Analyysiprosessin kuvaus

Smith ym. (2009) esittävät IPAa käsittelevässä teoksessaan yksityiskohtaisen ana-lyysiprosessin etenemisvaiheineen. Yleisimmin IPA sisältää jokaisen haastattelun yksityiskohtaisen analyysin ja pyrkimyksen löytää yhdistäviä malleja tai ilmiöitä.

Parhaissa IPA-tutkimuksissa pyritään löytämään tasapaino aineiston sisältämien sa-mankaltaisuuksien ja erilaisuuksien välillä eikä vain esittämään jaettuja teemoja, vaan osoittamaan, miten nämä teemat näyttäytyvät yksilöillä. Tutkija pyrkii osoittamaan sekä yksilön että ryhmän kokemusten kietoutumisen toisiinsa. (Reid ym. 2005, 20;

Hefferon & Gil-Rodriquez 2011, 758; Smith 2011, 10.)

Hermeneuttinen tulkinta yksilön kiinnittymisestä tutkittavaan kohteeseen edel-lyttää kahden näkökulman tunnistamista, kuvaamista ja ymmärtämistä tutkittavan tarinasta: keskeisen kiinnostuksen kohteen yksilön todellisuudessa ja kokemukselliset väitteet, joita yksilö antaa. Nämä ovat keskeiset ensimmäisen, kuvailevan asteen koo-daukset IPAssa. Monet IPA-tutkimukset ovat tyytyneet ensimmäisen tason analyysiin eli kuvaamaan tutkittavien huolet, mutta eivät kehitä analyysia tulkinnalliselle tai käsit-teelliselle tasolle. (Larkin ym. 2006, 103, 110–111.)

IPA-analyysissä käytetään kumulatiivista koodausta (merkitykset ja merkityskoko-naisuudet yhdessä kertomuksessa) ja integroivaa koodausta (merkityskokomerkityskoko-naisuudet joukossa kertomuksia) temaattisen selonteon rakentamiseksi. Lisäksi voidaan hyö-dyntää olemassa olevia teoreettisia käsitteitä auttamaan ja tukemaan näiden teemojen kehittämisessä ja selvittämisessä. Siten analysoijan tehtävänä on löytää tutkittavan näkökulma, mutta myös merkitysten ja samankaltaisuuksien löytäminen. Tämä

vaa-timus heijastaa Heideggerin tekemää eroa fenomenologian (ilmiö/kokemus itsessään) ja tulkinnan (ilmiön näyttäytyminen, esiin tuleminen) välillä. (Larkin ym. 2006, 116.)

Parhaimmillaan IPA-tutkimuksen raportti mahdollistaa lukijalle kertomuksen jä-sentämisen kahdella tavalla: a) teemojen kautta, jotka ovat nousseet esiin ja jotka ovat yhteisiä (mutta näyttäytyvät eri tavoin), b) yksilöiden kertomusten kautta – lukijalla on mahdollisuus oppia tärkeistä esiin nousseista teemoista, mutta myös yksittäisen henkilön elämismaailmasta linkittämällä henkilön kuvauksia analyysiin. (Smith 2004, 42.) Analyysissa tehtyjen johtopäätösten tulee olla kiinni tutkittavien kertomuksissa ja näkyä suorina lainauksina (Pringle ym. 2011, 21).

IPA-tutkimuksen laajan aineiston analyysin eteneminen voidaan vaiheistaa Smith ym. (2009) ohjeistuksen mukaan kuvion 3 mukaisesti.

1. VAIHE

•aineiston kursorinen lukeminen

•ensivaikutelmien muistiinmerkitseminen

2. VAIHE

•alustavat muistiinpanot

•kattavat ja yksityiskohtaiset muistiinpanot ja kommentointi

•analyyttinen dialogi - mitä merkitsee haastateltavalle ja tutkijalle

•tutkivat kommentoinnit: a) kuvaileva kommentointi, b) kielellinen kommentointi, c) käsitteellinen kommentointi

3. VAIHE

•esiinnousevat teemat - teemojen tunnistaminen

•osan tulkinta suhteessa kokonaisuuteen ja kokonaisuuden tulkinta suhteessa osiin

4. VAIHE

•teemojen väliset yhteydet koko aineistossa

•graafinen tai muu muoto/malli/kaava yhteyksien esittämiseksi teemojen välillä

Kuvio 3. IPA-tutkimuksen laajan aineiston analyysin yleinen eteneminen (mukailtu Smith ym.

