Eri voimalaitosvalmistajilla on erilaisia automaattisia menetelmiä jään muodostamisen tun-nistamiseen ja –ehkäisyyn. Lapojen jäätymisen tuntun-nistamiseen on olemassa esimerkiksi seu-raavia vaihtoehtoja:
Epätasapaino ja vibraatio
Mikäli roottorin lavat jäätyvät, tapahtuu se yleensä epätasaisesti. Tästä syntyvät lapojen pai-noerot johtavat roottorin kiertoliikkeen kautta voimansiirron epätasapainoon. Tästä aiheutuu vibraatiota, joka tunnistetaan voimalaan asennettavilla sensoreilla.
Käyttöparametrien vertaaminen
Tuulivoimalan käyttöparametreja tallennetaan systemaattisesti sen ollessa käytössä. Tämän avulla tuulivoimalan tehoja verrataan jatkuvasti aikaisempiin samassa tuulennopeudessa to-teutuneisiin arvoihin. Lapojen jäätyessä niiden aerodynaaminen profiili muuttuu ja voimalan teho laskee. Tämä havaitaan poikkeamana odotetusta arvosta. Tämä tunnistusvaihtoehto toimii vaikka lavat olisivat jäätyneet tasaisesti eli symmetrisesti.
Tuulisensoreiden erilaisten mittausarvojen vertaaminen
Tuulivoimaloihin asennetaan sekä kuppianemometri että ultraäänianemometri. Molemmat ovat lämmitettäviä, mutta kuppianemometrissa on osia, joihin ankarissa olosuhteissa saattaa kertyä jäätä johtaen mitatun tuulennopeuden pienenemiseen. Molempien anemometrien mit-taustuloksia verrataan toisiinsa.
Automaattiset hälytysjärjestelmät tunnistavat jään muodostumista ja jokaisesta virheilmoi-tuksesta menee tieto etävalvontaan ja tuulivoimala voidaan pysäyttää.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sekä tuulivoimalan lavoista irtoavasta jäästä että irtoavis-ta osisirtoavis-ta aiheutuvat riskit ovat hyvin epätodennäköisiä. Tuulivoimaloisirtoavis-ta aiheutuneisirtoavis-ta onnet-tomuuksista on olemassa vähän tietoja, johtuen vahinkojen hyvin pienestä määrästä suh-teessa voimaloiden lukumäärään. Muun muassa Ruotsin ympäristöoikeuden päätöksen (M 3735-09) mukaan riskit tuulivoimaloista irtoavista osista tai jäiden irtoamisesta ovat ”häviä-vän pienet”. Ympäristöoikeus perustelee sitä muun muassa sillä, että myös Suomea koske-van EU:n konedirektiivin 5 artiklan mukaan koneiden valmistajien on täytettävä direktiivin mukaiset turvallisuus- ja terveysvaatimukset. Lisäksi mahdollisista riskeistä on ilmoitettava käyttäjälle, mikäli sellaisia on.
Voimajohtojen toiminnan aikaiset onnettomuusriskit 22.4.3
Voimajohdon kunnossapitäminen sähköturvallisuusmääräysten mukaisena edellyttää johto-rakenteen ja johtoalueen säännöllisiä tarkastuksia ja kunnossapitotöitä. Puiden kaatuminen voimajohdon päälle voi aiheuttaa sähköiskun vaaran, puu voi kaatuessaan katkaista johti-men ja kaataa voimajohtopylvään. Tämän vuoksi puiden kasvua rajoitetaan; johtoaukea pi-detään avoimena raivaamalla ja voimajohtojen reunavyöhykkeet käsitellään 10–25 vuoden välein.
22.5 Voimaloiden turvallisuusvaikutukset teille
Tuulivoimapuiston kaikki voimalat ovat maanteistä kauempana kuin mitä Liikenneviraston ohjeessa 2854/060/2011 ”Tuulivoimalan etäisyys maanteistä ja rautateistä sekä vesiväyliä koskeva ohjeistus” on esitetty tuulivoimaloiden vähimmäisetäisyydeksi maanteistä. Lisäksi tuulivoimapuisto sijoittuu siten, ettei se muodosta erityisen haittaavaa elementtiä tienkäyttä-jien näkemissä.
Arvioinnin yhteydessä ei tehty erillistä todennäköisyystarkastelua jään sinkoutumisesta, jo-ten jään sinkoutumisen riskiä liikenneturvallisuudelle ei voida arvioida tarkasti. Jään muodos-tumista on käsitelty edellä kappaleessa 22.4.
