Blogien tutkimus

Nykyisin ulkomaille muuttaneilla suomalaisilla on sosiaalisen median ja muiden uusien teknologioiden avulla hyvät mahdollisuudet jakaa kokemuksiaan ja pitää yhteyttä perheisiinsä ja ystäviinsä kotimaassaan sekä luoda kontakteja muihin kohdemaassa asuviin suomalaisiin.

Myös monille kansainvälisille vapaaehtoisille on muodostunut tavaksi kirjoittaa blogia, joka

voidaan tässä tapauksessa nähdä eräänlaisena virtuaalisena matkakertomuksena (Pelevina 2015, 1). Blogien suosio on kasvanut samaa tahtia, kun niiden käyttö on erilaisten blogialustapalveluiden (esim. LiveJournal, Wordpress, Blogger ja Vuodatus) kautta yleistynyt. Blogeja voidaan pitää merkittävänä teknologisena, sosiaalisena ja taloudellisena muutosvoimana, joka tekee lukijoista julkaisijoita ja kuluttajista tuottajia. (Kilpi 2006, 3-4.)

Blogien suosion myötä ne ovat alkaneet kiinnostaa tutkijoita myös tutkimuskohteina.

Blogeja on käytetty etenkin opinnäytetöiden ja pro gradu -tutkielmien aineistoina (esim.

Pelevina 2015; Typpö 2009; Väyrynen 2014), mutta myös muutamassa väitöskirjassa blogeja on tutkittu (esim. Arpo 2005). Blogin määritelmiä on useita, ja eri blogeissa korostuukin erilaisten tekstilajien piirteet. Blogit voidaan siis nähdä eräänlaisena hybridimuotona, joka ammentaa käytäntöjä useista eri tyyleistä ja internetin keskusteluympäristöistä (Östman 2007, 52) sekä sosiaalisesta mediasta.

Ari Heinonen ja David Domingo (2009, 7) määrittelevät blogin sosiaaliseksi mediaksi, verkkoviestintäympäristöksi, jossa käyttäjät ovat sisällön aktiivisia tuottajia ja välittäjiä. Blogia voidaan pitää ensimmäisenä aidosti verkkopohjaisena viestinnän tapana. Tyypillistä blogeille onkin niiden tuottamisen lisäksi, jakaminen ja kommentointi, jotta tieto leviää asiasta kiinnostuneille. Blogeille on myös luonteenomaista merkintöjen, ”postausten”, ilmestyminen blogiin kronologisessa järjestyksessä ja säilyminen muuttumattomina näkyvillä. (Kilpi 2006, 3-4.) Aikajärjestys blogeissa on kuitenkin käänteinen: uusin postaus näkyy aina sivun ylälaidassa, vanhempien jäädessä alemmas sivustolle. Blogi on siis julkaisualusta (Rulyova & Zagibaloy 2012), verkkosivu tai sivusto jonne ”bloggaaja” eli blogin kirjoittaja tuottaa säännöllisesti sisältöä ”bloggaamalla” eli julkaisemalla kirjoituksia, kuvia tai videoita. Kirjoitukset ovat tyypillisesti lyhyitä, suoria ja epämuodollisia, tyylilajiltaan usein ironisia tai satiirisia. (Pelevina 2015, 2.)

Matkablogit ovat blogeja, jotka käsittelevät matkustamista tai ulkomailla asumista eri näkökulmista. Ne voidaan nähdä myös digiajan matkakertomuksina. Matkakertomuksilla on merkittävä rooli ihmisten muodostaessa käsitystään ympäröivästä maailmasta ja paikastaan siinä. Lisäksi myös matkakertomusten lukijat muodostavat käsityksensä kohdemaista kertomuksen perusteella. Matkablogin keskeisenä sisältönä on yleensä omien kokemusten kertominen ja muistiin tallettaminen sekä paikallisen elämän havainnointi. Blogeissa on

yleensä nähtävissä tietynlainen kokemuksista kumpuava paikallisen kulttuurin

”asiantuntijuus”, joka halutaan välittää postausten kautta lukijoille. (Pelevina 2015, 3.)

