Analyysin toteutus

Etsin aineistosta tutkielmani taustateoriaan kuuluvien käsitteiden ilmaisuja kielellisinä lausumina. Olen luonut taustateoriasta yläluokat sekä niihin kuuluvat alaluokat. Yläluokkina toimivat minäpystyvyyden prosessit ulottuvuuksina sekä tärkeimmät käsitteet ja alaluokkina näihin prosesseihin kuuluvat alakäsitteet. Tarkoituksena on ensin pelkistää lausumien ydinsanoma, mikä liitetään alaluokkaan, mikä edelleen kirjataan yläluokkaan kuuluvaksi havainnoksi. Tarkemmin, alkuperäinen ilmaisu liitetään ensin alaluokkaan kuuluvaksi loogiseksi typistykseksi ikään kuin rautalangasta vääntäen. Tämän jälkeen teen taulukoinnin aineistostani ynnäten tehtyjen havaintojen määrälliset havainnot alaluokista yläluokkiin.

Taulukoinnin tarkoituksena on selkeyttää analyysiäni ja tuoda teorialähtöisyydelle painoarvoa ja selvittää, kuinka monta kertaa teoreettiset käsitteet ilmaantuivat ilmaisuina teksteissä.

(Sarajärvi & Tuomi 2009, 120–122.) Mitä enemmän havaintoja tehdään, sitä selkeämmin ja syvemmin minäpystyvyyden kokemusta voidaan tarkastella. Yläluokkien havainnoista syntyy kokonaiskuva. Tarkoituksenani on käyttää alla olevaa yläluokkien havaintojen määrää kuvaavaa taulukointia. Taulukointi itse ei vielä tarkoita kvantifikointia vaan sen tarkoituksena on osoittaa havaintojen teon systemaattisuutta sekä ilmiön esiintyvyyden säännönmukaisuutta

(Alasuutari 1999, 193). Marginaalissa on osallistujaa osoittava kirjain ja pystytasolla ilmiön

Minäpystyvyyden käsitteet olen jakanut yleiseen ja spesifiin pystyvyyden kokemukseen.

Yleisellä tarkoitetaan yksilön yleistä kokemusta kyvystään pärjätä ja vaikuttaa haluamallaan tavalla ympäristöönsä useissa tilanteissa ja spesifi minäpystyvyys liittyy johonkin tiettyyn kontekstiin kuten tehtävän suorittamiseen tai tilanteessa kuten asiakaspalvelutilanteessa toimimiseen halutulla tavalla. Kontrolliodotuksen olen valinnut kolmanneksi ilmiön ulottuvuudeksi, sillä se muistuttaa minäpystyvyyttä. Kontrolliodotus kuvaa kuinka vahvasti yksilö kokee asioiden olevan hänen hallintansa tai määräysvaltansa alla eikä ulkoisten tekijöiden armoilla eli tukee minäpystyvyyden kokemuksen havaintoa. Sosiaalinen vertailu liittyy aiheeseen yksilöiden kokiessa minäpystyvyyttä ja motivoitumista osallistua sosiaalisiin tilanteisiin vertailemalla itseään muihin. Itsensä tarkkailun olen valinnut siitä syystä, että sosiaalisista peloista kärsivillä henkilöillä on usein negatiivinen käsitys itsestä ja mahdollisesti kognitiivinen vinouma, jonka myötä jonkin asian ajatellaan johtuvan yksinomaan heistä itsestään, tarkemmin heidän huonouden kokemuksestaan. Tämän olen nimennyt alaluokaksi minäskeema ja sisällyttänyt sen myös alakategoriaksi kognitiiviseen ulottuvuuteen.

TAULUKKO 3. Tutkielmani taustateorian käsitteet kertauksena sosiaalisissa peloissa ja yksinäisyydessä

Spesifi minäpystyvyys Motivaatio, Affektio, Kognitio, Valintatieto

Korkea, Alhainen

Kontrolliodotus Sisäinen , Ulkoinen Vahva, Heikko

Sosiaalinen vertailu

Minäkäsitys Positiivinen/Negatiivinen

tai korkea/alhainen

Minäpystyvyyden ulottuvuuksia tarkastelemalla on tarkoitus vastata ensimmäiseen tutkimuskysymykseen, eli ”Millainen minäpystyvyys keskusteluissa olevilla henkilöillä sosiaalisen pelkäämisen ja yksinäisyyden yhteydessä on ja mihin se perustuu tutkielman taustateorian valossa?”. Muiden kognitiivisen psykologian sekä sosio-kognitiivisen teorian käsitteiden kuten kontrolli odotuksen ja sosiaalinen vertailun tarkoituksena on tukea löydöksiä.

