Aineiston analyysi alkoi nauhoitettujen haastattelujen litteroinnilla. Otin litteroinnin lähtökohdaksi Seppäsen (1997) esiintuoman ajatuksen käyttää litteraatioita yhdessä nauhoitusten kanssa aineiston tulkinnassa. Tein näin ensinnäkin siksi, että nauhoitteet olivat helposti käytettävissäni koko ajan.
Toisekseen uskoin, että litteraatio, olipa miten tarkka hyvänsä, hävittää aina jotakin alkuperäisestä keskustelusta. Litteroinnissa mukailin Seppäsen (1997) ohjeistusta transkriptiomerkinnöistä ja merkitsin syntyvään tekstiin mm. puheen päällekkäisyydet, tauot, painotukset ja niin edelleen.
Litteroinnin jälkeen luin litteroitua aineistoa kokonaisuudessaan muutamaan kertaan pyrkien näin muodostamaan jonkinlaisen yleiskäsityksen aineistosta sekä tekemään alustavia havaintoja.
Kuuntelin myös haastattelunauhoitteet kertaalleen vielä kokonaan lävitse. Ensimmäisiä havaintojani oli, että ennakkokäsitysteni vastaisesti eri terapiasuuntausten edustajat vaikuttivat puhuvan psykoterapiasta keskenään melko erilaisilla tavoilla. Olin ennakkoon ajatellut, että eri suuntausten psykoterapeuttien kuvaukset psykoterapiasta muistuttaisivat pitkälti toisiaan. Tämä liittyi todennäköisesti siihen, etten ollut perehtynyt eri suuntausten teoreettisiin käsityksiin ennalta, vaan olin lukenut lähinnä psykoterapian vaikuttavuuteen ja integratiiviseen lähestymistapaan liittyvää kirjallisuutta.
Alustavan aineistoon tutustumisen jälkeen päätin karsia aineistoa helpommin työstettävään muotoon. Tuotin aineistosta version, josta oli poistettuna tutkimuksen keskeisen mielenkiinnon
kohteen kannalta epäolennaista ainesta. Tässä vaiheessa poistin mm. haastateltujen taustatiedot, keskustelun selvät sivuraiteille poikkeamiset ja vastaavat. Jäljelle jääneestä aineistosta aloin etsiä puheentapojen vaihtelua, jonka oletin Potterin ja Wetherellin (1987, 32-55) käsitysten mukaisesti eri diskurssityyppien jäljille johdattavan ja toisaalta oletin eri diskurssien Fairclough'n (2003, 129-133) mukaisesti edustavan eri perspektiiviä samaan asiaan, sanoittavan ilmiöitä erilaisin sanoin.
Näin menetellen aineistosta alkoikin varsin pian erottua erilaisia tapoja puhua psykoterapiasta ja sen vaikuttavuudesta.
Eri diskurssityyppien alustavan tunnistamisen jälkeen keräsin kaiken samaa diskurssityyppiä edustavan tekstiaineksen yhteen. Näin muodostetut diskurssityypit sisälsivät tekstiaineistoa eri haastatteluista, mutta säilytin tekstikatkelmien erillisyyden merkitsemällä mihin haastatteluun poimittu tekstiaines liittyy. Diskurssityyppien muodostamisesta siirryin tarkastelemaan, muodostuuko kustakin diskurssityypistä johdonmukaiselta vaikuttava kokonaisuus, vai onko mukana tekstiainesta, joka ei vaikuta sittenkään kuuluvan joukkoon. Tämä edellytti kunkin diskurssityypin keskeisten käsitteiden merkitysten pohtimista sekä käsitteiden välisten suhteiden hahmottamista. Tässä vaiheessa tunnistin vielä yhden diskurssityypin jo löydetyn neljän diskurssityypin lisäksi.
Diskurssityypit tunnistettuani siirryin selvittämään, mistä haastatteluista diskurssityyppien sisältämä tekstiaines oli peräisin. Tämän tein hyvin karkealla tasolla, lähinnä merkiten ylös kaikki haastattelut, joista tekstiainesta kuhunkin diskurssityyppiin oli poimittu. En varsinaisesti kiinnittänyt tässä vaiheessa huomiota, mistä diskurssityypeistä kunkin haastattelun tekstiaines koostuu, sillä diskurssianalyysin periaatteiden mukaisesti tutkimuksen polttopisteessa eivät olleet haastatellut yksilöt, vaan nimenomaan diskurssit. Eri diskurssityyppien tekstiaineksen alkuperän selvittäminen ja esille nostaminen oli kuitenkin merkityksellistä, jotta eri psykoterapiasuuntausten kytkökset eri diskursseihin tulisivat esille. Näin kävikin.
Tämän jälkeen aloin käydä eri diskurssityyppejä lävitse yksi kerrallaan tarkastellen lähemmin millaisena toimintana psykoterapia erilaisissa diskurssityypeissä rakentuu eli mitä kerrotaan tehtävän ja tapahtuvan psykoterapian puitteissa. Lisäksi tarkastelin mitkä asiat näyttäytyvät
psykoterapian vaikutuksina ja vaikutuksia aikaansaavina tekijöinä. Nämä kaksi tarkastelun kohdetta kietoutuivat käytännössä yhteen, sillä psykoterapia konstruoitiin jo lähtökohtaisesti tavoitteelliseksi toiminnaksi, jolla on päämääränsä. Samalla, kun puhe tuotti psykoterapiaa toimintana, se tuotti psykoterapian vaikuttavuutta.