Matkablogeja kirjoitetaan monesta eri syystä ja niitä voidaan luokitella esimerkiksi käyttötarkoituksen mukaan (matkapäiväkirja, ”henkilökohtainen vuodatus”, journalistinen matkakertomus) tai niiden sisällön mukaan (vaihtoblogit, aupair-blogit, perhe-expat-blogit, seikkailublogit). Matkakertomuksissa on yleensä keskiössä kirjoittaja, hänen omat kokemuksensa ja väliaikainen status ulkomailla, matkalla. (Pelevina 2015, 28.) Aineistoni blogit edustavat enimmäkseen vaihtoblogien ja seikkailublogien tyyliä ja ne ovat usein kirjoitettu matkapäiväkirjan tapaan omien ajatusten jäsentämiseksi ja kuulumisten kertomiseksi. Blogien käyttötavoissa näkyy kaikkia kolmea muotoa: matkapäiväkirja-tyyliin niihin raportoidaan ja kirjataan kokemuksia, henkilökohtainen vuodatus näkyy tunteiden purkautumisena ja laajemmat kokonaisuutta kuvaavat tai asiaan keskittyvät postaukset tuovat mieleen journalistisen blogin piirteet. Nämä kolme painotusta vaihtelevat myös blogien esittelyissä. Osa vapaaehtoisista kuvaa blogiaan yksinkertaisesti vaihtokertomukseksi: ”Tämä blogi seuraa vuoden ajan elämää vapaaehtoistyössä Costa Ricassa.” (1. blogi) Osa taas korostaa blogin informaatio-osuutta tuleville vapaaehtoisille ja reissaajille: ”Tervetuloa lukemaan, jos tällainen vapaaehtoistyön konsepti kiinnostaa, tai kaipaat ehkä (reppu)reissausvinkkejä käymiini paikkoihin!” (5. blogi.) Jotkut taas kokevat blogin olevan väline kuulumisten kertomiseen: ”Toivottavasti pystyn kirjotella tänne paitsi ennen lähtöä myös paikan päältä Mosambikista, jotta iskäkin tietää, missä likka huitelee ja että meno on skorpioneista huolimatta ihan easygoing.” (7. blogi).

Haastatteluaineistoon verrattuna blogeista on mahdollista saada sellaista informaatiota, jota tutkittavat eivät välttämättä antaisi kasvotusten. Blogeja on mielekästä tutkia etsimällä niistä vastauksia kysymyksiin, joihin kirjoittaja ei tiedä vastaavansa. (Pelevina 2015, 6.)

Bloggaus on sosiaalista toimintaa ja se muodostaa kiinnostavan yhdistelmän yksityistä ja julkista informaatioita (Bonnie & Schiano 2004). Blogi henkilöityy vahvasti blogin kirjoittajaan, mutta koska se on julkisesti netissä kaikkien luettavissa, se kuuluu julkiseen sfääriin (Arpo 2005, 48). Blogien erikoispiirre onkin siinä, että ne voivat sisältää hyvinkin yksityistä ja henkilökohtaista sisältöä, mutta olla samaan aikaan täysin julkisesti esillä netissä. Julkisuudesta kertoo myös mahdollisuus kommentoida ja jakaa blogeja, jota osa bloggaajista suorastaan korostaakin. Tutkimuseettisesti blogitutkimuksen suurin ongelma on

määritellä blogien julkisuus-aste ja siitä johdettavissa olevat kysymykset esimerkiksi blogien kirjoittajien informoinnista ja heidän mahdollisesta anonyymiudestaan. (Typpö 2009, 45).

Omassa tutkielmassani ratkaisin nämä tutkimuseettiset kysymykset olettaen blogien olevan hyvin julkisia. Vapaaehtoistyöhön lähdettäessä vapaaehtoisilta pyydettiin lupa julkaista vapaaehtoisten blogeja Maailmanvaihto ry:n nettisivuilla ja suostuessaan vapaaehtoiset myös antoivat blogiensa osoitteet Maailmanvaihto ry:n käyttöön. Jos tämän luvan antoi, oli jo tässä vaiheessa tietoinen blogin tulevasta julkisuudesta. Lisäksi bloggaajat julkaisivat pienet esittelyt itsestään Maailmanvaihto ry:n sivuilla. He esiintyivät näissä esittelyissä ja omissa blogeissaan etunimillä, mutta päätin kuitenkin anonymisoida blogit tutkimustani varten, jotta ne eivät ole niin suoraan yhdistettävissä henkilöihin. Blogit eivät kuitenkaan olleet minkään salasanan takana vaan julkisesti netistä saatavilla. Lisäksi halusin saada vapaaehtoisilta myös suorempia vastauksia tutkimuskysymyksiini, joten lähetin heille nettikyselyn aiheesta. Lähetin kyselyn Facebook-vertaisryhmämme kautta. Kyselyn yhteydessä kerroin tutkielmastani ja kerroin käyttäväni aineistona vapaaehtoisten blogeja Maailmanvaihto ry:n sivuilta sekä lisäksi kyseistä kyselyä, johon vapaaehtoiset voisivat vielä itse vastata.

Blogeja, kuten kaikkia kertomuksia tutkittaessa on varottava ajatusta siitä, että kertomus sellaisenaan avaisi täydellisesti subjektiivisen kokemuksen ja näkökulman ihmisen sisäiseen maailmaan (Hyvärinen 2006, 3). Ihminen kertoo aina tarinansa tietystä näkökulmasta korostaen syystä tai toisesta joitakin asioita ja vähätellen toisia. Huomioin myös tutkielmassani, että blogitekstit on kirjoitettu tiettyä tarkoitusta varten (tiedon välitys, kuulumisten kertominen, hämmästyttäminen, ”avautuminen” jne.) ja ne kuvaavat vain tiettyjä tapahtumia, joten olisi väärin olettaa, että niistä saisi objektiivisen kokonaiskuvan tutkittavasta aiheesta. Ennemminkin ne tarjoavat näkökulman tutkimuskohteeseen.