Toinen tutkimuskysymykseni pyrkii selvittämään minäpystyvyyden pysyvyyden perustetta tarkemmin eli yksilöiden keinoja ja taitoja ” Jos osallistujat kokivat voivansa vaikuttaa tilanteeseensa, niin millaisia keinoja sosiaalisten pelkojen tai yksinäisyyden kanssa esitettiin nettikeskusteluaineistoissa?”. Teorian käsitteiden on lähdekirjallisuudessa katsottu liittyvän vahvasti sosiaalisiin pelkoihin.

Minäpystyvyyden käsitteen kvalitatiivinen tutkiminen onnistuu, kun se jaetaan käsitteisiin eli kategorisoidaan valinnoiksi, välillisiksi kokemuksiksi eli siitä syntyväksi motivaatioksi, verbaalisiksi ilmaistuiksi kognitiivisiksi ilmiöiksi ja fysiologisiksi tiloiksi. Tarkoituksenani on tutkia millaisia ajatuksia, valintoja, motivaatiota ja tuntemuksia heillä on ja miten tästä muodostuu kokonaisvaltainen minäpystyvyyden kokemus. Tutkin myös mahdollisia analyysirungon ulkopuolelle jääviä, mutta samalla sosio-kognitiiviseen teoriaan kuuluvia käsitteitä kuten kognitiivista dissonanssia ja fundamentaalia attribuutioerhettä. Tällä tavoin pyrin välttämään mahdollisten muiden, ilmiölle tärkeiden piirteiden katoamista. Pyrin olemaan myös avoin aineistosta löytyville asioille yleensä. (Sarajärvi & Tuomi 2009,108–111, 113-120.)

Olen jakanut havainnot alaluokkiin spesifin minäpystyvyyden kokemuksen ulottuvuuksien /prosessien mukaan omiin taulukoihin havainnollistamisen ja analysoinnin helpottamiseksi.

Havaintojen määrät olen kerännyt aiemmin esittelemääni 2 taulukkoon. Alla luetellut minäpystyvyyden ulottuvuuksien sekä muiden käsitteiden taulukot ovat liitoksissa taulukkoon 2 eli yläluokkiin opiskelijaa koskevan kirjaimen perusteella. Lopuksi avaan tutkimustuloksissa

mitkä lausumat eli havainnot viittaavat mihinkin ulottuvuuteen ja edelleen mihinkin opiskelijaan. Näin voin myös tarkastella, täyttyykö saman opiskelijan kohdalla useampi minäpystyvyyden eri toiminnan prosessien kriteeri eli miten olennaisena ja merkittävänä tehtyjä havaintoja opiskelijan kohdalla voidaan pitää tutkielmani taustateorian valossa.

Spesifin minäpystyvyyden eli tietyssä sosiaalisissa tilanteissa pärjäämisen ulottuvuudet olen edelleen jakanut omiin alakategorioihinsa. Taulukkoon 4 kirjataan havaintoja henkilön arvioista koskien onnistumisia sekä epäonnistumisia, kokemuksia omista taidoista, tulevaan orientoitumisesta sekä minäpystyvyydelle ominaisesta minäkuvasta eli minäskeemasta.

Lisäksi tarkastelen kognitiivisen dissonanssin käsitettä havainnollistamisen mielessä.

Taulukossa 5 käsitellään fysiologisia tunnetiloja sekä kognitiivisen ulottuvuuden kanssa risteäviä ilmiöitä eli menneiden märehtimistä sekä tulevaisuuden pelkoa. Taulukko 6 käsittää motivaatioprosessia eli käsityksiä omasta oppimisesta sekä orientoitumista tilanteisiin.

Taulukko 7. käsittää yksilön tekemiä valintoja, taulukko 8 käsittää sosiaalisen vertailun minäkuvan yhteydessä ja taulukko 9 käsittää kontrolliodotuksen eli uskomuksen, onko asia yksilön hallinnassa tai hänen vaikutuspiirissään vai onko hän ulkoisten tekijöiden armoilla.

TAULUKKO 4. Kognitiivinen ulottuvuus (verbaalinen arviointi) Opiskelija Minäskeema Kokemukset

TAULUKKO 6. Motivaationaalinen ulottuvuus (koetut saavutukset, oppiminen) Opiskelija Orientointi

tulevaan Arviot

oppimisesta Suorittaminen Oppiminen Nauttiminen A

B C

TAULUKKO 7. Valinnallinen ulottuvuus (valinnat) Opiskelija Osaanottaminen Välttäminen A