2009).

IPA-menetelmää käyttävissä tutkimuksissa tutkittavien joukko on usein pieni (alle 10 tutkittavaa), koska kuvaukset ja tulkinnat ovat yksityiskohtaisia ja tuovat analyysiin syvyyttä. Isommissa tutkimusjoukoissa saadaan esiin yhteisiä, jaettuja tekijöitä. Tällöin voidaan käydä myös teoreettista dialogia (Pringle ym. 2011, 21). Tässä tutkimukses-sa päädyin IPAn pääperiaatteista poiketen hieman suurempaan tutkimusjoukkoon (N=21). Tämä johtui halusta saada kolmen eri organisaation eri henkilöstöryhmistä

haastateltavia mukaan, ja näin pystyisin saamaan esiin jaettuja, samankaltaisia työssä si-toutumisen kokemuksia muutostilanteissa. Toisaalta haastateltavien määrä on kuiten-kin sellainen, että tutkimusjoukkoon kuuluvien yksilöiden ääni ja kokemukset pääsevät esille. IPAn perusprosessiin verrattuna haastateltavien määrä aiheutti analyysiin tiettyjä muutoksia. Kuvaan seuraavassa analyysin etenemistä huomioiden tekemäni poikkeuk-set tai soveltamipoikkeuk-set perusteluineen (kuvio 4).

Perehdyin litteroimiini haastatteluihin lukemalla ne ensin silmäilevästi yleisvaiku-telman saamiseksi. Tässä vaiheessa tein myös alustavia muistiinpanoja marginaaliin.

Toisella lukemiskerralla aineistosta alkoi löytyä tutkimuskysymysten kannalta oleellisia tekijöitä, joita kirjasin muistiin.

Toisessa vaiheessa perehdyin yksittäisiin haastatteluihin yksityiskohtaisemmin, ja tein niistä kuvailevia muistiinpanoja. Laadin haastatteluista Excel-taulukot (1 haastattelu/välilehti), jossa oli ko. haastattelusta kuvailevat muistiinpanot esimerk-keineen (haastateltavan numero, sivu ja rivi) seuraavista kategoriakokonaisuuksista:

työssä sitoutumisen kohde, puhe työssä sitoutumisesta, työssä sitoutuminen suhteena, johtaminen sekä kokemus muutoksesta. Nämä muodostivat Excel-taulukon sarakkeet.

Puhe työssä sitoutumisesta eli mihin sävyyn asiasta puhutaan, jäi melko nopeasti pois kokonaisuudesta, koska sitä ei ollut riittävän selkeästi tunnistettavissa haastatteluista.

Työssä sitoutuminen suhteena puolestaan jakaantui useampaan alakategoriaan: miten näkyy toiminnassa, miten syntyy, miten sitoutetaan sekä miten murtuu. Kategoriat ja alakategoriat perustin osin sitoutumista koskevaan teoriatietoon ja osin aineistoon.

Pääkategoriat – sitoutumisen kohde, sitoutuminen suhteena ja johtaminen – ovat aiemmissa sitoutumista koskevissa tutkimuksissa ja teoreettisissa tarkasteluissa olleet sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä (ks. pääluku 3). Sitoutumista suhteena kuvaavat alakategoriat syntyivät haastateltavien puheessa esiin tulevista tekijöistä, joihin he kiin-nittävät kuvailuissaan huomiota ja pohtiessaan sitoutumista työssään.⁷

Poikkeuksena IPA-vaiheistuksen perusperiaatteisiin en tässä vaiheessa etsinyt yksittäisestä haastattelusta teemojen välisiä yhteyksiä. IPAn suosituksen mukaisesti laajemmasta aineistosta etsitään keskeisimpiä avainteemoja ja niiden välisiä yhteyksiä vasta, kun kaikki haastattelut on käyty läpi. Tarkoitus on tunnistaa yhdestä haastat-telusta löytyvät kategoriat (tutkimuskysymysten määrittelemiä teemoja), mutta ei etsiä vielä niiden välisiä yhteyksiä tai niistä syntyvää muotoa. Tämän vuoksi en vielä tehnyt käsitteellistä kommentointia, vaan sen vuoro tuli myöhemmin. Kolmatta IPAn kommentointitapaa, kielellistä kommentointia, en käyttänyt tutkimuksessa lainkaan.

