Asuntokysymys tutkimusongelmana

Tutkielmassani tarkastelen Helsingin seudun asumisen ongelmia eli asuntokysymystä Helsingin Sanomien asumisen ongelmia käsittelevien lehtiartikkelien kautta. Lehtikirjoituksia lähestyn diskurssin käsitteen kautta, joka yhdistää asuntokysymyksestä käydyn keskustelun laajempiin yhteiskunnallisiin merkityksellistämisen prosesseihin. Toisin sanoen lehtikirjoituksissa heijastuvat jo olemassa olevat asumisen ongelmien merkityksellistämisen tavat. Samalla niissä mahdollisesti rakennetaan Helsingin seudulle uudenlaista asuntokysymystä yhdistämällä asumisen ongelmat aikaisemmasta poikkeaviin merkitysyhteyksiin. Tästä lähtökohdasta tulkitsen Helsingin Sanomien osallistuvan lehtikirjoituksillaan laajempaan asumista koskevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Aineistonani käyttämät lehtiartikkelit ymmärrän siis olevan julkisia puheenvuoroja asuntokysymyksestä. Tällaisessa julkisessa määrittelyjen tekemisessä ja vaatimusten esittämisessä on kyse todellisuuden ideologisesta määrittelemisestä, jota Stuart Hall (1992, 166–168) kutsuu merkitsemisen politiikaksi. Hallin (1992, 166) mukaan määrittelyprosesseista tulee sitä tärkeämpiä, mitä enemmän ristiriitaisia yhteiskunnallisia etuja aihepiiriin liittyy.

Asuntokysymyksen sisällön määritteleminen on selkeästi yhteiskunnallisten ja taloudellisten intressiristiriitojen keskiössä, koska muodostettu asuntokysymys viitoittaa suuntaa harjoitettavalle asuntopolitiikalle. Tämä tekee asuntokysymyksen määrittelemisen tutkimisesta myös erityisen mielenkiintoista. Esimerkiksi valtio, pääkaupunkiseudun kunnat, eri ammattiryhmien edustajat ja pääkaupunkiseudun asukkaat pyrkivät esittämään itselleen suotuisan määritelmän siitä, millaisia ovat asumisen ongelmat Helsingin seudulla ja miten ne tulisi ratkaista. Helsingin seudun asuntokysymys ei siis ole suoraa seurausta seutua vaivaavista asumisen ongelmista, vaan ongelmista esitetään julkisuudessa erilaisia tulkintoja, joita pääsen tarkastelemaan Helsingin Sanomien lehtikirjoitusten kautta. Tulkintojen tarkastelun näen tärkeäksi siitä syystä, että niiden kautta muodostuu Helsingin seudun asuntokysymys eli suuntaviivat toimille, joiden kautta asumisen ongelmia yritetään ratkaista (Haila 2001, 17–20; Hall 1992, 167; Piispa 1994). Haluan tarkastella asuntokysymyksen rakentumista juuri lehtikirjoitusten kautta, koska lehti interdiskursiivisena areenana kokoaa erilaisten toimijoiden ongelmanmäärittelyjä samaan tilaan, jolloin yhden aineiston kautta pystyy tavoittamaan ainakin osan asuntokysymykselle annetuista

11

erilaisista sisällöistä (Väliverronen 1996, 89). Helsingin Sanomien lehtikirjoitukset valitsin siitä syystä, että Helsingin Sanomat on yksi merkittävimpiä yhteiskunnallisen keskustelun areenoita Suomessa, jolloin lehdessä esitetyt näkemykset asumisen ongelmista noteerataan laajasti ja niiden vaikuttavuutta Helsingin seudun asuntokysymyksen rakentumiseen voidaan pitää huomattavana.

Konstruktionismiin kiinnittyvässä yhteiskunnallisten ongelmien tarkastelussa huomion kohteeksi nousevat ilmiöstä esitetyt vaatimukset, jolloin keskeisiä kysymyksiä tutkimuksessa ovat muun muassa, mihin eturyhmiin vaatimusten esittäjät kiinnittyvät, ajavatko he omia etujaan ja ovatko vaatimusten esittäjät ammattilaisia vai maallikoita (Laine & Peltonen 2003, 66). Sovellan edellä esitettyjä kysymyksiä löyhästi omia tutkimuskysymyksiäni laatiessani, jonka lisäksi nostan kyseiset teemat esille analyysissäni. Luvun alussa esittämäni tutkimuskohteen muotoilen päätutkimuskysymykseksi, jonka jaan kolmeksi alakysymykseksi. Alakysymyksissä tarkastelen asumisen ongelmia Helsingin seudulla alueellisen, sosiaalipoliittisen ja taloudellisen diskurssin eli puhetavan kautta. Diskurssien mukaiset alakysymykset mahdollistavat tutkimuskysymyksen hienojakoisemman tarkastelun tarjotessaan valmiin teemoittelun analyysinteon tueksi. Näin pystyn järjestelmällisemmin tarkastelemaan, millaisia konkreettisia asumisen ongelmia Helsingin Sanomat nostaa esiin uutisoinnissaan. Nouseeko lehden uutisoinnissa esiin asuntotuotannon vähäisyys, ahdas asuminen, asumisen korkea hinta Helsingin seudulla vai kenties asunnottomuus. Analyysiosiossa tuleekin ilmi, miten erilaisia sisältöjä asuntokysymys ja sitä kautta myös asuntopolitiikka saavat eri diskursseissa.

