Corporate governancen kehitys

Corporate governance termi on alun perin lähtöisin anglosaksisesta maailmasta. Tästä huolimatta yrityksen hyvään hallintotapaan liittyviä erilaisia ja eritasoisia kansallisia käytäntöjä on ollut olemassa periaatteessa kaikkialla siellä missä yritystoimintaakin.

Maailman pienenemisen ja kansainvälistymisen myötä, keskustelu yritysten hallinnosta, hallitusten jäsenten ja tilintarkastajien riippumattomuudesta, vastuista, avoimuudesta ja velvollisuuksista käy vilkkaana yli rajojen. (Alftan ym. 2008. 11)

Tänä päivänä modernien yritysten sääntelyssä ja hallinnoinnissa corporate governancesta on muodostunut yksi merkittävimmistä tekijöistä. Vuonna 1932 Berle ja Means tekivät merkittävän havainnon, joka oli lähtökohta corporate governanceen liittyvään tutkimukseen.

Havainto liittyi suurien, julkisen kaupankäynnin kohteena olevien yritysten toimivan johdon ja näiden yritysten osakkeenomistajien väliseen kuiluun. Vaikka tämä havainto synnytti kiinnostuksen corporate governancea kohtaan liittyvään tutkimukseen, Berle ja Means eivät itse käyttäneet havainnostaan tätä termiä. Berlen ja Meansin tutkimusta lainataan kuitenkin edelleen hyvin monessa nykypäivänä tehtävässä tutkimuksessa, jotka liittyvät corporate governanceen. (Tricker 2009. 9-10)

Vuosituhannen vaihteen alussa näytti siltä, että corporate governance kehittyisi hyvin koko maailmassa. Useassa maassa oli ymmärretty hyvän corporate governancen merkitys ja moni organisaatio oli ottanut parhaat corporate governance -raportointi käytännöt käyttöönsä.

Erityisesti Yhdysvalloissa monien mielestä markkinat tarjosivat preemioita hyvin hallittujen yhtiöiden osakkeille. Tästä oppineena, muu maailma tuntui seuraavan Yhdysvaltojen jalanjälkiä ja omaksuvan amerikkalaisen lähestymistavan corporate governanceen. (Tricker 2009. 15)

Samalla 2000-luku toi mukanaan hyvin paljon corporate governanceen liittyviä ongelmia.

Yhdysvalloissa alkusysäyksen listayhtiöiden hallinnointiongelmista toi Enron, yhtenä

suurimpana yhdysvaltalaisena yhtiönä. Yhtiö ajautui konkurssiin 2000-luvun alussa. Enronin konkurssi johtui suurista raportoimattomista veloista ja yhtiön johdon kyseenalaistaessa laadukkaan corporate governance – raportoinnin. Enron ei ollut ainoa tapaus maailmassa, vaan tämän konkurssin jälkeen yritysten hallinnointiin liittyvistä ongelmista raportoitiin maailmanlaajuisesti. Yhdysvalloissa Enronin lisäksi skandaaleja aiheutti esimerkiksi Waste Management, Worldcom ja Tyco. Euroopassa skandaaleja sai aikaiseksi Iso-Britanniassa Marconi, British Rail, Independent Insurance ja Tomkins, Italiassa Parmalat ja Saksassa Vodaphone. Skandaalit ulottuivat aina Australiaan asti, missä paljastui HIH Insuranceen liittyvä skandaali. US GAAB (Generally Accepted Accounting Principles) menetti skandaalien seurauksena mainettaan, koska huomattiin että sen esittämiä sääntöjä voitiin manipuloida. Samoin suurennuslasin alle joutuivat taloudellisen raportoinnin läpinäkyvyys ja hallinnointiprosessit ja corporate governance – asenteita kyseenalaistettiin. Näiden skandaalien seurauksena luottamuspula rahoitusmarkkinoihin kasvoi ja yritysjohtajien nähtiin tavoittelevan lähinnä omia etujaan osakkeenomistajien etujen kustannuksella. Näistä skandaaleista johtuen Yhdysvalloissa säädettiin Sarbanes Oxley – laki, mikä lisäsi vaatimuksia liittyen yritysten corporate governance – raportointiin. Tämän lisäksi New York Stock Exhange ja Nasdaq tiukensivat listayhtiöille suunnattuja vaatimuksia. Esimerkkinä muutoksista oli, tilintarkastajien toiminta. Muutoksen seurauksena tilintarkastajat saavat tarjota asiakkailleen ainoastaan sellaisia palveluita, mitkä liittyvät suoraan tilintarkastukseen eivätkä mitään tähän kuulumatonta. Tämänkaltaisesta toiminnasta seurasi mm. Enronin konkurssiin johtanut skandaali. (Tricker 2009. 15–17)

