Arviot jälkikäyttömuotojen paremmuudesta

Haastateltavilta kysyttiin myös mielipiteitä suopohjien jälkikäytön paremmuu­

desta. Kyselyssä jälkikäyttömuodot oli jaettu kahdeksaan eri luokkaan. Vastaa­

jat arvioivat jälkikäyttömuodon h_yvyyden asteikolla 1-10 postitiedustelussa ja 4-10 puhelinhaastattelussa. Tämän jälkeen koko aineiston vastaukset muunnet­

tiin siten, että tulos kuvaa koko aineistosta ns. kouluarvosanaa asteikolla 4-10.

Kaikkien vastaajien antamasta aineistosta (kuva 44) selvästi arvostetuim­

maksi jälkikäyttömuodoksi nousi metsittäminen. Metsittämisen "h_yvyys" ar­

vostettiin keskiarvolla 8,8 keskihajonnan (SD) ollessa 1,8. Kaikki vastaajat eivät olleet arvioineet jokaista jälkikäyttömuotoa numeroasteikolla, sen vuoksi luo­

kittelutasojen "n" eli havaintojen lukumäärä vaihtelee.

Turvetyönjohdon mielipiteissä metsitys kohosi vielä arvostetummaksi käyttömuodoksi kuin koko aineistossa. Sen h_yväksyttävyys arvosteluasteikolla oli 9,45 (SD=l,3) ja käyttömuoto kohosi muiden käyttömuotojen yläpuolelle selvästi. Seuraavaksi arvostetuimman käyttömuodon eli peltokäytön h_yväksyt­

tävyys oli työnjohdon mielestä keskimäärin 6,71 (SD=l,7). Joutomaavaihtoehto oli työnjohdon mielestä huonoin tapa käyttää suopohjaa uudelleen

Eri jälkikäyttömuotojen arvostuksen tai paremmuuden välistä eroa testat­

tiin tilastollisesti keskeisimpien jälkikäyttömuotojen osalta pareittain Wilcoxin

testillä. Vertailupareiksi valitsin metsittämisen, lintujärven, peltoviljel_yn, eri­

koisviljel_yn ja soistamisen, koska ne olivat suosituimpia kaikissa vastaajaryh­

missä, vaikkakin eri järjestyksessä.

Seuraavassa kuvissa on esitetty ^kaikki parit, joiden välisiä eroja tutkittiin.

Vertailuparit vastaavat esimerkiksi kysymykseen: "Onko metsittäminen tilas­

tollisesti merkittävästi paremmaksi koettu jälkikäyttömuoto kuin lintujärvi, vai onko ero ainoastaan satunnaisvaihtelusta johtuvaa". Jos testissä saatu p-arvo on pienempi kuin 0,05, kahden jälkikäyttömuodon välinen ero on tilastollisesti merkitsevä. Jos p-arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin 0,05, kahden jälkikäyt­

tömuodon arvostuksen välillä ei ole eroa.

Koko aineiston osalta voidaan todeta, että metsitys oli kaikissa vertailupa­

reissa tilastollisestikin merkittävästi paremmaksi arvostettu kuin muut jälki­

käyttömuodot. Lintujärvi koettiin taas tilastollisestikin merkitsevämmäksi kuin erikoisviljely tai soistaminen. Ainoastaan lintujärven ja peltoviljel_yn osalta merkitsevää ero arvostuksissa ei ollut.

Metsittämisen arvosana n=888 Lintujärven arvosana n=813 Peltoviljelyn arvosana n=800 Erikoisviljelyn arvosana n=796 Soistamisen arvosana n=801 Yrttien ja lääkekasvien arvosana n=769 Kalankasvatuksen arvosana n=773 Peltoviljely -soistaminen Erikoisviljely- soistaminen

KUVA 44 Jälkikäyttömuotojen hyväksyttävyys koko mielipideaineiston perusteella.

10

Työnjohto piti metsitystä tilastollisesti merkitsevällä tavalla muita käyttömuo­

toja parempana. Muiden käyttömuotojen välillä ei ollut merkitseviä eroja (kuva

45).