Alueellisen, sosiaalipoliittisen ja taloudellisen diskurssin valitsin tarkastelunäkökulmiksi siitä syystä, että niiden piirissä on asumisen ongelmia perinteisesti käsitelty runsaasti. Sosiaalipoliittisen ja taloudellisen puhetavan tarkastelun mukaan ottaminen on mielestäni perusteltua, koska juuri niiden kautta asuntokysymystä on perinteisesti Suomessa määritelty (Juntto 1990, 40; Laakso &

Loikkanen 2004, 288–289). Oletan myös, että aineistostani löytyy runsaasti näihin diskursseihin liittyvää asumisen ongelmien merkityksellistämistä. Alueellisuutta korostavan puhetavan tarkastelu kohdistaa näkökulman ensisijaisesti Helsingin ja Helsingin seudun asumisen ongelmiin. Tämän puhetavan kautta Helsingin Sanomat rakentaa Helsingin seudun asuntokysymystä, joka samalla vahvistaa vaatimusta erityisistä seudulle suunnatuista asuntopoliittisista toimenpiteistä. Mikäli aineistossa esiintyy edellä mainituista diskursseista poikkeavia puhetapoja, käsittelen myös niitä analyysissäni. Seuraavalle sivulle olen vielä koonnut tutkimuskysymykseni tarkentavine alakysymyksineen.

12

Tutkimuskohde Millaista asuntokysymystä Helsingin Sanomat rakentaa kirjoituksissaan Helsingin seudulle?

Päätutkimuskysymys Millaisia konkreettisia asumisen ongelmia Helsingin Sanomat nostaa esiin uutisoinnissaan?

Alakysymykset Miten Helsingin Sanomat käsittelee asumisen ongelmia alueellisesta näkökulmasta?

Miten Helsingin Sanomat käsittelee asumisen ongelmia sosiaalipoliittisesta näkökulmasta?

Miten Helsingin Sanomat käsittelee asumisen ongelmia taloudellisesta näkökulmasta?

Asuntokysymystä eli asumisen ongelmia voidaan tarkastella monista eri näkökulmista samoin kuin asuntopolitiikan tarpeellisuuttakin. Tarkastelunäkökulman muuttuessa asuntokysymyksen ja siten myös asuntopolitiikan sisältö muuttuu, jonka johdosta asuntokysymyksen ja asuntopolitiikan tarkka määritteleminen on mahdotonta. Ensimmäisen 1800-luvun lopussa rakentuneen asuntokysymyksen sisällössä yhdistyivät sekä nouseva työväenkysymys sekä ajalle tyypillinen sosiaalihygieeninen huoli terveydestä ja moraalista (Haapala 1986, 157; Ruonavaara 1988, 152; Saarikangas 2002, 49;

Waris 1934, 9). Sen jälkeen asuntokysymyksen sisältöä ja asuntopoliittista puhetta ovat pääasiassa leimanneet taloudelliset sekä sosiaalipoliittiset näkökulmat (Summa 1989, 128–130). Tarkan ja muuttumattoman määrittelyn sijaan tarkastelenkin asuntokysymystä liikkuvana ja diskursseissa muotoutuvana ilmiönä. Siten liittäessään asumisen ongelmia tiettyihin asiayhteyksiin, Helsingin Sanomat määrittelee asuntokysymyksen sisältöä vahvistaen vanhoja tai luoden uusia merkitysverkostoja, joiden kautta ymmärrämme asuntokysymyksen. Toisin sanoen asuntokysymyksellä, kuten ei millään muullakaan asialla tai ilmiöllä ole välttämättömiä, etukäteen määrättyjä sisältöjä, vaan ne muodostuvat liittäessämme asioita yhteen ja vahvistaessamme jokapäiväisessä toiminnassamme näitä yhteyksiä (Hall 1992, 166–168; Kunelius 2003, 232–233;

Lehtonen 2000, 20).

Konstruktionistiseen ajattelutapaan sitoutuneen diskursiivisen tarkastelun lisäksi asuntopolitiikkaa voi tarkastella myös ekstensionaalisesti eli asuntopoliittisten tekojen kautta. Tarkastelutapa on hyvin yleinen hallinnossa sekä sosiaalipolitiikkaa esittelevissä oppikirjoissa, mistä syystä haluan esitellä sen, vaikka en ekstensionaaliseen tarkastelutapaan työssäni kiinnitykään. Tyypillisesti ekstensionaalisessa tarkastelussa koko sosiaalipolitiikan toimintakenttä kuvataan ja asuntopolitiikka

13

määritellään suhteessa muihin sosiaalipolitiikan osa-alueisiin. Käytännössä tämä tapahtuu luettelemalla sosiaalipolitiikan hallinnolliset osat, jotka tarpeen mukaan voidaan jakaa suppeammiksi alalohkoiksi. Näin tarkasteltuna asuntopolitiikka sijoittuu sosiaalipolitiikan erityislohkoihin⁴ terveys-, koulutus-, alue-, ympäristö-, kuluttaja-, alkoholi- ja kansainvälisen sosiaalipolitiikan ohella. (Raunio 1995, 56–58.)