Analyysimenetelmän keskeiset lähtökohdat

Analysoin haastattelut tulkitseva fenomenologinen analyysi -menetelmällä (IPA = Interpretative Phenomenological Analysis). IPA on laadullinen tutkimusmenetelmä, jossa keskitytään selvittämään yksilön kokemuksia jostain tietystä tilanteesta, ja kuinka nämä yksilöt tulkitsevat ja selittävät näitä kokemuksiaan. Ihmistä ei nähdä passiivisena todellisuuden havainnoijana, vaan ympäröivän maailman tulkitsijana ja ymmärtäjänä.

IPAssa sitoudutaan osallistujan näkökulman ymmärtämiseen ja fokus on henkilökoh-taisessa merkityksenannossa. Fenomenologinen ote näkyy keskittymisessä yksilöiden kokemuksiin ja havaintoihin tilanteista, ja hermeneuttisuus tutkijan tulkitessa näitä kokemuksia. (Brocki & Wearden 2006, 88; Smith, Flowers & Larkin 2009, 1–3.)

IPAn lähtökohdat ovat fenomenologiassa (erityisesti Heidegger), ja hermeneutii-kassa. Kolmas keskeinen ominaisuus IPAlle on sen idiograafisuus. Tarkastelen näitä kolmea peruslähtökohtaa lyhyesti.

Smith ym. (2009, 33) mukaan IPAssa on kiinnostuttu kokemuksista, jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä, tärkeitä yksilölle. Puhdas kokemus sellaisenaan ei ole

koskaan saavutettavissa tutkimuksen keinoin, vaan tutkimuksella yritetään päästä lä-helle kokemusta. Lisäksi tutkimuksissa tutkitaan toisten kokemuksia, ei tutkijan omia kokemuksia. Tämäkin erottaa tai vie kauemmaksi kokemuksesta sinällään. Päämääränä fenomenologiassa on lähestyä tiettyä tutkittavaa kohdetta niin, että kohde ”näyttäy-tyisi mahdollisimman itsenään” tai omilla ehdoillaan eikä esimerkiksi minkään ennak-ko-oletuksen tai -käsityksen mukaisesti. Tätä tavoitetta voidaan vain lähestyä, koska olemme aina osa todellisuutta, jota havainnoimme ja josta meillä on ennakkokäsityksiä.

(Larkin, Watts & Clifton 2006, 108.)

IPAssa pyritään ymmärtämään yksilöä kontekstissaan ja tutkimaan yksilön kiinnit-tymistä todellisuuteen. Tällöin tutkitaan, kuvataan ja tulkitaan niitä tekijöitä, joilla tutkittavat jäsentävät ja selittävät kokemuksiaan. Kokemuksen ymmärtäminen tuo esiin yksilön näkökulmat ja merkitykset hänen suhteestaan todellisuuteen. IPA-tut-kimuksessa yritys ymmärtää toisen ihmisen suhdetta maailmaan ja todellisuuteen on väistämättä tulkitsevaa, ja keskittyy yksilön yrityksiin saada merkitystä toiminnoilleen ja asioille, joita tapahtuu. (Smith ym. 2009, 21.)

IPA on ensisijaisesti tulkitseva lähestymistapa (Hefferon & Gil-Rodriquez 2011, 756). Smith ym. (2009, 35) mielestä Heideggerin käsite ”näyttäytyminen” kuvaa tätä:

tarvitaan tutkijan työtä helpottamaan tutkittavan ilmiön esiin tulemista ja ymmärret-täväksi tekemistä. Jotta sanottu tai kirjoitettu tulisi ymmärretymmärret-täväksi, tulee kuulijalla tai lukijalla olla tulkitseva ote. Koska tutkija ei ole kaikista ennakkokäsityksistään tietoinen etukäteen, tarvitaan reflektiivistä lähestymistapaa. Tutkimus on dynaaminen prosessi: pyritään pääsemään lähelle haastateltavan henkilökohtaista elämää, mutta sitä ei voi tehdä suoraan tai täydellisesti. Lähestyminen on riippuvainen tutkijan omista kä-sityksistä, joita tarvitaan, jotta pystyisi lähestymään haastateltavan maailmaa tulkinnan avulla. (Smith, Flowers & Osborn 1997, 81.)