Työnjohdolta kysyttiin tiedustelussa mielipiteitä myös jälkikäyttöalueiden hyödyntämisestä jatkossa. Ehdotuksia tuli porotalouden kokoamisalueista, biomassan kasvatuksesta, tuotantovaiheessa olevan alueen vesienkäsittelystä, erikoiskasvien tuotannosta marjat, visakoivu, energiakasvit erikseen mainittui­

na. Lisäksi ehdotettiin jätteenkäsittel_yn tarvitsemaa varastopaikkaa, maa­

aineksen ottoa jne. Työnjohto oli jo suunnitellut tai sopinut monille vapautu­

ville alueille metsitystä, tai lintujärveä sekä lentokenttää, porotalouskäyttöä tai kalankasvatusta. Yrttien ja lääkekasvien arvosana n=44 Kalankasvatuksen arvosana n=44

KUVA 45 Jälkikäyttömuotojen arvosanat, vastaajina työmaat

8 9

Maanomistajien mielestä arvostetuin jälkikäyttömuoto on metsittäminen, (kes­

kiarvo 8,9). Lintujärvi kohosi seuraavaksi arvostetuimmaksi (keskiarvo 6,8).

Parhaimmiksi arvostetut käyttömuodot poikkesivat selvästi työnjohdon

arvi-oinneista. Heikoimmaksi tässäkin ryhmässä arvioitiin joutomaakäyttö (kuva 45).

Maanomistajat pitivät metsittämistä parempana kuin muita vaihtoehtoja.

Lintujärvi taas oli parempi käyttömuoto kuin viljelymuodot tai soistaminen.

Perinteisen peltoviljel_yn arvostus oli testin perusteella parempi kuin soistami­

sella.

Tähän mennessä poistuneesta ja maanomistajille luovutetusta suopinta­

alasta valtaosa on metsitettynä ja pienempiä alueita heidän kertoman mukaan peltona (heinä, kaura, laidunmaa) tai erikoisviljelyssä (sipuli, pellava ja muut öljykasvit). Jonkin verran maanomistajat ihmettelivät sitä, miksi vuokrattua aluetta ei palauteta heti tuotantotyön päätyttyä, vaan sitä halutaan pitää käyt­

tämättömänä koko vuokra-ajan turvetuottajan tarpeita varten.

Metsittämisen arvosana n=752 Lintujärven arvosana n=677 Peltoviljelyn arvosana n=666 Erikoisviljelyn arvosana n=661

Yrttien ja läälcekasvien arvosana n=657 Soistamisen arvosana n=666 Kalankasvatulcsen arvosana n=661

Joutomaan arvosana n"'665 SD=l.4

4 ⁵

KUVA 46 Jälkikäyttömuotojen arvosanat, vastaajina maanomistajat.

SD=l.8

9 10

Valtaosa maanomistajista uskoi metsittävänsä normaalilla tavalla omat alueen­

sa. Puulajeista mainittiin koivu ja joissakin tapauksissa myös erikoispuut, kuten visakoivu, jalopuut, haapa, leppä, pihlaja, lehtikuusi, tervaleppä, tammi tai energiapaju. Jonkin verran maanomistajat miettivät vesitason merkitystä ja sen metsälle aiheuttamia vettymisongelmia. Jotkut epäilivät metsänkasvatuksenkin onnistumista, koska turve on heidän mielestä otettu liian tarkkaan pois alueelta.

Metsitystä perusteltiin halvoilla perustamiskustannuksilla. Koivun ja männyn hajakylvön onnistumiseen uskottiin ja ainoastaan siihen liittyvää

"täsmälannoitusta" pidettiin tarpeellisena. Lisäksi jo tehtyjen ojien hyödyntä­

mistä metsätaloudessa pidettiin järkevänä. Joissakin vastauksissa toivottiin tur­

veyrittäjän jatkavan alueen vuokrausta mm. energiapuukäyttöön.

Jotkut maanomistajat suunnittelivat normaalia peltoviljelyä tai laidun­

maakäyttöä, mutta maatalouden rakennemuutosta ja tukiasioiden kehittymistä pidettiin huolestuttavana. Yllättävää oli, että suopohjan puhtautta tai luomu­

viljelyyn soveltuvuutta ei juurikaan mainittu. Asia ei ilmeisestikään ole maan­

omistajien tiedossa. Hyväksi jälkikäyttömuodoksi mainittiin erikoisviljely, ku­

ten kaali, pellava, kuitu- ja lääkekasvit, öljykasvit, "peltosellu" tai energiakasvit, yrtit, valkosipuli, marjat ja vihannekset, siemenviljely, marjojen ja erikoispen­

saiden kasvatus, ruusutarha, kasvihuonekäyttö tai puiden taimituotanto.

