Apumuuttujat – teknologinen kehitys

Edellä mainituissa Pia Waldenin ja Pekka Ylä-Anttilan laatimissa Teknologiaskenaa-rioissa (Vartia & Ylä-Anttila 2005) informaatioteknologian laajamittaista leviämistä kaikille aloille pidetään käynnissä olevan tietotekniikkavallankumouksen seuraavana suurena aaltona. Tämän näkemyksen mukaan uudet innovaatiot kohdistuvat uusien teknologisten välineiden tuottamisen sijasta niiden uudenlaiseen soveltamiseen. Uu-sin informaatioteknologia olisi geneeristä yleisteknologiaa, jonka ympärille kehittyy yhä uusia teknologisia ja sosiaalisia innovaatioita (esim. digitalisointiin perustuva suurten tietomäärien käsittely voi luoda uusia tuotteita ja muuttaa organisaatioiden toimintatapoja). Adrian Perrels (2006) katsoo vastaavasti, että tekniset innovaatiot menestyvät ja leviävät vain yhdistettynä sosiaalisiin innovaatioihin. Siksi tulevaisuu-den tärkeimmät innovaatiot eivät olisikaan teknologisia vaan institutionaalisia, organi-satorisia tai toimintatapamuutoksia (ks. myös Aho 2003).

Teknologian diffuusio ei yleensä kiihdy tai taannu mekaanisesti regulaation tai deregulaation mukana. Se edellyttää sopimuksia avoimuuden lisäksi teknisestä yh-teensopivuudesta. Diffuusion vauhdin kannalta on ratkaisevaa, miten nopeasti uuden teknologian leviämistä säätelevän säännöstelyn purku ja toisaalta uusi standardisointi ja säännöstely (mm. EU-normit) hyväksytään. Teknologian aloittaisessa laajenemi-sessa kiinnostaa se, kuinka uusi teknologia vaikuttaa muiden toimialojen tuotantoon ja tuottavuuteen. Luultavaa on, että esimerkiksi sähköinen media valtaa markkina-osuuksia sanomalehdiltä (sähköinen paperi tai näyttöteknologian kehittyminen).

Bioteknologiaa on pidetty yhtenä Kondratievin viidennen syklin odotettavissa olevista perusinnovaatioista. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ei mene vuosi-kymmentäkään, kun geeniterapiaa käytetään rutiininomaisesti terveydenhoidossa ja lähes kaikki luonnontuotteet ovat viljeltyjä. Näkymiin liittyy myös epävarmuuksia.

Vaikka geenimuuntelun merkitys terveydenhuollossa, ravintotaloudessa tai erilaisten raaka-aineiden tuotannossa kasvaa, voi se samalla johtaa geenimuunneltujen tuot-teiden boikotteihin tai biologisiin vastareaktioihin. Sama kehitys voi toteutua paljon puhutussa atomitason kokoisten rakenteiden teknologiassa eli nanoteknologiassa, jota pidetään yhtenä tulevan teknologisen kehityksen suurimmista mahdollisuuksista (Shand & Wetter 2006). Nanoteknologia voi muuttaa osin tai kokonaan kaikkien tär-keiden teollisuudenhaarojen tuotantotapoja. Useimmat bioteknologian yritykset ovat vielä tällä hetkellä tappiollisia, ja vie todennäköisesti vielä vuosikymmeniä ennen kuin bioteknologia voisi todella toimia esimerkiksi Suomen talouden kulmakivenä. Asian-tuntijat olettavat menestyksen perustuvan ensin johonkin teknologioiden rajapintaan kuten bio- ja paperiteknologian yhdistelmään (Luukkonen 2004).

Teknologian sosiaalinen kattavuus

Sosiaalisten innovaatioiden tarpeellisuuden vuoksi on odotettavissa, että esimerkiksi uuden digitaalisen sisällöntuotannon sovelluksissa tarvitaan jatkossa nykyistäkin monitasoisempia kykyjä ja poliittisia valmiuksia. Siksi innovaatioiden soveltaminen edellyttää yhteiskunnalta teknologisen valmiuden lisäksi suurta sosiaalista sopeutu-mista teknologian vaatimiin muutoksiin koulutuksessa, työmarkkinoilla ja julkisessa palvelutuotannossa.

Tietoyhteiskuntakehitykseen on usein sovellettu edelläkävijäanalyysia. Sen tavoitteena on poimia tarkastelun kohteeksi sellaisia teknologian innovaatioita ja trendejä, jotka pystyvät muokkaamaan tulevaisuuden kehitystä sekä arvioida niiden

sosiokulttuurisia merkityksiä. Tietoyhteiskunnan globaalia toteutumista tarkastellaan esimerkiksi erittelemällä ja vertaamalla eri maiden kehitystä. Suomea pidetään usein teknologisena edelläkävijämaana muun muassa Nokian menestyksen ansiosta.

Teknologisessa diffuusiossa on kysymys siitä, mikä osa maista ja maiden väes-töstä käyttää luontevasti ja päivittäin uutta teknologiaa omiin tarpeisiinsa. Vallitseva oletus on, että IT-Superhighway jatkaa kasvuaan ja sosiaalista laajenemistaan. Glo-balisaation näkökulmasta olennaista on, että teknologia tarjoaa ”kyvyn työskennellä yksikkönä reaaliajassa ’planetaarisella skaalalla’” (Castells 1997, 92). Periaatteessa teknologia poistaa esteitä, jotka liittyvät työskentelyyn tietyssä tilassa. Käytännössä koko tietoyhteiskunta näyttää kuitenkin organisoituvan yhä enemmän metropolialuei-den kautta (Himanen & Castells 2001). Mikäli tämä kehitys jatkuu, sillä voi olla haital-linen vaikutus syrjäisten alueiden ja niiden luonnonvaroihin perustuvien elinkeinojen kehitysedellytyksille.

