Apumuuttujat – ympäristöpolitiikka

Suurin osa ihmiskunnan vaikutuksista luonnonympäristöön on seurausta ihmisten harjoittamista elinkeinoista. Maatalouden, raskaan perusteollisuuden, IT-alan ja palvelualojen ympäristövaikutukset ovat kuitenkin kovin erilaisia. Siksi tulevaisuuden kannalta on erittäin tärkeätä, millaisiin elinkeinoihin maailmantalous jatkossa poh-jautuu ja miten ympäristön kuormittavuus eri elinkeinoalojen sisällä muuttuu. Useat asiantuntijat pitävät talouden ”ekotehokkuutta” yhtenä tulevien vuosien olennaisimpia kilpailukykytekijöitä. Kehityksellä voi olla positiivisia vaikutuksia elinkeinojen ympäris-tökuormittavuuteen ja vaikkapa puuraaka-aineen käytön hyväksyttävyyteen.

Ympäristötekniikka

Vartia ja Ylä-Anttila (2005) katsovat, että ympäristöongelmat edellyttävät jatkossa sellaisia teknisiä ratkaisuja, jotka seuraavan 25 vuoden aikana tulevat muodostamaan osan uudesta talouskasvusta. Todennäköistä onkin, että monia teknisiä ratkaisuja sovelletaan vasta sitten, kun niiden käyttö tulee kustannuksiltaan halvemmaksi kuin ympäristöä enemmän kuluttavien ratkaisujen käyttö. Toisaalta monet potentiaaliset katastrofin aiheuttajat, kuten kemikalisoituminen tai teknologian hallitsemattomuus, ovat nekin osa uuden ympäristöteknologian olemusta. Selvityksemme aikajänteellä (15–20 vuotta) uusien ympäristötekniikkojen soveltaminen (domestikaatio) saattaa vielä jäädä vähäiseksi, vaikka niiden leviämistä edistettäisiinkin tietoisesti.

Ympäristöpolitiikka ja instituutiot

Ympäristön kannalta suotuisaan kehitykseen pyritään vaikuttamaan solmimalla kan-sainvälisiä sopimuksia saasteveroista, päästöhinnoista ja vastaavista. Nämä edel-lyttävät kuitenkin nykyistä suurempaa poliittista valmiutta ja yksimielisyyttä etenkin suurvalloilta. Tällä hetkellä kansainvälinen ympäristöpoliittinen yhteistyö on suhteel-lisen vahvaa, mutta tulevaisuudessa on mahdollista, että se taantuu tai muodostuu aiempaa spontaanimmaksi. Maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan kehityksen lisäksi ympäristöpolitiikan sisältö ja suunta vaihtelevat kansalaisaktiivisuuden saamien muotojen perusteella. Lisäksi ympäristöpolitiikan vaikuttavuutta mittaa yhteiskunnan sopeutumiskyvyn aste. Osataanko ympäristökysymykset huomioida riittävästi raken-nettaessa esimerkiksi suurkaupunkeja rannikkoseuduille?

Ympäristökysymyksestä on tulossa niin ratkaiseva asia koko maapallolle, että monen asiantuntijan mielestä maailmanpolitiikan suurista linjoista pitäisi G8-maiden sijasta neuvotella E8-maiden (Environmental Heavy Weights: USA, Kiina, Intia, Ja-pani, Venäjä, Brasilia, Saksa, Indonesia) kesken (ks. esim. Raumolin 1998). Näissä maissa on yli puolet maapallon väestöstä, hiilidioksidipäästöistä, biologisesta mo-nimuotoisuudesta ja metsistä. Yhdysvallat, Japani, Kiina, Intia ja Euroopan unioni käyttävät kolme neljännestä maapallon biokapasiteetista. Siksi niiden johtajien ratkaisut ja sitoutumiset määrittävät hyvin pitkälle tulevaisuuden ympäristöpolitiikan vaikuttavuutta ja uskottavuutta. Ympäristöpolitiikan vaikuttavuutta mallintaa myös uusien kansainvälisten ympäristöjärjestöjen kehitys sekä perinteisten kansainvälisten organisaatioiden (YK, WTO, OECD ym.) asenne ympäristökysymyksiin.

