Evoluten yksi merkittävin ominaisuus on jatkuvan tietämyksen muodostaminen erilaisten, eri tasoisten ja eri asiayhteyksissä olevien merkitysten kokoamisesta tie-doksi, jolla toimintaa tai inhimillisiä tekijöitä voidaan arvioida, ohjata ja johtaa.
Monien organisaatioiden keskeinen ongelma on tiedon kulkemattomuus tai kul-jettaminen vertikaalisti molempiin suuntiin. Tämän toiminnallisen vaikeuden työ-kaluna voidaan hyödyntää Evoluten koostamaa ja tuottamaa tiedon visualisointia organisaatioiden eri osissa tai tasoilla.
Evoluten avulla voidaan löytää eri tekijöiden väliset jännitteet. Silloin ne voidaan tunnistaa, arvioida ja ymmärtää jännitteitä merkityksellisesti. Tämä auttaa suh-teuttamaan jännitteiden merkitystä painoarvojen kanssa, jotta tasapainoa voidaan tavoitella. Lopullinen vaikutusten ja merkitysten arviointi on lopulta inhimillistä tulkintaa, koska kohtaamisten, vuorovaikutuksen ja käytettyjen käsitteiden vari-aatiot pitää sisäistää ennen valintojen tai päätösten tekemistä (Vanharanta et. al.
2015, 593).
Evoluten hödyntämiseen perustuvia väitöskirjatutkimuksia (esim. Ingman 2003, Liikamaa 2006, Kantola 2006, Piirto 2012, Aramo-Immonen 2009) on valmistu-nut lähes kymmenen, muita ylempiä (pro gradu) opinnäytetöitä yli 30 kappaletta ja näiden ohella Evolutea on hyödynnetty monien tieteellisten artikkeleiden työ-kaluna. (Evolute 2018)
3.5 Viranomaistoiminta ja -palvelut
Viranomaistoiminnan tehtävät, vastuut ja valtuudet on määritelty lainsäädän-nössä. Viranomaistehtävät ovat paikallisia, alueellisia tai valtakunnallisia, mutta myös EU-tason vaatimukset ja niiden implementointi pitää huomioida. Viran-omaistoiminnan pääasialliset tehtävät ovat hallinnollinen päätöksenteko ja opera-tiivinen toiminta, joiden toteuttamisessa on huomioitava lainsäädännön vaati-mukset, toimivalta ja hyvän hallinnon periaatteet.
Tehtävien hoitamiseen käytetään neuvontaa, tarkastuksia ja hallinnollisia päätök-siä kuten lupamenettelyä tai muita määräykpäätök-siä ja lausuntoja. Viranomaistoimin-nan tueksi tuotetaan tietoa, tehdään selvityksiä ja tutkimuksia.
Teknisiä viranomaistehtäviä voidaan hoitaa myös sopimusten pohjalta esimer-kiksi useamman kunnan kesken kuten jo tapahtuukin. Sen sijaan viranomaisval-tuuksia vaativia lupa-asioita ei voi siirtää yritysten vastuulle.
Käsitteellisesti viranomaispalvelu on yleiskielessä palvelu, josta viranomainen saa periä lainsäädännön valtuuksilla kohtuullisen maksun. Maksun tulee perustua palvelusta aiheutuviin todellisiin kuluihin. Toisin sanoen, palvelu on lakiin perus-tuva suorite tai toiminto, jonka kohdistamisesta viranomaisella on oikeus periä maksuja.
Viranomaistoiminta määritellään hallinnolliseksi päätöksenteoksi ja/tai hallinto-toiminnaksi, jonka oikeutus tulee lainsäädännöstä. Virkavastuulla toimiva henkilö saa valtuudet lainsäädännöstä, minkä vuoksi hän on ankarammassa ja tehok-kaammassa vastuussa toimistaan kuin työntekijät yleensä.
Tilastokeskuksen mukaan palvelut ovat sellaisen tuotannollisen toiminnan seu-rausta, joka muuttaa niitä kuluttavien yksiköiden olosuhteita tai edistää tuotteiden ja rahoitusvarojen vaihdantaa. Gröönroosin (2000, 80-84) mukaan palvelu on ai-nakin jossain määrin aineettomien toimintojen sarjasta koostuva prosessi, jossa toiminnot tarjotaan ratkaisuina asiakkaan ongelmiin ja toimitetaan yleensä, mutta ei välttämättä, asiakkaan, palvelutyöntekijän ja/tai fyysisten resurssien tai tuottei-den ja/tai palveluntarjoajan järjestelmien välisessä vuorovaikutuksessa. Määritte-lyjen ohella palveluille on nähty erilaisia kriteerejä kuten aineettomuus, hetero-geenisuus, katoavuus sekä tuottamisen ja kuluttamisen yhdenaikaisuus. Organi-saatiot tuottavat myös piilopalveluita kuten tiedottamista.
Näistä lähtökohdista voi ajatella, että viranomaispalvelu on lainsäädäntöön perus-tuva oikeudellinen toimi, tehtävä, toimenpide, prosessi tai päätös, josta viranomai-sella on oikeus laskuttaa viranomaispalvelusta aiheutuneet kohtuulliset kulut. Se
ei siis pidä sisällään markkinoiden palvelukuvausta tai markkinalähtöistä arvon-muodostusta. Oikeus laskuttaa on tulkinta markkinatalouden lähtökohdista ja vastikkeena annetusta palvelusta ilman, että syntyvästä lisäarvosta laskutetaan.
