Pääluokat Yläluokat
5.2.1 Alueen yhteisö ja vetovoimaisuus
Ensimmäisenä pääluokkana taulukossa esiintyy alueen yhteisö ja sen elinvoimaisuus.
Kokonaisuudessaan tämä koostuu alueen yhteisöllisyydestä ennen ja nykyajassa, alueelle hakeutumisesta ja syistä siihen sekä alueen herättämistä positiivisista kokemuksista.
Alueellisen identiteetin kannalta keskeiseksi nähtävän ”me”-hengen muodostumista (Paasi 1984, 88) voidaan parhaiten tarkastella tämän luokan kautta. Kokonaisuudessaan alueellisen identiteetin analyysissä merkittävässä osassa esiintyy alueen identiteetin tekijöiden ajallinen muutos. Täysin tarkkoja kiintopisteitä tälle ei voida määrittää.
Jonkinlaiseksi murroskohdaksi muutoksille aineistossa vaikutti asettuvan 1990-luku tai 2000-luku. Tätä edeltävää Iskelää ja tapahtumia kuvattiin usein menneisyydeksi, kun taas 2000-luvun jälkeistä aikaa sidottiin puheessa nykyhetkeen.
29
Alueen yhteisöllisyys koostui aineistossa alueen entisen ja nykyisen sosiaalisen kanssakäymisen ja väestön määritelmistä sekä yhteisyyden merkityksellisyyden kuvailusta.
Tässä alueella ennen esiintyneen yhteisöllisyyden merkitykset suhteessa nykypäivään korostuivat. Haastateltavista ne, jotka olivat asuneet alueella pitkään, kuvasivat alueen entistä sosiaalista kanssakäymistä hyvin positiivisessa valossa. Aineistossa keskeisenä näyttäytyi se, kuinka alueella aikalailla kaikki ihmiset tunsivat toisensa ja tervehtivät toisiaan kohdatessaan. Ihmiset myös tiesivät asioita tosista alueella asuvista ja heidän elämistään.
Lisäksi haastateltavat kuvasivat alueella esiintyneitä kyläpersoonia sekä muita yhteisön tuntemia henkilöitä, kuten alueella työskennelleitä ihmisiä. Alueen entisen kanssakäymisen kannalta keskeiseksi muodostui siis näkemys yhteisöstä tiiviinä, vaikka vähäisiä poikkeuksiakin oli.
Siirryttäessä nykyaikaan puhe suhteutui osin menneen sosiaalisen kanssakäymisen kuvailuun. Tähän liittyi kuvauksia siitä, kuinka alueella ei olla yhtä läheisiä kuin ennen tai naapureita ei enää tunneta samalla tavalla. Tämän ohella todettiin, ettei ihmisten oville voi mennä enää noin vain koputtelemaan ja joskus naapurisuhteetkin koostuvat lähinnä tervehtimisestä.
”Niin, kylä mun mielestä aikasemmin tosiaan melkeen kaikki tunsi toisensa, mikkä täällä oli. Ja tervehittiin ihan jatkuvasti, ja nyt kun uusia on tullu, niin ei kaikki sitten kyllä. Ei oo sillain. Kyllä mää tykkäisin, että jos mää jonkun nään, ni kyllä mää osaan sanoa päivää ja vähän sitten vastaa tai ei vastaa. Mutta ei sillai olla niin läheisiä, kun aikasemmin. Että ei vanhat talot, mitkä täälläkin monikin on, ni aika monessa määkin oon käyny vaikka saunassa. - Ja nyt ei tuu ees oikeestaan mieleenkään, että joku kutsus meidät esimerkiks saunaan.”
Jossakin määrin aineistoa ja erityisesti menneisyyttä tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida myös se, voiko aika jossakin määrin kullata muistoja menneisyydestä. Tällä ei tarkoiteta sitä, etteikö sosiaalinen kanssakäyminen olisi ennen ollut runsasta, mutta voidaan miettiä, korostuvatko nämä positiiviset kokemukset suhteessa nykypäivään. Tämän pohdinnan ei voida kuitenkaan liikaa antaa vaikuttaa analyysiin menneestä, sillä toisaalta alueen historiallinen tausta sisältää kuvauksia tiiviistä yhteisöstä (Anttila 1987, 496–498).