Tietotekniikan sosiaalisesti epätasainen kattavuus on monien asiantuntijoiden mukaan johtamassa hankalaan ihmisten väliseen polarisoitumiseen seuraavien vuosikymmenien aikana. Teknologinen kehitys on sosiaalisesti eritahtista: suurin osa maailman ihmisistä ei käytä mitään tietoteknologiaa päivittäin. Jos teknologian leviä-misellä ja innovaatioiden diffuusiolla on näkymättömiä esteitä, teknologinen globali-saatio on valikoivaa – kaikki eivät pääse siitä osalliseksi. Pahimmillaan ulkopuoliset tahot patentoivat perinteisiä viljelymuotoja niin, etteivät alkuperäiset viljelijät saa niitä enää käyttää (Patomäki & Teivainen 2003).

Teknologian kehityshypyt ja kehityksen kestävyys

Shand ja Wetter (2006) toteavat, että nanoteknologiassa tunkeudutaan jo niin perim-mäisten luonnonlakien äärelle, ettei kukaan voi olla varma teknologian tuomista seu-rausvaikutuksista. Seurauksilla ei tarkoiteta vain sosiaalisia seurauksia, kuten kuilua rikkaiden ja köyhien välillä, vaan täysin ennakoimattomia luonnonreaktioita teknologi-siin harppaukteknologi-siin. Tällaisilla luonnon vastaisku -kuvilla on aina peloteltu ihmiskuntaa, mutta useiden asiantuntijoiden mukaan milloinkaan aiemmin teknologinen kehitys ei ole tapahtunut näin irrallaan ihmisten normaaliin toimintaan liittyvistä varmistuksista.

Kysymys on sikälikin merkittävä, että nanoteknologiaan, kuten bioteknologiaan, gee-niteknologiaan tai ydinteknologiaankaan ei ole olemassa perääntymismahdollisuutta.

Tiedon määrä on näissä tapauksissa lisännyt aina myös tiedon väärinkäyttöä.

Internet on osoittanut haavoittuvuuden merkkejä sellaisissa yhteyksissä, joissa vakava romahdus olisi uhka koko maailmantaloudelle. Nämä koko maapallon väes-töön kohdistuvat uhkat tarkoittavat, että teknologisen kehityksen rinnalle on ehkä pakko kehittää julkista seurantaa ja lisätä siihen osallistuvien asiantuntijoiden ja päätöksentekijöiden määrää. Tarvitaan säätelyä ja valvontaa, jotta monimutkaisten järjestelmien tekninen kestokyky ei heikenny ja vaaranna yhteiskunnille elintärkeitä tietoverkkoja.

Suomen teknologisen kehityksen erityispiirteitä

Teknologinen diffuusio on Suomessa ollut aina nopeaa. Osittain diffuusio on johtu-nut ilmasto-olosuhteista ja pitkistä välimatkoista, jotka ovat pakottaneet teknologisiin innovaatioihin ja niiden nopeaan käyttöönottoon (Himanen & Castells 2001, 146).

1990-luvun taantuman jälkeen Suomen talouden tuottavuus kasvoi nopeasti ja maa ohitti Yhdysvaltojen tuottavuuden 2000-luvun alussa. Syynä olivat uudet teknologiat ja tuottavuudeltaan heikoimpien yritysten lopettaminen. Muistettakoon kuitenkin, että samalla kun laajamittainen, osittain ennätyksellisen voimakkaan taloudellisen taantu-man aiheuttama luova tuho nosti jäljelle jääneiden yritysten tuottavuuden keskiarvoa, kadotti suomalainen yhteiskunta satoja tuhansia työpaikkoja ja suuren määrän luot-tamusta tulevaisuuteen.

Nykyisin Suomen katsotaan kuuluvan teknologian edelläkävijämaihin, mistä tietysti seuraavat myös edelläkävijän ongelmat (ks. myös Hämäläinen & Heiskala 2004). Tietoyhteiskuntafilosofit Pekka Himanen ja Manuel Castells (2001) erittelevät kolme tietoyhteiskunnan menestysmallia: 1) Piilaakso (markkinavetoinen, avoin), 2) Singapore (autoritäärinen) ja 3) Suomi (avoin, hyvinvointivaltio). Suomen erityisiin vah-vuuksiin Himanen ja Castells laskevat kilpailukykyiset IT-yritykset, valtion ohjaaman teknologisen innovoinnin, luovan ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen hakkerikulttuurin sekä hyvinvointipalveluista huolehtimisen. Mikäli julkisen vallan merkitys hyvinvointi-yhteiskunnan koossa pitävänä voimana heikkenee, voi koko avoimeen demokratiaan perustuva tietoyhteiskuntamalli muuttua. On vielä ennenaikaista arvioida, onko jäljelle jäävä Suomi Himasen ja Castellsin mukaisesti lähempänä Piilaaksoa, Singaporea vai jotain muuta.

Ratkaisevaa on, miten suomalaiset teknologiayritykset tai korkeaa teknologiaa soveltavat yritykset muun muassa metsäteollisuudessa pystyvät säilyttämään kär-kiasemansa maailmassa ja mitä tämä teknologinen etumatka tarkoittaa Suomessa

sijaitsevan tuotannon kannalta. Edelläkävijän riskinä on menettää osaamisensa ja tuotantonsa teknologisen diffuusion seurauksena muualle maailmaan. Koska osaami-nen on kiinni kansallisissa instituutioissa ja sosiaalisissa toimintatavoissa, osaamisen diffuusio ei välttämättä tapahdu yhtä nopeasti kuin teknologian diffuusio.

3.6.3. Teknologisen kehityksen apuskenaariot 2020–2025