Uusien kasvavien talouksien ympäristöasenteet sisältävät monia epävarmuuk-sia, mutta ainakin virallinen Kiina ja Intia vakuuttavat ottavansa talouskasvunsa ai-heuttamat ympäristövaikutukset vakavasti huomioon. Joidenkin pohdintojen mukaan kyseisten maiden kulttuuriin kuuluu sellaisia piirteitä, jotka jarruttavat perinnäistä konvergenssiä ympäristökuormituksessa. Vaikka mainituissa jättiläismaissa esiintyy suuria tiedon- ja demokratianpuutteesta johtuvia ympäristöongelmia, on huomattava että niissä käytetään yhä alle kymmenesosa esimerkiksi siitä määrästä nestemäi-siä polttoaineita ja sähköä mitä Japanissa käytetään. Yhden intialaisen ekologinen jalanjälki on 0,8 hehtaaria, mikä on yli kymmenen kertaa pienempi kuin yhden yh-dysvaltalaisen ekologinen jalanjälki 9,7 hehtaaria (Flavin & Gardner 2006). Koska Kiinan kokonaistuotanto on seuraavan 15 vuoden kuluessa nelinkertaistumassa ja

Intian talouden arvioidaan kasvavan Kiinaakin nopeammin, on näiden kahden maan kehityksellä ja ratkaisuilla valtava vaikutus globaaliin ympäristökehitykseen.

Kansalaistoiminta

Kansalaiset vaikuttavat arkisessa toiminnassaan sekä suoraan että välillisesti ympä-ristön tilaan. Olennainen tekijä ympäympä-ristön tilan ja kestävän kehityksen päämäärien toteutumisen kannalta on olemassa olevien ja tulevien kuluttavien luokkien suhtautu-minen ympäristökysymyksiin. Muuttuva ympäristötietoisuus muuttaa myös kansalais-ten arkisia valintoja. Joihinkin kulttuureihin harmonia luonnon kanssa saattaa kuulua luontevammin kuin läntisiin teollisuusmaihin, joissa ympäristökysymyksiin on ajoittain suhtauduttu eräänlaisella ”fatalismilla”.

Ympäristöliikkeet ja kansalaisten ympäristötietoisuus ovat läheisessä vuorovaiku-tuksessa toistensa kanssa. Ympäristöliikkeiden vaikuttavuuden kannalta ratkaisevaa on paitsi järjestöjen toimintatapa (esimerkiksi radikaali/maltillinen), myös organisoi-tumisen tapa (ovatko liikkeet yhteiskunnan institutionalisoituneita osajärjestelmiä vai spontaaneja paikallisjärjestöjä). Ympäristökoulutuksen ja asennekasvatuksen lisäksi ympäristötietoisuuden leviäminen tarvitsee ympäristöystävällisiä sijoituskohteita ja ympäristönsuojeluun perustuvia markkinoita.

Vaikka ympäristöongelmat eivät tunnetusti välitä maitten rajoista, voi paikallisilla ratkaisuilla vaikkapa öljyputken tai ydinvoimalan turvaamiseksi olla suuria vaikutuksia globaaliinkin ympäristöön. Tämän tajuaminen on vahvistanut käsitystä paikallisen ympäristötietoisuuden merkityksestä ja etenkin sen imagomerkityksestä (esim. karja-talouden kriisit vs. lähiruoka-ajatteluun sisältyvä bioregionalismi). Joskus ympäristö-tietoisuus saattaa herätä vasta omakohtaisen kokemuksen kautta. Tällaisia herätteitä voisivat olla esimerkiksi juomaveden saastuminen tai lisääntyvät syöpätapaukset lähiympäristössä.