Yllättävän monissa maanomistajien vastauksissa suunniteltiin järveä tai lintujärveä sekä niihin liittyvää virkistyskäyttöä, riista- tai mökkimatkailua sekä kalankasvatusta. Joissakin vastauksissa suunniteltiin turpeen alla olevan maa­

aineksen, hiekan tai saven, hyötykäyttöä. Lisäksi mainittiin, että pohjamaalaji olisi aina ensin tutkittava ja vasta sitten he tietäisivät suunnitella tulevaa käyt­

töä.

Lisäksi suunniteltiin suopohjan myyntiä ja uudelleen soistamista tai alu­

een luonnontilaan palauttamisesta. Myös tekojärven rannat, mökkitontit, uima­

paikat, metsästysmatkailukohteet, riistapellot, hirvien tai porojen laidunnus­

alueet, kala-altaat, ylipitkien matkojen (yli 600 m) ampumaradat, ravihevosten harjoittelu- ja kilpailupaikat, purjelentokentät, talviurheilukentät ja moottoriur­

heilualueet mainittiin. Aluetta voitaisiin käyttää tulvahuippujen tasaukseen, puutavaran varastopaikkana ja koneiden huoltopisteenä. Hyvänä seikkana pi­

dettiin alueen tasaisuutta, jo olemassa olevaa tieverkostoa sekä valmiita ja toi­

mivia huoltorakennuksia.

Sidosryhmien, eli luonnonsuojelupiirien, ympäristökeskusten, vesioikeuk­

sien ja maaseutukeskusten antaman jälkikäyttömuodon arvioinnin perusteella parhaimmaksi käyttömuodoksi nousi soistaminen, keskiarvon ollessa 8,1 (kuva 47). Metsittäminen oli seuraavaksi arvostetuin, keskiarvo 7,5 ja heikoimmaksi arvostettiin joutomaakäyttö.

Sidosryhmien arvostus poikkesi muista ryhmistä. Vaikka soistaminen ar­

vioitiin parhaimmaksi jälkikäyttömuodoksi, ero ei kuitenkaan ollut tilastollises­

ti merkitsevä metsittämisen kanssa verrattuna. Soistaminen nähtiin kuitenkin merkittävästi arvostetummaksi kuin lintujärvi (p= 0,004*) tai viljelymuodot (p<

0,001 *, p=0,003*). Tämä johtunee sidosryhmien ilmastoasioiden muita vastaaja­

ryhmiä paremmasta tiedostamisesta ja siihen liittyvästä turpeen

uusiutuvuus-keskustelusta. Huomionarvoinen oli myös tulos, jonka mukaan sidosryhmät arvostavat merkitsevästi enemmän erikoisviljelyä kuin peltoviljelyä (p=0,006*).

Sidosryhmien ja turvetyönjohdon mielipiteiden välillä oli nähtävissä in­

tressiristiriita. Sidosryhmät arvostavat vesittämistä vaativia jälkikäyttömuotoja ja turvetyönjohto arvosti eniten niitä käyttömuotoja, jotka vaativat kuivatuksen toimivuutta tuotantovaiheen jälkeenkin.

Soistamisen arvosana n=6 Metsittämisen arvosana nc6 Lintujärven arvosana n=7 Erikoisviljelyn arvosana n=6 Yrttien ja lääkekasvien arvosana

n-Peltoviljelyn arvosana n=

Kalankasvatuksen arvosana

n-Joutomaan arvosana n=7 SD=t.4

4 s

KUVA 47 Jälkikäyttörnuotojen arvosanat, vastaajina sidosryhmät.

9 10

TAULUKKO 47 Suopohjien jälkikäyttömuotojen arvostussija.

Käyttömuoto Työnjohto Maanomistajat

Metsittäminen 1. 1.

In document Turvevarojen teollinen käyttö ja suopohjien hyödyntäminen Suomessa (sivua 176-182)