta-leikkauksen riski ensimmäisen uusintauusinta-leikkauksen jälkeen on ollut matalampi tanttaalimetallikupeil-la kuin muiltanttaalimetallikupeil-la sementoimattomiltanttaalimetallikupeil-la kuppimalleiltanttaalimetallikupeil-la (3,12). Toisissa tutkimuksissa tanttaalimetallikup-pien selviytyminen ensimmäisen uusintaleikkauk-sen jälkeen on ollut lyhyen ja keskipitkän aikavälin seurannassa samanlaista kuin muilla sementoimat-tomilla kuppimalleilla (1,2). Omassa materiaa-lissamme mistä tahansa syystä tehdyn toisen uu-sintaleikkauksen esiintyvyys oli samanlaista molemmissa tutkituissa ryhmissä. Koska tutkimus-datamme perustuu rekisteritietoihin, emme vali-tettavasti pystyneet määrittämään lonkkamaljakon puoleista luukatoa ennen tutkimuksen kohteena olevaa ensimmäistä uusintaleikkausta. Tutkimus-näytön perusteella tanttaalimetallikuppien tulok-set ovat erityisen hyviä hoidettaessa potilaita joilla on laajoja luupuutoksia ja onkin mahdollista että tanttaalimetallikuppeja on käytetty vaativammissa tapauksissa (13,14).
Lonkan tekonivelen uusintaleikkauksia seuraa-vat tekonivelinfektiot oseuraa-vat hankala ongelma ja hil-jattain yksi tutkimus yhdisti tanttaalimetallikupin käytön lonkan tekonivelissä matalampaan toisen uusintaleikkauksen riskiin sekä toinen uusintaleik-kaus mistä tahansa syystä että tekonivelinfektion vuoksi päätetapahtumana (12). Me emme pystyneet toistamaan näitä tuloksia omassa aineistossamme.
Yhteenvetona, tanttaalikuppien selviytyminen oli muita sementoimattomia kuppeja huonompaan ensi-vaiheen lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen. Toisen uusintaleikkauksen riskissä ensimmäisen uusintaleik-kauksen jälkeen tanttaalimetallikupeilla ja muilla se-mentoimattomilla kupeilla ei ollut eroa. Uusintaleik-kausriski tekonivelinfektion vuoksi oli samanlainen ryhmien välillä sekä ensivaiheen että ensimmäisen uusintaleikkauksen jälkeen. Vaikka tanttaalimetalli-kupit ovat hyvä ratkaisu vaativissa ensivaiheen leik-kauksissa ja lonkkatekonivelten uusintaleikkauksis-sa, niin suosittelemme varovaisuutta niiden käytön lisäämisessä tavanomaisissa ensivaiheen tekonivel-leikkauksissa, joissa sementoimattomat titaanikupit tarjoavat luotettavan lopputuloksen. Lisää tutkimus-tietoa pidemmällä seuranta-ajalla ja yksityiskohtai-semmilla kliinisillä tiedoilla tarvitaan, jotta tanttaa-limetallikuppien pitkän aikavälin tulokset voidaan määrittää luotettavasti.
Viitteet
1. Mohaddes M, Rolfson O, Kärrholm J. Short-term survival of the trabecular metal cup is similar to that of standard cups used in acetabular revision surgery. Acta Orthop. 2015;86(1):26–31.
2. Kremers HM, Howard JL, Loechler Y, Schleck CD, Harmsen WS, Berry DJ, et al. Comparative long-term survivorship of uncemented acetabular components in revision total hip arthroplasty. J Bone Joint Surg Am.
2012;94(12):e82.
3. Jafari SM, Bender B, Coyle C, Parvizi J, Sharkey PF, Hozack WJ. Do tantalum and titanium cups show similar results in revision hip arthroplasty? Clin Orthop Relat Res.
2010;468(2):459-65.
4. Bobyn JD, Stackpool GJ, Hacking SA, Tanzer M, Krygier JJ. Characteristics of bone ingrowth and interface mechanics of a new porous tantalum biomaterial. J Bone Joint Surgery. 1999;81(5):907–14.
5. Beckmann N a., Weiss S, Klotz MCM, Gondan M, Jaeger S, Bitsch RG. Loosening after acetabular revision:
Comparison of trabecular metal and reinforcement rings. A systematic review. J Arthroplasty. 2014;29(1):229–35.
6. Lindgren JV, Gordon M, Wretenberg P, Kärrholm J, Garellick G. Validation of reoperations due to infection in the Swedish Hip Arthroplasty Register. BMC Musculoskelet Disord. 2014 Nov;15:384.
7. Huotari K, Peltola M, Jämsen E. The incidence of late prosthetic joint infections: a registry-based study of 112,708 primary hip and knee replacements. Acta Orthop.
2015 Jun;86(3):321–5.
8. Gundtoft PH, Overgaard S, Schønheyder HC, Møller JK, Kjærsgaard-Andersen P, Pedersen AB. The "true"
incidence of surgically treated deep prosthetic joint infection after 32,896 primary total hip arthroplasties: a prospective cohort study. Acta Orthop. 2015 Jun;86(3):326–
34.
9. Noiseux NO, Long WJ, Mabry TM, Hanssen AD, Lewallen DG. Uncemented porous tantalum acetabular components:
Early follow-up and failures in 613 primary total hip arthro-plasties. J Arthroplasty. 2014;29(3):617–20.
10. De Martino I, De Santis V, Sculco PK, D’Apolito R, Poultsides LA GG. Long-Term Clinical and Radiographic Outcomes of Porous Tantalum Monoblock Acetabular Component in Primary Hip Arthroplasty: A Minimum of 15-Year Follow-Up. J Arthroplasty. 2016;31(9):110–4.
11. Baad-Hansen T, Kold S, Nielsen PT, Laursen MB, Christensen PH, Soballe K. Comparison of trabecular metal cups and titanium fiber-mesh cups in primary hip arthro-plasty: a randomized RSA and bone mineral densitometry study of 50 hips. Acta Orthop. 2011 Apr;82(2):155–60.
12. Tokarski AT, Novack TA, Parvizi J. Is tantalum protective against infection in revision total hip arthroplasty? Bone Joint J. 2015;97–B(1):45–9.
13. Weeden SH, Schmidt RH. The Use of Tantalum Porous Metal Implants for Paprosky 3A and 3B Defects. J Arthro-plasty. 2007;22(6 SUPPL.):151–5.
14. Sternheim A, Backstein D, Kuzyk PR, Goshua G, Berkovich Y, Safir O GA. Porous metal revision shells for
management of contained acetabular bone defects at a mean follow-up of six years: a comparison between up to 50% bleeding host bone contact and more than 50%
contact. J Bone Joint Surg Br. 2012;94(2):158–62.