Arvoa ja tietoa syntyy teknisten viranomaispalvelujen jokaisessa vaiheessa erik-seen, mutta myös prosessin kumulatiivisena kokonaisvaikutuksena. Arvon gene-roituminen kytkeytyy valvonnan ja yritysten kohtaamisiin, jolloin tarinoillakin on merkitystä ja tarinat ohjaavat ihmisten maailmaa. Mielikuvat ja ihanteet muodos-tuvat kohtaamisissa ja ne siirtyvät sukupolvelta toiselle pitäen kulttuuria elävänä.
Monimuotoiset ja -ulotteiset kohtaamiset voivat tapahtua fyysisesti tai virtuaali-sesti sitoutumatta aikaan ja paikkaan. Elämästä on tullut enemmän monipaik-kaista, jolloin kohtaamiset on sovitettava ajan hengen mukaisesti, priorisoiden ja toteuttaen tilanteen edellyttämällä tavalla.
Tiedon kulkeminen sähköisissä järjestelmissä merkitsee tiedon luotettavuuden kannalta uudenlaista ajattelua fyysisten järjestelmien sijaan. On taattava tiedon käsittelyn, yhdistämisen ja oikeellisuuden ohella tavoitettavuus, täsmällisyys, joh-donmukaisuus, oikea-aikaisuus ja ymmärrettävyys. Virtuaalisuus edellyttää tie-dolta ja sen hyödyntämiseltä moniulotteisessa avaruudessa erilaista suojaamista ja rajaamista, jotta kansalaisia ja muita toimijoita suojataan luvattoman käytön mahdollisilta haitoilta. Digitaalinen tieto pitää myös suojata, vaikka sen käyttä-mien tai päivittyminen on avointa, jatkuvaa ja monien tahojen toimintaa.
Tälle aikakaudelle on tyypillistä sukupolvien suurempi kerroksellisuus kuin aikai-semmin, sillä elinaika on pidentynyt ja elinajanodote on kasvanut (Tilastokeskus 2018a). Esimerkiksi työelämässä on mukana useampien sukupolvien toimijoita, arvoja, uskomuksia, perinteitä ja ajankuvia, joiden pohjalta yhteinen tulevaisuus-kuva rakennetaan. Tietointensiivinen teknologia mahdollistaa osaltaan kulttuu-rien yhteensovittamista ja toimintatapojen uudistamista, mutta se edellyttää myös yhteisymmärryksen löytämistä sekä aikaan ja paikkoihin sitomattomuuden vaiku-tuksien ymmärtämistä. Monivalintaisuus ja vaihtoehtoisuus koetaan tärkeäksi, jolloin kaikkia rakenteita ja kytköksiä joudutaan arviomaan uudelta pohjalta. Jou-dumme pohtimaan haluammeko lisätä riippumattomuutta fyysisiin kohtaamisiin vai hoitaa arkisia rutiineja automatisoidusti teknologiaa hyödyntäen tai jotain siltä väliltä?
Teknologiat antavat uusia mahdollisuuksia toiminnoille, tuovat joustoja ja elävöit-tävät rutiinitehtäviä, mutta ihmisille jäävät ajattelua ja empatiaa vaativat tehelävöit-tävät (Saarikivi 2018). Vastaavasti reaaliaikainen viestintäteknologia nostaa esille asiat sekä ilmiöt yllättäen ja pyytämättä, vaikka tulevaisuutta ennakoidaan koko ajan.
Arvaamattomat tilanteet, sosiaalisen median kohut tai muut äkkinäiset ja yllättä-vät asiat voivat muuttaa käyttäytymistä ja valintoja uudella sekä arvaamattomalla tavalla. Voimme kohdata elämässämme muutoksia nopeammin, jolloin niiden vai-kutuksia ja merkityksiä on pystyttävä arvioimaan tasapainoisesti ja ennakoivasti jatkuvista tietovirroista. Tämä tarkoittaa monikanavaista tiedon analysointia ja heikkojenkin signaalien tunnistamista.
Verkostoituminen, sirpaleisuus ja tietointensiivisyys ohjaavat koko maailman ke-hittymistä ja tiivistymistä pienemmäksi maailman laajuiseksi yhteisöksi, jossa yk-silöt ja ryhmät voivat toteuttaa tarpeitaan, ihanteitaan ja mieltymyksiään uusilla tavoilla. Maailman laajuisen vuorovaikutuksen myötä tieto, sen ilmeneminen,
merkitysten siirtyminen, etsiminen, yhdistely ja hyödyntäminen vaikuttavat kaik-kien yksilöiden ja ryhmien toimintaan. Organisaatiot joutuvat arvioimaan ja uu-distamaan suhdettaan tietoon, tietojärjestelmiin, menettelytapoihin ja päätök-sentekojärjestelmiin. Näillä kaikilla tekijöillä on suoria tai heijastusvaikutuksia tiedonkäsittelyyn ja arvonmuodostukseen. Moniulotteinen maailma tarvitsee asia-yhteyksiin liittyvää tarkastelua, koska muut näkökulmat toimivat todisteina tässä ympäristössä sekä tekevät heijastukset näkyviksi (Raiski 2013, 206).