22.6 Tulipaloriski
Tuulivoimalassa voi syttyä tulipalo joko mekaanisen toimintahäiriön johdosta tai ulkoisen syyn, esimerkiksi salamaniskun tai metsäpalon, johdosta. Nykyaikaisten tuulivoimaloiden paloturvallisuusstandardit ovat niin korkeat, että tulipaloriski on häviävän pieni. Tuulivoima-lassa on palonilmaisulaitteet, jotka sammuttavat tuulivoimalan automaattisesti havaitessaan
tavissa automaattinen sammutuslaitteisto, joka sammuttaa konehuoneessa havaitut pa-lonalut.
Ylhäällä tuulivoimalan konehuoneessa tai lavoissa syttynyttä tulipaloa voi olla hankalaa sammuttaa ulkoisesti. Riittävän korkealle nostavaa nosturia ei välttämättä ole saatavissa pikaisesti palopaikalle. Pelastusviranomaisten tehtäväksi jää näissä tapauksissa lähialueen evakuoiminen ja vaara-alueen eristäminen lisäonnettomuuksien ehkäisemiseksi. Tuulivoima-lat sijoitetaan jo lähtökohtaisesti riittävän suojaetäisyyden päähän esimerkiksi yleisistä teis-tä, jolloin palavakaan tuulivoimala ei aiheuta vaaraa sivullisille.
22.7 Kemikaalivuodoista aiheutuvat ympäristöriskit
Jokaisen voimalan konehuoneessa käytetään jonkin verran öljyä voiteluaineena muun muas-sa vaihteiston kitkan vähentämiseen. Konehuoneen öljymäärä vaihtelee turbiinityypistä riip-puen välillä 300–1 500 litraa. Sen lisäksi konehuoneessa on käytössä jäähdytysnestettä noin 100-600 litraa.
Kemikaalien määrää ja mahdollisia vuotoja seurataan reaaliajassa automaatiojärjestelmän kautta. Tieto pinnantasosta välitetään reaaliaikaisena valvomoon. Näin varmistetaan, että mahdolliset vuototapaukset huomataan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tuulivoima-lan konehuone on osastoitu, minkä vuoksi mahdolliset nestevuodot eivät pääse koko kone-huoneen alueelle. Samalla on rakennettu valuma-altaat kemikaaleille. Näin ollen kemikaaleja ei pääse valumaan konehuoneesta alas, vaan huoltohenkilökunta voi kerätä ne hallitusti.
Huoltohenkilökunnan koulutuksella ja oikeilla varusteilla varmistetaan, että kyseisten ainei-den käsittelyyn on asianmukaiset resurssit. Voimaloihin liittyvää kemikaalien päästöriskiä voidaan hallita säännöllisellä huoltotoiminnalla ja varautumissuunnitelmalla. Yhteenvetona voidaan todeta, että lukuisien turvarakenteiden ja asianmukaisten työkäytäntöjen ansiosta riski öljyn ja jäädytysnesteen vuotamisesta ympäristöön on erittäin vähäinen.
Tuulivoimaloiden huollon yhteydessä käsitellään koneöljyä ja muita kemikaaleja, mutta vaa-rallisten aineiden kulkeutumisriski ympäristöön huollon yhteydessä arvioidaan merkitykset-tömäksi ja paikalliseksi.
Tuulivoimapuiston rakentamisen ja purkamisen aikana kuljetuskalustosta ja työkoneista voi onnettomuustilanteessa aiheutua maaperän ja edelleen pinta- ja pohjaveden pilaantumista öljy- tai polttoainevuodon seurauksena. Suurin riski liittyy kaivinkoneiden polttoainekuljetuk-siin. Yksi ajoneuvo voi kuljettaa 600 litraa polttoainetta. Kuljetuksessa ja rakennustöissä käytetään kuitenkin asianmukaista ja huollettua kalustoa, eikä huoltotöitä tai polttoaineenja-kelua tehdä tuulivoimapuiston tai rakennus- ja huoltoteiden alueella. Tuulivoimapuisto ei si-jaitse luokitelluilla pohjavesialueilla eivätkä rakennus- tai huoltotiet kulje pohjavesialueella tai vesistöjen välittömässä läheisyydessä.