Alueen nykyisen sosiaalisen vuorovaikutusta tarkasteltaessa on selvää, ettei sosiaalisen vuorovaikutuksen voida sanoa olevan täysin kadonnut. Alueella asuvien kuvattiin
30
tervehtivän toisiaan ja ihmiset tunsivat erityisesti lähemmät naapurinsa. Vaikka kaikki eivät alueella enää tunnekaan toisiaan on kuitenkin huomattava, että erityisesti alueen vanhoiksi asukkaiksi kuvatut alueella pidempää asuneet ihmiset tunsivat edelleen toisensa. Vuosien varrella osalle haastateltavista oli saattanut muodostua uusiakin tuttavuuksia. Myös perhettä ja sukua kuvattiin asuvan alueella tai sen lähellä. Vanhempien ohella uudemmatkin asukkaat kuvasivat sosiaalista kanssakäymistä mainiten erityisiä ystävyyssuhteita alueella naapureiden lisäksi. Alueella havaittiin yleistä yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä samaistumista muihin alueen ihmisiin. Tätä voidaan osittain pitää ilmentymänä Lehtosen (1990, 23–24) kuvaamasta symbolisesta yhteisyydestä, joka vahvistaa ryhmäidentiteettiä.
Tämä korostui osaltaan asukkaiden omissa kuvauksissa alueen yhteisöllisyydestä ja yhteisyydestä, jonka koettiin olevan merkityksellistä. Toisaalta aineistoissa esiintyi yksilöitä, jotka eivät tunteneet naapureitaan hyvin tai kokivat jopa yksinäisyyttä. Yleisellä tasolla tarkasteltaessa suurin osa yksilöistä kuitenkin kuvasi alueen vuorovaikutusta nykyaikana positiivisessa valossa.
Alueen väestön kuvauksia tarkasteltaessa keskeisimmäksi nousevat vanhempien asukkaiden osuus alueen väestöstä, perheellisten lisääntyminen sekä koettu muutos alueen yhteiskuntaluokassa. Vaikka aineistossa todettiin, että alueelta on muuttanut jonkin verran pois kauan siellä asuneita, esiintyivät vanhemmat asukkaat edelleen merkittävänä osana yhteisön kuvauksissa. Tämän ohella suuri koettu muutos väestön rakenteessa oli kuitenkin lapsiperheiden lisääntyminen alueella, jonka myötä aluetta kuvattiin paljon myös perheellisten ihmisten alueeksi. Lisäksi alueen väestön työläistaustan kuvaukset esiintyivät aiemman väestöstä puhuttaessa merkittävänä. Nykyään alueen väestön koettiin edustavan keskimääräisesti arviolta keskiluokkaa tai alueen työläistaustan koettiin ainakin kadonneen merkittävästi. Alueellista identiteettiä pohdittaessa kuvaukset alueen väestöstä osoittavat, että väestön koetaan jossakin määrin muuttuneen moninaisemmaksi.
Alueen yhteisön ohella yhteisöä ja vetovoimaisuutta kuvaavassa pääluokassa esiintyi myös alueelle hakeutumista. Tämä koostui aineistoissa haastateltavien kuvaamista syistä alueelle muuttamiseen sekä korostuneesta halusta pysyä alueella. Alueelle muuttamista aineistossa perusteltiin esimerkiksi alueen hintatasolla, mutta tämän lisäksi alueessa vetosivat rauhallisuus, sijainti, tilavuus ja mahdollisuus omaan pihaan. Tämän ohella aineistossa esiintyi kuvauksia siitä, kuinka alueelta ei haluttu minnekään muualle.
31
Alueen vetovoimaisuutta edelleen korostivat aineistossa esiintyneet alueen herättämät positiiviset kokemukset. Näidenkin kohdalla keskeisenä mainittiin kokemus alueesta rauhallisena, mutta tämän ohella alueen koettiin olevan turvallinen. Rauhallisuus ja turvallisuus olivat selkeästi aineistossa eniten toistuvat positiivisiksi koetut tekijät, jonka lisäksi aineistossa esiintyi laaja kirjo muita hyväksi nähtyjä puolia. Tämä osa aineistosta kuvasi aluetta tiivistetysti mukavaksi, omalaatuiseksi ja miellyttäväksi paikaksi asua.