Yhdysvalloissa ja Euroopassa tapahtuneilla suurten yritysten konkursseilla on yhä tänä päivänäkin kansainvälisiä vaikutuksia, mitkä osoittavat puutteita yritysten johtamisessa.

Nämä konkurssit ovat tuoneet ilmi, kuinka tehokkaat sisäiset puuttuvat yrityksistä.

Konkurssien taustalla on ollut liiallinen luotto yksittäisiin henkilöihin, koska näiden henkilöiden toimintaa ei ole tarpeeksi hyvin pystytty valvomaan yrityksessä. Enronin tapaus oli hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää on pystyä luottamaan johtajien vilpittömyyteen ja rehelliseen toimintaan. Tämän lisäksi ulkopuolisten tilintarkastajien pitäisi pystyä esittämään esteettä kysymyksiä, ilman että he joutuisivat pelkäämään suurten tilintarkastuspalkkioiden menettämistä. (Mallin 2007. 5)

Corporate governancen kehitys jatkuu kokoajan. Etenkin viime vuosina kehitystä on ajanut tarve saada sijoittajien luottamus palautettua pääomamarkkinoihin. Hallinnointikoodin

kehittymistä on ajanut skandaalit, yritysten konkurssit tai muu samanlainen kriisi. Valtion hallitukset ja sijoittajat ovat etsineet tapoja varmistaakseen yritysten hallitusten tehokas ja vastuullinen sisäinen ja ulkoinen tilintarkastustoiminta, jotta yritysten osakkeenomistajien oikeuksia pystyttäisiin suojelemaan mahdollisimman hyvin. (Mallin 2007. 21–22)

Yhtä ainoaa oikeaa corporate governance -mallia ei ole olemassa. Samaa mallia ei myöskään voida soveltaa jokaiseen yritykseen. Syynä tähän on, että eri maat ovat eri kehitysasteella, kulttuurit eroavat toisistaan, jokaisella maalla on oma lainsäädäntönsä ja omistajuusrakenne vaihtelevat jokaisessa maassa. Yleisimpiä corporate governance –periaatteita voidaan kuitenkin soveltaa maailmanlaajuisesti, eri maiden lainsäädännön ja kulttuurien eroista huolimatta. (Mallin 2007. 42)

Osakeyhtiölaki määrittelee hyvin pitkälle corporate governance-sääntelyn Suomessa.

Osakeyhtiölaki nähdään sääntelyn ytimenä mutta sääntely ei rajoitus pelkästään tähän yhteen lakiin tai tiettyihin yksittäisiin lakeihin tai lakikokonaisuuksiin. Corporate governancen organisointi yhtiöissä kuuluu hallitukselle, sillä jo osakeyhtiölaki määrittelee, että hallituksen tehtäviin kuuluu huolehtia yhtiön hallinnosta ja sen asianmukaisesta järjestämisestä.

Corporate governance voidaan nähdä kokonaisuutena, joka muodostaa säännöt, joiden perusteella varallisuus, valta ja vastuu jaetaan yhtiön keskeisten sidosryhmien eli osakkeenomistajien, yhtiön johdon ja velkojien välillä. (Mähönen & Villa 2010. 1,77)

Keskuskauppakamari ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (nykyinen Elinkeinoelämän keskusliitto) antoi vuonna 1997 ensimmäisen corporate governance-suosituksen Suomessa ja tämä suositus sai silloin nimekseen Keskuskauppakamarin ja Teollisuuden Työnantajain Keskusliiton suositukset pörssiyhtiöiden hallinnoinnista. Vuonna 2003 Hex Oyj, Keskuskauppakamari ja Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto uudistivat suosituksia, koska listayhtiöiden toiminnan ohjaus- ja valvontajärjestelmien merkitys oli kasvanut ja listayhtiöiden kansainvälinen kehitys toi myös mukanaan uudistuksen tarpeen.

