9 DELFOI -TUTKIMUS

9.1 Tutkimuksen otos

Tutkimuksen perusjoukko muodostuu julkishallinnon sosiaali- ja terveydenhuollon virkamiehistä Pohjanmaalta, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta. Tutkimuksen perusjoukossa on kunnat, terveyskes-kukset, kuntayhtymät, sairaalat ja sairaanhoitopiirit. Otantamene-telmäksi on valittu yksinkertainen satunnaisotanta. Kohderyhmäksi on valittu arpomalla satunnaisotannalla 200 sosiaali- ja terveysjohta-jaa. Arvonta toteutettiin niin, että muodostettiin kaksi tutkimusaluet-ta. Pohjanmaa muodosti ensimmäisen tutkimusalueen. Pohjanmaan alueena on vanha Vaasan läänin alue. Toisen tutkimusalueen muo-dosti Varsinais-Suomi ja Satakunta. Molemmista tutkimusalueista

arvottiin mukaan 100 virkamiestä. Yksinkertainen satunnaisotos on otannan perusmenetelmä. Se antaa jokaiselle perusjoukosta poimit-tavalla potentiaaliselle otokselle saman mahdollisuuden tulla valituk-si. Vastaajilla on todennäköisesti hyvä kokonaisnäkemys toiminta-alueensa nykytilanteesta. He ovat avainasemassa arvioitaessa tule-vaisuuden osaamistarpeita. Delfoi tutkimuksen asiantuntijoilta ei ky-sellä tosiasioita, vaan mielipiteitä, käsityksiä ja näkemyksiä tulevai-suudesta. Olettamuksena on, että otoksessa on erilaisia organisaati-oita ja erilaista osaamista. Kyselytutkimusten vastausprosentit ovat usein melko alhaiset. Otoksella pyrittiin varmistamaan riittävä vas-taajamäärä, vaikka se ei ollutkaan itseisarvo.

Vastaajat toimivat sosiaali- ja/tai terveysalalla. Molemmat suku-puolet ovat hyvin edustettuina otoksessa. Suurimmalla osalla vastaa-jista on ylempi korkeakoulututkinto ja he edustavat organisaation ylintä johtoa. Kohderyhmässä on myös muutamia opistotason koulu-tuksen omaavia ja jatkotutkinnon suorittaneita.

9.2 Tutkimuksen mittarit

Tutkimuksen mittarit muodostuvat kahdesta Delfoi kierroksen kyse-lylomakkeesta. Väittämät liittyvät sosiaali- ja terveysjohtajien tulevai-suuden osaamistarpeisiin. Tutkimuksella selvitetään, miten paljon kyseistä osaamista tarvitaan jo tämän päivän johtajatyössä ja miten tulevalla vuosikymmenellä. Tässä hyödynnettiin Metsämuurosen (1998) tutkimuksen esimerkkiä. Olettamuksena oli, että tulevaisuu-den arviot kantavat pitkälle tulevaisuuteen ja että nykyisille viranhal-tijoille on kumuloitunut paras vastaamisessa tarvittava tieto.

Tutkimuslomakkeen pituudella, ulkoasulla, selkeydellä ja saat-teella on vaikutusta vastausprosenttiin. Tavoitteena on, että vastaajat ymmärtävät kysymykset mahdollisimman samalla tavalla ja myös vastaavat niihin yhteismitallisesti. Tutkimuslomakkeen kielen pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaista, tarkoituksenmukaista ja täs-mällistä. Kysymysten onnistuneisuudella, tasapainoisuudella ja

sisäl-löllisellä kattavuudella sekä lomakkeen täyttämiseen liittyvällä tekni-sellä vastausohjeella on vaikutusta tutkimustuloksiin.

Delfoi tutkimuksessa käytetään mitta-asteikkona järjestys- eli or-dinaaliasteikkona kuusiportaista Likert asteikkoa. Jokaiseen väittee-seen liittyy kuusi vastausvaihtoehtoa: 1) täysin erimieltä, 2) melko paljon eri mieltä, 3) hieman eri mieltä, 4) hieman samaa mieltä, 5) melko paljon samaa mieltä ja 6) täysin samaa mieltä. Järjestysas-teikko on kvalitatiivinen asJärjestysas-teikko, jossa havaintoarvot kuvaavat yksi-löiden välisiä laadullisia eroja. Järjestysasteikkoon sopivia tilastollisia tunnuslukuja ovat keskiluvut ja hajontaluvut. Keskiluvut kuvaavat joko muuttujan keskimääräisen, tyypillisen tai yleisimmän arvon.

Hajontaluvut kuvaavat sitä, miten voimakkaasti havaintoarvot ovat keskittyneet tai hajaantuneet jakauman keskikohtaa kuvaavan tun-nusluvun ympärille. Pieni hajonta ilmaisee havaintoyksiköiden poik-keavan vain vähän jakauman keskiluvusta. Suuri hajonta ilmaisee, että havaintoaineistossa on paljon vaihtelua keskiluvun ympärillä.

Havaintoluvut ilmaisevat siis havaintoaineistossa esiintyvän vaihte-lun määrää.

Olen päätynyt kuusiportaiseen asteikkoon, koska se tarjoaa riittä-vän määrän vastausvaihtoehtoja. Jos kyselylomakkeessa olisi merkit-tävästi vähemmän vastausvaihtoehtoja, olisi havaintoaineiston lu-vuissa todennäköisesti vähemmän vaihtelua. Kysymysten muotoa pe-rustelen sillä, että niihin on helppo vastata lomakkeen vastausvaih-toehdoilla.