Osaltaan tämä osoittaa alueen erityisyyttä joillekin haastateltavista. Tätä voidaan näiden haastateltavien kohdalla pitää Paasin (1984, 67) kuvaamana tunneperäisenä sitoutumisena alueelle kaikkien muiden alueiden sijaan.
5.2.2 Alueen toiminta ja palvelut
Toiseksi kuvailevan analyysin pääluokaksi muodostui alueen toiminta ja palvelut. Tämä koostui osittain yhteisön järjestämistä tapahtumista, vapaa-ajanvieton mahdollisuuksista sekä alueen ja sen asukkaiden hyväksi toimimisesta. Tämän lisäksi kuvasin samassa pääluokassa alueen palveluita ennen ja nyt, sillä näiden voitaisiin nähdä olevan osa alueen toimintaa, joka ei tosin ole välttämättä paikallisen yhteisön luomaa.
Alueen toiminnan ja tapahtumien kannalta keskeistä aineistossa olivat alueella ennen aktiivisesti järjestetyt tapahtumat, jotka koostuivat suurilta osin urheilusta ja juhlista.
Suhteessa nykyisiin tapahtumiin aineistossa esiintyi näkemys siitä, että tapahtuvat ovat vähentyneet. Kaivatuiksi tapahtumiksi mainittiin esimerkiksi ennen useina vuosina järjestetyt juhannusjuhlat sekä alueella toimineen urheiluseuran lapsille järjestämät tapahtumat.
Omakotiyhdistys oli ennen järjestänyt alueen asukkaille yhteisiä retkiä muualle Suomeen, joita osa haastateltavista muisteli merkittävinä.
”Niinku mä sanoin oli sillon aikanaan joku nää hiihtokilpailut ja nää juhannusjuhlat ja ne oli iso juttu ja se keräsi jokku juhannusjuhlakki nii tänne tuli semmosia jokka oli täällä asunu ja tuli ihan sitä varten tänne sitten ja. Ne oli semmosia, ne oli tosi kivoja.”
Verrattaessa tämän hetkisiin tapahtumiin ja toimintaan aineistossa voitiin huomata jälleen kokemuksia siitä, kuinka toiminnan nähtiin vähentyneen. Alueella nykyään järjestetyt tapahtumat kohdistuivat suurilta osin lapsiperheille. Alueella kerrottiin edelleen kuitenkin järjestettävän useanlaisia tapahtumia, kuten pihakirpputori tai pihajoulukalenteri. Lisäksi alueella on edelleen käytössä kenttä, jolla on talvisin jää luistelua varten sekä Nevasjärven ranta, jonne on tehty lentopallokenttä. Tämän osalta tapahtumien voidaankin kuvata
32
ennemmin muuttuneen kuin hävinneen kokonaan. Tosin on merkittävää, että nykyiset tapahtumat ovat osittain enemmän lapsille suunnattuja, jonka vuoksi alueella pitkään asuneet vanhemmat ihmiset voivat ehkä kokea tapahtumien vähentyneen. Alueella on kuitenkin edelleen nähtävissä tapahtumia ja toimintaa, jotka osaltaan luovat mahdollisuuksia alueen ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja näin myös yhteisöllisyyden syntymiselle (Lehtonen 1990, 17–20).
Tapahtumien ja vapaa-ajanvieton ohella alueen toimintaa väritti aineistossa merkittävästi talkootoiminta. Suhteessa alueen historian kuvaukseen (Anttila 1987, 496–498; Peltonen 2020) menneisyyden talkoiden kuvailu ei ole erityisen yllättävää. Aineistossa esitettiin konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka alueen tiet, katuvalot, salaojat ja alueen ympäristön muu rakentaminen hoidettiin suurilta osin talkoovoimin. Kuitenkin nykyään alueella kuvattiin järjestettävän esimerkiksi siivoustalkoita, joilla alueen ympäristöä pyritään pitämään puhtaana. Aluetta on myös kunnostettu edelleen talkoovoimin. Talkoista puhuttaessa aineistossa todettiin tietynlaisen talkoohengen osittain kadonneen alueelta. Alueen ylläpidon siirryttyä ainakin osittain Kangasalan kaupungille voidaan huomata, ettei talkootoiminnalle ole välttämättä nykyään enää samanlaista tarvetta kuin alueen alkuaikoina.