Analyysi koskee aina jonkin toisen kokemusta, ei tutkijan. Tutkittavan kokemus vaatii tutkijan tulkintaa. Osa haastetta on se, että kokemuksen saavuttaminen tapahtuu tutkittavan kautta, joka itsekin pyrkii ottamaan selvää ja tulkitsemaan, mitä hänelle tapahtuu. Tästä syystä IPA-prosessi on kaksoishermeneuttinen: haastateltava tulkitsee henkilökohtaista ja sosiaalista maailmaansa, ja tutkija yrittää ymmärtää ja tulkita haas-tateltavan ymmärrystä maailmastaan. (Smith 2004, 40; Smith 2011, 10.)

IPAn kaksoishermeneutiikassa tutkittavan merkityksenanto ilmiöstä on ensisijaista ja tutkijan merkityksenanto on toissijaista. Tutkija pääsee tutkittavan kokemukseen kiinni vain sen kautta, mitä tutkittava siitä kertoo. Toiseksi kaksoishermeneutiikka käsittää empaattisen hermeneutiikan (hermeneutics of empathy) ja epäilyn hermeneu-tiikan (hermeneutics of suspicion). Ensimmäinen lähestymistapa yrittää kuvata alku-peräisen kokemuksen sellaisenaan, jälkimmäinen käyttää teoreettisia lähestymistapoja apuna ilmiön kuvaamiseen. Tutkija pyrkii saamaan yksilön näkökulman kokemuksesta, mutta toisaalta tutkija katsoo ilmiötä ja kokemusta toisesta näkökulmasta, kysyen kysy-myksiä ja pohtien mitä yksilö sanoo. Tässä vaiheessa analyysi on enemmän riippuvainen tutkijan tulkitsevasta työstä. Useimmissa IPA-tutkimuksissa käytetyt tulkinnan tasot ovat keskittyneet kokemusten empaattiseen ymmärtämiseen ja merkitysten kokoa-miseen. IPA mahdollistaa myös kriittisen tarkastelun sijoittamalla tarkastelua tasolle,

johon tutkittava ei pysty tai halua tulkintaa viedä. Molemmat lähtökohdat tuottavat ymmärrystä tutkittavan kokemuksista: empaattinen ymmärrys tutkittavan kokemuk-siin tulee tarkasteluun ensin ja sitä voi syventää kriittisemmällä ja spekulatiivisemmalla reflektiolla. (Smith 2004, 46; Smith ym. 2009, 36.)

Tutkittavan kokemuksessa yhdistyy subjektiivinen ja reflektiivinen tulkinnan pro-sessi. IPAssa päätelmiä tehdään varovaisesti tietoisena kontekstuaalisista ja kulttuuri-sista taustoista, joihin kokemukset liittyvät ja joissa ne syntyvät. Tulkintoja tehdään merkityksistä, kognitioista, tunteista ja toiminnasta. Tulkinnat voivat nousta teoreetti-sista näkökulmista, kunhan ne kiinnittyvät tutkittavan keskeisiin kokemuksiin. (Reid, Flowers & Larkin 2005, 20.)

IPA-analyysissa mennään kuvausta pidemmälle myös fenomenologisen otteen vuoksi. IPAssa paneudutaan merkityksenantoon ja kiinnittymiseen maailmaan. IPAn tarkoituksena on avoin tulkinnallinen analyysi, joka sijoittaa alkuperäisen kuvauksen laajempaan sosiaaliseen, kulttuuriseen ja mahdollisesti teoreettiseen kontekstiin. Tämä toisen asteen kuvaus pyrkii tuottamaan kriittisen ja käsitteellisen tulkinnan tutkitta-van henkilökohtaisesta merkityksenannosta. (Larkin ym. 2006, 104 Smith & Osborn 2003, 51–52.) Tämä tulkitseva vaihe analyysissa tarjoaa tutkijalle mahdollisuuden käsitellä dataa enemmän spekulatiivisesti eli tutkia ja tulkita, mitä tutkittavalle merkit-see hänen väitteensä, tunteensa ja huolensa tiettyyn ilmiöön tai tilanteemerkit-seen liittyen.

Tähän tulkintatyöhön voi hyödyntää olemassa olevia teoreettisia käsitteitä ja prosessi voi suuntautua ennalta muodostettujen tutkimuskysymysten vastaamiseen. Tämä erottaa IPAn esimerkiksi grounded theory -lähestymistavasta. (Larkin ym. 2006, 104, 113.) Fenomenologiaa IPAssa on siis yritys päästä mahdollisimman lähelle yksilön kokemusta, mutta samalla tunnistaa tulkitsemisen välttämättömyys tässä tehtävässä (Smith ym. 2009, 37). Tutkijan tuottama fenomenologinen analyysi on aina tulkinta haastateltavan kokemuksista (Willig 2008, 57).