Moniulotteinen ja -paikkainen yhteiskunta edellyttää poikkitieteellistä tarkastelua ja asioiden yhdistelyn lähestymistapaa siten, että sirpaleiset näkökulmat voivat tuottaa laadullista, laajempaa ja mahdollisimman täsmällistä tietoa asioista, nii-den prosesseista ja ilmiöistä eri asiayhteyksissä. Monet käsitteet tarvitsevat päivit-tämistä ja uudelleenmäärittelyä ymmärtääksemme eri aikakausien muutoksia ja niiden taustalla olevia arvoja, merkityksiä tai arvostuksia. Samat asiat eivät ole yhtä arvokkaita eri aikakausilla tai erilaisissa markkinatilanteissa. Tästä syystä on nähtävä arvonmuodostumisen perusteisiin ja arvopohjaisten tai niitä ilmentävien muutosten uusiin suuntauksiin. Taloudellisesti tarkasteltuna hinta on markkinoi-den arvio arvosta, koska hinnalla mitataan tuotteimarkkinoi-den ja palveluimarkkinoi-den kysyntää ja tarjontaa, jolla ne käyvät kaupaksi. Markkinat asettavat hinnat kohdalleen kysyn-nän ja tarjonnan mukaisesti kyseisellä hetkellä, jolloin hinta ei välttämättä kuvasta muiden arvojen vaikutuksia, merkityksiä tai ennakoi tulevaa arvoa.
Talouskriisien yhteydessä on käynnistynyt keskusteluja ja on herännyt kansalais-ten vaatimuksia tasapainoisesta arvonmuodostuksesta. Markkinoiden muutokset eivät saisi sekoittaa ihmisten arkea, tarpeiden tyydytystä tai tulevaisuuden uskoa.
Skandaalien yhteydessä on vaadittu, että elinkeinoelämän toimijoiden taloutta, si-doksia ja kansainvälisiä toimintoja avataan läpinäkyvämmiksi. Veroparatiiseja kohtaan on kovia paineita, koska ne eivät kehitä vastuullista ja moniarvoista tai tasapainoista maailmankuvaa. Ihmisoikeudet sekä monet eettiset ja moraaliset ky-symykset sivuutetaan, kun tavoitellaan vain taloudellisia hyötyjä tai etuja.
Yritysten olisi keskityttävä pitkän aikavälin tuottoihin, koska lyhytaikaiset tuotto-jen ulosmittaamiset eivät ole hyväksi edes yrityksille itselleen. USA:ssa on pitkän aikavälin terveiden tuottojen tasoksi inflaatiokorjattuna arvioitu olevan 6,5 %:a (Koller 2010, 327).
Tietojohtamista pitäisikin kehittää työkaluksi vastuullisen liiketoiminnan ja viran-omaisvalvonnan tarpeisiin. Tietojohtaminen edellyttää tiedosta ja tiedon sisältä-mästä arvosta saatujen tekijöiden lajittelua ja reititystä, jotta tiedolla voidaan täs-mäohjatusti johtaa eri prosesseja, verkostoja tai toiminnallisia kokonaisuuksia.
Luhmannin (Jalava & Kangas 2013, 52-53) ajattelu tarkoittaa sitä, että eri
osasys-teemien välinen kommunikaatio edellyttää niiden keskinäistä käsitteiden ymmär-tämistä ja tarpeiden tunnistamista muun muassa taloudessa, politiikassa tai juri-diikassa.
Sydänmaanlakka (2009, 42-44) on kuvannut tiedon arvoketjua, joka lopulta joh-tamisen avulla tiivistyy verkostoihin inhimilliseksi viisaudeksi. Tämä viisaus pitää sisällään voimakkaat kytkennät arvoihin. Arvoviisauden johtaminen on yksilöiden sekä ryhmien toimintatapojen ja -kulttuureiden tasapainottamista sekä yhteenso-vittamista tunteiden, aistien ja mieltymysten kanssa. Jatkuvuus, pitkäaikaiset tu-lokset ja kestävä toiminta pohjautuvat arvoviisauteen, jolloin sosiaalisuus, ekolo-gisuus ja kulttuuritekijät ovat tasapainossa taloudellisten intressien, hyötyjen ja talouteen liittyvien valintojen kanssa. Kuviossa 3 näkyy arvoviisaan toiminnan ke-hityskaari johtamisen ja inhimillisen pääoman keskinäisenä ja toisiinsa kytkeyty-vänä prosessina.
Kuvio 3. Arvoviisauden rakenne (muokattu Sydänmaanlakka 2009, 43)