Talkootoiminnan lisäksi samankaltaiset kuvaukset toistuivat puhuttaessa naapuriavusta.
”Joo kyllä se (naapuriapu) on niinku jääny ja ja sitten maailma on niin hektistä, että monella on niin hirveitä työkiireitäkin koko ajan, etteihän ne pysty keskittymään mihinkään, kun taas täytyy mennä ja. ”
Toiset kokivat avun hävinneen alueelta ajan kuluessa, kun taas osan mukaan sitä oli edelleen saatavilla.
”Et ehkä se saa semmosta yhteenkuuluvuuden tunnettaki aikaseksi et, ku on semmonen tunne et pystyy niinku tarvittaessa pyytään apua. - Apua jos tulee semmonen tilanne nii naapureilta ja. - No kyllä joo jos on semmosia tilanteita nii kyllä varmasti-varmasti niinku naapurista tulee apuja aina kykyjen mukaan.”
Naapuriavun kohdalla voidaan pohtia, voidaanko mahdollista avunannon vähenemistä perustella avuntarpeen vähenemisellä. Kyse voi tosin olla siitä, että alueella ei tunneta enää kaikkia yhtä vahvasti, jolloin joidenkin asukkaiden kohdalla tämän hetkistä sosiaalista vuorovaikutusta voikin kuvata yhteisöllisyyttä paremmin tuttuus (Lehtonen 1990, 218–219).
33
Toisaalta joidenkin kohdalla naapuriapu korostui edelleen merkittävänä osana yhteisön toimintaa.
Naapuriavun sekä talkoiden ohella alueella kuvattiin ilmenevän muitakin alueen puolesta toimimisen muotoja. Näitä voisi kuvata osallistumiseksi sekä pyrkimyksiksi vaikuttaa alueen toimintaan esimerkiksi poliittiseksi. Alueen yksilöiden ohella merkittäväksi alueen puolesta toimijaksi mainittiin Iskelän omakotiyhdistys. Tosin tämän jäsenet koostuvat Iskelän ja Ruutanan asukkaista. Kuten muunkin toiminnan kohdalla, osallistumisen ja vaikuttamisen vähenemistä pohdittiin aineistossa jossakin määrin. Tämän osalta tosin yksilön oma halu osallistumiseen ja vaikuttamiseen tuntui määrittävän kuvauksia. Alueella oli aineiston mukaan ennen vaikutettu ympäristön kehitykseen muun muassa esittämällä vaatimuksia koulun toiminnasta ja teiden rakentamisesta. Halukkaiden yksilöiden voitiin kuitenkin huomata edelleen pyrkivän vaikuttamaan ympäristöönsä. Kokonaisuudessaan alueella oli havaittavissa edelleen talkootoimintaa, naapuriapua, vaikuttamista sekä alueen puolesta toimimista. Lehtonen (1990, 225–226) kuvaa tällaista yhteistoimintaa alueen yhteisön yhteisyyttä rakentavaksi. Myös aluetietoisuuden kannalta näitä esimerkkejä voidaan pitää alueen intressien puolesta toimimisen ilmentyminä. Tämä todentaa aluetietoisuuden toiminnallisen ulottuvuuden ilmenemistä alueella (Paasi 1984, 44–48).
Yhteisön itse järjestämän toiminnan lisäksi aineistossa kuvattiin alueen palveluita ja niiden muutosta. Teija Aholan vuonna 2009 (21–22) toteuttamassa Ruutanan osayleiskaavan selvityksessä todettiin kaupallisten palveluiden alueella vähentyneen, mikä ilmeni myös haastatteluaineistossa. Alueella on tällä hetkellä yksi kauppa, kun taas 1950- ja 1960-lukujen aikaan niitä oli parhaimmillaan viisi. Tosin kaupallisten palvelujen vähentymisestä huolimatta kehitystäkin voidaan huomata, sillä alueelle rakentuu tällä hetkellä monitoimitalo.