3.6 Arvonmuodostus
Porter (1985) on tutkinut arvoketjuja liiketoiminnan näkökulmasta, jossa hän on pilkkonut tuotannollisen toiminnan prosessit osiin sekä erottanut tukitoiminnot omiksi lohkoiksi. Hänen mukaansa arvoketjuja voivat muodostaa liiketoiminta, yritys itse, yrityksen ydinprosessit ja yrityksen toiminnot.
Julkinen sektori tuottaa koko ajan karttuvaa tietoa yhteiskunnassa tapahtuvista asioista, ilmiöistä ja tapahtumista. Jotta tiedoista olisi laajempaa hyötyä, niin tie-tojen kokoaminen, reititys, yhdistely ja analysointi pitäisi mahdollistaa avoimille automaatiota hyödyntäville rajapinnoille tai inhimillisyyttä korostaville yhdyspnoille. Näille molemmille pinnoille syntyisi uutta liiketoimintaa, tutkimusta ja in-novaatioita, jotka taas tuottaisivat alustan uusille tuotteille ja palveluille sekä nii-den kaupallistamiselle.
Arvonmuodostuksen ja tietojohtamisen yhteisiä vahvuuksia sekä ominaisuuksia voidaan hyödyntää teknisten viranomaispalvelujen yhteydessä, kun toimintaa ja prosesseja arvioidaan muun muassa seuraavista näkökulmista
1) Kattavuus 2) Palvelut 3) Osaaminen 4) Ennakoitavuus 5) Ajoitus
6) Tehokkuus
Julkisen ja yksityisen sektorin raja- ja yhdyspinnalla tapahtuu arvonmuodostusta.
Arvoa syntyy muun muassa teknisten viranomaispalveluiden tuottamista tie-doista, niiden soveltamisesta ja tietojen tutkimuskäytöstä. Arvoa syntyy myös vi-ranomaistoiminnan oikealla sijoittamisella osaksi yhteiskunnan muita toimijoita kuten avoimia ja toimivia markkinoita.
Teknisten viranomaispalveluiden arvoketjuja voivat olla:
1) Maankäytönsuunnittelu 2) Lupaprosessit
3) Ennakkovalvonta
4) Riskiperusteinen valvonta 5) Elinkaariajattelu
6) Elinvoiman tukevat tekniset palvelut 7) Huoltovarmuus
8) Arvonnousu
Julkisen tekniikan ympäristössä on luonnollisia monopoleja esimerkiksi verkos-toissa, maankäytössä, logistiikassa, lupamenettelyssä tai pätevyyksien toteami-sessa. Vuosien saatossa monopoleja on avattu markkinaehtoiselle kilpailulle esi-merkiksi ict-palveluissa. Monien julkisten monopolien taustalla ja perusteina ovat rakenteiden kalleus, huoltovarmuus ja turvallisuuspolitiikka.
Kun viranomaispalvelut tuottavat koko ajan karttuvaa tietoa yhteiskunnan eri asi-oista, niin prosessien digisoimisella voidaan saavuttaa reaaliaikainen toiminnan ohjaus- ja koulutusjärjestelmä.
Teknisten viranomaispalveluiden arvonmääritystä voidaan arvioida 1) Tavoitettavuusarvoina
2) Palveluarvoina 3) Osaamisarvoina 4) Joustavuusarvoina 5) Ennakoitavuusarvoina 6) Ajoitusarvoina
7) Tehokkuusarvoina
Arvoketjujen ja -verkostojen virtaukset tulee arvioida ja tarkistaa, että mahdolliset pullonkaulat tai heikot virtaukset voidaan poistaa. Eri selvitysten yhteydessä
vi-ranomaispalveluiden osalta arvonmenetyksinä koetaan ajan tuhlaantuminen, tur-hiksi katsottavien selvitysten teettäminen, liialliset esteettiset vaatimukset, maan-käytön suunnittelun tehottomuus, ylimitoitettujen vaatimusten asettaminen tai liian laajojen kuulemisten tai valitusoikeuksien salliminen (vrt. Malvalehto, Sipo-nen, Herrala & Haapasalo 2011; Ympäristöministeriö 2015). Valvonnan omien ko-kemusten pohjalta katsottuna ongelmia aiheuttavat toiminnalliset seikat, eivät niinkään taloudelliset seikat.
Monet asiat yhdenmukaistuvat, kun eri sektoreiden väliset rajat madaltuvat. Yh-denmukaistuminen ja asioiden ymmärtäminen edellyttää yhteisten käsitteiden ja määritelmien luomista. Toimintojen tarkastelua onkin tehtävä arvojen, roolien ja tehtäväkokonaisuuksien näkökulmista ilman hallinnon tai tieteenrajojen säänte-lyä ja ammattien keinotekoisia suojauksia. Uudistuminen on innovaatioiden hal-lintaa, jolloin julkisen ja yksityisen sektorin yhdys- ja rajapinta pitää nähdä koko-naisuutena, mutta myös erilaisten asioiden ja tekijöiden keskinäisvaikutusten kautta. Kuviossa 36 kuvataan yhdyspintaa, jolla innovaatiot voivat syntyä raken-teiden, organisaatioiden tai muiden sääntelyä aiheuttavien esteiden haittaamatta.
Kuvio 36. Innovatiivinen organisaatio luovan kaaoksen ja byrokraattisen