Näiden muutosten perusteella vuoden 2003 joulukuussa annettiin Suositus listayhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmistä (Corporate governance). Suosituksella tavoiteltiin listayhtiöiden toimintatapojen yhtenäistämistä, toiminnan läpinäkyvyyden parantamista, osakkeenomistajille ja sijoittajille annettavan tiedon yhtenäistämistä sekä tiedonkulun tehostamista. Suositukset ovat tämänkin jälkeen kokeneet päivityksen tarvetta ja vuonna 2008 Arvopaperimarkkinayhdistys asetti Corporate Governance-työryhmän päivittämään ja

kehittämään suositusta ajantasaiseksi. Lokakuussa 2008 Arvopaperimarkkinayhdistys ry:n hallitus hyväksyi Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodin 2008, mikä korvasi vuonna 2003 annetun suosituksen. (Mähönen & Villa 2010, 80–81)

Vuonna 2010 Arvopaperimarkkinayhdistyksen hallitus hyväksyi jälleen uudistetun hallinnointikoodin. Tämä koodi korvasi vuonna 2008 annetun koodin kokonaisuudessaan.

Vuonna 2010 annettu hallinnointikoodi liittyy läheisesti myös tähän tutkimukseen. Tämä hallinnointikoodi sisälsi suositukset mm. hallituksesta, hallituksen valiokunnista, yhtiökokouksesta, toimitusjohtajasta, palkitsemisesta, sisäisestä valvonnasta, riskienhallinnasta ja sisäisestä tarkastuksesta. Itsesääntely on lainsäädäntöä täydentävää oikeutta ja sille ominaista on että, mukana olevat yhteisöt valvovat, ohjaavat ja tarvittaessa sanktioivat jäsentensä käyttäytymistä. Itsesääntely nähdäänkin yleensä elinkeinoelämän vapaaehtoisesti luomaksi valvontamekanismiksi, jonka tavoitteena on säädellä yritysten toimintaa. (Mähönen & Villa 2010, 81)

Osakeyhtiölaki ei ole ainoa laki mikä vaikuttaa Suomessa corporate governance-sääntelyyn.

Listayhtiöihin vaikuttavat OYL:n ohella seuraavat keskeisimmät lain tasoiset säännökset;

arvopaperimarkkinalaki, kirjanpitolaki, tilintarkastuslaki, EU-tasolta tulevat direktiivit sekä Euroopan komission suositukset. Näiden säännösten ohella osakeyhtiötä säätelee myös kirjanpitoasetus(KPA), laki kilpailunrajoituksista, työsopimuslaki, ympäristönsuojelulaki ja laki ympäristövahinkojen korvaamisesta sekä eri verolait. (Mähönen & Villa 2010. 77,89–90) Hallituksen ja toimitusjohtajan sekä hallituksen ja osakkeenomistajien eli yhtiökokouksen tehtäviä ja toimivallan välistä suhdetta säännellään osakeyhtiölaissa ja yhtiöjärjestyksessä.

Osakeyhtiölaissa on määritelty kehys, minkä tehtävänä on määritellä yrityksen johdon eli hallituksen, toimitusjohtajan tehtävät, toimivalta, velvollisuudet ja vastuu yhtiötä ja osakkeenomistajia kohtaan määräytyvät. Mähönen ja Villa(2010, 88) kutsuvat tätä kehystä osakeyhtiötä koskevaksi institutionaaliseksi järjestelyksi.