Psykoterapian ja psykoterapian vaikuttavuuden käsitteiden tarkastelusta siirryin tarkastelemaan psykoterapeutin subjektipositioita eri diskurssityypeissä. Tässä kohdassa kiinnitin huomiota siihen, kuvataanko psykoterapeutti edellisessä vaiheessa tarkastellun toiminnan tekijäksi vai tekemisen kohteeksi. Erontekoa tekijän ja tekemisen kohteen välillä diskurssianalyysissa korostavat esimerkiksi Wood & Kroger (2000, 101-102). Myös Fairclough'n (2003, 145-150) käsitykset sosiaalisia toimijoita tunnistamaan auttavista tekijöistä olivat tässä kohdassa hyödyksi. Fairclough'n (2003, 145-150) mukaan toimijuuden tarkastelussa kiinnitetään huomiota esimerkiksi siihen, kuka sisällytetään mukaan tekstiin toimijaksi, kenen osuus tukahdutetaan, käytetäänkö lauseissa aktiivia vai passiivia ja niin edelleen. Tässä vaiheessa kävi ilmeiseksi, että psykoterapeutin position tarkastelu on aina väistämättä suhteessa psykoterapian toisen osapuolen positioon niin, että positiot määrittävät koko ajan toinen toisiaan, vaikkakin paikoin implisiittisesti. Esimerkiksi tilanteessa, jossa puhe jäsentää psykoterapia-asiakkaan kuntoutujaksi, jäsentyy psykoterapeutille automaattisesti kuntouttajan positio, vaikkei tätä positiota puheella eksplisiittisesti rakennettaisikaan.
Analyysin lopuksi tarkensin vielä huomion psykoterapeutin ja psykoterapia-asiakkaan tai psykoterapiapotilaan subjektipositioiden vertailuun. Tarkastelin eri diskurssityyppien subjektipositioiden suhteita kiinnittäen huomiota siihen, millaisia valta-asetelmia subjektipositioiden suhteessa esiintyy. Kiinnitin erityistä huomiota tässä kohdassa Fairclough'n (1989) käsityksen mukaisesti siihen, miten psykoterapeutin positio kulloinkin mahdollistaa diskurssin sisällön eli psykoterapiakäytännön sisällön rajaamisen ja psykoterapian toisen osapuolen position määrittämisen. Käytännössä analyysin vaiheet eivät edenneet täysin suoraviivaisesti, eivätkä vaiheiden rajat olleet kurinalaisen tarkat, vaan vaiheet limittyivät jossakin määrin ja palaamista aiempiin vaiheisiin jouduttiin paikka paikoin tekemään.
3 T
ULOKSETTunnistin tässä aineistossa kaikkiaan viisi erilaista diskurssityyppiä, joiden avulla psykoterapeuttien haastattelupuhe psykoterapiaa ja sen vaikuttavuutta rakentaa. Kaksi diskurssityypeistä yhdisti eri psykoterapiasuuntausten edustajien puhetta, ja kutakin psykoterapiasuuntausta kohti oli tunnistettavissa yksi sille ominainen diskurssityyppi. Terapiasuuntauskohtaiset diskurssityypit näyttivät kuitenkin viittaavan paikoin toisiinsa vertailevasti ja diskurssityyppien rajat olivat osin epäselvät. Lisäksi diskurssityyppien esiintyminen aineistossa oli määrällisesti epätasaista, ja eri haastateltavat hyödynsivät diskurssityyppejä eri tavoin puheessaan. Yksittäisen haastateltavan puhe rakentui pääosin edustamansa psykoterapiasuuntaukseen kytkeytyvän diskurssityypin varaan, ja psykoterapia ihmisten auttamisena –diskurssityyppiä hyödynnettiin haastatteluissa vaihtelevasti.
Joissakin haastatteluissa psykoterapia ihmisten auttamisena -diskurssityyppi näyttäytyi merkittävänä osana puhetta, kun taas toisissa sitä esiintyi vain marginaalisesti. Määrällisesti vähiten tässä aineistossa nousi esiin ensimmäisenä käsiteltävä psykoterapia kuntoutuksena -diskurssityyppi.
Eri diskurssityypit näyttivät selvästi edustavan eri näkökulmia psykoterapian ilmiöön ja rakentavan psykoterapiaa ja sen vaikuttavuutta eri tavoin, tuottaen samalla psykoterapeutille erilaisia subjektipositioita. Erilaiset subjektipositiot heijastivat erilaisia valta-asetelmia psykoterapeutin ja terapian kävijän välillä. Tarkemmat tulokset käydään tässä lävitse diskurssityyppi kerrallaan, aloittaen eri psykoterapiasuuntausten edustajien puhetta yhdistävistä diskurssityypeistä.
Huom! Haastatteluista lainatuissa tekstikatkelmissa merkitsee:
H1 = haastatellun puhetta (numero perässä yksilöi eri haastateltavia esimerkkikatkelmissa) K = haastattelijan puhetta
(.) = alle sekunnin mittaista taukoa puheessa (3) = puheessa oleva tauko sekunneissa
alleviivaus = sanan tai sanan osan painottaminen e::i = kaksoispisteet = äänteen venytys
lihavoidut kirjaimet = äänen voimistaminen (merkitsevät äännähdykset ym.)
((litteroijan kommentteja))