Aineiston ja haastattelujen laajuuden vuoksi yksittäisten äänensävyjen, naurahdusten, äänenpainojen tai muiden vastaavien ilmaisujen kirjaaminen ei olisi ollut tutkimusky-symyksiin vastaamisen näkökulmasta oleellista.

7 Kiitos Lapin yliopiston tutkijakoulun kvalitatiivisen aineiston analyysikurssia v. 2013, jossa sain vinkit alakategorioihin.

Aineistoon tutustumisen

vaihe

•koko aineiston silmäilevä lukeminen

•alustavat muistiinpanot yksittäisistä haastatteluista

Aineistoon perehtymisen

vaihe

•kuvailevat muistiinpanot haastatteluista

•kategoriat: sitoutumisen kohde, sitoutuminen suhteena, johtaminen, muutoskokemus

Aineiston syvällisemmän

analyysin vaihe

• käsitteellinen kommentointi em. kategorioista

• tarkastelussa koosteet haastatteluista - ei yksittäiset haastattelut

• alustavat taulukot kategorioista

• paluu aineistoon: esimerkit sitaatteineen haastatteluista

Aineiston tulosten koostamisen

vaihe

•analyyttinen dialogi: keskeiset näkökulmat hyödyntämällä teoreettista ja tutkimuksellista tietoa

•graafinen malli

Kuvio 4. Aineiston analyysin vaiheet.

Muodostin kuvailevien muistiinpanojen pohjalta kategorioittain omat taulukot, joihin kokosin kuhunkin kategoriaan liittyvät maininnat kaikista haastatteluista.

Näihin koosteisiin kirjasin jokaisesta haastattelusta kyseiseen (ala)kategoriaan liittyvät muistiinpanot ja esimerkit (haastateltavan numero, litteroinnin sivu ja rivi). Tämän järjestelyvaiheen kautta oli helpompi tarkastella ilmiöitä/teemoja kussakin kategorias-sa. Tarkastelin kategorioita alustavasti käsitteellisellä kommentoinnilla. Poikkeuksena IPAn perinteiseen lähestymistapaan (muutamia haasteltavia) tässä vaiheessa tarkaste-lun kohteena ovat koosteet haastatteluista kategorioittain, eivät yksittäiset haastattelut.

Kategorioissa koostin yhteen ”ryppääseen” samaan ilmiöön/teemaan liittyvät tekijät ja muodostin näistä alustavat taulukot. Pyrkimyksenäni on ollut nimetä ilmiöt/teemat käsitteellisesti samaan luokkaan ja tarvittaessa luoda alaluokkia. Hain siten muotoja tai malleja ja yhteyksiä kategorian sisältämille teemoille. Analyysissa myös tarkastelen sitä, miksi haastateltavat kokevat asian näin sekä löytämään samaan teemaan/ilmiöön samanlaisuuksia ja erilaisuuksia tai jopa ristiriitaisuuksia.

Edellä kuvatulla koostamisella pyrin tarkastelemaan ja analysoimaan teemojen välisiä yhteyksiä koko aineistossa, millaisia malleja tai kokonaisuuksia löytyy. Tässä vaiheessa olen palannut aineistoon esimerkkien ja sitaattien löytämiseksi sekä erilaisuuksien ja samankaltaisuuksien esittämiseksi samasta teemasta/alateemasta. Analyysin kautta

pyrin löytämään rakenteen, joka tuo esille keskeisimmät näkökulmat ja pukemaan sen johonkin visuaaliseen esitysmuotoon; millä tavalla haastateltavat edustavat ainutlaa-tuista, mutta myös jaettuja korkeamman tason tekijöitä. Tässä analyysin vaiheessa käyn analyyttista dialogia, jossa hyödynnän olemassa olevaa tutkimustietoa ja teoreettisia käsitteitä.