Lisäksi aineistossa pohdittiin puheita alueen koulun laajentamisesta. Näin ollen palveluiden voidaan huomata osittain lisääntyvän alueella. Toisaalta alueen terveyskeskuksen palveluista osa oli kadonnut, mutta terveyskeskus on muilta osin edelleen toiminnassa. Näin ollen alueen palvelut näyttävät kasvaessaan kuvaavan alueen eri toiminnanmuotojen säilymistä.
5.2.3 Tarpeet alueen tulevaisuudelle
Alueellisen identiteetin ollessa ajassa muuttuva, huomioitiin aineistosta menneisyyden ohella ajatukset alueen tulevaisuudesta. Tämän myötä kolmanneksi pääluokaksi aineistolle
34
muodostui tarpeet alueen tulevaisuutta ajateltaessa. Tämä koostui toiveista alueen tulevaisuutta kohtaan, mutta myös alueella negatiiviseksi koetuista asioista, jotka voivat kaivata muutosta tulevaisuudessa.
Toiveet alueen tulevaisuutta kohtaan olivat suhteessa toisiinsa hiukan ristiriitaisia. Toisaalta ihmiset toivoivat tulevaisuudessa aluetta parannettavan ja sen kehittyvän edelleen. Alueelle kaivattiin entistä enemmän yhteisöllisyyttä, tapahtumia, kulkuyhteyksiä ja toimintaa.
Suhteessa tähän ristiriitaisena näyttäytyivät osittain toiveet alueen pysyvyydestä. Alueen toivottiin pysyvän rauhallisena, tilavana ja vihreänä. Toisaalta toiveissa pysyvyydestä korostettiin yhteisöllisyyden säilyttämistä ja alueen ylläpitoa, jolloin näitä lisääviä toimia ei voida nähdä negatiivisena. Pohdinnan varaan kumminkin jää, asettuvatko halut kehittää aluetta ja säilyttää sitä tulevaisuudessa ristiriitaan keskenään.
Kehittämisen ohella aineistossa esiintyi alueella negatiivisina pidettyjä asioita. Tällaisia olivat esimerkiksi rauhattomuudet ja ilkivalta alueella. Tosin useat näistä sijoittuivat haastateltavien puheissa menneisyyteen ja niitä enemmän korostettiin kokemusta alueesta turvallisena. Negatiivisena näyttäytyivät jossakin määrin alueen haasteet asujia kohtaan.
Myös näiden kohdalla suuri osa haasteista liittyi menneeseen aikaan, mutta nykyäänkin isojen tonttien hoitamista saatettiin pitää haastavana. Aineistossa tämä esiintyi osittain syynä sille, miksi osa vanhemmista ihmisistä joutui lähtemään alueelta. Muut negatiiviseksi nähdyt asiat alueella suhteutuivat suurelta osin aiempiin havaintoihin. Osa asukkaista koki negatiiviseksi, ettei alue ole kehittynyt tarpeeksi. Toiset taas kokivat alueen muuttuneen liian tiiviiksi tai rauhattomammaksi. Tämän ohella negatiiviseksi koettiin asiat, joihin haluttiin vaikuttaa, kuten esimerkiksi alueen teiden kunto. Yksilöiden alueellisen identiteetin kannalta toiveet tulevaisuudelle tuntuvat siis pitkälti vastaavan ilmiöitä, joita he kuvasivat yhteisöstä ja sen toiminnasta puhuessaan.
5.2.4 Alueen taustan ja ympäristön kuvaukset
Viimeiseksi pääluokaksi kuvailevassa analyysissä muodostui alueen taustan ja ympäristön kuvaukset, joka koostui alueen historiallisuuden, eri ympäristöjen sekä rakennetun ympäristön muutosten kuvauksista. Alueen historiallisuutta kartoitettiin aiempaan tietoisuutta tarkastelevaan analyysiin verrannollisella tavalla, eli kuvaten alueen omaa historiaa sekä perhe- ja sukuhistoriaa alueella. Tämän osalta aineistosta ei oikeastaan noussut uutta analysoitavaa. Alueen historiallisuus tuntuukin lähinnä tässä määrin kuvaavan
35
asukkaiden tietämystä alueesta sekä tämän henkilökohtaista merkitystä heille. Myös alueen sijaintia kuvailtiin aineistossa, mutta tämä esiintyi lähinnä vain tietoisuuden analyysiä täydentävänä kuvauksena.