IPAn kolmas lähtökohta, idiograafisuus, voi tarkoittaa yksilöiden, tilanteiden, tapahtumien tai ilmiöiden tutkimusta. IPAn idiograafisuus näkyy useimmiten molemmissa merkityksissä yhtä aikaa: tiettyjen yksilöiden kokemukset tietyistä ti-lanteista tai tapahtumista heidän elämässään. (Larkin ym. 2006, 103.) IPAssa ollaan kiinnostuneita tutkittavan ilmiön erityisyydestä. Tämä näyttäytyy kahdella tasolla:

Ensinnäkin yksityiskohtaisuutena ja siten analyysin syvyytenä, joka tarkoittaa analyy-sin systemaattisuutta ja perusteellisuutta. Toiseksi, sen ymmärtämisenä, kuinka tietty yksilö tietyssä kontekstissa ymmärtää tietyn kokemuksellisen ilmiön. Tämän vuoksi IPA-tutkimuksissa on usein pieni, tarkoituksenmukaisesti koottu aineisto. (Smith ym.

2009, 29.) Tutkittavat valitaan heidän tutkittavaa ilmiötä koskevan asiantuntemuksen-sa tai kokemuksenasiantuntemuksen-sa vuoksi (Reid ym. 2005, 20). Useimmiten aineisto hankitaan puo-listrukturoiduilla haastatteluilla, fokusryhmillä tai päiväkirjoilla. Analyysissa kehittyy vähitellen merkityskokonaisuuksia, jotka esitetään temaattisessa muodossa. (Larkin ym. 2006, 103–104.)

Idiograafisesa IPAssa aloitetaan yksityiskohtaisesta yhden tapauksen tutkimisesta, kunnes jonkinlainen päätös saavutetaan, jonka jälkeen siirrytään seuraavaan tapauk-seen. Yhden tapauksen päätös tarkoittaa sellaisen pisteen saavuttamista, minkä jälkeen

tutkija ei enää löydä haastattelusta tutkittavaan ilmiöön tai teemaan liittyvää uutta tietoa. Vasta tämän jälkeen etsitään tapausten väliset yhteydet, jotta löydetään saman-kaltaisuudet ja erilaisuudet. (Smith 2004, 41.) Idiograafinen laadullinen tutkimus voi tarjota lisäymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä ja täydentää kvantitatiivisen tutkimuksen avulla saatuja tuloksia: keskittymällä yksittäiseen autetaan ymmärtämään yleistä (Hef-feron & Gil-Rodriquez 2011, 758).

IPA kannattaa ymmärtää enemmänkin lähestymistapana tai perspektiivinä, jolla laadullista aineistoa analysoidaan, kuin selkeästi erillisenä metodina. IPA-analyysi-menetelmässä sitoudutaan tutkimaan, kuvaamaan ja tulkitsemaan haastateltavien antamaa kuvausta ja merkityksenantoa kokemuksilleen jostain tietystä tilanteesta tai tapahtumasta. (Reid ym. 2005, 20; Larkin ym. 2006, 10, 104.) Kokemuksen tutkimuk-sissa haastateltavien määrä on yleensä pieni (ks. Smith ym. 2009, 2011), joten aineis-ton perusteella ei perinteistä yleistämistä voida tehdä (Smith ym. 1997, 87; Pringle, Drummond, McLafferty & Hendry 2011, 21). Kun analyysissä edetään yksittäisistä tapauskuvauksista toiseen, saadaan esiin myös ns. jaettuja tekijöitä, samankaltaisuuksia (Reid ym. 2005, 20; Smith ym. 2009, 29, 79). Näiden avulla voidaan esimerkiksi tuoda esiin uusia tutkimuskohteita tai kyseenalaistaa olemassa olevia käsitteitä (Smith ym.

1997, 68). Koska IPA menetelmänä ei sulje pois teorian hyödyntämistä, voi aineiston pohjalta käydä myös teoreettista dialogia (Pringle ym. 2011, 21), ja siten tutkimus voi antaa oman panoksensa ilmiön teoreettis-käsitteelliselle tarkastelulle.