B C

TAULUKKO 8. Sosiaalinen vertailu Opiskelija Minäkuva

huono

Minäkuva hyvä A

B C

TAULUKKO 9. Kontrolliodotus Opiskelija Sisäinen

Ulkoinen

Vahva Heikko A

B C

Minäpystyvyyden prosessit menevät osin päällekkäin eli ne ovat toinen toistaan välittäviä keskenään tapahtuvana ilmiönä. Kognitiiviseen prosessiin kuuluu aineksena myös motivaation piirteet esimerkiksi tulevaisuuden odotusten puolesta. Myöskin oppimisen piirre minäpystyvyyden teoriassa on olennaisena osana sekä kognitiivisessa, että motivaationaalisessa ulottuvuudessa kun siihen kuuluu arviointi sekä tulevaan orientoituminen. Affektiivista ulottuvuutta taas ei voida mitenkään erottaa muista ulottuvuuksista. Esimerkiksi tulevien tilanteiden pelkääminen sisältää sekä kognitiivisen kuvittelun, että tunteellisen aspektin eli fysiologiset seuraukset ajattelusta. Minäkäsitys taas kuuluu sekä minäpystyvyyden kognitiiviseen puoleen, mutta se kuuluu myös tunteiden prosessiin yksilön pelätessä hänelle koituvan hänelle itselleen jotain sosiaalista pelkoa aiheuttavassa tilanteessa. (Bandura, 1986.) Tämän vuoksi taulukointi tekee analyysistä systemaattisemman tulkitsemista varten.

Aineiston analysoinnin mekanistisuutta ja tukahduttamista välttääkseni pyrin pelkkien havaintojen taulukoinneista tehtävien päätelmien lisäksi paikallisen selittämisen kaltaisuuteen sekä Alasuutarin (1999) sanoin ”arvoituksen ratkaisemiseen” tutkielmassani. Tällä tarkoitetaan, että selitysmallin eli koherentin teoreettisen määritelmän tulee päteä aineistooni

laajasti eli useiden ilmaisujen tulee puhua sen puolesta arvoituksen ratkaisemisessa. Tämän lisäksi, vaikka osa prosesseista ei ilmenisikään suoraan havainnosta käsin yhden henkilön kohdalla, voidaan ilmiöstä eli minäpystyvyydestä tehdä päätelmiä paikallisen puuttuvien havaintojen perusteella päättelemällä muista ”johtolangoista”. Tällä tarkoitetaan myös kuviteltujen havaintojen sisällyttämistä analyysiin. Ikään kuin johtolankoja keräämällä ratkaista arvoitus käypien vihjeiden avulla. Kerraten tämä vaati, että ilmiöstä on tehty mahdollisimman koherentti, sisäisesti looginen esimerkin omainen selitysmalli, johon puuttuvat havainnot voidaan liittää. (Alasuutari 1999, 237–250.) Tähän viitaten, esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelon kohdalla välttäminen kielii alhaisesta motivaatiosta, mutta ei vielä kerro alhaisesta minäpystyvyydestä, ainoastaan motivaatiosta ja valinnoista. Sen sijaan, jos välttäminen perustuu tilanteiden pelkäämiselle, voidaan lisätä perusteltu puuttuva kuvitteellinen havainto, että kyseinen henkilö ei koe pystyvyyttä kyseisissä tilanteissa. Toinen esimerkki on, että henkilö kokee voimakasta ahdistusta ja välttää tilanteita, mutta mikäli aineistosta ei selviä syitä tälle, voidaan ilmaisua käsitellä vain koetun fobian tasolla.

Minäpystyvyyden määritelmän rajanveto yhden henkilön havainnoista tehtävälle yleistettävyydelle ja koherenttiudelle perustuu sen määrittelylle. Minäpystyvyys muodostuu rautalangasta vääntäen koetuista saavutuksista, sijaiskokemuksista eli oppimisesta, verbaalisesta vakuuttelusta sekä fysiologiasta ja tunteista eli emootionaalisesta tiloista (Bandura 1997). Teorialähtöinen sisällönanalyysin tarkoituksena on täydentää kyseistä näkymätöntä ilmiötä aineistosta pääluokkien taulukoinnin avulla perustuen ulottuvuuksiin kognitioista, motivaatiosta, valinnoista ja affektioista, joilla ilmiötä selitetään.

En kuitenkaan pyri tutkielmassani kvantifikointiin vaan pelkästään taulukointiin, sillä tutkielmani tarkoitus ei ole tutkia todellisuutta korrespondisti eli vastata kysymykseen onko ilmiö todellinen vaan selittää sitä koherentisti. Tutkielmani paino arvo nojaa siihen kuinka koherentti analyysiprosessi on teoreettisen viitekehyksen käytön, havaintojen teon, niiden yhteen punomisen ja havaintojen samankaltaisuuden perusteella. Tarkoitus ei ole todistaa, että minäpystyvyys on olemassa, vaan olettaa, että se on ja löytää se aineistosta. Muutenhan koko aineiston koodaamista ja analysointia ei voitaisi tehdä.