Osakeyhtiölaki edellyttää, että yhtiöjärjestyksessä on määräys siitä, jos yhtiö haluaa käyttää yhtiöoikeudellisia mahdollisuuksia. OYL sisältää huomattavasti pakottavia säännöksiä mutta tästä huolimatta osakeyhtiömuoto perustuu laajasti osakkeenomistajien sopimusvapauteen ja tahdonvaltaisuuteen. Osakeyhtiön toimielinten toimintaan liittyy selkeitä vaikutuksia määräyksistä, mitä on säädetty hallinnointikoodissa sekä yhtiöjärjestyksessä. Nämä määräykset ohjaavat ja sitovat hallitusta, toimitusjohtajaa, hallintoneuvostoa sekä

tilintarkastajia sekä antavat OYL:n vahingonkorvaussäännösten mukaista suojaa yhtiön ulkopuolisille. (Mähönen & Villa 2010. 88–89)

2.1.1 Hallituksen vaikutus corporate governanceen

Yhtiön hallituksen tehtävänä on huolehtia, että yhtiössä on toimiva ja asianmukaisesti järjestetty hallinto. Hallitus on myös taho, joka nimittää toimitusjohtajan. Hallituksen tehtäviin kuuluvat myös yhtiön strategisten tavoitteiden ja riskienhallinnan periaatteiden hyväksyminen. Hallituksen vastuulla on huolehtia yhtiön ja jokaisen osakkeenomistajan etujen edistäminen. Suomalaisten listayhtiöiden hallitukset koostuvat pääosin yhtiön ulkopuolisista jäsenistä. Ulkopuolinen jäsen ei siis ole työ – tai toimisuhteessa yhtiöön.

(Suomen listayhtiöidenhallinnointikoodi 2015)

Hallituksen tulee laatia kirjallinen työjärjestys toimintaansa varten. Kirjallisen työjärjestyksen tavoitteena on tehostaa hallituksen toimintaa. Työjärjestyksessä tulee olla selostettuna, hallituksen keskeiset tehtävät ja toimintaperiaatteet. Osakkeenomistajat voivat arvioida hallituksen toimintaa työjärjestyksestä saamiensa tietojen perusteella. (Suomen listayhtiöidenhallinnointikoodi 2015)

Onnistuakseen tehtävässään, hallituksen tulee saada riittävät tiedot yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta tilasta. Myös osakeyhtiölaki määrittää, että toimitusjohtajan tulee antaa hallitukselle ja sen jäsenelle sen tarvitsemat tiedot, jotta hallitus pystyy suoriutumaan tehtävästään. Uusi hallituksen jäsen tulee myös perehdyttää yhtiön toimintaan. Ainoastaan riittävä perehdytys yhtiön toimintaan, tukee uuden hallituksen jäsenen hallitustyöskentelyn aloittamista. Tämä edesauttaa myös koko hallituksen tehokasta toimintaa. Hallituksen jäseniltä edellytetään merkittävää työpanosta tehtävän hoitamisessa. Tästä syystä hallituksen tulee arvioida vuosittain toimintaansa ja työskentelytapojaan. Hallitustyöskentely ei koostu pelkästään kokouksiin osallistumisesta, vaan jäsenen tulee valmistautua näihin kokouksiin ja samalla perehtyä yhtiön toimintaan ja liiketoimintaympäristöön. Hallituksen työskentelyn arviointi voidaan toteuttaa sisäisenä itsearviointina. Yhtiön tulee myös ilmoittaa vuosittain pidettyjen hallituksen kokousten lukumäärä ja kuinka monta kertaa kukin hallituksen jäsen on näihin kokouksiin osallistunut. (Suomen listayhtiöidenhallinnointikoodi 2015)

2.1.2 Yhdysvaltalainen Sarbanes- Oxley – laki

Pääomamarkkinoiden kehitys huomioon ottaen on varsin ymmärrettävää, että eri valtioiden corporate governance – käytäntöihin on vaikuttanut myös Yhdysvaltain Sarbanes –Oxley – laki. ( Mähönen & Villa 2010, 79)Yhdysvalloissa säädettiin vuonna 2002 Sarbanes – Oxley eli SOX laki. Lainsäädännön taustalla oli lukuisat rahoitusmarkkinoita järkyttäneet ja sijoittajien luottamusta horjuttaneet yritysskandaalit. Tunnetuimpia näistä skandaaleista ovat Enron – energiayhtiön ja Arthur Andersenin tilintarkastustoimiston talousskandaali, joka paljastui vuonna 2001 Yhdysvalloissa. Skandaalin suuruutta lisäsi etenkin se, että Enron oli tuolloin Yhdysvaltain seitsemänneksi suurin yhtiö. (Ratsula 2016. 44–45)