22.8 Voimajohdon turvallisuusriskit
Voimajohtoihin liittyvät turvallisuus- ja ympäristöriskit liittyvät niiden aiheuttamaan sähkö- ja magneettikenttään sekä esimerkiksi puiden kaatumisesta aiheutuvaan rakenteiden rikkou-tumiseen. Voimajohdon katkennut tai muuten lähellä maata riippuva virtajohdin on korkean jännitteen takia hengenvaarallinen. Onnettomuuksien riskien välttämiseksi voimajohtojen läheisyydessä on moni toiminta kielletty, kuten esimerkiksi avotulen teko, tankkaaminen, kalastamien ja leijan lennätys. Yleisesti todetaan, että johtojen viat ovat säännöllisten tar-kastusten ja kunnossapidon ansiosta harvinaiset, näin ollen niihin liittyvät turvallisuusriskit voidaan luonnollisesti pitää myös vähäisinä (Fingrid Oyj 2012).
Voimajohdot aiheuttavat niiden välittömään läheisyyteen sähkö- ja magneettikenttiä. Vain 400 kV johdon synnyttämä sähkökenttä voi aiheuttaa annettujen raja-arvojen ylityksiä ja rajoittaa pysyvämpää oleskelua alueella. Muilla voimajohtotyypeillä (20 kV tai 110 kV) sähkökenttä ei ole altistumisen kannalta merkittävä ja arvot jäävät huomattavasti alle suositusrajojen.
Muodostuva magneettikenttä rajoittuu myös voimajohtojen välittömään läheisyyteen. Väes-tölle asetetut raja-arvot eivät ylity edes 400 kV johtojen alapuolella, jossa kentän voimak-kuus on suurimmillaan vain neljäsosa raja-arvosta. Altistustaso laskee sadasosaan noin 20–
40 metrin etäisyydellä johdoista.
Maakaapeleiden sähkökenttää ei muodostu kaapelin ulkopuolelle. Magneettikenttä ulottuu maanpinnalla muutaman metrin etäisyydelle kaapelista (Tampereen teknillinen yliopisto 2011, STUK 2011).
22.9 Yhteenveto vaikutuksista
Taulukko 22-1. Vaikutuksen merkittävyys muodostuu vaikutuskohteen herkkyydestä ja muutoksen suuruudesta
Erittäin suuri muutos - Suuri muutos - Kohtalainen muutos - Pieni muutos - Ei muutosta Pieni muutos + Kohtalainen muutos + Suuri muutos + Erittäin suuri muutos +
Vähäinen herkkyys
Kohtalainen herkkyys
VE1 VE2 VE3
Suuri herkkyys
Erittäin suuri herkkyys
22.10 Haitallisten vaikutusten vähentäminen
Tuulivoimapuistot rakennetaan siten, etteivät ne pääsisi aiheuttamaan turvallisuusvaaraa.
Turvaetäisyydet on huomioitu jo useissa tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavissa suojaetäi-syyksissä (mm. etäisyydet tiestöön, rautateihin, korkeusrajoitukset jne.). Tuulivoimaloiden suunnittelussa ja rakentamisessa tulee huomioida Finanssialan keskusliiton suojeluohje ”Tuu-livoimalan vahingontorjunta 2013”.
Rakentamisen aikana tuulivoimaloiden pystytystöissä ja muissa rakennustöissä noudatetaan rakentamis- ja työsuojelumääräyksiä, millä ehkäistään onnettomuuksia.
Tuulivoimaloilla työskentelevälle henkilökunnalle järjestetään teknisen koulutuksen lisäksi myös turvallisuuskoulutusta. Koulutettu huoltohenkilökunta huoltaa tuulivoimalat säännölli-sesti. Tuulivoimaloiden automaattinen ohjausjärjestelmä on varustettu turvatoiminnoilla, jot-ka pysäyttävät voimalan häiriötilanteissa.
Voimalat voidaan varustaa jään muodostumista tunnistavilla järjestelmillä. Automaattinen hälytysjärjestelmä lähettää vikailmoituksen etävalvontaan ja voimala voidaan pysäyttää.
Voimaloiden lähiympäristö varustetaan kylteillä, jotka varoittavat mahdollisesti putoavasta jäästä.
22.11 Arvioinnin epävarmuustekijät
Toteutettavaa tuulivoimalamallia ei ole vielä valittu, eri voimalatyypeillä on erilaisia teknisiä ominaisuuksia. Rakentamismenetelmät voivat poiketa aiemmasta tuulivoimarakentamisesta.
Rakentajien turvallisuuskulttuuri voi vaikuttaa onnettomuusherkkyyteen.