Kyselylomakkeessa on kaksi osaa. Ensimmäinen osa sisältää vas-taajien taustatiedot ja toinen varsinaiset tutkimuskysymykset. En-simmäisen kierroksen taustatiedot ja kysymykset on luettavissa liit-teessä kaksi ja vastaavasti toisen kierroksen tiedot liitteestä neljä.

Tutkimuslomakkeiden taustatiedoissa kysytään nimeä, sukupuolta, koulutusta, ammattinimikettä, toimipistettä ja toimialaa. Olettamuk-sena on, että kyselylomakkeen vastaukset eroavat tutkittavien taus-tan perustella. Ensimmäisen kierroksen tutkimuslomakkeessa on 85 väittämää tulevaisuuden osaamistarpeista.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen lomakkeesta poistetaan 28 osaamistarvetta, koska ne eivät saa merkittävää kannatusta tulevai-suuden osaamistarpeiksi. Tämä kerrottiin myös vastaajille saatekir-jeessä. Molemmilla Delfoi kierroksilla vastaajille lähetettiin saatekirje ja kyselylomake. Ne ovat myös tutkimuksen liitteinä yksi-neljä. Lo-makkeeseen jäi jäljelle siis 57 osaamistarvetta, jotka säilyttivät paik-kansa toisessa kyselylomakkeessa.

Osaamistarpeet, joiden painoarvo ja muutosintensiteetti ovat ma-talia, eivät ole saaneet yleistä kannatusta ja niitä voi siksi pitää vä-hämerkityksellisenä. Osaamistarpeet joiden painoarvo on matala, mutta muutosintensiteetti korkea, voidaan tulkita tulevaisuudessa tarvittavaksi osaamiseksi. Nämä taidot eivät ehkä ole kovin oleellisia tulevaisuudessa, mutta painottuvat tulevaisuudessa merkittävästi enemmän kuin tänään. (Metsämuuronen 1998: 97.)

Osaamistarpeiden poistamisessa edettiin kolmessa vaiheessa. So-pivat testit ja tunnusluvut valittiin tutkimusongelmien, Likert as-teikon ja mitattavan asian perusteella. Ensin arvioitiin kunkin osaa-mistarpeen merkityksellisyyttä tarkastelemalla osaamistarpeiden keskiarvoja. Tulevaisuusarviointien keskiarvotarkastelussa vähämer-kitykselliseksi valittiin ne osaamistarpeet, joiden arvioitu merkitys tu-levaisuudessa oli pienempi kuin mittarin arvo viisi. Eli asiantuntijat olivat täysin yksimielisiä tai melko yksimielisiä jäljelle jääneiden osaamistarpeiden merkityksellisyydestä. Tällaisia osaamistarpeita ovat ruotsin kieli (4,1), kollegiaalisuus (4,6) ja selkeä ilmaisutaito (4,6). Näiden osaamistarpeiden erotusmuuttujien muutosprosentit (%), keskiarvot (ka) ja keskihajonnat (sd) ovat luettavissa luvun 8.3 taulukosta viisi. Metsämuuronen (1999, 146) tutki pehmeitä kvalifi-kaatioita sosiaali- ja terveysalan työssä ja ammatillisessa koulutuk-sessa. Hän määritteli myös perusosaamisen ja ”turhien” osaamistar-peiden väliseksi rajaksi osaamistarosaamistar-peiden painoarvon keskiarvon 5,0.

Osaamistarpeen painoarvon maksimiarvo oli 6. Tämä tarkoitti sitä, että vastaaja oli täysin samaa mieltä väitteen kanssa siitä, että tätä osaamista tarvitaan tulevaisuudessa. Numero 5 tarkoitti, että vastaa-ja oli melko pitkälti samaa mieltä siitä, että tätä osaamista tarvitaan

tulevaisuudessa. Osaamistarpeen painoarvon keskiarvon nousu ar-voon 5,0 tarkoittaa, että valtaosa vastaajista on ollut täysin tai melko paljon samaa mieltä osaamistarpeen painoarvosta tulevaisuudessa.

Seuraavien osaamistarpeiden arvot (taulukko kolme) olivat myös alle viiden, mutta ne säilyttivät kuitenkin paikkansa mittarissa, kos-ka niissä on arvioitu tapahtuvan paljon muutosta. Jokos-kaisen osaamis-tarpeen perässä on tulevaisuusarvioinnin keskiarvo (ka 1), erotus-muuttujan muutosprosentti (%), keskiarvo (ka) ja keskihajonta (sd).

Erotusmuuttuja on oma SPSS –ohjelmalla laskettu muuttujansa.

Tässä tutkimuksessa erotusmuuttujalla tarkoitetaan nyky- ja tule-vaisuusarviointien pohjalta tehtyjä erotusmuuttujia, joilla kuvataan muuttujan (tutkimuskysymyksen) havaintoarvoista laskettuja tilas-tollisia tunnuslukuja. Keskihajontaa laskettaessa on huomioitava jo-kainen havaintoarvo ja sen poikkeama havaintoarvojen keskiarvosta.

Mitä pienempi keskihajonta on, sitä tiiviimmin havaintoaineisto on keskittynyt keskiarvon ympärille.