Belgian syyllisyyttä arvioidessaan EIT totesi, että K.R.S. -ratkaisun antamisen aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan oli vielä saatavilla olleen informaation pohjalta ollut oikeutettua olettaa, että Kreikka kykenisi selviytymään EIS:n mukaisista velvoitteistaan. Nyt oli todistusaineistoksi kuitenkin saatavilla lukuisia uusia raportteja Dublin -järjestelmän toteuttamisen ongelmista Kreikassa, puutteista sen turvapaikkaprosessissa ja käännytyskiellon rikkomisesta joko suoraan tai epäsuorasti299. Lukuisten raporttien ohella myös UNHCR:n Belgian maahanmuuttoviranomaisille osoittamalle kirjeelle Kreikan turvapaikkajärjestelmän hälyttävästä tilasta annettiin merkittävää painoarvoa300. Lisäksi EIT huomioi sen, että Dublin -järjestelmää oltiin parhaillaan uudistamassa301. Uudistus oli alkanut vuonna 2008 ja sisälsi muun muassa komission ehdotuksen, joka tähtäsi turvapaikanhakijoiden suojelun tason vahvistamiseen ja sisälsi mahdollisuuden palautusten väliaikaisesta keskeyttämisestä tilanteissa, joissa jonkin jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmä olisi liiallisen kuormituksen alaisena, eikä siten kykenisi huolehtimaan heidän perusoikeuksiensa suojelusta. Vaikka EIT ei asiaa suoraan ilmaissutkaan, voidaan sen katsoa käyttäneen tätä komission uudistusehdotusta yhtenä lisäsyynä poiketa aiemmasta K.R.S. -ratkaisustaan ja perustella asiaa sillä, että jopa EU-lainsäätäjä tunnustaisi tarpeen sallia poikkeukset keskinäisen luottamuksen periaatteesta.302
297 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 321.
298 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 288.
299 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 347.
300 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 349.
301 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 350.
302 Brouwer 2013, s.142.
67 Kun tarkastellaan EIS:n 3 artiklan Belgialle luomia velvoitteita ja tämän M.S.S. -tuomion vaikutuksia keskinäisen luottamuksen periaatteen ja turvallisuusolettaman soveltamiseen, on tärkeää huomioida, että EIT katsoi nyt Belgian rikkoneen EIS:n 3 artiklasta johdettua käännytyskieltoa sekä suoraan että epäsuorasti303. Belgian katsottiin ensinnäkin rikkoneen käännytyskieltoa epäsuorasti, koska se oli palautuksellaan altistanut M.S.S:n Kreikan puutteelliselle turvapaikkaprosessille. EIT:n mukaan Dublin II -asetusta soveltaessaan palauttavan valtion tulee varmistua siitä, että kohdevaltion turvapaikkaprosessi takaa riittävän suojan siltä, ettei turvapaikanhakijaa palauteta suoraan tai epäsuorasti kotimaahansa ilman, että ensin tosiasiallisesti arvioitaisiin hänen riskiään joutua EIS:n 3 artiklan vastaisen kohtelun kohteeksi304.
EIS:n 3 artiklan epäsuoran rikkomisen ohella Belgian katsottiin rikkoneen sitä myös suoraan altistamalla palautuksellaan M.S.S:n Kreikan turvapaikkajärjestelmän epäinhimillisille ja halventaville säilöönotto- ja elinolosuhteille. EIT viittasi tunnettuun, jo vuoden 1989 Soering305 -tapauksesta tuttuun määritelmäänsä, jonka mukaan henkilöä siirrettäessä EIS:n 3 artiklan rikkominen voi tulla kyseeseen silloin, kun on olennaisia perusteita uskoa, että kyseessä olevalla henkilöllä on todellinen riski joutua kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kohteeksi. Belgian viranomaiset olivat tästä huolimatta soveltaneet Dublin -asetusta systemaattisesti, ottamatta huomioon saatavilla ollutta runsasta todistusaineistoa turvapaikanhakijoiden olosuhteista Kreikassa ja täten altistaneet M.S.S:n halventavalle kohtelulle306.
Lisäksi Belgian katsottiin Kreikan tapaan rikkoneen EIS:n 3 artiklaa myös luettuna yhdessä EIS:n 13 artiklan kanssa, kun se ei ollut tarjonnut tehokkaita oikeussuojakeinoja karkotusta vastaan.
Belgian tapauksessa tämä johtui siitä, että sen laki antoi turvapaikanhakijalle mahdollisuuden valittaa palautuspäätöksestä, mutta tällä ei ollut palautuksen täytäntöönpanoa keskeyttävää