Alueen ympäristöjen kuvauksissa toisistaan eriytyivät luonto, rakennettu ympäristö sekä kuvaukset tonteista. Useat haastateltavat kuvailivat alueen luontoa merkityksellisenä, joka liittyi selkeästi toiveisiin sen säilyttämisestä.
” - Ja tietysti toi on iso asia toi, että tässä on tuo luonto lähellä. Pääsee tosiaan kesällä ja talvella niin kätevästi tuohon luontoon kävelemään tai hiihtämään tai mitä ikinä vaan, ja sitten on tietysti jos pitää vaikka kalastuksesta, niin tässä on sellanen, järviä paljon, että on Vesijärvi, joka on isompi, niin sinne on reilu kilometri ja sitten on tossa toi pienempi Nevasjärvi on tossa tosiaan ihan vieressä. Siinä ne varmaan noin äkkiä aatellen parhaat ja semmoset isoimmat ominaisuudet tässä.”
Luonnon ohella haastateltavat kuvailivat rakennettua ympäristöä, jolla tarkoitetaan kaikille yhteisiä alueelle rakennettuja asioita, kuten kävelyteitä, Iskelän majaa sekä asukkaiden taivaan rappusiksi nimittämiä portaita. Tämän lisäksi haastateltavat kuvasivat asukkaiden tontteja. Alueen taloja kuvattiin moninaisiksi ja värikkäiksi, sillä alueella nähtiin olevan niin vanhempia kuin myös modernimpia taloja.
Alueen ympäristön kannalta muutokset alueen rakennetussa ympäristössä korostuivat useissa haastatteluissa. Erityisesti tonttien jako oli jopa tunteita herättävä teema. Alueen tontit olivat alun perin olleet niin suuria, että ajan kuluessa niitä oli alettu lohkoa pienempiin ja näin myös väkimäärä alueella oli lisääntynyt.
”Lähtien jo pelkästään siitä että nää siis kaikki tontit on jaettu kahteen. - Sitte, mulle sano joskus yks Kangasalan rakennustarkastaja sano aikanaan, että tää Ruutanan kaava on ihan susi. Just sen takia että kun sanotaan täällä, aika monessa onnistuu se jako hyvin, mutta hyvin monessa paikassa tulee kaks huonoo tonttia sen jälkeen.”
Yllä oleva lainaus kuvaa useiden vanhempien asukkaiden kokemuksia tonttien jaosta.
Osaltaan jako herättää tunteita varmaan myös niiden kohdalla, jotka toivovat alueen säilyvän rauhallisempana tai syrjäisempänä. Kaikkia tonttien jako ei kuitenkaan haitannut, vaikka asia nousikin keskusteluun. Tonttien jakojen lisäksi muutoksia rakennetussa ympäristössä määritti kehitys. Rakennuksien lisääntymistä ja tämän myötä elämän
36
vilkastumista alueella pidettiin kehityksenä, jonka nähtiin jopa lisäävän alueen kaupunkimaisuutta. Näin muutokset alueen rakennetussa ympäristössä suhteutuivat aiempaan analyysiin. Alueen taustan ja ympäristön kuvaukset pääluokkana kuvaa alueellisen identiteetin kannalta tiivistetysti alueen oman historian sekä alueen sukujuurien merkitystä yksilöille, mutta myös alueen ympäristön kunnioittamista ja arvostamista.
37
6 KATOAVA, SÄILYVÄ VAI MUUTTUVA ISKELÄLÄISYYS?
Tutkielmassani tarkoituksena oli vastata kysymykseen siitä, muodostuuko Iskelässä asuville paikallisille tietoisuutta alueesta toisista erillisinä ja millainen on paikallisten alueellinen identiteetti. Tietoisuuteen keskittyvää analyysiä tarkasteltaessa keskeiseksi huomioiksi rakentui se, mitä alue on ja se mitä se ei ole. Aluetta ja sen asukkaita nimitettiin moninaisesti, mutta keskeisenä aineistossa esiintyi Iskelän ja Ruutanan merkitys. Tietoisuuden kohdistuessa erityisesti näihin, voidaan ne nähdä myös alueellisen identiteetin kannalta keskeisinä.