SOX – lainsäädännön tavoitteena on parantaa yritysten julkaisemien tietojen oikeellisuutta ja luotettavuutta. Lainsäädännön määräyksillä tavoitellaan entistä tehokkaampaa yritysten johtamis – ja hallintojärjestelmää ja lain antamat määräykset koskevat etenkin johdon raportointia, tilinpäätöstietojen julkistamista, tilintarkastajien vastuuta ja sisäisen valvonnan järjestämistä. SOX – lainsäädäntöä on velvoitettu noudattamaan kaikki yhtiöt, joiden arvopapereilla käydään kauppaa SEC:n (U.S. Securities and Exchange Commission) alaisissa pörsseissä, eli toisin sanoen yhdysvaltalaisissa pörsseissä. (Ratsula 2016. 45)

Sarbanes – Oxley – laki sisältää yksitoista lukua ja 70 alalukua. Laki asettaa vaatimuksia hallitukselle ja tarkastusvaliokunnille sekä vahingonkorvausvelvollisuuden ylimmälle johdolle. Erityisen tarkkailun alla SOX:ssa on yrityksen sisäinen valvontajärjestelmä, josta säädetään lain 404 pykälässä. Yhtiöiden velvollisuutena on dokumentoida ja määritellä kaikki merkittävät prosessit ja avainkontrollit, joilla on merkitystä taloudellisen raportoinnin oikeellisuuden kannalta. Yrityksen toimitusjohtajan ja talousjohtajan velvollisuutena on SOX lainsäädännön mukaan vuosittain allekirjoittaa raportti, jossa he ilmaisevat olevansa vastuussa siitä, että heillä on riittävä osaaminen ja ammattitaito varmistamaan sisäisen valvonnan taloudellisten raporttien oikeellisuuden. Myös tilintarkastajat ovat velvoitettuja ottamaan kantaa johdon arviointiprosessiin sekä sisäisten valvontajärjestelmien tehokkuuteen. (Ratsula 2016. 45)

2.1.3 OECD Principles of Corporate governance

OECD (The Organisation for Economic Co-operation and Development) on julkistanut vuonna 1999 Principles of Corporate Governance –suosituksen. Tämän suosituksen tarkoituksena oli kehittää corporate governance – suosituksia. Ohjeistuksen avulla pyrittiin

esittelemään yleisiä suuntaviivoja onnistuneelle corporate governancelle maailmalla. Toki täytyy muistaa, ettei yksikään valmis corporate governance – malli ole sellaisenaan sovellettavissa ympäri maailmaa jokaisessa valtiossa. (Mallin 2007, 31.)

OECD julkaisi vuonna 2004 uudistetun corporate governance – suosituksen. (Mähönen &

Villa 2010. 1,79) Tässä uudessa suosituksessa perusperiaatteet on jaettu kuuteen ryhmään (OECD Principles of Corporate Governance 2004, 7):

1. lähtökohtien varmistaminen tehokkaalle corporate governance – viitekehykselle 2. osakkeenomistajien oikeudet

3. osakkeenomistajien tasapuolinen kohtelu 4. sidosryhmien rooli corporate governancessa 5. läpinäkyvyys ja tiedottaminen

6. hallituksen vastuut

OECD:n ohjeistus korostaa osakkeenomistajien oikeuksia. OECD:n periaatteet edellyttävät osakkeenomistajien tasavertaista kohtelua ja heidän oikeuksien suojelemista. Yritysten ja osakkeenomistajien välistä yhteistyötä tulisi edistää tunnustamalla osakkeenomistajien lakeihin ja yhteisiin sopimuksiin perustuvat oikeudet. (OECD:n toimintaohjeet 2012, 13.)