303 Brouwer 2013, s.141.
304 M.S.S., kohta 342; Belgia oli palauttanut M.S.S.:n, vaikka se palautushetkellä lukuisten raporttien ja UNHCR:n kirjeen pohjalta tiesi tai sen voitiin olettaa tietävän, ettei tällä ollut takeita siitä, että hänen
turvapaikkahakemuksensa tosiasiallisesti tutkittaisiin Kreikan viranomaisten toimesta (kohta 358). Tässä yhteydessä EIT hylkäsi Belgian argumentin siitä, että koska M.S.S. ei turvapaikkahaastattelussa ollut maininnut peloistaan Kreikan turvapaikkajärjestelmän puutteiden osalta, ei niitä olisi voitu ottaa huomioon tämän palautuksesta
päätettäessä (kohta 346). Kyseisessä tilanteessa EIT päinvastoin katsoi, että Kreikan turvapaikkajärjestelmän yleinen tila oli Belgian viranomaisten tiedossa, eikä turvapaikanhakijan tällöin tulisi kantaa koko todistustaakkaa (kohta 352). Belgia ei turvapaikanhakijaa siirtäessään voinut vain sokeasti luottaa siihen, että Kreikka selviytyisi EIS:n sille luomista velvoitteista, vaan sen tulisi kyseisten olosuhteiden todistetusti vallitessa ensin itse ottaa selvää siitä, kuinka Kreikka turvapaikkalainsäädäntöään käytännön tasolla sovelsi (kohta 359). Toisin sanoen keskinäistä luottamusta ja turvallisuusolettamaa ei voinut pitää automaationa, vaan kumottavissa olevina ja nyt ne oli
ensimmäistä kertaa kumottu. EIT siis vahvisti palautuskiellon etusijan suhteessa valtioiden väliseen luottamukseen;
Moreno-Lax 2012, s.19.
305 Soering v United Kingdom (App. No. 1/1989/161/217), 7.7.1989, 90-91.
306 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 366.
68 vaikutusta. Sen sijaan ”äärimmäisen kiireellisessä menettelyssä” oli kyllä keskeyttävä vaikutus, mutta sen käyttäminen puolestaan huononsi puolustuksen oikeuksia ja vähensi tapauksen tutkimisen minimiin. Tämän taas ei voitu katsoa täyttävän EIS:n 13 artiklan vaatimuksia tehokkaasta oikeussuojakeinosta.307
Oikeuskirjallisuudessa EIT:n M.S.S. -ratkaisullaan suorittamaa K.R.S. -ratkaisun päivitystä on kiitelty laajalti siitä, kuinka se tehosti turvapaikanhakijoiden perusoikeuksien suojaa. Brouwerin mukaan M.S.S. -ratkaisusta on erottavissa kolme pääsyytä siihen, miksi EIT nyt katsoi aiemmasta oikeuskäytännöstään, ja varsinkin K.R.S. -ratkaisustaan, poiketen Dublin -siirron rikkoneen EIS 3 artiklaa. Ensinnäkin EIT viittasi saatavilla olleeseen uuteen tietoon, eli lukuisiin uusiin raportteihin Kreikan turvapaikkajärjestelmän huolestuttavista olosuhteista. Toisekseen, EIT ei hyväksynyt Belgian käytännön perustumista systemaattiseen tapaan soveltaa Dublin II -asetusta sen siirtäessä turvapaikanhakijoita Kreikkaan, eli ”ilman, että se edes harkitsisi mahdollisuutta tehdä poikkeusta308”. Kolmanneksi, EIT katsoi, etteivät Kreikan Belgialle antamat diplomaattiset vakuudet enää olleet riittäviä. Nämä vakuudet oli lähetetty vasta sen jälkeen, kun Belgia oli jo tehnyt päätöksensä palautuksesta ja lisäksi olivat sanamuodoltaan hyvin ylimalkaiset, ottamatta mitenkään yksilöllisesti huomioon kyseistä turvapaikanhakijaa309.
Täten voitiin olettaa, että Belgian järjestelmän prosessuaalisten suojakeinojen puutteellisuus sekä tiedon puuttuminen kyseisen turvapaikanhakijan tosiasiallista kohtelusta Kreikassa saivat yhdessä aikaan sen, ettei diplomaattisia vakuuksia M.S.S. -tapauksessa enää pidetty riittävinä, toisin kuin K.R.S. -tapauksessa. Moreno-Laxin mukaan ratkaisu ei suoranaisesti merkinnyt loppua keskinäiselle luottamuksen periaatteen soveltamiselle, mutta muutti pääsäännön ja poikkeuksen välistä suhdetta.
Turvallisuusolettaman ei voitu enää katsoa ”jyräävän” realiteetteja, eli luotettavien tahojen raportoimaa tietoa todellisista oloista jossain valtiossa.310 Eli kuten Mallia on todennut, pelkkää EU-jäsenyyttä ei voitu enää pitää riittävänä takuuna varmistumaan siitä, ettei palautuskieltoa lopulta rikottaisi311. Itse koen M.S.S. -ratkaisun merkkipaaluksi koskien perusoikeuksien suojaa EU:ssa.
EU-oikeudellisesti sen tekee erityisen mielenkiintoiseksi lisäksi se, kuinka perusteellisesti EUT omassa N.S. ja M.E. -tuomiossaan kyseiseen M.S.S. -ratkaisuun tukeutuu, mutta onnistuu silti
307 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 385-396.
308 M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 352.
309 ”...the agreement document was worded in stereotyped terms and contained no guarantee concerning the applicant in person.”, M.S.S. v Belgia ja Kreikka, 354.
310 Brouwer 2013, s.142 ; Moreno-Lax 2012, s.19-20.
311 Mallia, Patricia: Notes and Comments: Case of M.S.S. v. Belgium and Greece: A Catalyst in the Re-Thinking of the Dublin II Regulation, Refugee Survey Quaterly, Vol. 30, Issue 3, Oxford University Press 2011, s.126.
69 argumenttiensa sanavalinnoilla turvaamaan jäsenvaltioidensa välisen mutkattoman turvapaikanhakijoiden siirron myös jatkossa.