Alueen erottaminen muista oli toinen tietoisuuden kannalta keskeinen aineistossa esiintyvä ilmiö. Aineistosta löytyi suoria kommentteja, jotka erottivat alueen erityisesti Tampereesta ja Kangasalasta. Osa haastatelluista piti ruutanalaista ja iskeläläisyyttä jossakin määrin vieraana, mutta näiden kohdalla huomioita nousi esiin vähemmän. On myös huomioitava, että näiden kohdalla haastateltavien alueeseen samaistumiseen saattoivat vaikuttaa ainakin uskomus siitä, etteivät muualta tulevat välttämättä tunne aluetta ainakaan Iskelä-nimityksellä. Toisaalta suhteessa aineistossa nousseisiin epävarmuuksiin tietoisuudessa voidaan pohtia, sitä tuleeko iskeläläisyys katoamaan alueelta uudemman väestön myötä.
Mielenkiintoinen linkki tietoisuudessa vaikutti rakentuvan alueen historian ja erityisesti sukuhistorian ympärille näiden noustessa esiin aluetta määrittävinä keskeisinä tekijöinä.
Toisaalta osa alueella vähemmän aikaa asuneista ilmaisi aineistossa alueen rajojen hahmottamiseen sekä alueen toisista erottamiseen viittaavia huomioita, joten tämänkään ei voida ajatella suoraan kertovan aluetietoisuuden täydestä katoamisesta.
Aluetietoisuuden muodostumisen kannalta ehkä keskeisimpänä voidaan pitää yksilön tiedollista ulottuvuutta, eli todellista tietoa alueesta tai aluejaoista ja alueen sosiaalisesta tai fyysisestä todellisuudesta (Paasi 1984, 47). Ensimmäisen analyysin aineistossa tätä edustavat pitkälti eri alueiden sekä Ruutanan sisäinen eronteko, jonka perusteella yksilöt osoittavat tuntevansa asuttamaansa aluetta. Tähän tietouteen voidaan tämän lisäksi lukea alueiden välillä tehdyt vertailut sekä alueen maantieteellisen sijainnin hahmottaminen.
Voidaan siis todeta, että haastateltavista on löydettävissä tutkielman teoreettisen pohjan perusteella yksilöitä, joilla voidaan havaita selkeää aluetietoisuutta ainakin tiedollisuuden analyysin osalta. Suhteessa teoriaan alueen historiallisuuden merkitys korostuu jo ensimmäisessä tietoisuutta käsittelevässä analyysissä, sillä haastateltavat tunnistivat
38
historiallisuuden merkityksen aluetta määrittäväksi tekijäksi. Myös Riikonen (1997, 180–
181) korostaa aluetietoisuuden muotoutuvan paikallisyhteisössä ajan kuluessa monimerkitykselliseksi sekä historiallisesti kerrostuneeksi. Näin ollen asukkaiden näkemykset historian merkityksestä voitaisiin osittain lukea osaksi tiedollista ulottuvuutta.
Tällä hetkellä alueesta esitetyn tiedon ohella aineistossa esiintynyt alueiden välinen eronteko tukevat näkemystä siitä, että tällä hetkellä alueella asuvilla on tunnistettavissa aluetietoisuutta. Aineiston kannalta enemmistön tietoisuutta tuntui keskeisesti määrittävän joko iskeläläisyys tai ruutanalaisuus, vaikka poikkeuksiakin tästä esiintyi.
Alueellisen identiteetin sisällönanalyysiä tarkasteltaessa voidaan todeta, että keskeiseksi Iskelän alueelliselle identiteetille muodostuu sosiaalinen kanssakäyminen ja yhteisö, alueella ja sen puolesta toimiminen sekä alueen ympäristön kokeminen merkityksellisenä.
Peilattaessa kumpaakin analyysiä Lehtosen (1990, 18) empiirisen yhteisökäsitteen ulottuvuuksiin on huomattava, että näistä kaikki ilmenivät aineistossa jossakin muodossa.