Metsävarojen riittävyys

Maapallon keuhkoiksi kutsutut trooppiset sademetsät tuhoutuvat nopeasti hallitse-mattoman maankäyttöpolitiikan, teollisten hakkuiden ja maatalousmaan raivaamisen seurauksena. CIFOR-tutkimuskeskuksen mukaan esimerkiksi Brasilian lihanviennin kasvu on kiihdyttänyt Amazonin sademetsien muuttamista laidunmaaksi. Sademet-sien tuhon vuoksi etenkin Siperian suurten metsäalueiden suhteellinen merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle kasvaa. Osaratkaisuna metsien häviämisen

seu-rauksena heikkenevälle puuraaka-aineen saatavuudelle nähdään (geenimuunnellut) nopeakasvuiset trooppiset plantaasimetsät. Joka tapauksessa metsien häviäminen trooppisilla ilmastovyöhykkeillä voi pitkällä aikavälillä lisätä painetta kasvattaa metsi-en käyttöä pohjoisemmilla ilmastovyöhykkeillä.

Ympäristöpoliittisesti metsien merkitys korostuu luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevissa sopimuksissa ja julkilausumissa. Niissä metsien säi-lyminen nähdään tärkeäksi kysymykseksi paitsi metsäelinkeinojen tulevaisuudelle, myös ilmastomuutokselle ja ilmakehän hiilidioksiditasapainolle (nk. biologinen hiili-nielu). Koska jopa kolmannes ilmakehään tulevista hiilidioksidipäästöistä on peräisin hävitettävien metsien biomassasta, korostuu metsäalan osuus ilmastonmuutoksen hillinnästä tulevaisuudessa entisestään (Rummukainen 2005).

Suomen ympäristöpoliittisia erityispiirteitä

Suomen arvioidaan muuttuvan tulevaisuudessa leudommaksi ja sateisemmaksi ilmastonmuutoksen seurauksena. Yleinen käsitys vaikuttaa olevan, että Suomi on ilmastomuutoksen ”voittaja”. Esimerkiksi puiden kasvu nopeutuisi ja pohjoinen havu-metsävyöhyke voisi toimia tehokkaampana hiilidioksidinieluna. Tämänkaltaiset tulkin-nat näyttävät perusteettoman valikoivilta ilmastomuutoksen vaikutusten suhteen, sillä niissä jää ottamatta huomioon monet ilmastomuutoksen epäsuorat ja kerrannaisvai-kutukset.

Toinen Suomessa hyvin yleinen käsitys tuntuu olevan, että Suomi on puhtaan tuotannon perikuva. Tällaisessa ympäristönationalistisessa näkökulmassa oletetaan, että Suomen kaltaisissa maissa ihmisten luontosuhde on tiiviimpi kuin pienemmis-sä ja kaupungistuneemmissa maissa. On kuitenkin kyseenalaista, voidaanko tästä vetää suoria johtopäätöksiä kansalaisten tai yritysten luontoa kohtaan tuntemaa vastuuseen. Esimerkiksi arktisena ja laajana maana Suomen hiilidioksidipäästöt ovat monia väestöltään vastaavia maita suurempia. Vaikka makean veden riittävyys ei ole ongelma Suomessa, kuuluvat ympäröivät merialueet, erityisesti Itämeri, maailman huonokuntoisimpiin suolaisen veden altaisiin. Itämeren tilasta syytetään usein myös suomalaista maataloutta ja laivaliikennettä.

Vaikka Suomella on omia erityisiä ympäristökysymyksiä, jotka pitkälti perustuvat pohjoiseen sijaintiin ja runsaisiin metsäalueisiin, on selvää että jatkossa Suomi pystyy elämään yhä vähemmän irrallaan Euroopan unionin ympäristöratkaisuista. Siksi

esi-merkiksi EU:n ilmasto-, energia- ja luonnon monimuotoisuuteen vaikuttavat politiikka-ratkaisut heijastuvat kansalliseen ympäristöpolitiikkaan aiempaakin voimakkaammin.

3.4.3. ympäristöpolitiikan apuskenaariot 2020–2025