Tämän myötä yksilöiden kuvaukset heidän alueellisesta identiteetistään osoittavat yhteisöllisyyden ja yhteisyyden monenlaisia muotoja. Myös Paasin (1984, 44–48) kuvaamat aluetietoisuuden muodot, eli tietoinen, emotionaalinen ja toiminnallinen ulottuvuus ilmenevät aineistossa.
Aineiston perusteella voidaan siis todeta, että enemmistölle alueella asuvista muodostuu alueellinen identiteetti, jota määrittää iskeläläisyys tai ruutanalaisuus. Iskelässä asuvien yksilöiden alueellisen identiteetin kannalta yksi keskeinen tekijä on alueen yhteisön ja sen toiminnan tärkeänä kokeminen. Paikallisten alueellisia identiteettejä määrittävät enemmistön osalta rauhallisuus, tilavuus, kehitys ja kasvu, turvallisuus sekä useat muut pääpiirtein positiiviset kokemukset alueesta. Näiden piirteiden ohella myös alueen historia ja sukujuuret, luonto ja jaettu rakennettu ympäristö olivat merkittäviä osia yksilöiden alueellisissa identiteeteissä.
Aineistossa oli kuitenkin moninaisten yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemusten ohella tunnistettavissa eriäviä näkemyksiä. Osa yksilöistä koki esimerkiksi yhteisöllisyyden ja toiminnan alueella vähentyneen. Tiedollinen ulottuvuus ei kaikilla haastateltavista ollut yhtä vahva, sillä esimerkiksi historia oli osalle asukkaista tuntematon. Osan kuvaukset sosiaalisesta vuorovaikutuksesta näyttäytyivät enemmän tuttuutena, kuin syvempänä yhteisöllisyytenä (Lehtonen 1990, 224–225.) Näin ollen kaikkien kohdalla iskeläläisyys ja ruutanalaisuus eivät olleet alueellisen identiteetin kannalta keskeisimpiä tekijöitä. Yksilöiden
39
alueellisissa identiteeteissä voitiin myös huomata eroja, koska kaikilla yhteisö ja historia eivät olleet merkittävä osa alueellista identiteettiä. Tämän myötä voidaan kyseenalaistaa sitä, voidaanko Iskelälle nähdä muodostuvan yhtenäistä alueen omaa identiteettiä. Myös sen tulevaisuutta voidaan pitää epävarmana, kun huomioidaan ristiriita haluissa säilyttää ja kehittää aluetta. Asuinalueiden pysyvyyden ja kehityksen toiveiden ristiriitaa voidaan pitää tulevaisuudessa tutkimuksen kannalta mielenkiintoisena näkökulmana. Toisaalta alueellisen identiteetin ollessa käsitteenä ajassa muuttuva (Riikonen 1997, 180–181) voidaan pohtia, kuvaavatko yksilöiden alueellisen identiteetin väliset erot sitä, että muutos on tällä hetkellä käynnissä.
40
7 LÄHTEET
Ahola, Teija (2009) Kangasalan kunta Ruutanan osayleiskaava. Selvitys rakennetusta ympäristöstä. https://www.kangasala.fi/wp-content/uploads/2018/04/Selvitys-rakennetusta-ymparistosta.pdf. Viitattu 18.4.2021.
Anttila, Olavi (1987) Kangasalan historia. 3, v. 1865-1975 : 110 kehityksen ja kasvun vuotta.
Kangasala: Kangasalan Kirjapaino.
Bollnow, Otto Friedrich (1967) Lived-Space. Teoksessa Nathaniel Lawrence & Daniel O’Connor (toim.) Readings in Existential – Phenomenology. Englewood Cliffs: Prentice Hall, 178-186.
Haarni, Tuukka & Karvinen, Marko & Koskela, Hille & Tani, Sirpa (1997) Johdatus nykymaantieteeseen. Teoksessa Tuukka Haarni, Marko Karvinen, Hille Koskela & Sirpa Tani (toim.) Tila, paikka ja maisema: tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere:
Vastapaino, 9-34.
Iskelän Omakotiyhdistys Ry. https://iskelanomakotiyhdistys.yhdistysavain.fi/. Viitattu
Iskelän Omakotiyhdistys Ry. https://iskelanomakotiyhdistys.yhdistysavain.fi/. Viitattu